Suvistinen

Herbstgedanken

2011-11-04T15:02:00.004+02:00

Heh, melkein oon unohtanu tän blogin, mutta vaan melkein. Sori vaan sankat lukijajoukot, muuta en lupaa tehdä parannusta. Oon kyl pohtinu et pitäiskö kirjottaa useemmin, mutta sehän tarkottais enemmän istumista koneella ja sellasta lupausta en aio tehdä. Mutta kerron kuitenkin jotain nyt tästä syksystä = Herbstgedanken, bitte schön.

Jos mulla olis enemmän aikaa, mä alottaisin pari uutta harrastusta. Oon jo pitkään miettiny, että parkour eli katuapinointi vois olla hauskaa. Se auttais varmasti myös suunnistajaa, etenkin mua kun en kovin ketterä oo. Mutta parkouriin tarvis kuitenkin pari ennakkoluulotonta kaveria, koska yksin en kehtais ympäri kaupunkia apinoida. Syyslomalla pari viikkoa sitten me käytiin Sannin, Sallan ja Iidan kanssa Seinäjoella. Me lähdettiin sinne siks, että päästäis parkouraamaan ja ninjailemaan sotilasesteradalle. No sitten, kun saavuttiin kaupunkiin ja oli parkouraamisen aika, nuo luopiot melkein jätti tulematta. Sain ne kuitenkin pakotettua ja meillä oli vaik kuin kivaa, ainakin musta :) Ja oli niillä meidän ohjaajilla myös :D

Seuraavana päivänä ninjailtiin sotilasesteradalla, joka on ainoo Suomessa armeija-alueiden ulkopuolella. Se oli vaik kuin siisti, vaikka jotkut niistä esteistä oli meille aivan mahdottomia. Mutta se oli hauskaa, harmi ettei noita ratoja oo muualla.

Toinen harrastus, minkä alottaisin on tankotanssi. Se kuulostaa niin coolilta ja on varmasti aivan sairaan rankkaa. Millaset voimat siinä pitääkään olla. Mua ei kyllä niinkään kiinnosta se taiteellisuus ja esteettisyys, vaan se voima ja kehonhallinta mitä siinä tarvii. Missäköhän sitä lajia vois kokeilla? Sellaseen mulla ei kyl taida olla ihan tarpeeks ennakkoluulottomia kavereita. Tai en tiiä, saa ilmottautua :)

Mutta just nyt mulla ei kyllä oo aikaa melkein mihinkään ylimääräseen. Tää jakso on ehkä mun lukiouran rankin, ja pääsin kuitenkin siihen vaiheeseen että jaksoja on takana jo 11 ennen tätä. Mutta nyt mun aineet on fysiikka, kemia, saksa, ruotsi ja äikkä, ja tekemistä riittää. Jaksoo on kulunu 4 viikkoa ja mulla on tähän mennessä ollu 2 esseetä, fysiikan kokeellinen työ, kemian ryhmäkoe, 6 sanakoetta, 4 kuuntelua ja yhden kotiaineen palautus. Jäljellä on vielä ainakin yks kuuntelu, kemiakilpailu, äikän projektityö, aineen palautus ja sanakoe ennen koeviikkoa. Hiphei.

Mutta onneks tää syksy on tarjoillu paljon kaikkee mukavaakin. Viimeset kisat ei ollu tavotteellisia ja niinpä aikaa jäi hyvin kavereiden näkemiseen. Tai ois jääny, jos mulla ois kavereita. En tajua mihin ne kaikki on kadonnu, joskus niitä oli vaik kuin hirveesti! Nyt kisapaikalla näkee muutaman jota moikkaa ja parin kanssa juttelee. Ja sellasenkin havainnon tein että enemmän niissä kavereissa on poikia kun tyttöjä. Ja tää ei johdu siitä et en tuntis tyttöjä, ne vaan ei käy missään! Mutta ei se mitään, kiva pojat kun edes te käytte :D

Kisojen lisäks oli Stage (uudestaan, tällä kertaa Tampereella), syysloma ja kotimaanmatkailua, pitkiä vaelluksia ja kohta muutama kyläreissu ja sellasta. Elämä hymyilee ja sain saksan "Syysajattelua"-aineesta 80 pistettä! Täältä tullaan kirjotukset :)

Talviloma Alpeilla

2011-03-07T16:13:00.003+02:00

Jos tää ois paperilla, jättäisin väliin muutaman tyhjän sivun jotka sitten täydentäisin myöhemmin. Mutta tästä alkaa tän vuoden toka (eka tulee niihin tyhjiin sivuihin kun jaksan) kirjoitus.

Kun porukka koulussa hehkutti monta kuukautta etukäteen (niin ettei kenellekään voinut jäädä epäselväksi mitä tässä nyt odotetaan, eikä se, että taitaa olla reissut muuten aika harvassa kun tää oli vuosisadan juttu) viikon Portugalin reissua, mä pakkailin suksia ja monoja ja muita hiihtokamoja. Kun hiihtoloma lähesty, yritin kieltää sen tosiasian että vetelen päivässä monta strepsilsiä, juon kuumaa mehua ja lisään vitamiinijuomaan auringonhattu-uutetta. Kun laukut oli pakattu ja herätyskello soi 4.25, oli aika vetää helmikuun viimeset aamupuurot naamariin ja raahautua autoon. Automatkan onni oli kuitenkin pehmeät penkit (samaa ei voi sanoa junista), oma tyyny ja fleecepeitto. Siinä sitten kun päivä valkeni, saavuttiin Helsinki-Vantaalle. Koko päivä meni matkustaessa, ensin lentokoneella, sitten junalla ja lopuks taksilla, ja iltapäivällä oltiin perillä Itävallan Mösernissä. Ensivaikutelma talvimatkailusta näytti, että kyllä se matkailu kesällä on sittenkin kivempaa, kun ei oo kahta matkalaukkua ja suksipussia mukana. Varsinkin se suksipussi oli vähän tiellä aina välillä. Hotellissa syötiin välipalaa ja sitten lähettiin hiihtämään. Se tuntu kyllä vähän tyhmältä, kun kylässä ei ollu lunta lähes yhtään, ja me kannetaan suksia ihan ilosena. Latu kuitenkin löyty, ja se oli ihan hyvä. Ainoo vaan että siihen nieluun alku sattua ihan tosi paljon ja oli pakko jättää lenkki vähän kesken.

Seuraavana aamuna kokeilin josko ei enää sattuis, mutta sama viiltävä kipu palas kolmen minuutin juoksun jälkeen. Vietin sitten päiväni Seefeldissä kierrellen ja kattellen (Seefeld ei oo mikään kovin iso paikka, sellanen keskisuuri Alppien turistirysä). Kävin apteekissa ja sain kurkkulääkettä, joka on vahvempaa kun strepsils. Hyvin suju asiointi kahella kielellä, joista kumpikaan ei ollu suomi.

Tiistaina pääsin jo tositoimiin, kun me lähettiin laskettelemaan. Siellä, kun oltiin pari kilsaa pitkän rinteen yläpäässä, mulle tuli mieleen että se rinne on aika jyrkkä ja mä en oo lasketellu kolmeen vuoteen. Hyvin kuitenkin selvisin ja se oli vaihteeks tosi kivaa, kun aurinko paisto, oli lämmintä ja rinteet hyvässä kunnossa. Paitsi iltapäivää kohti ne kyllä huononi oleellisesti mutta sää oli kuitenkin lämmin ja aurinkoinen koko ajan.

Keskiviikkona oltiin hiihtämässä. Se oli kans tosi hauskaa, kun olin vapaalla ja viiletin siellä pelloilla, välillä ladulla ja välillä hangessa, siellä oli ihan tosi hyvä hankikanto. Busseilla ajeltiin sitten Seefeldin läpi takas omaan kylään. Iltapäivällä kävin suunnistamassa Sannin lainaamalla kartalla. Mettässä oli vähän lunta, mutta on usein pääsiäisleirillä ollu paljon enemmän :) Mun suunnistus tosin jäi vähän kesken, kun tuli yhtäkkiä pimee ja hyvä että metästä pois pääsin kun karttaa ei enää näkyny eikä oikeestaan omia jalkoja pidemmälle.

Torstaina mentiin taas lasketteleen. Lähettiin aikasella bussilla, koska me otettiin vaan aamupäivän liput. Onneks otettiinkin, koska se oli niin paljon tyhmempää sillä kerralla. Oli kylmä, monot oli huonosti ja siihen hommaan tottu liikaa niin ei se ollu enää kivaa. Ehkä sitten taas kolmen vuoden päästä uudestaan. Illalla käytiin vielä hiihtämässä meidän lähiladuilla, ja oli siinä vähän maailmancupin pätkääkin.

Aamulla lähettiin taas melko aikasella bussilla hiihtämään. Pelloilla oli taas mukava painaa kun luisto oli hyvä, aurinko paisto, naama ruskettu ja hiki virtas. Sitten ajettiin taas bussilla hotellille kattoon hiihtoa telkkarista :) Iltapäivällä menin suunnistaan ja tällä kertaa pääsin vähän pidemmälle. Oli kyllä tosi mukavaa, paitsi että syksyllä ilmestyny jalkavaiva palas kun vähän muuttu alusta epätasasemmaks.

Illalla käytiin vielä saunassa, ja sehän oli sitten alaston sekasauna (meillä oli kyl uikkarit) ja Jussi meinas oksentaa naiskauneudelle joka meidän jälkeen astu saunaan :) Saunan jälkeen oli viel ruoka, kuten joka päivä, sellanen kevyt viiden ruokalajin illallinen :)

Lauantai oli shoppailupäivä. Ajettiin bussilla ja junalla alas Innsbruckiin, jossa ollaan käyty pari kertaa aiemminkin. Taas vierailtiin kaupungin tornissa, josta näkyy joka suuntaan. Ja sitten tietysti shoppailtiin, löysin uudet housut ja huivin :)

Sunnuntaina oli kotiin lähdön aika. Herättiin aamulla (=yöllä) klo 4.25 ja ajettiin taksilla Saksan puolelle, josta juna lähti. Junassa lueskelin saksalaista nuortenlehtee, jossa oli mielenkiintosia testejä. Niissä piti mm. valita mistä ruoasta tykkää, ja tuloksena oli juuri sinulle sopiva huivi. Tai millaset huulet on, tässä sinulle sopiva laukku. Tai kuka näistä julkkismiehistä näyttää hyvältä, tässä sinulle alusvaatteet.

Sain myös koko viikon parhaat naurut, kun meidän junaan astu sellasia nuoria, vähän mua vanhempia. Ne oli pukeutunu naamiaisasuihin, kun niillä on karnevaali meneillään. No, kohta sellanen leppäkerttupoika tuli jutteleen meille. Äiti sille vastaili, mutta mä ymmärsin kaiken. Se kysy mistä me oltiin tulossa ja ollaanko mekin vietetty karnevaalia. Äiti kerto että me tullaan Seefeldistä ja ei olla vietetty karnevaalia. Se leppäkerttu kysy miks, ja äiti vastas että se on jotakin mitä me emme tee :DDD

Mutta siis, loma suju muuten tosi mallikkaasti paitsi että olin kipeenä alkuviikosta. Mutta parempi sekin kun olla kipeenä koko ajan.

Joulusta

2010-12-21T22:06:00.003+02:00

Oon tässä miettiny, että miks ihmeessä ihmisillä ois muka joulustressiä, kaikissa lehdissä ja muissa neuvotaan että miten taltutetaan joulustressi. Mutta kenellä olis joulustressi, kun kerta jouluun on vielä niin pitkä aika?

Ei mutta hetkinen, jouluunhan on enää 3 yötä, mitä kummaa. Onpas aika menny nopeesti. Onneks mun ei kuitenkaan tarvi huolehtia juoluruoista ja siivouksesta, meillä ei oo ollu tapana tehä mitään suursiivousta ennen joulua. Kortit lähetin ajoissa jo 15. päivä, joten siitäkään ei oo enää mitään ongelmaa. Lahjat on myös hankittu ja osa myös paketoitu tänään. Niin ja se nyt ei oo enää musta kiinni, mutta toivon että kortit löytää perille.

Mun joulustressiaiheita on mm. se, että mulla on vieläkin Espritin lahjakortista käyttämättä 15 euroa, ja se menee jouluaattona umpeen. Olihan mulla vuosi aikaa, ja on siitä paljon jo käytettykin, mutta yhä sitä riittää. Enkä varmana löydä mitään ostettavaa.

Toinen stressinaihe on ihan jokavuotinen. Nimittäin kaunokirjotus pitää opetella aina uudestaan, kun se vuoden mittaan unohtuu. Koska pitäähän kortit kirjottaa kauniilla käsialalla, se on nättiä sille saajalle :)

Joululomalla haluaisin ainakin reenata hyvin (seura kelpaa kyllä), nähdä paljon kavereita, erityisesti sellasia joita en nää kovin usein ja lähinnä tuolta etelän suunnalta. Tai voisin myös matkustaa sinne etelään päin, kyllä sekin mulle kävis :) Sitten haluaisin syödä hyviä ruokia, mutta mielellään sillain että en söis liikaa ja että en lihois myöskään :) Mun joululoman tekemislistaan kuuluu myös kouluttomasta elämästä nauttiminen ja ajamaan opettelu.

Uudenvuoden suunnitelmat sen sijaan on mulla vielä ihan auki. Jos jollain on jotain ehdotuksia, niin otan mielelläni vastaan :) Sellanen tapa nimittäin, jolla kaikkein mieluiten viettäisin uudenvuoden ei oo valitettavasti mahdollinen. Mutta ehkä vielä jonain vuonna :)

Ennen joulua pitää vielä käydä kaupungilla (kuluttamassa se lahjakortti), antaa joululahjat saajilleen (ne paketoidut) ja lukea 12 lahjaa Joulupukille. Ja joululomalla pitää sitten kattella paljon elokuvia, lehdessä sanottiin niin.

(Tätä tekstiä varten kirjotin muistiinpanoja yhen sivun, kun en heti kerenny koneelle. Se on hieno sivu ja kaunista käsialaa, kerrankin, ja just sellaseen kohtaan jossa sitä ei todellakaan tarvittais. Hyvä Suvi.)

Tallinnaa

2010-12-19T21:44:00.005+02:00

Perjantaina pääsin koulusta ruokailusta vähän ennen yhtä. Menin bussilla keskustaan ja kävelin linja-autoasemalle. Siellä odottelin hetken ja kohta tuli äiti ja bussi. Me ei haluttu ottaa riskiä junien kanssa, vaan otettiin suosiolla bussi. Bussimatka kesti aika kauan, mutta se ei haitannu siinä vaiheessa matkaa. Kampista lähettiin käveleen kohti Länsisatamaa, ja voin sanoo että oli vähän epävarmaa meiän meno. Mutta perille löydettiin :)

Laivassa meillä oli pöytävaraus alá carte ravintolaan, niin suunnattiin sitten heti sinne. Ruoka oli ihan hyvää, ja me syötiin kauan, koska eipä meillä mitään muutakaan tekemistä oikein ois ollu :) Käytiin me vielä kaupassa, mutta sitten oltiinkin jo satamassa. Perillä käveltiin sikapitkä matka vaan siellä terminaalin putkessa, ennenkö päästiin edes terminaaliin. Sieltä sitten käveltiin hotellille. Matka ei ollu pitkä, mutta aika raskas, kun lunta oli välillä nilkkoihin asti ja varsinkin teidenylityksissä oli ihan peilijää.

Kun päästiin hotellille, jossa meidän huone oli kaheksannessa kerroksessa. Jätettiin kamat ja mentiin tien yli Viru-keskukseen. Siellä meillä oli aikaa alle tunti, mutta ostin silti sellasen kivan pinkin neuletakin ja sovitin muutamaa muuta vaatetta. Esim. sellasta neuleminihametta, josta äiti oli ihan kauhuissaan, et se on liian lyhyt. On mulla kyllä lyhyempiäkin hameita ollu, mutta silti en ostanu sitä, siinä oli sellaset ihme pampulat :)

Aamulla kerättiin kaheksalta ja mentiin syömään. Puuro oli hyvää ja oli ne muutkin jutut :) Kierreltiin vanhassa kaupungissa, se oli tosi hieno. Ihan sellanen mitä on myös Keski-Euroopassa jotkut pienet kaupungit. Oltiin ulkona lähes koko päivä, mitä nyt vähän käytiin aina välillä kaupoissa lämmittelemässä ja kerran myös kaakaolla. Muuten sitten kuljeskeltiin ja katteltiin ja käytiin joulutoreilla. Siellä oli myynnissä joka kojulla lapasia ja villatakkeja ja muita, ja aika alkuvaiheessa ostin sellaset lampaankarvapohjalliset, ja enää ei palellu varpaita :)

Ruoaks me syötiin vohvelit ja verimakkarat (ihan samanlaista kun Tampereen mustamakkara) ja tilattiin glögiä. No, sepäs olikin hehkuviiniä, niin se jäi kyllä välistä kun en ihan kauhee punaviinin ystävä ole. (Jäi traumat viininmaistelusta viime vuonna :) )

Ostin myös vähän tuliaisia ja mistä oon kaikista ylpein, myös kengät wanhojentansseihin! En uskonu että koskaan löytäisin niitä, mutta löysin kuitenkin :)

Laivamatka oli aivan kauhee. Mulla ei oo ikinä ennen tullu huono olo laivassa, mutta nyt kyllä oli. Aivan kauheeta, onneks sain vähän nukuttua sentään. Loppumatka mentiin sitten taas bussilla, kun oltiin eka tallustettu Helsingin läpi Kamppiin.

Lappia, tanssia ja ajamista :)

2010-12-15T21:24:00.003+02:00

Taas on kaikenlaista mukavaa ajanvietettä ollu tässä koko joulukuun. Eka oltiin viikko Lapissa ja sitten pääsin taas kouluun tanssimaan ja ajelemaan.

