maanantai 20. kesäkuuta 2016

Tutkimus: Vapaaehtoistyö lisää onnellisuutta (osa 2)

Oon elämässäni tehny paljon erilaisia vapaaehtoistöitä. Partiohan perustuu kokonaan vapaaehtoisuuteen, ja suunnistuskisat ei onnistu jos ihmiset ei tee talkoita. Lisäks kaikenlaiset muut pikku puuhat eri kouluissa on tullu tutuiksi.
Suunnistusseurassa oon tehny kaikenlaista. Kun isällä on iltarastien ratamestarivuoro, mä oon juossu tarkistamassa että kukaan ei oo yön aikana vieny rasteja ja illalla hakenu rasteja pois. Kisoissa oon ollu ravintolassa, paistanu makkaraa ja hommannu sinne kaikki paistajat ettei kenenkään oo tarvinnu hikoilla siinä koko päivää, leikkiny muksulassa lasten kanssa ja taas vieny ja hakenu pois rasteja.

Tampere-Jukolassa 2008 olin maastovalvontaryhmässä, juoksin tarkastamassa että leimasimet toimii ja varotin tv-kameramiehiä tulevista juoksijoista. Välissä kävin vähän myymässä tavaraa Jukola-kaupassa. Ennen kisaa oltiin käyty kisapaikalla pitkin viikkoa, raivattiin vähän maastoa, pystytettiin 9 laavua ympäri metsää maastovalvontaryhmälle ja testattiin järjestelyjä.
Nuorten Jukolaa 2010 varten tehtiin paljon ennakkotyötä. Selvitettiin kärkijoukkueiden juoksijat ja niiden meriitit kuuluttajia varten. Pussitettiin kartat, juostiin harjotuskierroksena koko viesti läpi ja rakennettiin kisakeskusta. Itse kisassa ohjattiin ihmiset oikeille kartoille.
Oon myös jakanut gps-liivejä, tuurannu infossa ja ohjannu autoja parkkipaikalla. Oon opettanu suunnistusta aikuissuunnistuskoulussa ja järjestäny tyky-tapahtumia.

Kuitenkin nyt, kun oon osallistunu seuran harjotuksiin ja muihin tapahtumiin tosi vähän, nää kisajärjestämiset on myös jääny. En koe, että se olis mun tehtävä just nyt, kun kuitenkin päätoimitan meidän jaoston neljästi vuodessa ilmestyvää lehteä täysin talkootyönä. Toki mulla on siinä apuna kaks toimittajaa, taittaja ja paljon vaihtelevia avustajia, mutta kyllä siinä mielestäni ihan riittävästi hommaa on. Kuten aiemmat päätoimittajat on lehteä kuvanneet, se on sopiva sekoitus asiaa ja huuhaata. Päätoimittaja huolehtii siitä, että lehdessä on monipuolisesti tavaraa 32 sivun verran. Kirjotan jonkin verran juttuja myös ite, mm. lehden vaikeimman (ja turhimman) palstan eli pääkirjotuksen. Päätoimittajana mun tehtäviin kuuluu lähettää lehti ja osoitteet painoon ja hakea ylimääräset lehdet painosta. Muistuttelen toimittajia ja avustajia deadlinen lähestyessä, yritän pysyä kärryillä siitä mitä seurassa tapahtuu ja ottaa tasapuolisesti huomioon eri-ikäset ja -tasoset kummankin sukupuolen edustajat.
Just toi kärryillä pysyminen on mulle tällä hetkellä haasteellisinta tässä vapaaehtoistyössä. Se johtuu ihan vaan siitä että mun motivaatio on nollissa, mua ei kiinnosta. Meidän lehden jutut on tosi hyviä, mutta mua ei vaan kiinnosta ne aiheet. Niinku vaikka et miten meni missäkin kisoissa, kuka pääsi edustamaan Suomea ja kuinka voisin parantaa suoritustani.
Tää ei missään nimessä tarkota sitä että mua ei kiinnostais kun kaverit pärjää. Päinvastoin, oon niistä ihan tosi ylpeä, mutta en vaan jaksa seurata tapahtumia joissa en ite ole paikanpäällä. Niinku kaikki urheilu, suunnistuskin on ehdottomasti parasta paikanpäällä.

Sunnistuksessa toistuu joka vuosi samat tapahtumat joista pitää tietty kirjottaa lehteen. Oon ollu toimittajana vuodesta 2010 ennen päätoimittajaksi siirtymistä, joten noi jokavuotiset kisaraportit alkaa olla aika nähty. Tietty joskus saattaa keksiä jotain uusia ideoita, mutta harvemmin sellasta nykyään enää tapahtuu. Nuorena ja nokkelana kirjottelin erilaisia juttuja mm. kuusenmyynnistä ja yleisurheilukokeiluista ja tein mielenkiintosia haastatteluja. Yks parhaista jutuista on poikien yllätysviestivoiton jälkeinen haastattelu, jonka tein bussissa kotimatkalla ilman valmiita kysymyksiä ja äänittämällä haastikset puhelimella.

Kun aloin päätoimittajaksi, mä olin vielä Ruotsissa. Sieltä käsin asioiden seuraaminen tuntu jopa helpommalta kun nyt, koska silloin mulla oli hurjasti enemmän vapaa-aikaa. Nyt kouluun menee enemmän aikaa (töistä puhumattakaan, hyi), mulla on paljon enemmän kavereita ja siks kaikkea aktiviteettia ja lisäks vielä kaikenlaista muuta viritystä koko ajan. Päätoimittamistalkoot ei sinänsä vie kauheesti aikaa, mutta kun motivaatio on kadonnu niin mieluummin käytän senkin ajan johonkin mikä mua enemmän kiinnostaa. Motivaatio vapaaehtoishommiin voi siis myös kadota, ja musta silloin on oikee aika antaa hommat jonkun motivoituneemman hoidettavaksi, ettei työn jälki kärsi.

Kun nyt kerta jokaisella heräs mielenkiinto mun päätoimittamaa lehteä kohtaan, se löytyy tuolta:
http://tampereenpyrinto.fi/suunnistus/halokeeni/
Ja mun (omasta mielestäni) parhaat jutut ajoilta, kun olin vielä innokas ja kekseliäs toimittaja, löytyy lehdestä 3/2011.

Kuvia ei nyt ole, kun yks kiva NuJu-kuva oli vanhalla koneella enkä missään nimessä jaksanu avata sitä. Sorppa, kattokaa jostain muusta blogista kuvia sitte tai vaikka snäptsätistä.