Ja aivan sikana siel oliki turisteja! Joka puolella kuulu
suomea, mikä oli musta aika häiritsevää. Niiden kohteiden nimiä en tiedä, ku en
tajunnu et ois pitäny tietty käydä kirjastosta hakemassa sellanen matkaopas,
jossa on niit levitettäviä karttoja mitä voi sit ihan pönttönä kädet pitkällä
tsiikailla. Mutta siinä jonkun joen(?) rannassa oli hienoja taloja,
joulumarkkinakojuja ja turisteja. Menomatkalla kohti Pientä merenneitoa sen
sijaan oli aika rauhallista. Amalienborgin pihalla oli meiningit käynnissä, ja
väenpaljous sen mukanen. Pieni merenneito ei enää kolmannella kerralla onneks
ollu sellanen pettymys ku vuonna 1999, jolloin luulin et se on Arielin
näköispatsas. No, kyllähän niissä aika paljon samaa näköä on, mutta ymmärrän
pettymykseni.
Kaverikuva |
Malmössä sain kävellä viel vähän lisää, kun seikkailin itteni Helenan luokse. Hellu on myöskin mun lapsuudenkaveri, jossain hiekkalaatikolla ollaan kohdattu. Hellu on vaihto-opiskelija, ja asuu vielä hetken vaihtarimestassa ennen tammikuista kotiinpaluuta. Siellä korridorissa oli käynnissä tietenkin Linnanjuhlien kisakatsomo, itsenäisyyspäivä kun oli. Helenan Suomi-kaverit oli mukavia, ja koska päivällä oli ollu finska fika, sain sikahyviä karjalanpiirakoita. Siinä kisakatsomon aikana mun jalat ehti onneks vähän levätä, koska kun Elastisen esitys jatkoilta oli nähty, me lähdettiin jonkun kaverinkaverin bileisiin. Siel oli lisää suomalaisia, joista osa asuu Malmössä ja osa Kööpenhaminassa. Seuraava osote oli baari. Koska meidän nimet oli listalla, päästiin ilmaseks sisään, mutta jouduttiin myös meneen niinkin aikasin sinne kun puol yks. Sen aikasuuden kyl huomas, siel ei ollu aluks oikein ketään. Ja sitten kun oli, niiden keski-ikä oli ehkä lähempänä neljää- kun kolmeekymmentä. Meno ei oikein innostanu, ja hetken palloilun jälkeen me lähettiin nukkumaan.
Kisakatsomo |
Sunnuntain ohjelmassa oli taas vähän turisteilua ja brunssi.
Varattiin meille brunssi kasinolta, ja otettiin pyörät alle. Kerittiin nähdä
pari kohdetta ennen ruokaa. Se brunssi oli iso ja hieno. Myös se kasino oli
aikas jees kokemus. Ekaks me syötiin kaikkea hyvää, ja ainoa pettymys oli
sellasissa pikku drinksulaseissa tarjottava smoothien näkönen tomaattikeitto.
Sitte vuorossa oli kasinon ihmettely. Ei oikein päästy selvyyteen pelien
säännöistä tai homman ideasta muutenkaan, mut olihan siel vaikuttavaa.
Junassa tapahtu tuttu vaununvaihtorumba, jonka lisäks
toiminnassa oli vaan yks vessa ja juna oli myöhässä puoli tuntia. Vaikka mulla
ei ollukaan kiire mihinkään, niin kyllä otti päähän, ja oli oikein kiva että
maanantaina ei ollu koulua.
Oon täällä ollessani huomannu että silloin aikanaan 2009 kun
lähin heti ysiluokan jälkeen kesällä Ruotsiin kesätöihin, mulla oli aivan
jäätävä itseluottamus. Enhän mä osannu silloin yhtään ruotsia! Ja luulin
osaavani kaiken. Tai no kyllähän mä siel pärjäsin, ja ehkä se oli vaan hyvä et
oli silloin sellanen itseluottamuspuuska tässä asiassa. Paljon helpompihan se
nyt oli lähteä kun mulla oli jo kokemusta ja kokemuksen ja lukion
ruotsintuntien tuomaa kielitaitoa. Voisin ottaa oppia siinä asiassa
16-vuotiaalta iteltäni.