Lähdettiin siis perjantaina 3.12. ajamaan kohti Saariselkää. Bussimatka oli pitkä ja raskas, mutta onneks matkalla pysähdyttiin syömään. Lempipuuhaani < 3 Paitsi että ABC:n ruokalistaa oli uudistettu, ja mun lempiruoasta broileripastasta oli tullu huono. No, ens kerralla jotain muuta sitten. Viitasaaren ABC:llä oli vessassa kaiverrus S <3 J, mutta mä en sitä tehny.
Lauantaina saavuttiin perille noin klo 5. Ihanaa. Sitten kun vielä tytöt sai paniikkikohtauksen hiirenpapanoista, niin oli tosi ihanaa. Onneks päästiin kuitenkin aika pian nukkuun. Aamulla syötiin puurot, jotka oli myöhässä, ja lähettiin hiihtään. Mukavalta se tuntu pitkän tauon jälkeen (okei, olin kerran käyny Tampereella hiihtämässä ennen leiriä), mutta oli raskasta ja kun pakkanen kiristy niin myös kylmää. Mutta hyvää pullaa oli :)
Maanantaina, Itsenäisyyspäivänä, oli tietysti Ollin kemut. Kuultiin hienoja puheita, toinen puhelimen ja kaiuttimen välityksellä ja toinen ihan livenä. Nähtiin myös hienoja musiikki- ja improvisaatioesityksiä. Ja ruoka oli myös tosi hyvää. Ja tanssit niinkun asiaan kuulu, mutta armoton hapotus jälleen, en tiedä miten kestän wanhat.
Koko viikko sitten hiihdeltiin enemmän ja vähemmän, joogattiin, oltiin pilateksessa, syötiin ja tehtiin läksyjä. Ja jo tokalla hiihtolenkillä Sannin sauva meni melkein läpi mun huulesta (Sanni korostaa että se oli mun vika :)), mutta nyt siinä näkyy enää pieni jälki. Mutta jos tää meno jatkuu niin mun naamassa ei oo kohta enää mitään ehjää.
Lähes jokaisella hiihtolenkillä sattu johonkin, oli sairaan kylmä tai muuten vaan joku oli huonosti. Niinä hetkinä mietin, että jos aina on näin kamalaa, miks me lähetään Lappiin aina kerta toisensa jälkeen? Mutta toisaalta, ei sitä kamalaa tunnetta enää muista, kyllä ne hyvät hetket jää paremmin mieleen. Niin että näin jälkeenpäin viikko oli tosi mukava ja onnistunu.
Mutta paluumatka. Se oli raastava. Eka pysähdys oli joskus kolmen-neljän tunnin ajomatkan jälkeen Napapiirillä Joulupukin maassa. Siellä oli hauskaa, ja taas ihan sikana turisteja Lappi Safari -haalareissaan :) Syötiin hyvää poroleipää, jonka takia bussista pitää aina juosta ulos ja käyttää huoltsikan takaovea, että niitä riittää. Joulupukkia me ei Sannin kanssa menty kattomaan, eihän meidän tarvi, kun pukki tulee kuitenkin aattona käymään eikä silloin tarvi jonottaa. Pysähdyttiin matkan aikana vielä kaks kertaa, mutta matka oli silti tosi raastava. Elluakin alko jo kyllästyttää vähän enemmänkin kun vähän :) Tehtiin Sallan kanssa matkan aikana yks haastattelu, katottiin pari leffaa, pelattiin pilleripeliä ja korttia, suunniteltiin seikkailuleiriä ja syötiin suklaata, mutta silti jäi aikaa kyllästymiseen. Huoh.

Sunnuntaina oli Pyrinnön kaikkien jaostojen yhteinen palkitsemistilaisuus. Siellä oli taas aika hyvin meiän koulu edustettuna :) Tosi moni ihminen sai palkinnon, kai me sitten ollaan vaan tosi hyviä tai en tiedä. Mutta ruoka oli hyvää, se on varmaa. Ekat jouluruoat tältä vuodelta ja hyvin maistu!
Illalla menin vielä sählyyn, mutta kaikki oli siellä Lapin jäljiltä niin uupuneita, että kukaan ei jaksanu oikein mitään. Pojatkin meni kaikki vuorollaan ihan mielellään maaliin, kun silloin sai istua maalin päällä ja huilata hetken.

Maanantaina pääsin kouluun, ja päivä alko mukavasti tansseilla. Olin nyt reenaamassa wanhoja ekaa kertaa, mutta onneks me mentiin kokonaan uusia tansseja, niin en ollu ihan kauheen pihalla. Vähän vaan, mutta onneks Iida ja mun tanssipari Kristian autto mua etten näyttäny ihan niin pihalla olevalta :) Tanssit suju hyvin ja oli hauskaa :D
Maanantaina ja tiistaina oli lisäks kokeidenpalautukset, joten oikeeta koulua oli kumpanakin päivänä vaan yks tunti. Mukavan kevyt alotus, ettei ollu ihan kauhee kulttuurishokki viikon metsässä- ja ladulla olon jälkeen.
Tiistaina oli taas tanssia ja oli kivaa ja tango sujuu mutta polkka ei ihan niin hyvin :)
Koulun jälkeen olin ajotunnilla, ja se oli tosi hauskaa. Ajoin Hervantaan asti, 70km/h ja jopa ohitin! Ja peruuttelin myös ja pääsin Lukonmäen ylös eikä auto edes meinannu hyytyä, auto ei sammunu kertaakaan mihinkään, paitsi tietty lopussa kun sammutin sen :) Nyt on enää kaks teoriatuntia jäljellä, ja ajotunteja monta. Mutta helmikuu lähestyy :)
Tiistain reenissä Pirkkahallissa oli kivaa, niin kivaa, että kolmen 1500 metrin jälkeen juoksin vielä 600 metriä, josta aivan täysillä viimeset 100m, ja sen jälkeen vielä 300m kun Emmi ja Jouni niin yllytti :)

Viikonloppuna lähetään äidin kanssa Tallinnaan, kun en oo ikinä käyny siellä. Kivaa :) Ja sunnuntaina on liikkarin jättitemppurata, pääsenköhän mäkin temppuileen? :DD

30 yötä tätä vuotta

2010-12-01T22:03:00.003+02:00

Taas on viime kerrasta kulunu sairaasti aikaa, ja joku vois jopa luulla että mulla on ollu kiireistä. Mutta mitä vielä! Mullahan oli Kepardin jälkeen eka viikko ihan tavallista koulua, jolloin kävin reeneissä ja autokoulun teoriatunneilla ja ihan koulussa ja sit myös teatterissa. Mutta muuten ihan sellasta perusjuttua. Viikonloppuna mulla oli alotusleiri. Kolme suunnistusreeniä viikonloppuun, mutta yks niistä vaihtu zumbaan ja lihaskuntoon, kun ei oikein toi yösuunnistus nappaa ja lisäks mulla sattuu olemaan siihen kielto. Joten vietin sitten pitkästä aikaa laatuaikaa Sallan kanssa :) Mutta se reeni oli ihan mukava, paitsi että ois ollu kyllä kiva nukkua kaikki samassa paikassa, mutta toisaalta aivan uskomattoman hyvä ruoka korvas sen puutteen!
Siellä leirillä mut valittiin kapteeniks, mutta heti sunnuntaina epäonnistuin tehtävässäni kun olin sählyssä ainoo tyttö. Elias onnistu hiukan paremmin houkuttelemaan poikia paikalle, niitä kun oli siellä vähän liikaakin.

Sit seuraava viikkohan mulla oli koeviikko, eikä silloin kyllä yleensä kovin kiireistä oo. Mutta toisaalta, jos haluaa kunnolla keskittyä (kerrankin) opiskeluun, niin pitää karsia muista jutuista, ja mikäs sen parempi kohde kun koneella tsättäily. Koeviikolla paitsi luin, niin kävin myös kaks kertaa liikkarissa, kerran naurujoogassa Sannin kanssa (ihan jees mutta en hirveesti suosittele, ellei sitten satu olemaan melko yksinäinen mummeli), kerran lääkärintarkastuksessa ajokorttia varten (ihan terve olin) ja sitten kirjotin sikana juttuja tulevaan Halokeeniin. Sen ois toki voinu hoitaa aikasemminkin pois alta, mutta enpäs kuitenkaan ollu hoitanu.
Lauantaina oli kauden eka testijuoksu. Mun henkilökohtanen pakkasraja on -10 astetta, ja kun aamulla heräsin kasilta mittari oli tasan kympissä. Söin aamupalan ja seurailin mittaria ja lopputulos oli että pakko oli lähteä, kun mittari näytti kymppiä. Juoksu tuntu pahalta, yhtä pahalta kun AV-ratatesti eikä aikakaan ollu mikään huippu. Illalla juoksin ahkerasti Sannille reppu selässä (5km), vuokrattiin pari leffaa ja saunottiin ja tietty katottiin ne leffat. Kunnon tyttöjen ilta < 3
Sunnuntaiaamuna me pelattiin vielä Sannin kanssa Trivial Pursuitia ennen pk-pitkää, jonka vedin kapteenin ominaisuudessa, mutta eihän mun veturin perässä ollu kun yks vaunu, Sanni. Mutta kiva lenkki oli ja käytiin Kaupissa sellasilla alueilla missä en oo koskaan ennen käyny.
Maanataina mulla oli vika koe, saksa. Siellä piti kirjottaa kirja-analyysi saksankielisestä kirjasta joka me kurssin aikana luettiin. Sen pituus oli ohjeiden mukaan väh. 150 sanaa ja maksimia ei ollu. Kirjotin sitten kolme sivua, se on mun pisin ja paras kirjallinen tuotanto saksaks ikinä.
Kokeen jälkeen söin ja menin salille, kun mulla oli vähän luppoaikaa ennen ekaa AJOTUNTIA. Se oli ihan hauska, ajelin jäähallin parkkipaikalla :) Ja sitten aurinko paisto ja tulin hyvälle mielelle :) Illalla oli vielä vika liikkari ja lapset oli kilttejä ja meillä oli temppurata.
Tiistai oli mulla sitten vapaapäivä. Aamulla siivosin ja tein kuntopiiriä, ja tytöt tuli meille viettään pikkujouluja. Paistettiin torttuja ja syötiin niitä ja pipareita ja juotiin glögiä ja oli hauskaa. Sen jälkeen menin mun tokalle ajotunnille. Hiukan hirvitti siinä alussa kun ope anto avaimet vaan suoraan käteen. Mutta se oli sikahauskaa! Ajelin koko tunnin liikenteessä ja loppuvaiheissa osasin jo vaihtaa vaihteita vaikka se ope ei sanonu mitään :) Eikä auto sammunu kun kerran liikennevaloihin, vaikka pysähdyin vaikka kuinka moniin! Oon niin ylpee itestäni ja ootan jo seuraavaa ajotuntia :D

Tänään alko taas kunnon päivärytmi ja koulu. Oli aamureenit Pirkkahallilla, bussi lähti ajoissa koululle ja oli nopee eikä eksyny, uudet aineet alko ja matikka ja ruotsi vaikutti ihan lupaavilta, kemia ei ihan niin lupaavalta mutta ehkä selviän. Koulussa oli hyvää ruokaa ja mä alotin hiihtokauteni tänään, kolme päivää ennen Lappia. Hyvin kulki, menin sikakovaa alkuun ku mulla kulki ja hiihto oli pitkästä aikaa niin kivaa :D Niin, ja nythän on jo joulukuu! Loma alkaa kohta ja jouluaatto on ja uusvuosi ja kaikenlaista mukavaa on tiedossa :))

Kepardi

2010-11-16T20:45:00.004+02:00

Viime viikonloppuna oli viimeistenkin suunnistajien vihoviimeinen kaudenkaatajaistilaisuus, josta viimeistään alkoi uusi kausi. Kyseessä oli tietenkin Kepardin sählyturnaus, jonka pääasialliset osanottajat taitavat olla Tampereelta, mutta olihan joukossa paljon muitakin.
Mun oma Kepardiviikonloppu alkoi sillä, että hain Anniinan rautatieasemalta. Mentiin bussilla meille ja samassa bussissa tuli myös toinen junamatkalainen pohjoisesta päin. Illalla saatiin eteen vihdoin ja viimein ottelukaaviot, ja niitä sitten spekuloitiin. Ja juoruttiin tietysti myös, olihan edellisestä kerrasta kun nähtiin aikaa jo kaksi viikkoa :)
Lauantaina saatiin kivasti kyyti Hervantaan, mutta reissu ei alkanut kovin lupaavasti. Me jäätiin nimittäin muutaman muun pelaajan kanssa Bommarin ovia kolkuttelemaan, kun ovi oli lukossa eikä kukaan tullu avaamaan. Vihdoin mentiin sitten toista kautta, ensin taloon sisälle ja sieltä hissillä alas, ja sitten toisen oven taakse kolkuttelemaan. Sieltä joku sitten kuitenkin tuli avaamaan, niin päästiin valmistautumaan peliin, jonka alkuun oli aikaa kymmenen minuuttia :) Eka peli hävittiin, mutta se oli varsinkin alussa tosi tiukka. Toka peli me sitten voitettiin, mutta siinä meillä olikin paras kannustus ja paras tsemppi päällä. Se ehkä johtu siitä, että Anniinan maineen säilyttämiseks mein oli pakko voittaa :) Oli nimittäin pieni epäilys että Anniinan saattais kuulla pientä kuittailua tappiosta aikas pitkään, mutta onneks nyt kävi toistepäin ja Anniina voikin olla se kuittailija :D
Pelien väleissä katteltiin tietysti muita pelejä ja kannustettiin tuttuja ja nähtiin kavereita. Ja tokan ja kolmannen pelin välissä syötiin eväät :)
Kolmas peli hävittiin myös, ja se vieläpä aika rumasti. Mutta ne olikin sitten menestyjiä ihan loppupeleissä asti.
Seuraavassa välissä käytiin tutustumassa Hervannan ruokatarjontaan = Subwayhin :) Siellä oli hyvää ruokaa ja sitten kaupasta ostettiin hyvää namia :)
Vikan pelin jälkeen (joka me hävittiin vaikka ei olis välttämättä pitäny) meillä oli tosi kiire. Puettiin vaatteet sikanopeesti päälle ja juostiin bussipysäkille, että ehdittäis bussiin. No, tulihan se bussi sinne sitten kun oltiin eka vartti odotettu :) Lassi tuli meiän jälkeen pysäkille, se oli ihan rauhassa kävelly sinne ja sekin joutu odotteleen. Että se siitä nopeesta lähdöstä, ei ollu mitään hyötyä siitä :)
Bussimatka oli ihan hauska ja sitten alko kävely. Jouduttiin käveleen pari kilsaa pysäkiltä kotiin, kun ei oo tää Tampereen kaupungin pohjois-etelä-suuntainen liikenne kovin toimivaa ainakaan viikonloppusin. Kotona käytiin suihkussa, panostettiin ja tietysti syötiin :) Sen jälkeen käveltiinkin sitten takas se kaks kilsaa sinne pysäkille. Mutta oltiin tyhmiä. Ulkona sato lunta, sellasia isoja märkiä tirkirättejä, ja me vaan oltiin että voivoi, nyt kastuu hiukset. Puolessa välissä matkaa tajuttiin että tukka ois pysyny kuivana jos me oltais laitettu pipot päähän. Ja ne pipot oli tosiaan laukussa, että olis ollu ihan mahdollistakin laittaa ne päähän.
Hervannassa jäätiin pysäkkiä liian aikasin bussista, mutta löydettiin kuitenkin helposti saunalle.
Siellä saunalla oli tosi hauskaa, monia tuttuja ja monia hyviä juttuja näin ja kuulin illan aikana ja oli kaikinpuolin mukavaa. Kuulemma keksittiin jossain välissä joku iskurepliikkikin, mutta en kyllä yhtään muista millanen. Sen muistan että en käyttäny sitä, koska silloin kyllä muistaisin sen :) Illan aikana päästiin myös kokemaan tanssin huumaa ;)
Ja sitten taas kun bussilla mentiin kotiin, niin jouduttiin se kaks kilsaa käveleen. Se bussi muuten oli ihan täynnä, se lähti Hervannasta 23.35 niin että mitä kummaa? Mutta tällä kertaa myös Sanni käveli mein kanssa ja sit me odoteltiin Sannin bussia puoli tuntia kadunkulmassa seisten. Mietittiin että mihin ne kaikki ihmiset on menossa kun niitä niin sikana liikku siellä. Mutta toisaalta sit ruvettiin miettimään että mitäköhän ne meistä ajattee, kun ei ees seisty bussipysäkillä siinä :)
Seuraavana aamuna Anniina lähti kotiin, vietiin se asemalle. Ja paluumatkalla me käytiin isän kanssa vähän kokeilemassa autolla ajamista, ja oli sinänsä positiivinen kokemus että en ajanu mitään päin :D

Kuvia mulla ei valitettavasti ole Kepardista, kun unohdin kameran kotiin ja en oo saanu mistään vielä kuvia :)

Urheilijan kaksoisstandardi

2010-11-09T21:48:00.002+02:00

Oon nyt tässä painiskellu sellasen asian kanssa kun urheilijan kaksoisstandardi --> http://uzbe.blogspot.com/2010/01/kestavyysurheilijan-kaksoistandardi.html
Kun en oikein tiedä mitä tekisin, tai viime viikolla oli vielä pahempi tilanne. Viikonloppuna oli tulossa AV-testit, joihin oli PAKKO osallistua. Niihin oli myös vähän pakko reenatakin. Joten reenasin ihan normaaliin tapaan enkä välittäny vaikka nuha oli järkyttävä ja yskäkin kuulemma kamalan kuulonen. Ja sitten viikonloppuna oli kaikista pahin. Osallistuako vaiko ei testeihin? Päätös oli vaikea, mutta lopulta sitten juoksin kaikki kierrokset ihan kiltisti loppuun saakka. Kun miks en olis juossu jos kerta jaloillani pysyin ja henkikin kulki jotenkuten eikä mulla ollu ees kuumetta. Mutta toisaalta musta tuntu että testiin jätti tulematta joitakin jotka oli vielä vähemmän kipeenä kun mä. Jos ei reenaa, on laiska eikä kehity. Jos reenaa kipeenä, voi tulla ties mitä seurauksia.
Mutta koskas sitten on kipee? Kuka sen määrittää? Kuumemittari on tietysti aika hyvä, mutta voihan ihminen olla kipee ilman että on kuumetta. Sekin on hyvä jos lääkäri sanoo että nyt oot niin kipee ettet kyllä reenaa. Tai jos ei vaan pysty.
Mutta kukas sen pienen nuhan määrittää, että milloin se on tarpeeks paha? Ainahan kaikilla jotain pientä on, ne on lusmuja jotka jättää reenejä väliin koska on pientä yskää vai kuinka?
En tiedä kumpi on parempi, se että ei jätä reenejä väliin niin sitten millään, vaan vasta ihan äärimmäisessä tapauksessa. Vai se, että jättää reenit välistä ihan pienimmästäkin, ettei siitä vaan kehity mitään pahempaa? Ite kallistun tohon ekaan, ja kerran siitä on seurannu vähän pahempikin juttu. Meinaan vuonna 2007 tammikuussa juoksin testijuoksun 7,6km ihan nuhasena ja kymmenen asteen pakkasessa. Siitähän seuras sitten se, että koko kevään olin ihan kuolemaisillani, henki ei kulkenu ja epäilin jo astmaa. Kävin testeissäkin, ensin terveyskeskuksen puhallusmittariin puhaltelin monta viikkoo ja sitten kun en uskonu niitä tuloksia menin vielä yksityisellekin rasitusmattotestiin. Ei ollu astmaa, mutta herkät hengityselimet, jotka tollanen kylmä ilma ja nuha saattaa laukasta astman kaltaseen reaktioon. Sen takia en juokse talvella kovia lenkkejä ulkona pakkasessa.
Mutta nuha ja lämmin ilma on sitten ihan eri juttu. Tarvisin niin sellasen laitteen, joka sanois koska on liian kipee reenatakseen. Sen tuloksen vois sitten näyttää kaikille muillekin, ei olis selittelyn makua kun kerta on sanottu ettet reenaa niin et sit kans reenaa. Olis varmaan kysyntää sellaselle laitteelle, ehkä ne keksijät siellä TTY:llä vois ottaa sen seuraavaks projektikseen?

Iidan mieliksi :)

2010-11-07T15:56:00.003+02:00

Hupsista, nyt on taas vierähtäny vaikka kuinka kauan siitä kun viimeks kirjottelin tänne, mutta onneks Iida, mun uskollinen fani, muistuttaa mua aina välillä :)
Viime viikolla tuli taas kulttuurishokki, kun piti mennä pitkän loman jälkeen takas kouluun. Onneks heti keskiviikkona mentiin Sannin, Sallan, Lauran ja Emmin kanssa Hookiin syömään. Oli hyvää ruokaa ja hyvää seuraa ja hyviä siipiä, jotka saatiin ilmaseks kun oltiin kerätty tarpeeks leimoja korttiin.

Viime viikolla mulla oli ikävä jalkavaiva. Se tuli aina aamulla, sattu ihan sikana tohon jalan ulkosyrjään vähän nilkan alapuolelle. Mutta kipu helpotti iltaa kohden. Perjantaina menin kuitenkin lääkäriin. Lääkäri sano että suunnistuskengät on saattanu painaa ja että se kipu on aamulla pahin koska se jänne on jähmeä käytön puutteesta. Sain Burana-kuurin. Tällä viikolla se kipu sitten laantu ja perjantaina ei sattunu enää yhtään, vaikka jalka olikin turvonnu. Onneks, koska lauantaina oli AV-testit ja pakko käyttää nastareita.

Viime viikon perjantain ja lauantain vietin Kangasalla. Varmasti hieno paikka sinänsä, mutta tällä kertaa Iida ei kierrättäny meitä nähtävyyksissä vaan oltiin ihan vaan Iidalla :) Meitä oli siellä Iida, Emmi, Sanni ja minä sekä ihan kaukaa saapunut vieras Anniina. Mä ja Anniina käytettiin Iidalle saapumiseen laadukkaita taksikyytejä :D Ilta suju ihan mukavasti, syötiin hyvin ja vähän ehkä liikaa ja katottiin pari leffaa. Se toka leffa, High School Musical 3, oli häiritsevä, koska se yks näyttelijä näytti ihan Rasmus Alénilta. En pystyny keskittyyn.
Mutta meillä oli hauskaa Iidan luona viikonloppuna ja voin mennä toistekin jos kutsutaan :) Saatiin myös Anniinalta hienot tuliaiset Egyptistä <3 Ja samana lauantaina sain vielä uuden takin ja paidan :)
Sunnuntaina olin sählyssä. Siellä oli 7 poikaa ja minä, mutta mä olin vaiks kuin hyvä ja tein monta maaliakin :)

Vaikka tää jakso on aika raskas, kun on niitä kaikenlaisia tehtäviä joita pitää tehdä kotona, oon ollu tosi ahkera. Enkunkielisen kirjan oon jo lukenu ja kirjottanu siitä jopa raportinkin. Saksankielinen kirja on puolessa välissä ja ihan hyvällä mallilla. Saksan suullinen esitys on jo pidetty. Fysiikan kokeellinen kotitehtävä on melkein valmis. Ja tätä jaksoa on jäljellä vielä kaks viikkoa! Oon tosi hyvin aikataulussa.

Torstaina oltiin Sannin kanssa Cittarissa retkellä. Mulla oli 30 euron lahjakortti, jonka olin saanu Pirkkalan Yöhölkästä kun olin toinen. Sen arvo piti käyttää kerralla. Viimesten eurojen kanssa oli jo vähän vaikeeta, että mitä ostetaan, mutta sitten ostettiin välipalaa. Kokeiltiin kaikkia uusia makuja ja ihan hyviä oli, löydettiin sellanen sikahyvä juotava jogurtti! Ja vauvojen puurot oli kans ihan hyviä, hedelmäinen oli parempi kun vadelma :) Vietettiin aika kauan aikaa valitsemassa niitä juttuja ja sitten syömässä ja lopuks käytiin vielä apteekissakin. Multa oli Buranat loppu ja piti ostaa D-vitamiinia kun talvi tulee.

Perjantaina meillä oli koulussa Sprachcamp, jotain työpajoja saksaks koko päivä. Ne oli hauskoja, otettiin kuvia ja keksittiin sloganeita saksaks ja tehtiin Fazer-mainos. Ootan että joku saa sen editoitua niin nähdään millanen siitä tuli :) Mutta oli hauska päivä ja selvisin hyvin saksalla, ymmärsin mitä puhuttiin ja osasin jopa vähän vastaillakin.

Sen jalan lisäks mulla oli koko viikon flunssaa; nuhaa ja yskää. Reenasin kuitenkin ihan normaalisti, olihan mulla tulossa AV-testit viikonloppuna. Ja mun kauden tulosten perusteella oli itsestään selvää, että testeistä on pakko saada hyvät tulokset jos mielii päästä ryhmään. Äiti ja isä oli kyllä vähän sitä mieltä että mun ei olis viisasta reenata eikä tehä niitä testejä, mutta minkäs teet kun se on ainoo mahdollisuus. Testipäivänä sitten juoksin aamulla 3000m ja se tuntu tosi pahalta, jo ennen kilometriä henkeä ahdisti ja tuntu että keuhkot repee ja mulla oli verenmaku suussa. Mutta voitin sentään mun sikakovalla kirillä Ainon ja Iidan ja saavutin Hennan. Sitä iltapäivän maastotestiä mietin tosi pitkään, että osallistunko ollenkaan. Vielä paikanpäällä jahkailin että juoksenko vaiko en. Mulle sanottiin, että aina voin keskeyttää jos siltä tuntuu, mutta mä tiesin että jos mä lähen juoksemaan niin kyllä mä sen sitten loppuun asti juoksen. En oo ikinä keskeyttäny, paitsi ehkä joskus jossain reenissä mutta en sielläkään helpolla. Niinpä sitten juoksin kokonaan ja ei tuntunu hyvältä.

Mun tietokoneessa on joku ongelma. Meinaan kaikilla muilla koneilla tässä talossa toimii netti ihan moitteettomasti, mutta eipä mulla vaan. Se menee koko ajan pois päältä ja välillä sitä ei oo ollenkaan. Meillä on langaton netti eikä meillä niin iso talo oo että se ei mun huoneeseen asti riittäis. Ja kun ei netti toimi aina silloinkaan kun oon sen jutun vieressä. Että ärsyttää. Ja kun isäkään ei osaa tehä sille mtiään niin vielä vähemmän mä, niin sitten kun muutan pois kotoo ja jos mulle tulee tällasia tilanteita ni ei huhhuh. Tarvisin jonkun hoitamaan mun tietokoneasioita, mutta mistäs sellanen nörtti tähän hätään löytyy?

Eilen juttelin pitkästä aikaa kunnolla yhen mun kaverin kanssa. Oli mukava jutella, ja opin sen, että 'eipä kai' voi tarkottaa montaa eri asiaa. Se voi olla 'joo, varmaan', 'oliskin' tai 'wish there is something'. Aina oppii jotain uutta ja pitää varoo ettei sano mitään millä voi olla piilomerkityksiä :D

Maanantaina mulla alkaa autokoulu. Jännää, mustahan tulee ihan iso tyttö :) Mutta älkää hätäilkö siellä ulkona kaduilla, ajotunteja mulla ei oo vielä vähään aikaan :D

Syysaurinkoa

2010-10-23T19:33:00.002+03:00

Tajusin vasta tunti sitten, että mähän olen koko illan yksin kotona, jos oisin ollu kaukaa viisas oisin tietysti järjestäny bileet vaikka loman loppumisen kunniaks. Mutta toisaalta, kun rupeen oikeen ajatteleen, mulla on takana kuuden tunnin yöunet, kolmen tunnin lähes tauoton juoksulenkki ja jalat vähän kipeenä. Sitten kun ottaa vielä huomioon, että huomenna juostaan taas yli kymmenen kilometriä Jämin kankailla, tällä kertaa on jopa paljon pelissä, kun kamppaillaan aluemestaruudesta. Niin sitten päädyin siihen että oikeestaan onkin ihan hyvä juttu että vietän vaan itekseni rauhallisen koti-illan ja kattelen telkkaria, jota opin tänään käyttämään! Halusin kattoo Uusi päivä -sarjaa Yle Areenasta, ja tiesin et mein telkkarista pystyy Areenaa katteleen. Sitten rupesin paineleen nappuloita ja lopulta löysin sen Yle Areenan, ja sain katottua ne väliin jääneet jaksot. Oon niin ylpee itestäni.

Tiistaista perjantaihin olin Pariisissa. Se oli ihan kiva kaupunki, ja kaikki nähtävyydet oli hienoja. Kassia en oo vielä purkanu enkä laittanu kuvia koneelle :) Sammakonreisiä ei oo joka ravintolassa, eikä etanoitakaan. Mutta ankanrinta ja perunamuussi oli tosi hyvää. Myös Pariisissa on huorakatu, ja ne huorat ei oo nuoria, kauniita eikä viehättäviä, vaan pikemminkin pelottavia vanhoja koviksia. Pariisissa oli kuulemma miekkareita, mutta me ei nähty kun yks, johon osallistu ehkä neljä ihmistä ja niil oli yks plakaatti. Jalat voi tulla kipeeks jos kävelee kymmenen kilsaa ja noin tuhat porrasta ylös alas, mutta ne voi myös palautua kymmenen tunnin yöunien aikana. Pariisin lentokenttä on aivan typerä ja Helsinki-Vantaalta Tampereelle tuleva bussi on joskus niin täynnä että loput joutuu seisomaan. Paitsi tietty jos ehtii vikalle vapaalle paikalle ja pääsee juttelemaan jonkun Hämeenlinnalaisen mummon kanssa matkustamisesta. Dubai on kuulemma hieno paikka ja Huippuvuoret on rouvan seuraava matkakohde.

MiniRogaining on hieno kisa, varsinkin kun se on Jämillä. Kangas ei kylläkään oo tähän aikaa vuodesta kovin nopeeta, mutta onhan siellä paljon polkujakin. 3 tuntia jaksaa juosta normaalia pk-vauhtia ihan helposti. Kannattaa osallistua vaikkei voittaisikaan koska aina voi saada arvontapalkinnon. Ja osallistujapalkintona oli ruisleipä :) Vielä kun aurinkoisen juoksulenkin jälkeen pääsee saunaan ja saa ruokaa niin kaikki on hyvin.

Raikas syyssää

2010-10-17T19:03:00.002+03:00

Nyt muistan, minkä takia aina välillä tykkään syksystä. Kun yleensä mieleen tulee vaan ne syksyn ikävät puolet, niin tää viikonloppu onneks näytti syksyn parhaat puolet just sopivasti loman alkamisen kunniaks. Lauantaina olin mun valmentajan kanssa lenkillä Nokialla Koukkujärvellä, siellä oli metsä valkosena. Aurinko paisto, ei ollu liian kylmä ja maisemat oli tosi hienot. Sitten sunnuntaina olin Rastijahdissa. Juoksu kulki, maasto oli suht kivaa ja taas aurinko paisto ja oli sellanen raikas syyssää. Jotenki tuntuu että tollasessa viileessä raikkaassa syyssäässä kuuluu tehdä pitkiä harjotuksia ja varsinkin tollasia kivoja suunnistuksia kuten Rastijahti, MiniRogaining ja Suunnistusmaraton ja juoksu kulkee. Kylmä sää ei haittaa, kun kyllä noin pitkillä matkoilla ehtii lämpiämään.

Vaikka Rastijahdissa oli hauskaa, suunnistus ei oikein sujunu. Juoksin vaan sinne päin, ja Saarimäen Milla meni aina suoraan rastille ja mä ohitin sen matkan aikana joku 5 kertaa kun aina menin sivuun ja se pääs kuittaan mutta mä juoksin kovempaa. Noloo :) Mutta oli hauskaa ja mulla oli mukana sellanen seurantalaite, josta näkee sitten jälkikäteen että mistä mä oon menny. Se oli mulla buffin sisällä, mahtokohan joku ihmetellä mikä möykky mulla on takaraivossa :)

Mutta ylihuomenna on lähtö Pariisiin! Se on varmaan ihana kaupunki ja hauska mennä sinne kun en oo ikinä ollu. Harmi vaan et en puhu ranskaa yhtään, tai no mitä nyt osaan ranskaks haukkua ihmisiä kusipääks, rumaks ja läskiks, mutta en usko että noista on mitään hyötyä tällä matkalla :D Mulla on uus punanen matkalaukkukin, niin huomenna on varmasti ilo pakata, vai miten se oli? :D Mutta Pariisissa on kyllä pakko shoppailla, että voi sitten jälkeenpäin kertoilla että juu tää on Pariisista :DD

Onneks oon ollu niin ahkera koulutyttö että tein kaikki läksyt jo perjantaina ni ei lomalla tarvi. Ihailen tätä aktiivisuutta, joka ei todellakaan oo mun tapasta :) Vielä on enkun aine vähän vaiheessa, mutta suunnittelussa meni kyllä paljon kauemmin kun ite kirjottamisessa, joten nyt se valmistuu nopeesti.

Kaikkea paljon

2010-10-11T21:49:00.002+03:00

Olin tänään taas mun tän syksyn uudessa harrastuksessa liikkarissa. Taas jatku sama homma kun viime viikolla: kävin puolentoista tunnin aikana kolme kertaa vessassa. Yhteensä viidelle lapselle tuli tänään pissahätä. Kuudennellakin oli, mutta en lähteny viemään sitä vessaan, kun liikkaria oli jäljellä minuutti. Viis kertaa sanoin, että muista pestä kädet ja vetää vessa. Viime kerralla kävi niin, että kun tulin vessasta, seuraavalla oli jo hätä ja taas mentiin.
Liikkarin loppuvaiheilla yks poika meni istuun näyttämön portaille, vaikka siinä ei oikeesti sais istua. Sanoin sille että nyt pitäis mennä tonne viivalle missä kaikki muutkin on, mutta se valitti että sillä on kuuma ja meinas purskahtaa itkuun. Vastasin että eihän kuuma mitään haittaa, ei se oo vaarallista jos välillä on kuuma. Sitten se sano että sillä on vessahätä. Onneks liikkari loppu :)

Kun olin ala-asteella, siellä sanottiin että yläasteella on rankkaa. Yläasteella olikin, mutta siellä sanottiin että lukiossa vasta rankkaa onkin. Lukiossa eka vuosi oli kuitenkin aika helppo, ei todellakaan rankka. Varsinkaan ne koeviikot joilla meitä peloteltiin. Ala-asteella mulla kuitenkin oli kerran kolme koetta samana päivänä.
Lukion tokaluokkalaiset sano että tokalla on rankkaa. Mietin, että miten ihmeessä voi olla, kun ei ekakaan oo ja samaa kouluahan se on. Mutta nyt, kun mulla on enkusta ja saksasta sama kurssi menossa, molemmissa luetaan kirja kielillä, fysiikan vitoskurssi josta ope sano että se erottelee ne jotka osaa ja ne jotka jää jälkeen sekä matikan kurssi, jonka kotiläksyjä en osaa, uskon sen. Toisaalta se ehkä vähän vaikuttaa, että opettajat pelottelee. Saksan opekin jo kerto että miten lyhyelle saksalle vaihdetaan, vaikka yleensä se on tosi positiivinen ja kannustava.
Mutta mun englanninkielisestä kirjasta, jonka lainasin Sannin hyllystä, oon lukenu jo kaks lukua!

Viime viikolla mulla oli outoo huimausta monta kertaa päivässä. Silmissä sumeni ja meinasin pyörtyä. Saatoin istua ihan rauhassa ja yhtäkkiä pyörrytti. Myös lenkillä meinasin kaatua kun päässä heitti. Torstaina me sitten tehtiin koulussa mulle diagnoosia ruokapöydässä. Verensokeri oli eka mitä epäiltiin, mutta kun mulla ei ollu nälkä niin se ei oikein toiminu. Mutta sitten Lauri mittas sen, ja kyllähän se aika alhanen oli. Hain siis koulun kahvilasta pullan, joka oli siitä hyvästä että me opetettiin ulkkareille suunnistusta. Hemoglobiinikaan ei oikein toiminu, koska juoksu oli kulkenu kun unelma koko viikon. Me ei keksitty oiken muuta, joten mä menin terkalle. Se mittas hemoglobiinin, joka oli hyvä, verenpaineen joka oli alhanen niinkun aina ja varas mulle ajan lääkäriin.
Perjantaina lääkäri teki sitten kaikenlaisia tutkimuksia, joista selvis että mitään neurologista mulla ei oo. Kuulemma hyvänlaatunen asentohuimaus suljettiin pois koska silmät liikku ihan normaalisti :) Sen diagnoosi oli, että mun niskat ja hartiat on niin jäykät, että aivot ei saa happee ja siks mua huimaa. Se määräs, että mun pitää mennä hierojalle kahen viikon ajan pari kertaa viikossa. Jos se ei sillä lähe, niin sitten uudestaan lääkärille. Paha vaan, että ens viikko on syysloma, jolloin oon Pariisissa. Sieltä sitten hierojaa ettimään.
Niin ja perjantaina jouduin käymään uudestaan terkalla kun piti poistaa tikit. Oon oikee terveyspalvelujen suurkuluttaja :D

Viime viikonloppuna oli myöskin manna, josta mulla on univelkaa ihan kohtalaisesti. Kosonenkin varmaan tykkää, kun yöuni on 3 tuntia sunnuntailta :D Keskiviikkona oli mannareeni Kaupissa nujurasteilla, ja siihen reeniin osallistu varmaan yli 60 ihmistä. Aivan sikana siis.
Manna oli ihan mukava, paitsi kisakeskus jossa joka paikkaan oli pitkä matka. Ja tosi kylmä oli myös mutta se nyt ei oo uutta. Mein joukkue ei ollu ihan niin hyvä kun viime vuonna ja sijotuskin putos jotain 40 sijaa :) Mutta mä olin hyvä ja mulla oli kivaa siellä ja mun nopein rastiväliaika, jolla olin kai 57. johtu siitä että peesasin Panua :D Laivalla oli myöskin mukavaa ja näin kaikkia kivoja ihmisiä ja oli hauskaa :)

Uusi jakso, motivaatio ja Uusi päivä

2010-10-04T21:25:00.003+03:00

Aika on taas kulunu niin nopeesti, että en voi uskookaan. Toisaalta kun ajattelee, niin jostain kesälomastahan on jo ikusuus, mutta silti tuntuu että koulussa ei olla oltu paljon yhtään. Kummallista.
Mutta sehän tiedetään, että aina aikaa on joko liikaa tai liian vähän, tosi harvoin ihan sopivasti. Ja että aika kuluu liian hitaasti tai liian nopeesti. Esimerkkinä liian hitaasta ajankulumisesta koeviikkojen ruokailut. Niissä kun on aikaa ihan liikaa ja se kuluu ihan liian nopeesti. Ei oo kauheen mielikuvituksellista istua koulun ruokapöydässä kahta tuntia odottamassa että tunti alkaa. Liian hitaasti aika kuluu myös tunnetusti silloin kun odottaa jotain oikein kovasti. Liian nopeesti taas aika kuluu silloin, kun tekee jotain tosi kivaa, esimerkiks on kavereiden kanssa.