Viime viikonloppuna puolestaan oli kaikkia joulujuttuja. Eka
perjantaina oli Biomek-julbord, jonne ajattelin et ois kiva mennä kun en ollu
silloin syksyllä ekassa Biomek-festissä ja kaikkeen pitää osallistua ettei jää
ulkopuoliseks, plus en oikein tunne kolmosia niin kai niitäkin oli hyvä nähdä.
Kilpailevana tapahtumana olis ollu Göteborgin suomalaisten opiskelijoiden
pikkujoulut, joissa esiintyjänä Jukka Poika. Näin jälkeenpäin harmittaa kyllä
aika saakelisti etten menny sinne.
Ruotsalaista jouluruokaa |
Meil oli eka etkot, joista jatkettiin taksilla mestoille.
Mua ihmetytti aika paljon, kun koko päivän olin vaan latautunu iltaa varten, ja
jo pitkään olin oottanu sitä julbordia, niin silti mua ei kiinnostanu
juhliminen ollenkaan. Suomessa kun menee sitseille, sinne yleensä mennään
selvinpäin ja juodaan vasta pöydässä. Täällä se toimii toisin päin, humalatila
on hyvä olla saavutettuna jo ennen ite tapahtumaa. Koska mua ei huvittanu juoda
ja muut oli humalassa alusta lähtien, siel ei ollu kauheen kivaa. Vielä ku mun
on edelleenki aika vaikea pysyä keskusteluissa mukana tollasessa metelissä, ja
noissa tapahtumissa mulle yleensä tulee jutteleen joku ennestään tuntematon,
jonka puheeseen mun on vaikea päästä kerrasta mukaan. Niin annan sitte
ittestäni varmasti tavallista tyhmemmän vaikutelman ku koko ajan kyselen että
mitä sanoit.
Julbord toimi siten, että meille ilmotettiin mitä ruokia
sinne odotetaan, ja sit listasta piti valita jotain. Mä otin helpot piparit,
koska ne ainakin on samoja ku Suomessa. Siellä latasin sitte lautaselleni
lihapullia, prinssinakkeja, kinkkua, kermaperunoita, porkkanalaatikkoa
(kolmosella on kans yks poika jonka äiti on suomalainen), kylmäsavulohta,
puolikkaita kanamunia majoneesilla ja katkaravuilla, limppua ja näkkäriä.
Tykkäsin kyllä, mutta lihapullat, nakit ja kermaperunat on musta tavallista
ruokaa, ja jouluna kuuluu olla sellasta ruokaa mitä saa vaan kerran vuodessa,
mikä kyllä riittää ihan tosi hyvin, kun siihen tulee yliannostus viimeistään
tapaninpäivänä. Tarjolla oli myös
jellyshotteja, joiden vahvuudesta en taaskaan ollu ruotsalaisten kanssa ihan
samaa mieltä. Siel oli myös pientä yritystä laulamisen ja leikkien suhteen,
mutta koska porukka oli niin humalassa jo paukusta niin eihän siit mitään
tullu. En edes tiedä mitä ne leikit loppujenlopuks oli. Onneks siel juhlissa
kuitenki oli Jacob, jota ei oo pahemmin koulussa näkyny viime aikoina. Jacob on
yks mun lemppari-ihmisistä mein luokalla, koska se puhuu niin selkeesti ja on lisäksi
fiksu. Olin jo vähän pelänny et se lopettais koulun, mutta se lupas
100-prosenttisesti tekevänsä tän koulutuksen loppuun. Se ei vaan oo ollu
koulussa koska se on aiemmin lukenu DI-koulutusta kaks vuotta ja nää asiat on
sille niin helppoja. Enkä todellakaan ihmettele yhtään.