Ja sitten vähän katsausta mun elämään, eli mitä viime aikoina on tapahtunut, koska sehän kaikkia tietenkin kiinnostaa aivan älyttömästi.
Koeviikko meillä oli ja tällä kertaa siihen kuulu uutuutena pari vapaapäivää. Lauantaina oli Sprinttiviesti, jossa Emmin ja mun piti voittaa. Ihan ei voitettu mutta sikahyviä oltiin, Emmikin voitti maailmanmestarin molemmilla radoilla ja mä en hävinny Inga Dambelle paljon mitään. Ja viestiin jälkeen käytiin pyörällä, kiitos Tuulian, meidän autolla jonne oli sikapitkä matka. Matka suju onneks nopeesti pyörällä ja paluumatkalla käytiin ostamassa kaupasta jätskiä rankan urakan jälkeen, hyvää oli :)
Sunnuntaina olin vaeltamassa partiosta. Ne on tosi sulosia ne pikkutytöt, se on niin kivaa kun aina joku tuli esittelemään jotain et 'kato mitä mä oon tehny' :) Loppuillan vaan panostin matikankokeeseen, enkä ees avannu konetta. Hyvä minä :)
Sit oli se koeviikko. Matikan kokeessa viihdyin koko sallitun ajan eli 3h 45min. Iltapäivällä käytiin Emmin kanssa iltarastien tarkistuslenkillä. Matkalla neuvottiin rappiolla olevia koulusuunnistajia. Suunnistus on varmaan tupakoitsijoiden lempikoululiikuntalaji, kun siinä voi ihan rauhassa mennä lähimmän puskan taakse tupakalle ja pyytää muilta ne kirjaimet.
Tiistaina kävin tekemässä uroteon, juoksin 8 minuutin out+backin, eli 16 minuuttia yhteen menoon aikalailla täysillä. Emmi oli tsemppaamassa mua loppumatkasta :)
Keskiviikkona tein taas kovan reenin, kun luulin että en voi reenata vähään aikaan. Multa meinaan poistettiin keskiviikkoiltana luomi kainalosta kun se hiersi, niin ajattelin etten voi juosta ettei tikit hierry irti. Mutta kaikkee saan tehdä, joten turhaa tuli tehtyä kaks kovaa peräkkäisinä päivinä.
Torstaina menin kouluun yheksäks ja olin kokeesta valmis kymmeneltä. Siinä sitten odoteltiin ruoan tuloa tunti. Sen jälkeen lähettiin kaupunkiin. Piti ostaa mannamekko, mutta miten kävi, ei taaskaan löytyny mitään. Ja sitten nolous, me oltiin Emmin, Sannin ja Iidan kanssa JONOTTAMASSA uuden Ginan edessä kun se aukes :DD Mutta siellä ei ollu yhtään tarjousta eikä tarjoilua, ei mitään kiinnostavaa. Sisällä viihdyttiin 6 minuuttia :)
Illalla olin vielä OPETTAMASSA YÖSUUNNISTUSTA. Ihan uskomatonta, että minä, joka en osaa enkä halua yösuunnistaa, olin opettamassa yösuunnistusta. Ne oli tosin partiolaisia ja niistä se oli jännää. Ja mua vaan vitutti kun en taaskaan nähny mitään.
Perjantaina lähdin vähän matkustamaan. Menin junalla Turkuun, jossa pyörin kaupungilla tunnin. Löysin ihanan hameen, mutta ostin sen vasta illalla :) Manna pelastettu. Mutta sitten Anniina pääsi koulusta ja me mentiin Ginaan, jossa me löydettiin Annikalle sikahieno paita. Se on vaaleenpunanen ja siinä on oravan kuva. Sopii niin Annikalle, kun sillä on se orava lemmikkinä :D Annika tosin väitti että ois liian noloo käyttää sitä. Sitten me loppupäivä tehtiin Anniinan kanssa kaikkee mukavaa ja todella kehittävää :DD
Lauantaina me käytiin aamupäivällä lenkillä. Mitä panostusta. Sitten me syötiin hyvin ja mä tsemppasin Anniinaa ja Annikaa tulevaa koitosta varten. Illalla nimittäin huipentu, oli SM-yö. Huolsin Anniinaa ja seurasin väliaikoja Sannin kännykästä. Söin ja näin kavereita. Mulla oli hauska yö, varsinkin kun ei tarvinnu ite mennä mettään :) Muutama multa kysykin että miks en juokse ja eikö yhtään houkuttelis, mutta ei todella!
Kotiin pääsin Sallan kyydillä ja taas meillä oli hauskaa, tuli ihan viime syysloma mieleen kun pimeessä matkustettiin ja juteltiin :)
Sunnuntaina olin jakamassa palkintoja. Se oli ihan kivaa, mutta tosi kylmä tuli. Ja iltapäivällä me vihdoin katottiin äidin kanssa Prinsessahäät ja syötiin hääsuklaat, kun häät on ollu boksilla kesästä saakka ja suklaat kaapissa vähän pidempään :) Mutta olihan ne hienot.

Tänään alko uus jakso koulussa. Mä olin tosi hikke, tein kaikki läksyt heti vaikka ei ois tarvinnu ja jopa vähän ylimäärästä. Se on tää motivaatio kohdallaan näin jakson alussa mutta katotaas sitten loppua kohti :)
Katoin myös telkkarista kakkosen uutta sarjaa Uusi päivä, kun siinä oli tuttuja näyttelijöitä. Ei ihan vakuuttanu, mutta pitää silti alkaa seurata :)

Tässä nyt vähän tilannekatsausta taas kerran, ja muistakaa käydä Orienteraressa! :D

Se on kiva jos kaikki yrittää

2010-09-23T17:35:00.004+03:00

Kyllä sillä on jo vähän ollu vaikutusta, että kirjotin Orienteraresta, nimittäin mua on jo monta sellasta spaanannu joiden edellisestä käynnistä oli aivan liian kauan aikaa. Tai voihan se jostain muustakin johtua, mutta hyvä kuitenkin, että on käyny Orienteraressa.

Tässä viime aikoina oon löytäny muutaman kivan blogin lisää, joita oon alkanu seurailla. Niitä kaipasinkin, koska mun päivieni hauskuttaja, yks blogi, on jostain syystä katkolla. Ja toinenkin blogi, jossa on aika väläytyksiä nähty, on sekin vähän lomalla näköjään. Mutta, kaks blogia on meiän koululaisilta, jotka on lähteny vaihtoon täks vuodeks. Niitä on tosi kiva lukee ja nähdä että millasta niillä on siellä. Siitä vaan tulee itellekin vähän matkakuumetta. Sitten yks blogi, minkä löysin Demin avulla, on ruotsalaisen Magnuksen blogi, jota se kirjottaa ja jonne se laittaa videoita suomeks. Ne on niin hauskoja kun se yrittää ja osaakin puhua suomea, ja sillä on muutenkin niin hyvät jutut. (http://www.svensken.ratata.fi/)

Tänään huomasin, että mulla on ranne ihan kipeenä, kun eilen me oltiin Emmin kanssa vapaapäivän kunniaks Miikalla pelaamassa Wiitä ja pleikkaria Miikan, Kallen ja Eranin kanssa. Vaikka me Emmin kanssa käytettiin samaa ohjainta kun me pelattiin pleikkarilla Pekingiä ja lisäks me viel huijattiin sillein et mulla oli sellanen juttu jolla piikkareihin laitetaan piikkejä, niin mun ranne on siitä rämpyttämisestä ihan kipee. Onneks tässä ei oo muuta tulossa kun koeviikko, huomenna esim. enkun koe ja koeaine, ei varmaan pahasti käsi väsy :)

Lauantaina meillä on Emmin kans Sprinttiviesti. Kun me ei muuten osattu päättää että kumpi alottaa ja kumpi on ankkuri, niin mentiin k-p-s. Kolmesta poikki ja voittaja sai alotuksen eli Emmi. Oon siis ankkuri ja vastassa mulla on Inga Dambe ja jotain muita suunnistajia. Hehheh.

Niin ja viikonloppuna oli SM-viesti ja me oltiin kolmansia eli pronssilla!! Mun eka SM-mitali ikinä ja olin tosi ilonen koko päivän ja vieläkään en voi uskoo. Vaikka uhkasin, että pitäisin mitalia koko viikon koulussa kaulassa, ni en sitä kuitenkaan tehny. Toisaalta eihän mulla eilen ollu kouluakaan ja tänäänkin vaan yks tunti, koska on koeviikko. Ja tietty syömässä olin tänään, koeviikolla meinaan tarjotaan parhaat ruoat. Joku sano että ne haluaa palkita niitä jotka vaivautuu kouluun syömään, meinaan tänäänkin oli jälkkäriä. Koko ens viikko hyviä ruokia ja siinä sivussa myös muutama koe :)

Vanhassa vara parempi

2010-09-15T22:07:00.003+03:00

Tässä nykypäivän mediatulvassa on vaikea valita mitä mediaa käyttää milloinkin, mihin luottaa ja mikä on turha. Internet on vallannut markkinoita tehokkaasti, sieltä kun saa kaiken tarvitsemansa. Tv- ja radio-ohjelmat, uutiset, pelit ja sosiaalisen kanssakäymisen erilaiset ulottuvuudet ovat käsillämme vain muutamalla klikkauksella.
Myös Internetissä on monenmonta sivustoa, joista jokainen voi valita itseään miellyttävän. Tämän hetken suosituin nettisivu Facebook on ilmainen palvelu, johon jokainen voi lisätä kuvia ja tekstiä, sekä mikä parasta, pääsevät lukemaan ja katsomaan muiden tilapäivityksiä ja kuvia. Nyky-yhteiskunta on rakentunut siten, että parasta viihdettä on juuri muiden elämän seuraaminen. Tästä mielihalusta on kehitetty myös tosi-tv-sarja, Big Brother.
Vaikka televisiosta nykyään tuleekin kymmeniltä eri kanavilta koko ajan ja sarjauutuuksia alka lähes joka viikko, en ole löytänyt tämän ylitarjonnan joukosta itselleni sopivaa ohjelmaa, vaan odotan vanhojen suosikkisarjojeni jatkumista tai uusintoja. Ehkä vanhassa on vara parempi, mutta voi myös olla, että syksyyn on mahtunut niin paljon kaikenlaista, että en ole ehtinyt ottaa viikottaiseksi harrastukseksi jonkin sarjan seuraamista. Sen sijaan kysyn: Koska jatkuu Täydelliset naiset?
Olen myös tullut siihen tulokseen, että vanhassa on vara parempi myös nettipalvelujen kohdalla. Facebookissa on omat hyvät puolensa, siellä käy paljon ihmisiä ja seurattavaa riittää, mutta kun palvelu on niin suosittu, se myös ruuhkautuu usein. Eikä toimi. Toimii viiveellä. Ei näytä viestejä tai kommentteja. Kyllähän siinä hermo menee itse kullakin. Niinpä ehdotankin, että palaamme taas vanhaan tuttuun Orienterareen, jota kaikki osaavat käyttää vaikka se onkin ruotsiksi. Orienterare tosin ei ole vieläkään saanut korjattua itseään, niinpä vanha suosikkitoimintoni, sivu jossa näkee ketkä kaikki ovat online ja vielä lisäksi mitä he tekevät, ei ole nyt käytössä. Mutta tätäpäs toimintoa ei ole Facebookissa ollut koskaan, hah!

Nyt kaikki siis lisäämään orienterare.nu takaisin Suosikkeihin ja päivittelemään sinne ahkerasti kilpailukalenteria tai mitä nyt sitten itsestään haluaakaan kertoa. Go Orienterare!

Kaikenlaista kivaa

2010-09-03T20:15:00.002+03:00

Kauhee, kun on kulunu edellisestä kirjotuskerrasta jo ikuisuus. Viime viikolla oli ohjelmassa seuraavaa: Tiistaina seuranmestaruuskisat, jonka jälkeen sai ihan sikahyvää kakkua. Keskiviikkona oli koulukuvaus. Voisin lyödä vetoo, että musta ei vaan voi ottaa onnistutta kuvaa, ainakaan jos se ei oo mitenkään salaa otettu. Torstaina minä ja Annika mentiin tapaan sellasia Outia ja Johannaa. Se Outi asuu kans Tampereella, ja se Johanna on niillä samanlaisessa kuukauden vaihdossa kun Annika meillä. Vietiin saksalaiset maistaan mustaa makkaraa, ne ei tykänny. Hesburgerista ne kyllä tykkäs, se oli Annikalle kun taivas, kun se oli joutunu syömään meillä terveellisesti, ilman Nutellaa, jo yli kaks viikkoo. Outilla oli kans vähän samanlaisia ei niin hehkeitä kokemuksia niiden vaihtarista. Se niiden likka tosin sanoo asiat suoraan, esim. jos se ei tykkää ruoasta tai jotain, kun taas toi meiän likka vaan näyttää hapanta naamaa, niin et kaikki varmasti tajuaa et sillä ei oo kivaa.

Perjantaina oli KLL. Siellä oli tosi kylmä, syksy on alkanu. Ei voi enää vaatteilla koreilla, ne ajat loppu Nujuun. Nujussa vielä pysty näyttään millaset farkut tai toppi oli, mutta nyt vaatteiden tavote on pitää ihminen hengissä. Mutta siis, kisa meni hyvin. Olin tyytyväinen, juoksu kulki, en pahemmin pummannu, vähän vaan olin epävarma alussa. Ja lopussa kun oli sitä luukutusta kankaita pitkin, niin tunsi että nyt mennään kovaa :) Se oli kivaa.

Iltapäivällä me eka käytiin suihkussa ja sit syömässä. Sitten olikin yli tunti aikaa panostaa illan discoon :) Vähän oli kyllä yliaikaa. Iltatapahtumat oli Ikaalisten kylpylässä. Eka oli palkintojenjako. Sen aikana vaan etittiin pöytä, josta oli hyvä tiirailla tuttuja poikia :D Lopuks kävin hakemassa Sonjan mitalin, kun se ei ite ollu paikalla.

Palkintojenjaon jälkeen oli sit se disco. Kesti noin tunnin ja vartin, eikä koko aikana ollu kun kaks hidasta kappaletta. Nekin ihan loppuun, jonka jälkeen musiikki vaan loppu ja kaikki jäi ihan eksyneinä tanssilattialle. Lopulta me sit valuttiin pois.

Pihalla koko Tampereen joukkue oli ihan eksyksissä. Meidän bussia ei löytyny ja siel liikku sellanen huhu, että meitä ois tulossa hakeen joku eri bussi kun mikä meidät toi. Lopulta vaan jäätiin seisoon paikalleen ja odottaan että jotain tapahtuu. Sieltä sitten tulikin bussi, ja se oli eri. Mutta kun ovella kysyttiin niin kyllä kai se meidän oli :)

Illalla menttin viä pihalle, Sallan kans käytiin oikeen vaihtamassa lämpimämmät vaatteet sitä varten päälle. Ihan kaikkia poikia, jotka toiselta majotuskoululta meitä tuli tapaamaan, me ei tunnettu. Mutta kaikkien nimet kysyttiin ja joukossa oli jopa Jani Koskela :) Mutta ei se meidän tuntema juoksijapoika kuitenkaan. Joku toinen mikä lie. Mutta sit me istuttiin rannassa ja juteltiin. Meidän rauhaa häiritsi vaan paikallinen kylähullu, mut onneks se ei tullu kovin lähelle. Sit pojille soitettiin, että vartin päästä pitää olla koululla tai ei enää pääse sisään. Ne lähti juokseen, ilmeisesti niillä oli aika pitkä matka sinne :o Mekin sit mentiin siitä nukkumaan.

Lauantaina oli viesti. Sekin meni ihan hyvin, oli tosi kivaa maastoo kun pääsi niin kovaa. Alma mulle kyllä karttaa antaessaan sano, että älä alota liian kovaa. Hetken matkaa sitä alkuviitotusta juoksinkin vähän hiljempaa, mutta sitten ajattelin että mitä suotta, ja jatkoin täysillä :) Viestin jälkeen pesulla huomasin, että joku oli vieny mun housut. Jouduin lainaamaan Iinalta housuja, että pääsin sieltä pesupaikalta pois. Mutta se joku, joka mun siniset, M-kokoset, lahkeissa +5cm, nimikirjaimilla varustetut juoksupuvun housut vei, VOISI YSTÄVÄLLISESTI PALAUTTAA NE TAKAISIN!!! Joudun nimittäin nyt juoksemaan joko vanhoilla rikkinäisillä housuilla tai isän vanhoilla pinkeillä trikoilla.

Viestin jälkeen matkasin Helsingin bussilla Helsinkiin. Olin nimittäin menossa Hesaa shoppailemaan Annikan kanssa. Bussissa oli vähän tylsää, kun kaikki tytöt vaan luki jotain koulukirjoja ja poikienkin jutut oli vähän väsyneitä. Mutta onneks jännitystä tarjos se, että bussin renkaan päällimmäisestä kerroksesta lähti jotain paloja. Sen takia piti ajaa hiljempaa ja se bussi tärisi aivan sikana. Mutta perille päästiin ja ihan ehjänä. Bussi pysähty pari kertaa ennen Märskyä, missä mä jäin. Olin saanu hyvät ohjeet siitä miten pääsen Rautatientorille bussilla. Pääsin hyvin bussiin ja en eksyny kertaakaan.

Sunnuntaina shoppailtiin Helsingissä. Ostin kahet farkut, olin niin ahkera! Nyt mun ei tarvi ostaa farkkuja ehkä kahteen vuoteen, mikä helpotus :) Mutta oli ihan mukava päivä.

Maanantaina mulla alko uus harrastus, liikkari. Siellä oli vaik kuin hauskaa, ne pikkuset on niin hauskoja ja kivoja :)
Tiistaina olin kattomassa Toy Story 3 Sannin ja Lauran kanssa. Se oli ihan sikahyvä leffa, suosittelen tosi paljon! Se nauratti, itketti ja oli välillä vähän pelottavakin.
Keskiviikkona oltiin Megazonessa, se oli kans hauskaa :) Illalla oli AV-reenit, joissa oli sikapaljon väkeä. Siellä eksyin ihan heti lähdön jälkeen, ja suunnistus lähti sujumaan vasta kolmosrastilta.
Torstaina olin partiossa. Menin bussilla Epilään, mut sit se bussi lähtikin yhtäkkiä ihan eri suuntaan kun luulin. Sit mietin että mistäköhän pääsen, ja ajattelin et ehkä seuraavalla ois hyvä jäädä. No, jäin pysäkkiä liian aikasin, mutta lähin käveleen. Soitin äidille että mistä menee suorin reitti. Se mainitsi alikulun, ja siitä muistin että totta, sinnehän menee alikulku josta mä olin joskus lenkilläkin menny. Ainoo vaan että nyt sitä alikulkua remontoitiin, se oli pois käytöstä. Seuraaviin radan ali meneviin reitteihin ois ollu matkaa monta kilsaa kumpaankin suuntaan, ni hypin sit laittomasti radan yli. Möngin siel puskissa, mutta sit pääsin kävelytielle ja löysin ihan ajoissa perille :) Se partiokokous oli ihan mukava, ainoo vaan että oli tosi erikoista että ne tytöt oli koko ajan ihan hiljaa, meiän kokouksissa oli aina ihan kauhee meteli ja kun sieltä lähti ni oli kyllä ääni käheenä :)
Tänään käytiin sitten syömässä Cousiccassa Annikan vikan illan kunniaks. On kyllä aika helpottavaa että se lähtee, ei ollu host-perheenä oleminen ihan sellasta kun olin kuvitellu, mistä sitten johtukin.

Mutta huomenna SM-pitkille, jippakayjei!