Kun ruoat oli syöty ja juhlat juhlittu, jatkettiin Liamsiin.
Liams on sellanen istuskelupaikka ennen tanssibaareja. Kello oli vasta
kymmenen, mulla ei ollu alkoholia veressä ollenkaan eikä myöskään kiinnostusta
hankkia, ja muut oli aika hyvissä. Ne pelas beerpongia ja oli fiiliksissä,
joita mä en ollu löytäny ollenkaan. Niinpä päätin lähteä kotiin. Mun pyörä oli
Andrealla, mutta päätin hakea sen jo illalla ettei aamulla tarvis.
Sunnuntaina oli HOK:n Skinkjakt. Olin eka pyytäny sinne
kyytiä, mitä mulle lopulta tarjottiinkin ihan kaksin kappalein, mutta päätin
kuitenkin pyöräillä klubbstugalle saadakseni pidemmän reenin. Ja eihän sinne
nyt niin pitkä matka ookaan, 15 kilsaa suuntaansa. Kinkkujahdin luonteesta en
tienny sen enempää, muutaku että se sopi koko perheelle ja että jalkojen lisäks
pitää käyttää vähän aivojaankin. Siel oli kolme eri sarjaa, joista mulle
suositeltiin keskivaikeeta, kun mulla ei kuitenkaan mitään jäätävää kokemusta
kyseisestä maastosta ole. Se sarja olikin mulle varmasti ihan sopiva, meidän
kartta oli peilikuva. Ideana oli siis ettiä pistekumpareita ja niiltä sinisiä
lappuja. Lapuissa oli sitten kuvia voitoista. Kun tuli rastille, sai ottaa sen
lapun mukaansa jos halus. Jos se voitto ei miellyttäny, ei sitä tarvinnu ottaa.
Vaikka ois ottanukin jo lapun, sai silti jatkaa matkaa ja ettiä uusia. Jos
jostain löyty parempi, sai vaihtaa sen voittonsa, mutta jokainen sai kuitenki
pitää vaan yhden kerrallaan. Kun oli löytäny mielestään kivan voiton, tai kun
aikaraja oli täyttymässä, piti mennä takas klubbstugalle. Siellä sitte bastun
ja fikan jälkeen oli luvassa palkintojenjako.
Pari ekaa pistekumparetta tuotti pettymyksen, mutta sitten
löysin lapun. Siinä oli juleskum, mitkä on ilmeisesti jotain vaahtokarkkien
tapasia joulupukin muotosia nameja. Otin sen, vaikka en uskonukaan et tykkäisin
niistä. Jatkoin matkaa, ja jo kaukaa näky sininen lappu. Piti oikein kiristää
vauhtia, ettei vaan mistään takavasemmalta tulis joku muu viemään sitä mun
nenän edestä. Olin nimittäin varma, että voittona ei voi olla mitään juleskumia
huonompaa. Olin väärässä, koska sieltä löyty lökkorv. Mulla ei ollu halua
maistaa sipulimakkaraa, eikä varsinkaan syödä sitä käsivarren vahvusta ja –pitusta
kyrsää kolmessa päivässä pois. Niinpä pidin juleskumin ja jatkoin matkaa. Seuraavalle
rastille lähestyttäessä näin sinne kömpivän myös jonkun papan. Pappa ehti
ensin, ja rastilla oli kinkku. Se otti sen, ja mä sain sen piparkakut. Jätin
juleskumit sinne ja jatkoin matkaa. Kiersin viel muutaman kumpareen, mutten
löytäny enää mitään. Näin matkalla junnuja, jotka oli löytäny appelsiineja ja
pähkinöitä. Ne kerto että kinkku on paras, sitä kaikki yrittää jahdata (minkä
tietty nimestäki oisi voinu päätellä).