Syksyä

2010-08-24T21:37:00.004+03:00

Syksy on lähteny mukavasti käyntiin. Ekana viikonloppuna kun koulut oli jo alkanu oli AM-kisat. Siellä lauantaina mulla meni niin pahasti hermot, kun se maasto oli niin hidasta ja en päässy mihinkään. Sunnuntaina meni jo paremmin, sitä etenemistä voi kutsua jopa juoksuks :) Meidän joukkue oli ihan kohtalaisen hyvin, paitsi että vähän jäi harmittaan kun Salla pummas ja Hämeenlinna voitti meidät. (Noloo!)

Sunnuntaina oltiin tyttöjen kans kattomassa Sisko tahtoisin jäädä. Se oli hyvä elokuva, mut en tykänny siitä kun niiden tyttöjen piti vaan koko ajan riehua ja varastaa ja hajottaa paikkoja. Leffan jälkeen mentiin Hookiin syömään. Välillä meno oli kun luokkaretkellä, koska meitä oli niin paljon. Kun sano jotain, vaikka jonkun tosi huononkin jutun niin joutu toistaan sen ainakin kolme kertaa, kun kaikki kysy että mitämitämitä.

Seuraava viikko menikin sitten NuJu-talkoissa. Lähes joka ilta oli jotain ja koko ajan kauhee ressi. Läksyt jäi vähän heikolle tekemiselle, kun aika ei vaan riittäny kaikkeen.

Mutta lauantaina sitten huipentu. Olin siellä osottamassa karttoja, että ota toi ota toi! Mukava päivä oli, mutta kauheen raskas. Sen huomas tosin vasta kotona, kun kaaduin sänkyyn illalla.

Mutta perjantai-lauantai välisen yön Vera oli meillä ja oli tosi kivaa taas jutella kunnolla pitkästä aikaa. Perjantaina meillä oli NuJu-kenraali, käytiin kahden joukkueen voimin juoksemassa viesti läpi, ei tosin ihan viestinä kun silloin ois menny pimeen puolelle ja siihenhän mä en suostu. Vera ja Anniina kävi sillä aikaa reenaamassa mallisuunnistuksessa ja varmasti autto niitä seuraavana päivänä vai mitä tytöt? :)

Sunnuntaina oli viel AM-kisat Kaupissa ja siel paistoin varmaan sata kiloo makkaroita. Koko ajan oli kauhee ruuhka sit kun ihmiset oli tullu mettästä, ennen sitä ei menny yhtään. Ihme :) Lopulta, kun me Sallan kans oltiin ihan uuvuksissa ja nälkäsinä, me soitettiin pojille et tulkaa paistaan makkaraa meil on nälkä. Kuulostin kai niin epätoivoselta tai sitten poikia kiinnosti paistajille kuuluvat makkarat, kun ne tuli heti ja me vapauduttiin :)

Iltapäivällä Emmi, Salla, Sanni ja Tanja tuli vielä meille katteleen leffaa ja syömään mässyä :) Elokuva oli Dreamgirls ja ihan hyvä, paitsi et se yks tyttö laulo vähän liikaa.

Maanantaina oli sit Sanen synttäreiden vuoro. Koulussa se jo kerto kuinka se oli omin pikku kätösin tehny kakkua aamulla. Me oltiin ihan vaikuttuneita. Koulun jälkeen se oli vielä menossa ostaan kermaa ja banaania kakkua varten. Iltapäivällä mentiin sitten suolle. Siellä me pelattiin suofutista ja oli kivaa :) Kunnes sitten kaikki alko vähän väsyä ja pojat alko painia ja heitellä paskaa ympäriinsä. Päätettiin sitten lähtee siitä Sanelle. Poljettiin jotain ihan ihme reittejä, läpi peltojen ja metsien ja kaikkia pieniä polkuja, kunnes lopulta päädyttiin Sanelle. Mulla on kyl pieni epäilys että pojat vähän kuljetti meitä, et oikeesti sinne ois ollu joku helpompi ja suorempikin reitti. Mutta Sanella mentiin sit uimaan. Niillä oli siinä laiturin päässä sellanen joku vesikirppu mikälie, sellanen sikahieno juttu millä Sane vaan pomppi pitkin järvee :) Mutta vesi ei ollu kovin kylmää, kun ottaa huomioon että on kuitenkin jo yli elokuun puolivälin. Sit päästiin saunaan, oli lämmintä ja Ossi-koirakin tykkäs saunoa :) Sit käytiin suihkussa ja vaihdettiin vaatteet, ja sit oltiinkin valmiita syömään :D Eka syötiin spagettia ja jauhelihakastiketta, ennen ei saanu kakkua. Sekin oli hyvää, mutta kyllä Sanen leipoma kakku oli sikahyvää. Iidakin sano että parasta Sanen leipomaa kakkua mitä se on ikinä syöny :DD

Illalla poljettiin Sannin kans viel kotiin, saatiin hyvät ohjeet ja ei eksytty :) Niissä ohjeissa piti varoo mummoa joka huutaa, mätiä omenia, sillalla sitä että ei tipu veteen, piikkilankaa ja ehkä vielä jotain muuta. Mutta ei eksytty kertaakaan eikä mummo tullu eika kaaduttu tai mitään. Että ihan hyvin meni: )

Tällä viikolla on vielä tulossa koulukuvaus huomenna, KLL:n henkilökohtanen ja disco perjantaina, ja viesti lauantaina. Lauantaina matkaan Helsingin KLL-bussilla Helsinkiin ja sunnuntain shoppailen sit Helsingissä meiän vaihtarin kanssa.

Koulua

2010-08-12T21:08:00.002+03:00

Koulu alko taas niinkun syksysin yleensä tuppaa käymään. Tänään meillä oli mukavasti urheilulukion info aamulla, niin että myöhästyttiin ekalta tunnilta. No, me sitten mentiin sinne Iidan kanssa ja mikäs muukaan se on kun ykkösten kurssi (psyka ykkönen) ja meillä paikka eturivissä keskellä. No, me tunnetaan se opettaja ja saatin siltä uskonnosta 10 ja 9, niin että voidaan hikettää taaskin siellä tunneilla ja tehä vaikutus ykkösiin kun ollaan niin fiksuja.

Tänään suunniteltiin koulussa että mitä kaikkee kivaa ohjelmaa meillä onkaan tässä heti syksyllä. Ekaks tyttöjen kanssa leffa&ruokaa, sit nuju ja sitä ennen ehkä jotain silloin perjantaina, Sanen synttärit, sit tietty KLL ja sit syyskuussa Sannin synttärit ja viel Iidan nimpparit lättykakkujen merkeissä :) Kyllä noilla pärjää ehkä siihen syyskuun puoleenväliin, siitä pian onkin jo koeviikko ja sen kunniaks pitää kyl kans jotain järjestää. (Tai ehkä pikemminkin sen loppumisen :)) Sit tulee Manna ja syysloma, eikä mulla oo viel mitään ohjelmaa silloin!

Eilen me saatiin koulusta uudet kalenterit ja tänään mä päällystin mun oman. Vitsit kun odotinkin jo uutta kalenteria kesästä lähtien, nimittäin tää lukiolaiskalenteri on vähän vajaa kesän osalta, luuleeko joku että mun menot mahtuu sellaseen sentti kertaa sentti koloon?? Nyt mun uus kalenteri on kuitenkin kaunis, etupuolelta pinkki ja takaa keltanen :)

Ungia

2010-08-09T13:37:00.004+03:00

Kesän kohokohta, tai ainakin kesäloman loppuhuipennus Ungdomens Tiomila oli viikonloppuna. Lähettiin sinne sillä mielellä että vähän kokemusta hakeen ja ens vuonna sitten pärjätään varmaan paremmin kun meil oli nyt niin alaikänen joukkue. Mein ennakko-odotukset oli et ollaan ehkä siinä 15-20 joukossa jos hyvin menee. Mut oli meillä myös tavotteita. Sannin ja mun tavote oli et mä tuun 12 parhaan joukossa vaihtoon, niin että Tanja saa kepsin. Sitten härdellin piti myös tulla 12 joukossa että Emmi saa kepsin. Meidän sijotustavote oli et oltais paremmin kun viime vuonna (12.), mut toisaalta ei voitais olla myöskään 11. koska ne on ekoja jotka jää ilman palkintoo. Eli kymmenen joukkoon. No, Sanni alotti ja tuli ihan kivasti, sijalla 31. ja joku 4min kärkeen.

Mä lähin ja juoksin siel ja nostelin meiän hienoja legginsejä vähän ehkä liian monta kertaa matkan aikana :) Mulla meni ihan kivasti ja kun tulin maaliin kaikki tuli sanoon mulle et ihan unelmajuoksun tein. No, kai se sitten oli sellanen, on kyl tosi hyvä nähä et pystyn sellaseenkin just tollasessa paikassa missä sitä tarvitaan. Tulin vaihtoon sijalla 16., ero kasvo joku 20sek ja olin jopa 9. mein osuudella :D

Mä lähetin härdellin matkaan, Jossu, Eliisa ja Essi lähti painaan. No, kävin sit loppuverkalla ja pesulla ja ku tulin sieltä ni rupesin kyseleen seurateltalla pojilta et tietääkö ne meiän sarjasta mitään. Kaikki vaan katto mua ihan tyhmänä eikä sanonu mitään. Kysyin uudestaan et tietääkö joku mun joukkueesta mitään. Sit Väinö heräs ja sano että joo ootte kolmantena. Mä olin et juu niin varmaan. Sit kuitenki ku menin loppusuoralle ni sieltä tiedettiin kertoo et Emmi oli lähteny kolmantena ankkuriosuudelle, kun Tanja tuli sikahyvin vaihtoon.

Seurattiin tyttöjen kans Emmin juoksua screeniltä kun sillä oli se kepsi. KooVee ja SK oli molemmat edellä ja näytti aika pahalta et ollaan tiputtu sikana ja hävitään niille kummallekin. Kun voittaja oli tulossa maaliin me lähettiin viitotukselle katteleen. Siinä meni joukkueita sitten ja KooVeekin meni jo. Sit Essi yhtäkkiä huusi et nyt näkyy punasta ja sit me kaikki alettiin kiljua kun Emmi sieltä tuli ja lähettiin juokseen loppusuoraa. Etukäteen mietittiin että ei jakseta juosta sitä loppusuoraa, mut lopulta ku me juostiin sitä ni Emmi oli meistä vikana :D Oltiin vaan niin ilosia ja onnellisia siitä et pystyttiin oleen niinkin hyvin vaikka ei tosiaan uskottu siihen.

Kun kaks vuotta sitten olin hopeella ungissa, se ei tosiaankaan tuntunu niin hyvältä kun tää meidän kuudes sija nyt. Se kun oli niin ennalta odotettu ja arvattavissa ja jotenki vaan niin selvä juttu, mutta tänä vuonna kun odotukset oli niin matalalla ni tää tuntu melkein voitolta. Ja sit viel kun silloin 08 olin härdellillä se kolmas joka tuli vaihtoon, mutta nyt olin kakkososuudella ja juoksin vieläpä tosi hyvin ni voin olla myös omaan osuuteni tyytyväinen ja tuntee tehneeni jotain joukkueen hyväks.

Mun laihdutusprojekti päätty eilen. Menin siinä aamupäivällä vaa'alle, mutta se näytti vaan -4,7kg. Oli siis pakko lähtee lenkille. Juoksin 20min, ajattelin et se riittää ja niin riittikin. Lopputulos oli -5,4kg ja siihen voin olla tyytyväinen. Aika helposti se kävi, koska en oo nähny nälkää, oon syöny myös herkkuja ja mistään en oo juotunu kieltäytyyn. Oon vaan vähentäny vähän syömistä ja huomannu et kyllähän mä pärjään tälleinkin :D

Nyt alkaa sit syksy, koulu ja tulee rytmiä elämään. Aamupäivällä me haettiin meidän saksalainen vaihto-oppilas Annika lentokentältä. Nää pari päivää on nyt vähän et en oikein tiä et mitä pitäis tehdä, näyttää jotain paikkoja kai mut ku ei tääl oikeen oo mitään :) Kauppi vaan on tossa vieressä mut tuskin sitä kiinnostaa.

Koulu siis alkaa ja se on ihan kivakin kun näkee kavereita ja muutenkin. Ja syksyn kisat alkaa niin näkee taas kavereita lähes joka viikonloppu <3

Julisteita

2010-08-03T21:29:00.003+03:00

Siivosin vähän kaappeja, ja löysin sikana vanhoja lehtiä. Niiden välissä oli myös paljon julisteita, ja koska mä en oo ikinä oikeen tykänny pitää julisteita seinällä, ni oon valmis luopumaan niistä ihan sopuhintaan. Siis ilmaseks, riittää että joka vaan haluaa ja ottaa :DD Haluan luopua näistä, mutta toisaalta haluun julisteille myös mahdollisuuden toiseen (tai oikeestaan ekaan, koska näitä ei oo ikinä käytetty) elämään.
Tässä sitten luettelo, joista saa varata ittelleen periaatteella nopeet syö paremmat ja hitaat saa huonommat julisteet :))

Dominic Purcell/Pako
Elastinen
Eragon
Private Line
Marie Antoinette
The Killers
Alex Pettyfer
PMMP
Wentworth Miller
Fergie
Sunrise Avenue
My Chemical Romance
Johnny Depp x2
Superman returns
Nelly Furtado x2
Negative
Ronaldinho
Adam Brody
Bullet for my Valentine
Muse x3
Gerard Way
Anna Abreu
Tony Kakko/Sonata Arctica
Foo Fighters
Pako
The Ark
Fran Perea
Gilmoren tytöt
Patrick Dempsey
Billy Talent
HIM
Anette & Tuomas/Nightwish
Harry Potter ja Feeniksin kilta
Fall Out Boy
Enrique Iglesias
Linkin Park
Zac Efron
Kanye West
Feria hiusvärit
Pirates of the Caribbean - Maailman laidalla
Spider-man 3
Ari Koivunen
30 Seconds to Mars x2
Avril Lavigne
Tokio Hotel x2
Chad Michael Murray
Mischa Barton
Jared Padalecki/Supernatural
Good Charlotte
Indica
The 69 Eyes
Channing Tatum x2
Christina Aguilera
Gwen Stefani
Justin Timberlake
Panic! At the Disco
Grey's Anatomy
24
Monrose
Liam & Miley
Justin Bieber x2
Rihanna x2
Selena Gomez
Miley Cyrus x2
Mötley Crüe
Vampire Diaries
Fernando Torres x2
Jim Morrison
Kesha
Miami Beach
Sex and the City 2 x2
Twilight Epäilys
Guns N' Roses
Lady Gaga x2
Venetsia
Putous
Paloma Faith
Adam Lambert
Remember Me
Times Square, New York
Green Day
Liisa Ihmemaassa
Kellan Lutz
Freddie Mercury/The Queen
The Imaginarium of Doctor Parnassus
The Baseballs
Courtney & Kurt
kalenteri 2010
Alexander Rybak
Duudsonit
An Cafe
Twilight
Skins
Michael Jackson 1958-2009
Madonna
Katy Perry
Twilight Houkutus
Cheek x2
Camp Rock
Harry Potter ja puoliverinen prinssi
Sex Pistols
Britney Spears
Paramore
Tyra Banks
The Beatles
Team Jacob
Jared Leto
Coco avant Chanel
Team Edward
Lontoo
Taylor Lautner/Uusikuu
Spice Girls
Smak
Red Hot Chili Peppers
Darin
Dominic Monaghan
Poets of the Fall
Mew
Uniklubi
Lovex
Ashlee Simpson
Ville Valo
Walk the line
System of a Down
William Moseley
Lost

Onneks kaikissa julisteissa luki et keitä niissä on, koska en oo ikinä ees kuullukaan puolistakaan noista tyypeistä.

Laitoin pienellä fontilla noi, jotka on jo varattu.

Laihdutus

2010-08-01T14:44:00.004+03:00

Alkuperäsen laihdutussuunnitelman mukaan laihdutus lähenee loppuaan, viikko aikaa vikaan punnitukseen. Paino ei oo laskenu enää niin hyvin kun silloin alussa, vaikka oon varsinkin tällä viikolla syöny tosi vähän, just sen verran että nälkä ei oo, ja reenannu kaks kertaa päivässä. Silti paino ei laske kovin nopeesti, ainakaan sitä vauhtia että kun on viikko aikaa niin yli kilo lähtis vielä pois. Vielä kun tulee ungi ja epäsäännölliset ruokailut. En tiedä mitä pitäis tehdä, kun tälläkään viikolla en oo paljon mitään laihtunu, vaikka kaikkeni oon yrittäny. Äiti ei oo sen paremmassa jamassa, se ehdottikin että jatketaan laihdutusta vielä elokuun loppuun, että saadaan se 5 kiloo sitten pois.

Vaikka melkein neljä kiloo, tai aina välillä just se neljä kiloo, on lähteny pois, en oo viel keksiny että mistä se on lähteny. Vaatteet ei oo löysiä enkä muutenkaan oo huomannu eroo. Ne jotka oikeen tosi paljon laihduttaa ni huomaa tietysti et olo paranee yms., mutta ei se tällä määrällä tunnu. Oikeestaan ainoo mikä on muuttunu, on se että lukema vaa'assa on kivemman näkönen. On mulla kyllä annoskoko pienentyny ja enää ei oo aina nälkä niinkun ennen. Että jotain hyvää kuitenkin, mutta harmi vaan se ei oikeen näy ulospäin. Vai?

Mitä kesään kuuluu?

2010-07-18T13:55:00.002+03:00

Mansikat, jätski, aurinko, helle, uiminen, laituri, kirsikat, uudet perunat, porkkanat, tori, kesätapahtumat, kukat, kukkaseppeleet, sortsit, topit, t-paidat, kesämekot, rusketus, aurinkorasva, aurinkolasit, mökkeily, aamu-uinti, telttailu, itikat, vesipullo, mehu, rastiviikot, kuumuus, kuumasta valittaminen, rippijuhlat, kesäleirit, ballerinat, sandaalit, crocsit, piknik, rannalla käynti, kesäpihapelit, ulkona syöminen, kaverit, iloiset värit, hedelmät, nurmikko, vesisota, nurmikolla juokseminen, aamupala ulkona, bikinit, itseruskettava, rantapyyhe, hiekkaa varpaiden välissä, kesäbiisit, herneet, rantasauna, jäätee, rusketusraidat ja niiden vertailu, hiekkalinna, hiekkakakut, beach volley, kesähoroskoopit, uimapatja, hiekkaranta, juhannus, polkupyörä, matkustaminen, kamera, lakatut varpaankynnet, maitolaituri, grillaus, hyppynarulla hyppiminen, mustikat, vadelmat, omenat, kesäuusinnat, leija, puutarhajuhlat, rantakassi, kesäloma ja ungi.

Mitä muuta kesään kuuluu?

Fin5 ohi

2010-07-18T13:29:00.005+03:00

Kesän toinen rastiviikko, tällä kertaa Suomessa, on nyt juostu ja lomaa on jäljellä kolme viikkoa. Fin5 oli Imatralla ja mulla meni suunnistuksellisesti tosi hyvin. Ehkä ihan virheettömimpiä rastiviikkoja mun suunnistusuralla. Vauhti vaan oli aika luokatonta, paitsi vikana päivänä ku Ainon kans painettiin niin kovaa tietä pitkin ettei ikinä suunnistuskisoissa.