Klubbstugalla kävin saunassa. En tykkää ruotsalaisista saunoista,
ku en jaksa olla saunassa kauaa, mikä Suomessa on ihan hyväkin koska mun
alhainen verenpaine sekottaa päätä aika nopeesti. Mutta ruotsalainen sauna ei
oo niin kuuma (55-60 astetta, löylyä sentään sai heittää niin tuli vähän
lämpöä), niin siel pitää kökkiä paljon kauemmin. Juuri sopivasti ku olin päässy
saunasta pois, sielt meni sähköt. Vaatteet onneks sai pimeessäkin päälle, ja
matka jatku puuropöytään. Vitsit miten tykkäänkään riisipuurosta! Sitä oli isot
kattilat siellä, ja kanelia ja sokeria päälle. Lisäksi oli vielä niitä pyöreitä
sikahyviä leipiä, mitä en oo viittiny itelleni ostaa koska niillä ja
lihomisella on suora syy-seuraussuhde. Santsasin pari kertaa ja sit olikin
palkintojenjaon vuoro. Siinä kun kattelin sitä kinkkua, mietin et hyvä ku en
saanu sitä. Mitä mä sillä oisin tehny? Ei sitä kymmentä tuntia ois voinu
kotiinkaan kuljettaa. Piparit sopi mulle siis oikein hyvin. Sit oli viel
seuranmestaruuskisojen palkinnot. Eri skaboja tässä seurassa oli varmaan kuus,
mutta osallistujia ei ollu ihan joka sarjaan joka kisassa riittäny. Sanoisin,
että seuranvaihdon sattuessa olisin aika vahvoilla moninkertaseks
seuranmestariks.
Maanantaina me saatiin CAD-projekti. Eli siis koneenosien
mallinnusta tietokoneella. Mein tehtävänä on ensin tehdä 10 osaa piirustusten
perusteella ja sitten koota niistä moottori. Thank god oon käyny vastaavan
kurssin myös TTY:llä, missä se oli noin sataviiskyttuhatta kertaa paremmin
järjestetty. Täällä meillä on ollu kaks luentoa ja sellasia harjotuksia
opiskelijan opastuksella. Meil on tähän kirja, josta niitä harkkoja on voinu
omatoimisesti valita ja tehdä. Konepiirustuksia ei olla tällä kurssilla nähty
kertaakaan. Nyt sitten pitäisi tehdä ne kymmenen osaa, joihin on sekä
piirustukset että mallit saatavilla. Ainoo vaan että ne piirustukset on aivan
paskat (jopa mä mun koneenpiirustuskokemuksella osaan kertoa, että ne on
puutteelliset ja sekavat) ja ne mallit ja piirustukset ei vastaa toisiaan.
Piirustuksista puuttuu mittoja, jotka pitää sit ite arvailla. Lisäks kukaan ei
oo kertonu ikinä missä järjestyksessä juttuja pitäis tehdä ja millä
työkaluilla. Tää ei musta ihan vastaa näiden muiden kurssien tasoa täällä.
Älkää nyt ymmärtäkö väärin, mä tykkään tästä kurssista. Tai
siis aiheesta, en toteutustavasta. Vaikka välillä meinaakin hermot mennä, niin
kyl toi silti on aika kivaa. Maanantaina istuin siel luokassa viis tuntia ja
tiistaina kaheksan. Onneks siellä luokassa oli muutama kiva (ja hyvännäkönen)
poika, jotka osas käyttää Catiaa ja autto mielellään. Oon tullu siihen
tulokseen että mun kannattais hengailla enempi CAD-luokissa, koska TTY:lläkin
tapasin kerran sellasen tosi mukavan mysteeripojan, jota en ollu nähny ikinä
ennen enkä koskaan sen jälkeen. Mä kyllä vähän yritin ettiä sitä, mutta se tais
olla joku niistä sadasta KoRKin pojasta joita ei ikinä näy missään. Harmi.