Etukäteen ajattelin et sielhän on vaik ketä tuttuja, mutta sitten lopulta kävi niin etten nähny läheskään kaikkia siellä. Se oli vähän pettymys, samoin ku toi sää. Joku sanoki ihan osuvasti et sairas keli ollu jo muutaman päivän. Koska kyllähän se nyt vähän sairasta on että kun vähän liikahtaa tai kaivaa tavaraa kassista tai syö niin hiki tippuu tavaroihin ja ruokaan. Ihan kauhee olo kun vaan on niin hiki valuu. Mutta muuten ihan kiva että aurinko paistaa ja on lämmintä kun kerran kesä on :)

Rastiviikoilla kun voittaa osakilpailun tai on muuten palkinnoilla ni kuuluu aina olla kukkaseppele. Pojat ei tietenkään ollu sitä tajunnu, joten mun piti kiireessä kerätä jostain rantapuskista kukat ja tehdä Eliakselle, Sanelle ja Wekelle seppeleet :)

Nyt on sit edessä mökkeilyä Iidan ja Anniinan kanssa, huippua tulee :D Jos viel täs kesän aikana ehtis Veraa nähdä ni olis kiva :) Ja sitten viimeistään ungissa haluun kyl nähä kaikkia kavereita joita en oo pitkään aikaan nähny. Varsinki yks kaveri, jota en oo oikeen nähny koko kesänä.

Loppuviikosta meen sit viel partioleirille. Sekin kuuluu kesään; leiri ja telttailu ja partio :)

Ulkomaita

2010-07-08T13:19:00.003+03:00

Nyt on kesäloman ulkomaa-annos melkein täynnä, kun kaks viikkoa Alpeilla ja muualla on ohi. Jukolan jälkeen tiistaina lähettiin ja eka oli pari päivää ihan lomaa vaan, eka Bremenissä ja sitten lähempänä Alppeja. Katteltiin kaupunkeja ja käytiin soutelemassa, aurinko paisto ja oli kuuma. Ainoo huono puoli oli, että mulla lähti ääni Jukolassa eikä se meinannu millään paranatua, niin mulle ei sitten annettu lupaa mennä lenkille.

Kisat alko sunnuntaina. Ekat kolme päivää oli Italiassa. Ne kisat oli sikapitkiä ja radoilla oli paljon nousua ja paljon rasteja. En meinannu jaksaa juosta, kun mulla oli ollu viikko taukoo reenaamisesta ja sit siel oli ohut ilma. Vaikeita ne radat oli myös, ja rastit piilotettu kivien koloihin, niin että monta kertaa saatto seistä rastiympyrässä muutaman metrin päässä rastista niin ettei huomannu sitä, kun ratamestari oli ihan oikeestikin piilottanu ne rastit.

Meidän majotus oli eri kylässä kun Sannilla, ja mä olin ihan varma että se Sannin kylä on oikee menomesta eikä meidän kylässä oo mitään. Mutta väärässä olin, koska ei siel Sannin kylässä mitään ollu ja meilläkin vaan pikkunen maauimala.

Kolmannen kisan jälkeen me lähettiin Sannin ja Tanjan kanssa shoppaileen Bolzanoon. Siel oli vaikka mitä kauppoja, ostin sellasen mekon:) Siel oli myös aivan sikakuuma, +34 astetta. Mutta onneks Tanjan vaunualueella oli uima-allas. Siel kaupungissa meitä ahdisteltiin. Sellaset mustat katukauppiaat kävi vuorotellen kilisyttelemässä tavaroitaan meidän vieressä kun me istuttiin torilla kirjottamassa kortteja. Se yks jopa koputti mua jalkaan ja Tanjaa selkään, kun me esitettiin et ei oltais huomattu sitä. Pelottavia.

Minä ja Sanni nätteinä Bolzanossa :)

Tällä rastiviikolla oli kaks välipäivää, mutta ekana niistä oli sellanen sprintti. Se oli ihan kiva, se oli siel meidän kylässä Itävallassa, joka todellakin oli menomesta, siel oli yhessä baarissa Table Danceakin :D Sit sielt kylästä on kotosin Gregor Schlierenzauer, sille oli perustettu oma aukiokin jonnekin takapihalle parkkipaikan kylkeen. Toisena välipäivänä käytiin vähän extremevaelluksella, se oli sellanen kapee polku jossain sikakorkeella. Vasta sen jälkeen huomattiin että sinne polulle ois tarvinnu kiipelyvarusteet, mitä meillä ei tietenkään ollu :)

Schlick2000

Seuraavat kisat oli taas vaikeita ja pitkiä. Tosin mun kilometrivauhtiennätys tuli tokana päivänä, kun matkaa oli 3,5km ja mulla meni 70min, eikä siitä pummiakaan ollu kun joku vartti. Neljäs ja viides päivä oli aika korkeella, sinne mentiin sellasella koppihissillä. Iltapäivällä käytiin Sannin, Pauliinan ja Jussin kanssa Adventure Parkissa, sellasessa seikkailupuistossa. Sinä päivänä mä rusketuin ihan sikana, kun en ollu laittanu aurinkorasvaa ja mulla oli toppi päällä:) Viidentenä päivänä jonotin tunnin sellaseen kesäkelkkaan, jolla oli pituutta 2800m. Se oli kiva, vaikka jotkut ruotsalaiset hidasteliki vähän mun edellä. Kirjotettiin Sannin ja Tanjan kanssa kortteja, me käytettiin aika rankkaa karsintaa erilaisista syistä.

Vikana kisapäivänä Sanni ja Tanja ei enää startannu, mutta ne oli heiluttamassa mulle tien vieressä. Ne lähti jo kovaa vauhtia kohti Tanskaa, junnujen MM-kisoja ja Venlaa ja Ellua.

Olin kokonaistuloksessa viides, mua edellä oli kaks ruotsalaista ja Simosaksen Emma. Emma meni mun edelle vikana päivänä kun se voitti mua 7min.

Kisojen jälkeen oltiin viel yks yö Saksassa ennenkun lennettiin Lontooseen. Siellä oltiin yks kokonainen päivä. Ehdittiin nähdä kaikki tärkeimmät nähtävyydet, shoppailla ja lähes tappaa jalat. Mutta kivaa ja hienoo oli.

Sitten päästiin vihdoin kotiin. Illalla menin viel pelaamaan korista kun mua pyydettiin, oli kivaa ja en ollu niin huono kun kuvittelin :)

Nyt sitten seuraavana ohjelmassa on Fin5 Ruokolahdella. Eikä mun ääni, se joka meni Jukolassa, oo vieläkään palannu :(

Ennen kesäloman loppua on vielä Ungi, ja sen jälkeen meille tulee kuukaudeks vaihto-oppilas Saksasta. Sen nimi on Annika ja se on mun ikänen. Kaikki jotka puhuu saksaa voi ilmottautua, tuun esitteleen sen sitten vaikka NuJussa :)

Kesälomaelämää

2010-06-18T11:22:00.005+03:00

Kohta on viikko siitä kun olin katsastuksissa Yyterissä. Lähin Poriin isovanhemmille jo perjantaina. Mun valmentaja oli sanonu että mun kannattais käydä uimassa, se kuulemma jotenkin auttais aineenvaihduntaa tai jotain. No, minä kun sitten olen niin kiltti valmennettava niin kävin myös kastamassa talviturkin. Se oli kylmää, mutta en kyllä kauheesti muuta odottanutkaan.

Sitten oli ne kisat. Mulla meni tosi hyvin, sain pari edellä lähtenyttä kiinni ennen ykköstä ja sen toisen selän näin sitten muutaman rastivälin, jonka jälkeen se katteli mun selkää :) Mutta sitten kun mentiin dyyneille niin mitäpä minä tein: no tietty eksyin aivan totaalisesti. Siellä sitten pyöriskelin ja näin mun oman seuraavan päivän rastin, mikä oli tietty hyvä juttu. Mutta lopulta pääsin maaliin ja mun tavote täytty, en ollu viimenen :) Olin meinaan tokavika :D

Sit iltapäivällä mentiin taas sama rata ja mun aika parani tasan 11minuuttia. Toi kisa oli kiva mutta aivan tosi laimee, koska siellä sato koko ajan enkä nähny ketään missään kun kaikki oli vaan omissa autoissaan.

Sunnuntaina oli pitkä matka ja se oli kans ihan kiva. Hyydyin vasta siinä 7 kilometrin kohalla kun tietä juostiin 2,4km. Mutta ihan kiva rata oli enkä ollu ees läheskään tokavika :D

Sen viikonlopun ja nyt seuraavan viikon aikana oon nähny noin miljoona hyttystä, ja ehkä puolet niistä on pistäny mua. Ja sen oon näkönenkin, meinaan mun kauniit kesäsääret on ihan punasilla pilkuilla kun itikat yrittää imee mua kuiviin. Se on aivan kuolema siinä vaiheessa kun pitäis keskittyä tai tehdä ihan mitä vaan kun sääret on pistoksia täynnä ja lisää tulee koko ajan ja itikat inisee korvissa. Mietin, että kyllähän hyttysten on jotain muutakin syötävä kun vaan ihmisiä, koska nehän elää jossain ihan puskassa johon eksyy ihmisiä ehkä kerran kesässä. Jos ne ei muuta syö niin luulis että ne asuis jossain muualla missä olis vähän enemmän ihmisiä ja kuolis sukupuuttoon sieltä missä ihmisiä ei ole. Mutta isä sano että Jukolassa ei oo hyttysiä koska siellä on niin paljon ihmisiä. Luulis että se vaan lisäis niiden intoa ja sit tulis sellanen hämyhaukku niillä itikoilla että tulkaa pian koska täällä on ruokaa. Mutta kuulemma niitä ei oo jos on liikaa porukkaa. Ei kuulosta kyllä kovin loogiselta.

Oltiin tyttöjen kanssa vähän leirillä maanantaista tiistaihin. Käytiin Ruovedellä melomassa ja sit syötiin ja sit taas melottiin ja sit syötiin namia ja valvottiin :) Se melominen oli mukavaa, vaikka se paatti oli sikavaikee saada pysymään suorassa suunnassa. Sit siin oli sellanen oja, jossa oli kaikkia puita ja muita siinä edessä. Välillä jouduttiin kantaan niitä kanootteja ja just silloin oli pahin rankkasade. Mutta kukaan ei kaatunu, ainoostaan se kanootti missä Emmi oli hörppäs pari kertaa :D No, ekalla kerralla mä olin siinä itekin mut Emmi oli kuitenkin molemmilla kerroilla :))

Huomenna on Jukola, eipäs sitä olla odotettukaan kun noin vuosi :) Toisten säätietojen mukaan siellä sataa ja toisten ei, mä uskon mieluummin sitä joka sanoo että ei sada :D

Ruokaa

2010-06-07T10:42:00.003+03:00

Ennen mulla oli aina nälkä. Söin koko ajan ja silti oli vähän nälkä. Kaikissa valokuvissakin vaan syön jos mahdollista. Toisaalta, iltapäivisin ja iltasin, kun ei ollu mitään tekemistä, mä söin ihan muuten vaan, koska ruoka oli niin hyvää. Oli mun onni, että harrastan liikuntaa, koska muuten oisin lihonu tosi paljon. Silloin ajattelin, että en voi lihoa, kun syön vaan tavallista ruokaa. Karkkia en oo syöny neljään vuoteen, enkä muutenkaan syöny kauheesti herkkuja. Mutta silti lihoin sillein salakavalasti vähitellen.
Nyt, kun oon tässä laihduttanu jo neljä viikkoa, niin oon huomannu että eihän mulla oo ees nälkä nykyään niin usein. Herkkuja en oo syöny muutakun nyt ylppäreissä ja suunnistajien piknikillä. Eilen söin aamupalan, kaks leipää ja vähän jogurttia. Tunti siitä lähin lenkille, ja mahassa paino aivan sikana. Seuraavan kerran söin kolmen neljän aikaan ruokaa. Sitten kun tulin elokuvista yheksän jälkeen, mulla ei ollu vieläkään nälkä. Siinä kymmenen aikaan sitten söin kaks leipää, vaikkei vielkään ollu nälkä, mutta ajattelin että kai sitä silti vähän kuuluis syödä. Mitä kummaa? Ja nyt oon laihtunu melkein puolet siitä mitä pitäis, ja vasta 30% on menny. Aikas hyvin siis. Ja vaikka oli ylppäritkin, ni en lihonu.
Äidillä meni vähän laihdutukset pilalle, ehkä se jatkaa paremmalla ajalla.

Luottamus

2010-06-01T21:01:00.002+03:00

Usein kun luetellaan ystävän tärkeimpiä ominaisuuksia, siellä mainitaan luottamus. Että kaverin pitää olla luotettava. Mulla on yks sellanen kaveri, joka on muuten tosi ihana, mutta se aika useesti peruu lupauksensa. Sitä luottaa siihen mitä se sanoo, mutta yhtäkkiä se ei enää pidäkään paikkaansa. On niinkö vähän luottamus menny, ihmettelen miks edes luotin siihen tällä kertaa kun kerran oli tiedossa että ei kannattais. Se ei tunnu tajuavan, että siinä, että toistuvasti peruu lupauksensa on jotain väärää. Haluaisin ite joskus tehä sille saman, että se tietäis miltä se tuntuu, mutta se taas tekis siitä hyväksyttävän asian. Kukaan ei viitti sanoa sille asiasta, koska se loukkaantuu niin helposti ja sitä taas kukaan ei halua.

Mutta iloinen asia: koulu loppuu kohta! Huomenna vika koe ja suunnistajien piknik, sitten pari teemapäivää, juhla ja ohi on! Sikanopeeta meni kyllä vuosi. Perjantain retkipäivänä saadaan kokeet ja kuunnellaan jotain musiikkia Viikinsaaressa. Ja katotaan kun Sane ja Antti +uimarit soutaa :) Ja sit myös nelosten vene. Ite en voinu mennä siihen soutujoukkueeseen, kun ei löydy ketään niin hyvää että se kompensois mun huonouden :D

2010-05-29T20:15:00.002+03:00

Vielä tuohon edelliseen aiheeseen, että kun mulla on blogi ja musta on kiva jos ihmiset kommentoi, niin mä kyllä myös aina vastaan niille jotka mulle kommentoi. Varsinkin jos joku kysyy jotain. Mutta ei sitäkään välttis kaikki oo tajunnu et vois vastaa jos kysytään.

Ei kyllä yhtään tunnu siltä että tulee kesäloma, kun on niin sateista. Mutta me kyllä vähän Jeminan kanssa puhuttiin että heti kun vika koe on ohi ja me astutaan ovesta pihalle, sade loppuu, aurinko alkaa paistaa ja tulee hellettä. Mutta ei yhtään aikasemmin, ettei vaan tuu kiusausta lopettaa koetta kesken :)

Sää suosii

2010-05-25T16:57:00.003+03:00

Sää suosii koululaisia. Nyt, kun on vikat viikot menossa ja opiskelumotivaatio SAATTAA olla hieman kadoksissa, niin sää on onneks sellanen että ei paljoo tee mieli pihalle. Voi hyvin keskittyä koulunkäyntiin. Samoin loukkaantuneena oleminen sopii hyvin tähän saumaan, kun SM-kisat on ohi keväältä ja kouluun ois hyvä panostaa. Sen Sallakin huomas ;)

Sunnuntaina oli muuten vuosipäivä. Mun kuolio täytti vuosia, se oireili ekan kerran mun ekoilla SM-erikoispitkillä 2008. Sepäs onkin sitten jo kunnioitettavassa kahden vuoden iässä. Jos tarjoisin sille vaikka kakkua, leppyisköhän se ja lähtis pois? :) Toisaalta, jos se ei ite tajua häipyä, saatan tappaa sen jossain vaiheessa.

Mun blogikin täytti vuosia tossa maaliskuussa vissiin. Joskus alkuaikoina tää oli vähän aikaa yksityisenä, mutta sitten mietin asiaa uudestaan ja päätin, että jos kerran kirjotan, niin kirjotan sitten kaikille joita vaan kiinnostaa tai jotka muuten lukee. Että en sitten kirjota kaikkein salaisimpia asioita, koska todellakin ihan kuka tahansa voi tätä lukea. Oon tässä hiljattain tutustunu myös yhteen sellaseen blogiin, jonka kirjottaja ei oo ihan välttämättä tajunnu, että senkin blogia voi todella lukea IHAN KUKA TAHANSA. Mutta ehkä se auttais jos blogien pitämiseen ois joku ikäraja niinkun Anna ehdotti. Esimerkkinä siitä blogista se, että jos mä olisin ihastunu johonkuhun, niin okei, saattaisin mainita, että oon ihastunu, mutta missään tapauksessa en kertois että keneen. Tai varsinkaan puhuisi siitä yhtään sen enempää. Enkä ainakaan että mitä ajattelen siitä ja kuinka usein. Mutta tietysti mikäs siinä jos tykkää.

Nyt on jo sadellu kutsuja yo-kekkereille, mutta on vielä pari ongelmaa. Mekko ei onneks oo ongelma, koska se on ihan kohta valmis, enää pitää lyhentää helmaa noin puoli metriä :) Mutta sitten tuo logistiikka ja lahjomispuoli. Elikkä että miten kuljen paikasta toiseen ja mitä niille ylioppilaille sitten kuuluu antaa lahjaks. Jos on ehdotuksia, niin kuiskatkaa, ettei ylioppilaat kuule :)

Kesä!!!

2010-05-17T08:31:00.002+03:00

Noniin, eka virallinen punnitus on siis takanapäin, ja olin viikossa laihtunu 0,8kiloa! Ja pelkästään pienentämällä annoskokoa. Eikä mulla oo ees pahasti nälkä.

Mutta sitten muihin asioihin.
Suunnistus on siitä kiva laji, että jos kisan jälkeen haluaa mennä jutteleen jollekulle, mutta ei keksi sanomista, niin aina varma valinta on kysyä miten meni. Ehkä joku onkin huomannu, että eka mitä sanotaan on miten meni. Sit jos joku ei sitä kysy, ni heti alkaa miettiä et eikö sitä kiinnosta. Mut sit toisaalta, jos itellä on menny tosi huonosti ja kaikki vaan kyselee koko ajan et miten meni, ni on aika raskasta selittää se jokaiselle. Tietty siinä tilanteessa voi myös jättää kisapaikan sanomatta mitään kenellekään, mutta musta se ei oo kauheen kypsää toimintaa. Jos on kerta pystyny tekeen sen virheen, niin kyllä pitäis pystyä myös puhumaan siitä. Ei ehkä sitä sataa kertaa kuitenkaan, mutta edes kerran. Ja sitten jos on menny sillein keskinkertasesti, että ihan ok, mutta tuloksissa ei oo korkeella, niin se vasta onkin rasittava selittää.
Mutta tosiaan suunnistus lajina tarjoaa puheenaiheen, joka pitää aina. Jos ei muuten uskalla mennä jutteleen, niin kukaan ei ees epäile mitään kun kysyy että miten meni, kaikkihan niin kysyy. Toinen varma puheenaihe on onnitella, mutta se toimii vaan siinä tapauksessa että se toinen on oikeesti pärjänny. Kannattaa ehkä ensin tarkistaa tuloksista ennenkun onnittelee.

Näin yöllä pahaa unta. Olin SM-sprinteillä ja sit siinä karsinnassa oli jotain häikkää. Joidenkin aika siel oli yli puoltoista tuntia, mutta ne tulokset oli kuulemma ihan oikein. Ja mäkin olin varma et en ollu siel maastossa todellakaan varttia kauempaa. En päässy A-finaliin. Mutta ehkä oikeessa karsinnassa on vähän oikeudenmukasemmat tulokset.

Koulua on jäljellä enää 7 päivää +koeviikko +pari teemapäivää. Vaikka toi helaloma kyllä tuntu jo ihan kesälomalta. Mutta vielä pitää jaksaa se koeviikko, sitten ei tarvi piiiiitkään aikaan ajatella yhtään mitään :D

0 kg

2010-05-11T15:07:00.003+03:00

Me alotettiin äidin kanssa sunnuntaina laihdutuskuuri. Jo se, että alotettiin se jo sunnuntaina eikä sit "maanantaina kyllä varmasti", niinkun yleensä ajatellaan, osottaa mun mielestä aikamoista tahdonvoimaa. Meidän tavote on 5 kiloa pois kesäloman loppuun mennessä, eli ungin jälkeen sunnuntaina on vika punnitus. Aikaa on 13 viikkoa, ja mä laskin, että keskimäärin viikossa pitää pudottaa n. 384g. Tälle välille ei onneks nyt satu kun koulujen loppuminen ja ylppärijuhlat, kesäloma ja lomakilot +ihan normaali eläminen. Paljon pahempi ois joku joulu, omat ja kaikkien kavereiden synttärit ja sit viel joku pääsiäinen ja syysmasennus. Mutta nyt siis ei hätää. Ja onneks kesällä ei oo nälkä yhtään niin usein kun sillon kun on koulua. Syytä en tiedä mutta huomannu oon.

Meillä on äidin kanssa joka viikko punnitukset. Sunnuntaina oli siis eka ja tästä lähtien seittemän kertaa. Painooni en kerro, mutta jos sovitaan että sunnuntaina se oli 0kg, niin sitten voin aina sunnuntain virallisen mittauksen jälkeen kertoa, että kuinka paljon paino on muuttunu ekasta punnituksesta. Epävirallisesti se on tällä hetkellä n. -0,5kg.

Painoa pudotan lähinnä nyt siks, että äiti haasto mut tähän, mutta myös sen takia että olishan se ihan hyvä. Ja äiti ja isä on sitä mieltä, että jos painoo pudottaa 5kg, niin syksyllä SM-kisoissa kulkee sikakovaa kun ylimääränen paino ei hidasta. Eikä mulla tässä oo pahasti nälkäkään ollu, vaikka oon kyllä syöny sikapaljon vähemmän kun normaalisti. Ja silti enemmän kun Emmi tai Iida.

Onni on uusi reppu

2010-04-23T16:22:00.003+03:00

Viime viikonlopun jälkeen olin jotenkin tosi onnellinen, syytä en tiedä. Kai se vaan on niin mukavaa päästä suunnistamaan ihan oikeeseen mettään ja vieläpä kisoihin. Kun vielä ihan kohtuusuorituksiinkin ylsin vaikka olin vähän kipeenä enkä voinu täysillä juosta niin oli kyllä mukavaa. Sitten kun näki kaikkia kavereita nii oli vaik kuin kivaa. Sitten on tää kevät. Se on niin mukavaa aikaa kun on taas valosaa ja lämmintä ja lumet sulaa ja kukat kukkii ja kaikkee. Sitten kun meille tuli tramppa, ni oon viihtyny pihalla aika hyvin.

Tänään me puhuttiin valmennusopin tunnilla henkisestä valmentautumisesta. Kossu kerto, että se on nyt viime aikoina tutustunu naisten ja tyttöjen valmennukseen, ja että se on huomannu, että tytöt on aika hyviä kehittään erilaisia katastrofiteorioita. Siinä vaiheessa Sane käänty ympäri ja sano: "Kauheen pitkä matka, en jaksa juosta kuutta kilsaa..." Okei, saattaa olla, et me ollaan aika paljon sitä valitettu kuinka pitkä matka meillä on lauantaina. Kysyin sitten, että miten sen muka voi kääntää positiiviseks niinkun pitäis, ni Sane sano että "No, eihän kuus kilsaa oo paskaakaan." Niin mäkin mietin et vois ajatella, et olihan erikoispitkätkin yheksän kilsaa, jaksoinhan mä senkin. Mutta kun en jaksanu. En jaksanu silloin juosta yhtään. Mutta toisaalta, nyt oon reenannu vuoden enemmän, kyllä mun pitäis paremmin nyt jaksaa. Että ehkä mä selviän.

Loppuun vielä onnesta kertovan kappaleen kertsi:
Onni on puolen dollarin sormus
onni on kissan naukaisu
onni on koiran tuttu haukku
onni on uusi reppu
reppu täynnä toiveita
reppu täynnä toiveita
että hyvin kyllä asiat järjestyy.

Melu tuli

2010-04-15T16:18:00.002+03:00

Meidän koulussa eletään nyt suurten muutosten aikaa. Eilen sinne tuli MeLu. Enkä siis tarkota meteliä, vaik sekin kyllä on huomattavasti lisääntyny, vaan Messukylän Lukiota. Meidän koulut siis yhdistettiin. Melulaisten ansiosta meidän koulun keskiarvot on muuttunu paljon. Ensinnäkin sisäänottokeskiarvohan on nyt tietty paljon heikompi ja sitten on kyllä muutkin keskiarvot heikentyny. Nimittäin nykyään meidän koulu noin niinkun ihmisiltään muistuttaa yhä enemmän mun entistä koulua. Nimittäin nyt on paljon rumempaa porukkaa meillä. Ja sitten se asia, mistä sampolaisen ja melulaisen erottaa on tukka. Ennen näky kyllä pojillakin pitkiä tukkia, kun oli paljon takapiiskoja, mutta nyt on ihan arkipäivää että tosi monella pojalla on pidempi tukka kun mulla. Sojottaa se sitten sivulle, ylöspäin tai ihan vaan alas, niin paljon niitä on. Ponnnareita, rastoja, irokeesejä, ja noi on siis vasta pojilla. Tytöillä näkee paljon pinkkejä, violetteja ja kirkkaanpunasia tukkia. Yhtäkään tollasta tukkamuotia seuraavaa henkilöä meillä ei ennen ollu. Ja koulun tukan määrä on varmaankin kaksinkertaistunu, vaikka melulaiset on noin yks kolmasosa koko koulusta.
Tänään rehtori muistutti meitä siitä, että melulaisten päälle ei saa sylkeä. Eilen niille vielä jaettiin karkkeja. Tänään tuli myös kuulutus, jota me ei tosi kuultu. Ja sitten me keskusteltiin Pasin tunnilla melusta. Eka tietty kun tultiin tunnille niin tarkistettiin pulpettien aluset, koska melulla oli ollu siellä edellisellä tunnilla matikkaa. Ja juu, suunnilleen joka toisen pulpetin alla oli purkkaa. Ehkä jonkun pitäis niille ystävällisesti kertoo, että meilläpäin on tapana laittaa purkka roskiin eikä pulpetin alle. Mutta sitten Pasi sano meille että ei me sille mitään voida että melu tuli, parasta vaan sopeutua. Ja mikäs siinä, onhan se varmaan ihan mukavaa kun vessoihin tulee seinät täyteen sarjakuvia, yhdessä niistä poltetaan tupakkaa ja muutenkin ulkona käyvien tupakoitsijoiden määrä on ehkä nelinkertaistunu. Ja eilen melulaiset oli kai järjestämässä joukkotappelua liikennepuistossa, kun ne oli sinne kerta kokoontunu.
Tajusin tässä, miks tykkään niin paljon meidän koulusta. Se kun on niin erilainen kun mun kaks aikasempaa koulua. Mun koulussa ei ees oo yhtään sellasta, jonka kanssa olisin joskus ollu samalla luokalla. Ja kyllä se on niin koulurakennuksesta kun siellä olevista ihmisistäkin kiinni. Mutta nyt on toisin, kun melu tuli. Nyt mulla on ainakin yks entinen luokkakaveri samassa koulussa ja muutenkin paikka vaikuttaa yhä enemmän mun yläasteelta, johon en kaipaa yhtään. Mutta kai se siitä muuttuu vähitellen, ei kai meidän kouluun syksylläkään tuu sellasia, ne menee suoraan tykkiin ja tammerkoskeen. Ja ehkä ne kuitenkin osaa käyttäytyä. Eli kai mä sitten tuun selviään, kun kerran pakkokin on. Ja onhan mulla kuitenkin turvana kaikki suunnistajat ja muutkin urheilijat, joita mun yläasteella ei juurikaan ollu. Ehkä siis selviän.

Hymyä!

2010-04-07T15:10:00.005+03:00

Mietin tässä vaikka kuinka pitkään ja yritin selvitelläkin asiaa, mut sit en enää jaksanu, että oonko jo kirjottanu aiheesta ulkonäkö. Kun nyt on se ohjelma missä on porukka treffeillä pimeessä, et eka tutustutaan ja sit vasta nähään se toinen. Toi ois kyllä aika jännä juttu, kun aina väitetään että ulkonäön ei pitäis merkitä mitään. Mutta mä oon sitä mieltä että se merkitsee. Koska ei kukaan sellasta ala kattella jonka ulkonäöstä ei tykkää. Ja sitten on se, että jokaiselle on varmasti jotain. Eli että vaikka jonkun mielestä joku ois ruma, se on jonkun toisen mielestä hyvännäkönen.

Musta sellanen ihminen on hyvännäkönen joka hymyilee paljon. Tulee mieleen et se on kauheen mukava ja sellanen ilonen, ja itekin alkaa hymyilyttää kun kattelee sellasia ihmisiä jotka hymyilee koko ajan. Ja kyllähän sellaset ihmiset enemmän kiinnostaa jotka hymyilee paljon, kun sellaset jotka vaan murjottaa koko ajan. Ja viittaan tällä moneenkin ihmiseen. Niin että hymyä ihmiset! :D

Puutteita peruskoulun jäljiltä

2010-03-24T15:46:00.002+02:00

Kun haetaan lukioon, moni valitsee lukion sen perusteella että se on hyvä. Meinaan että on hyvä sisäänottokeskiarvo ja arvostettu lukio jolla on hyvä maine ja hyvät opettajat. Ja sit tietty vaikuttaa ehkä myös sijainti ja tunnelma ja tietty painotus.

Mutta yläasteita ei yleensä valita, paitsi tietty jos on joku painotus, koska mennään siihen lähimpään. Niistä ei yhtään katota että onko hyvät opettajat tai muuta. Oon tässä alkanu miettiä, että oliskohan pitäny mennä ihan vaan siks johonkin kouluun, että siellä on hyvät opettajat. Koska oon huomannu, että mulla on aika paljon puutteita ainakin matikassa ja saksassa verrattuna mun nykysiin koulukavereihin. Saksassa esim. on sellanen yks kokonainen prepositioryhmä, josta en ollu ikinä kuullukaan. Ja epäsäännöllisiä verbejä ei oo koskaan tarvinnu opetella, joten nekin oli mulla tosi heikot ennen tätä kurssia. Sitten matikassa, oon pitkällä, en ollu ikinä kuullukaan jostain neliöjuurella laventamisesta, ja itseisarvokin oli mulle ihan vieras käsite. Suoraan ja kääntäen verrannollisuutta en oppinu koko yläasteen aikana.

Että sellaset taustat mulla peruskoulusta. Ja kumpikaan noista aineista ei oo kyllä musta itestä kiinni, koska päästötodistuksessa mulla oli matikka 10 ja saksa 9.
Saksan opiskelussa mun oppimattomuuteen vaikutti kyllä tosi paljon se ryhmä. ja se, että se opettaja oli tosi paljon johdateltavissa. Se ryhmä oli aika huono, yllätyin joka kerta kun huomasin että kukaan ei oikeestaan osannu mitään. Ja sitten, kun meitä ei huvittanu opiskella epäsäännöllisä verbejä, me äänestettiin että ei pidetä verbikokeita ja niin niitä ei sitten pidetty. Eikös opettajan tehtävä oo opettaa ne asiat mitkä on opetussuunnitelmassa, eikä niitä mitä oppilaat sattuu haluamaan?

Matikassa se opettaja oli suoraan sanottuna aika huono. Se varmasti osas kyllä asiansa, mutta kun se ei yhtään osannu opettaa. Se ei ollu kuulemma ees käyny opettajankoulutusta. Sitten kun tunnit meni yleensä siihen, kun opettaja kertoili kalajuttuja tai "hauskoja" juttuja vaimostaan, ni eipä siinä matikkaa kauheesti oppinu. Kasi- ja ysiluokkien ajan mä teinkin niin, että suljin korvani kun astuin luokkaan, tein ite tehtäviä tai opettelin asiaa kirjasta. Ja kyllä mä ihan hyvin menestyinkin matikassa, sain kai jonkun stipendinkin tai jonkun. Mutta mun onni siinä kokeessa oli, että siinä ei kysytty niitä asioita mitä mä en osannu. Niinkun sitä verrannollisuutta esimerkiks.

Lukiossa mun asiat on onneks ihan hyvin, opettajat on ymmärtäväisiä ja kaverit auttaa. Kertoo esim. että juu, kyllä tääkin helppo asia on opetettu siinä ysillä, kun mä taas en oo siitä ikinä kuullukaan. Että onnea vaan niille jotka mun vanhalla yläasteella kouluaan käy.

Kevätliukastuminen

2010-03-18T17:12:00.002+02:00

Keskiviikkona aamureeneissä kerroin Iidalle ihan fiiliksissä leiristä, joka olis viikonloppuna. Olin saanu leiriohjelman ja siel oli kaikkee kivaa tiedossa. No, sitten reeni alko ihan oikeesti, juostiin Kaupissa (ei kilpailukieltoalueella) polkuja sillein suunnilleen AerK-vauhtia. Mulla vähän alle. Oltiin Iidan kanssa molemmat liikkeellä tavallisilla lenkkareilla, oltiin puhuttu etukäteen että juostaan sulia katuja, kun molempien nastalenkkarit on niin kovat ja painaa jalkapohjia, että pieni lepo on tarpeen. Juostiin siellä ja sitten Iida liukastu. Lensi pyllylleen, mutta nousi ja me jatkettiin. Sitten juostiin taas vähän ja sitten mä kaaduin. Siitä ei sitten ihan heti noustukaan, enkä lentäny ees pyllylleni. Mun oikee jalka väänty ja mä kaaduin sen päälle. Ei kovin kivalta tuntunu. Nilkutin sitten koululle, matka ehkä 1,5-2km ja kesti 25min. Kävin suihkussa ja söin koululla aamupalaa, ja sopivasti siinä kun tunti alko menin terkalle. Se piti siinä kylmää, laitto kylmägeeliä ja tukisiteen. Koko päivän olin sitten koulussa ja koettelin Iidan hermoja kun kävelin niin hitaasti.
Sitten kotimatka. Olin aamulla tullu pyörällä, joten mun oli myös ajettava se kotiin. Alku suju ihan kivasti, oikeestaan melkein kotiin saakka, kunnes ihan meidän lähellä on sellanen pieni kadunpätkä, joka oli ihan muhkurainen. Siinä sitten liukastelin nastarenkailla, ja kun ei muu auttanu ni oli pakko laittaa jalka maahan. Ja siinä vaiheessa sattu niin paljon, että mun kasvot väänty irvistykseen sen kivun takia. Siitä sitten jatkoin vedet silmissä kotiin ja kirosin koko matkan. En tosin usko että kiroilu auttaa sinänsä, enkä ees huomannu sillä mitään vaikutusta. Kun pääsin kotiin ni revin kengät jaloista (sattu ihan sikana!), vaihdoin lökärit ja menin syömään. Sen jälkeen kattelin koko iltapäivän Sinkkuelämää. Mutta, tein sen hyödyllisesti, nimittäin kattelin enkuks enkun teksteillä.

Se leiri jäi sitten multa väliin.

Aamulla mun piti mennä ensiapuun, mutta en sit menny kun jalka tuntu ihan hyvältä. Mutta vielä ehtii jos haluaa. Koulussa pääsin tänään käveleen jo ihan kohtuullisesti, aikas hitaasti kyllä vieläkin ja portaat tuottaa suuria vaikeuksia alaspäin tultaessa. Onneks sitä ei tarvinnu tehä koko päivänä kun kaks kertaa.

Yleensä keväisin kuulee mummoista, jotka liukastuu ja murtaa lonkkia sun muita. Sit aina ajattelee et vois nekin vähän kattoo missä kulkee. Ensiavut täyttyy liukastelijoista. Silloin mietitään että miks ne mummot ei käytä niitä piikkejä kengissään. Multakin kysyttiin aika syyttävään sävyyn melko pian sen jälkeen kun olin kaatunu että miks mulla ei ollu nastoja. No, kun ne painaa jalkoja ja halusin vähän suojella niitä. Ei se mun vika oo jos kaadun. Ei se oo kenenkään vika, vaan huonoa tuuria. Ja sitäpaitsi kenenkään ei musta pitäis tulla mua syyttämään, koska tähän mennessä se että kaaduin ei oo tehny haittaa kenellekään muulle kun mulle. Paitsi ehkä Elliä vähän harmittaa ku en päässy sinne leirille sen kanssa, mutta muuten sen ei pitäis kaivaa yhtään kenenkään napaa. Mutta pointtina oli siis se, että nyt oon yks niistä mummoista jotka keväisin kaatuilee koko ajan.

Mietin, että vaikka mua harmittaa tosi paljon sen leirin väliinjääminen, ni kyl mua harmittais enemmän jos nyt ois kisakausi päällä tai jos vaikka Volli ois jääny välistä. Nyt, kun on kerta vasta maaliskuu, jalka voi hyvinkin parantua ennen kisakautta ja voin päästä viel kunnolla reenaamaan hyvissä ajoin.

Talvipyöräily

2010-03-15T16:20:00.002+02:00

Oon lukenu talvipyöräilystä paristakin eri lehdestä, ja molemmissa oltiin sitä mieltä, että mikään ei oo hauskempaa kun talvipyöräily, jos on varustautunu oikein. Oon ehkä vähän eri mieltä, tiedän montakin hauskempaa juttua kun talvipyöräily, esim. pyöräily kesällä. Talvipyöräily nimetään usein ihan omaksi lajikseen, mikä on must erikoista koska kesäpyöräilyä, syksypyöräilyä ja kevätpyöräilyä sanotaan kuitenkin ihan vaan pyöräilyks.
Ja sitten niissä lehdissä kerrotaan miten pitää varustautua kun lähtee talvipyöräilemään. Kerrospukeutuminen on tärkeää ja kypärämyssy on hyvä. Joo, itekin sitten vissiin harrastan tota talvipyöräilyä, kun kerta pyöräilen talvella, mutta en kyllä ikimaailmassa käyttäis kypärämyssyä. Kun poljen kouluun niin ihan tarpeeks häpeen jo kypärää ja toppahanskoja. Ja tosi kylmillä keleillä toppahousuja. Mutta, just noi asiat pitää mut hengissä.
Tänään sain ihan uutta nautintoa pyöräilyyn. Kun oon jo syksystä lähtien vähän vältelly pitkien makojen pyöräilyä, kun sattuu niin ikävästi johonkin takareisiin tai jonnekin sinne, en oikein osaa sanoa. Mutta nyt, menin pyörähuoltoon ja siellä mun pyörään vaihdettiin uus satulakeppi. No, ehkä sillä oli joku oikeekin nimi mutta en muista :) Mutta sit kun pyöräilin kotiin, alkokin pitkästä aikaa tuntua etureisissä ja pakaroissa. Se satula kun oli ollu koko talven ja syksyn ihan väärässä asennossa, kun se putki oli ihan rikki ja satula pyöri ympyrää. Nyt pitää vaan totuttautua satulan uuteen asentoon ja alkaa taas nauttia pyöräilystä.

Oon kyllä vähän kuullu kommentteja mun pyöräilystä. Se on kuulemma hullua, kun ulkona on niin kylmä. Ja toppahousut on kuulemma nolot, vaikka riisun ne aina ennen kun meen kouluun sisään. Sitten tänään kuulin, kuinka mun kaulahuivi sopii mun naaman väriin. Se huivi oli pinkki :)

Lumen takia

2010-03-09T16:24:00.003+02:00

Oli tuossa kavereiden kanssa puhetta Tiomilasta. Kun päästin suustani nuo kolme viatonta sanaa (En taida lähteä.), sain heti vastaani suuren kysymysryöpyn. Päällimmäisenä tuosta selostuksesta minulle jäi mieleen kysymys "Miksi??". Mutta minä olin päätökseni tehnyt. Minua ei Finspångin keväthangilla nähtäisi. Siellä kun on aivan liian lumista tuohon vuodeaikaan minun herkille nilkoilleni. Ja kylmää. "Mut se on hei kuitenkin Tiomila", kaverit yrittivät, mutta olin järkkymätön. Yhtä hyvin voin juosta täällä Suomessa lumihangessa, jota siis mitä ilmeisimmin vielä tuolloin on. Ilmoittautuneita oli sitäpaitsi ilmoitettuna viimeisenä ilmoittautumispäivänä tasan 15, joka on siis jämpti määrä kolmeen Tiomila-joukkueeseen. Niinpä, jos olisin ilmoittautunut, olisin vienyt paikan joltakulta, joka sinne ilmiselvästi kovemmin haluaa, kun kerran oli ilmoittautunutkin. Joten, lähden vapuksi Ruotsiin vain, jos joukkueisiin tulee jostakin syystä vajausta.

Tästä melko samasta syystä (liikaa lunta, tai ainakin yhtä paljon kuin täällä kotona), saattaa minulta jäädä väliin myös pääsiäisleiri. Että hienoa.

Linnut

2010-03-05T09:28:00.004+02:00

Mä pelkään lintuja. Ja inhoon. Ne ei oo musta yhtään kivoja, ne on likasia ja ällöttäviä. Ja koskaan ei tiedä mitä ne seuraavaks tekee, koska ne on villejä. Ja niitä on paljon, ja ne voi vaikka satuttaa. Tai kakata päälle. Ja joutsenen siivenisku voi katkasta ihmisen käden, miettikääpä sitä. Ja sit linnut levittää salmonellaa.

Leimauksella Ikaalisissa 2008 jouduin tekemisiin lintujen kanssa. Me nukuttiin teltoissa, ja yhden yön linnut valvotti mua. Ne alotti sen tosi aikasin aamulla, niin aikasin että musta se ei ollu ees aamua. Mutta niiden mielestä se ilmeisesti oli. Ne kirku, haukku, kilju, huusi ja piti muutenkin ihan kamalaa meteliä. En ees heti tajunnu et ne oli lintuja, kun ne tosiaan haukku. Sitten kun oli oikeesti aamu, mulla kilahti kun olin kuunnellu sitä rääkymistä jo pari tuntia, menin sit pihalle ja ihan siin meidän teltan vieressä oli puita, joissa ne linnut päivysti. Rupesin heitteleen niitä lintuja kivillä. Ei sillä, että kertaakaan oisin osunu koska pysyttelin turvallisen välimatkan päässä ja ne oli sitäpaitsi tosi korkeella. Mutta ihan vaan ärsytyksestä heittelin. Jotkut väittää että ne linnut riehaantu siitä, mutta mun mielestä ne oli ollu ihan samanlaisia jo monta tuntia. Ja jotkut väittää et ne alku riehuun vasta siitä, ja et porukka heräs vasta silloin niiden lintujen raakuntaan. Mutta ei pidä paikkaaansa, ne oli kiljunu siel jo vaikka kuinka kauan.

Venetsiassa syksyllä Sanni pakotti mut pulujen kanssa samaan kuvaan.

Syksyllä, kun kuljin pyörällä kouluun, huomasin yks päivä jotain mun pyörän rungolla. Ja kypärällä. Linnunkakkaa, mitäpä muutakaan. Sitä sitten oksennus suussa putsailin kotona, mutta kypärään en koskenu. Sen jälkeen en oo sitä käyttäny, koska siinä on kakkaa. Yök.

Kun yks päivä tulin lenkiltä, olin sellasella polulla melkein meiän pihassa jo, kuulin jotain. Se oli linnun siipien kahinaa. Jähmetyin paikalleni. Sit katoin mistä se ääni kuulu, ja se oli pöllö. Se pöllö nousi lentoon, ja sillä oli jotain mukanaan. Se kanto kynsissään saalista, joka oli sen ittensä kokonen. Se pöllö oli joku alle 30cm korkee. Kun kattelin lunta siinä mistä se pöllö lähti lentoon, siin oli tappelujälkiä. Pelottavaa.

Kun oltiin Iidan kanssa hiihtämässä Vuokatissa, se oli iltaa ja pimeetä, yhtäkkiä joku varjo tulu sen lampun eteen. Pelästyin ihan sikana, et se oli joku iso lintu, se varjo oli meinaan tosi iso ja tuli ylhäältä alaspäin. No, kun se osu maahan, selvis et se olikin lunta joka tippu kai jostain puusta, mutta pelottavaa se oli silti. Jos me oltais jääty sen lumikasan alle, ois varmana käyny huonosti.

Jos joku muuten ihmettelee tätä epätarkkuutta, että puhun vaan linnuista enkä kerro mitä lintuja oli kysymyksessä, niin se johtuu ihan siitä että mä en tunnista niitä lintuja. Pulun tunnistan ja sitten sen että se yks oli pöllö, mutta en sen tarkemmin. Fasaanin tunnistan myös, niitä liikkuu sikana täälläpäin. Ja variksen ja harakan erotan kans, mutta siihen se suunnilleen jääkin.

Ystävät

2010-02-18T15:20:00.003+02:00

Ystävänpäivänä sitä muistaa, että on olemassa monenlaisia ystäviä. On sellasia, joita näkee joka päivä, ja jotka ei merkitse oikeestaan mitään mutta on ihan kivoja. Sitten on sellasia, joita näkee melkein joka päivä ja jotka on tärkeitä. Sitten sellasia, joita näkee joka viikko, ja jotka myös on mukavia. Sitten on sellasia ystäviä, jotka asuu kaukana ja joita näkee harvoin. Se on tylsää, koska ne on niin ihania:) Sitten on sellasia, joita näkee vaan kisoissa ja joiden kanssa on kiva jutella, mutta joita ei kuitenkaan kovin hyvin tunne. Sitten on vielä niitä, jotka muistaa jouluna ja synttärinä ja ystävänpäivänä, joka on tietty kiva juttu, mutta muuten niistä ei juurikaan kuule. Mutta mun mielestä kaikki ystävät on tärkeitä, eikä vaan ne joille voi soittaa neljältä aamuyöllä.

Urheija vai tavallinen ihminen?

2010-02-18T14:16:00.002+02:00

Kaikkialla aina sanotaan että elämästä pitää nauttia. Koska kerranhan me vaan eletään, paitsi tietty intialaiset jotka elää monta kertaa. Ja sitten on niitä jotka sanoo että jokainen päivä pitää elää niinkun se olis vika. Mutta nää ei oo mitään urheilijan ohjeita, vaan ihan yleistä opastusta. Urheilijan opastuksen mukaan pitää tehdä kaikki ajatellen urheilu-uraansa, ainakin jos haluaa menestyä. Ja jotkut elää jopa niin että tekee vaan sellasia asioita, jotka edistää niitä niiden uralla. Tottakai jos on urheilija niin pitää elää niinkun urheilija, mutta sitten toisaalta taas kun sattuu siinä samalla myös olemaan ihan tavallinen ihminen, niin pitää muistaa nauttia ja hemmotella itteensä ettei vaan pala loppuun. Siinä vaiheessa kun ilta on jo aika pitkällä, ulkona kylmä ja pimeä ja päivän lenkki vielä tekemättä, pitää tehdä päätös onko ihminen vai urheilija. Koska ihmisen kuuluu siinä tilanteessa jäädä sohvalle villasukat jalassa juomaan kaakaota ja syömään suklaata, kun urheilijalle taas on itsestäänselvyys lähteä lenkille. Sitten tavalliset ihmiset tosi usein kattoo karsastaen, kun urheilija lähtee kaatosateessa ja paukkupakkasessa lenkille, vaikka vaihtoehtona on jäädä kotiin sisälle lämpimään.
Sitten on niitäkin, jotka on "urheilijoita". Ne on tekevinään kaiken oikein, vaikka sitten ne kuitenkin jättää lenkkejä väliin tai syö liikaa tai sitten ei vaan asenne ja itsekuri riitä urheilijan elämään. Jotkut toisin on ihan reilusti vaan "urheilijoita", ne ei edes yritä tavotella huippua ja myös näyttää sen, mutta silti kisailee ihan tosissaan sillä tasolla mille ite pystyy.

Mutta sitten, kun on lepopäivä ja on edellisenä päivänä käyny vaa'alla ja on tyytymätön näkemäänsä, pitää päättää onko urheilija ja tekee silti muutaman sata vatsalihasta vai onko vaan tavallinen ihminen joka nauttii elämästä syömällä suklaata ja kattomalla telkkaria.

H&M:n sovituskoppijonossa kuultua

2010-02-04T16:01:00.004+02:00

Olin viime viikonloppuna jonottamassa H&M:n sovituskoppiin. Mun edessä jonossa oli kolme mua nuorempaa tyttöä, ehkä seiskaluokkalaisia tai jotain:

-Näättekö ton topin tuolla?

-Ai missä?

-No toi tuol seinällä! Toi urheilutoppi.

-Ai mä luulin et ne oli rintsikat.

-No siis ne on niinku urheilurintsikat, pääs se yks niistä tytöistä päteen.

-Aijaa.

-Mulla on tommonen, se pätijä kerto.

-Oikeesti!!?! ne toiset järkytty.

-Joo, meiän pitää käyttää niitä reeneissä, mut ei kukaan oikeesti käytä.

-Mä en ikinä pystyis käyttään tollasta, ainakaan jos mulla ei ois siä alla rintsikoita, se yks sano.

Mua alko naurattaan niin paljon, et oli melkein pakko lähtee siit jonosta et en ois nauranu päin niiden naamaa mut pidin kuitenkin pokan ja sit pääsin sinne koppiin nauraan :D Mitäköhän varten urheilutopit on keksitty ja missä pullossa ne oikeen on eläny ku ei oo ennen tollasista kuullu, en tajua. Melkein kyl rupesin kertoon niille et ei kannatakaan käyttää, kun ne litistää tissejä, mut en sit kuitenkaan viittiny, kun ne oli niin olevinaan ja ku ne oli muutenki jo valmiiks päättäny et ne ei sellasia käytä.

2010-02-01T11:20:00.002+02:00

Kattelin just eilen Sinkkuelämää -leffan kun se tuli telkkarista. Sopivasti just ku luin enkkua ja alko tehä mieli kattoo Sinkkiksiä ni tuli se elokuva :) Mutta sit sen jälkeen luin vielä Demistä jotain viime vuoden ystävänpäiväjuttua ja alko oleen vähän sellanen olo et mulle ei tapahdu ikinä mitään.

Oon miettiny jo aika kauankin että millä todennäkösyydellä kaks ihmistä ihastuu tai rakastuu just toisiinsa? Koska jos joku ihastuu johonkuhun, sehän voi tykätä jostain ihan toisesta, joka taas tykkää jostain muusta. Niin että onkohan siinä joku todennäkösyys että ihmiset tykkää toisistaan. Luulis että se on aika sattumaa, mut silti sitä näkee koko ajan, niin että kai niin sitten tapahtuu kohtuu usein.

Tiistaina on tiedossa juhlat, kun Maria ja Eliisa täyttää molemmat 15. Sitä juhlitaan tietty klo 15.15. Ja jätskiä syödään:) Ja nyt on enää viikko mun synttäreihin, enkä mä vieläkään tiedä miten viettäisin niitä. Jotain pitäis keksiä, mutta ideat on vähän vähissä.

Koeviikkokin käynnisty nytten, tänään on eka valmistava tunti ja huomenna eka koe. Vähän on vaiheessa vielä lukeminen mutta sikäli positiivista että se on ihan hyvässä vaiheessa.

Tein eilen jotain aikas harvinaista mulle, mä nimittäin leivoin. Tein Runebergin torttuja ja hyviä tuli. Ne oli onneks tosi helppoja tehä:)

Sit vielä yks ongelma. Lauantaina on mun vaarin 75-vuotissynttärit. Mulla ei oo mitään päällepantavaa, koska mulla on vaan kesämekkoja ja muut hameet on äidin mielestä liian lyhyitä. No, lauantaina menin kaupunkiin katteleen ittelleni tylsiä juhlavaatteita, sovitinkin tosi monia, mutta en löytäny mitään! Mun ainoo toivo on että saan mun yhen mekon näyttään erilaiselta kun viime kerralla, koska ne on siis jo nähny sen mekon. Mutta ehkä siihen auttaa vyö, joka me ostettiin Sallan kans yhteiseks. Se nyt vaan sattuu oleen Sallalla, mutta ehkä saan sen siihen mennessä ja pitää toivoo että se sopii.

Ja nään Veran sunnuntaina<3

2010-01-24T22:28:00.002+02:00

Luin Demistä, että joku Marlene Dietrich oli joskus sanonu että "Ainoastaan niillä ystävillä on väliä, joille voit soittaa neljältä aamulla". Mietittiin sitten että katotaan kenen puhelin soi ystävänpäivänä neljältä aamulla:)

Kun mulla on synttärit, on ainakin yhellä julkkisella myös. Nimittäin Pete Parkkosella. IIIIK!! No ei, se laulaja ei kiinnosta mua, en ees tiä yhtäkään sen kappaletta, tiiän sen vaan Idolsista. Mutta toinen juttu mikä mulla oli samaa kun yhellä julkkiksella, on nyt mennyttä ja mua harmittaa. Nimittäin olin ennen 173cm pitkä, ihan niinkun Paris Hilton. Mutta, sitten menin kasvamaan puoltoista senttiä lisää, nyt en oo enää kenenkään julkkiksen pitunen, koska kuka nyt 174,5 senttiä ois pitkä? Kyllä ne aina on tasasenttejä pitkiä ne julkkikset.

Netin käyttö

2010-01-17T08:11:00.003+02:00

Muistan, kuinka joskus alaluokilla, tais olla ekalla tai tokalla, me opittiin käyttämään nettiä. Meidän villitys oli sähköposti eli sähkäri. Kaikilla oli sellanen ja sillä me sitten lähetettiin sähkäriä toisillemme. Mä pääsin tähän villitykseen vähän jälkijunassa, mutta muistan vieläkin sen kun mulle tehtiin sähkäri yhen kaverin luona. Siinä sähkärissä oli tärkeetä paitsi sähköpostin lähettäminen niin myös se minkälainen sähköpostiosote oli. Mitä hienompi, sitä enemmän sitä ihailtiin. Melkein kaikilla se sähköposti oli jippiissä, mutta se alkuosa oli tärkee. Mulla se oli sumppa.pamppu, yhellä mun kaverilla rapanhapakko ja sit yhellä oli purkka.pallo. En hirveesti muista niitä osotteita enkä voi tarkistaa, koska se jippii uudistu ja mun sähköposti lakkautettiin ku en enää halunnu pitää sitä kun huuma oli laantunu ja mulla ei ollu tarvetta sille.

Jossain vaiheessa villityksenä oli chatit. Niihin en oikeen ikinä päässy kiinni, mua ei kiinnostanu.

Sitten tuli messenger. Sitäkin epäilin aluks enkä halunnu sellasta, mutta sit mun kaverit sai mut ylipuhuttua ja niin mulle tehtiin mese taas yhen kaverin luona. Pakko munkin oli myöntää että olihan mese kätevä. Ja onhan se myös sikäli turvallinen että voi jutella ihan vaan sellasten kanssa jotka tuntee, eikä oo pakko hyväksyä sellasta jota ei halua. Irc-galleria tuli varmaan samoihin aikoihin, mutta siihen mua ei sentään saatu ylipuhuttua. Se kyllä kaatu tosi pitkälti siihen että musta ei saa otettua yhtäkään hyvää kuvaa eikä varsinkaan montaa, ja että en ois keksiny mitään kivaa nimimerkkiä.

Sitten suunnistajien keskuudessa tuli munkin tietoisuuteen orienterare.nu. Sekin on ihan mukava paikka, kun siellä kaikki on omalla nimellään ja siellä kaikki on suunnistajia. Orienterare oli muuten eka tällänen nettijuttu jonka mä tein ite ihan omassa kotona.

Niihin aikoihin mä olin jo sen verran kokenut netinkäyttäjä että tiesin muitakin sivustoja kun jippii.fi ja että käytin nettiä jo ihan tiedonsiirtoon ja ystävyyssuhteiden ylläpitoon ja mulla oli sähköposti ihan oikeita asioita varten. Luin ihmisten blogeja ja muuta sellasta. Sitten päätin ite perustaa blogin ja tunsin olevani niin ajan hermolla kun voi olla.

No, seuraavaks tuli facebook. Siellä oli kuulemma ihan kaikki paitsi mä, ja munkin kuulemma pitäis tulla. Se on kätevä paikka ja sieltä voi löytää vanhoja lapsuuden kavereitaan jne. No, me sitten Sannin kanssa yhessä sovittiin että tehdään ne yhdessä. Pari kuukautta siinä kulu ennenkun päästiin samaan huoneeseen jossa oli vieläpä tietokone, mutta sitten heti rekisteröidyttiin facebookiin. Ja siellä sitä nyt ollaan. Pakko myöntää, on se ihan kiva paikka sekin :)

Siten lopuksi aiheeseen sopiva runo Nettirakkaus kirjasta Kaunis vuorikauris:
"Uskotko netissä rakastumiseen,
yksinäisen elämän loppumiseen?
Haluatko tutustua myös yksinäiseen Liisaan tai Pekkaan?
Astu siis rohkeasti nettiin, todelliseen sinkkujen Mekkaan.
Tositarkoituksella seuraa hae.
Kyllä joku kiinnostuu; se on tae!
Löytyyhän sieltä jokaiselle jotakin:
pulleeta, rumaa, laihaa, ujoo,
tylsää ja tyhmää, laiskaa, rujoo...
Ole rohkeasti "oma itsesi", ja itsesi nolaat.
Epätoivoiset tietokonefriikit mukaasi kolaat.
Joten vaikka ajatus nettirakkaudesta voi aluksi tuntua hyvältä,
on idea loppujenlopuksi varsin syvältä."

Lomailua

2010-01-08T14:45:00.002+02:00

Uusi vuosi alkoi ja siitä kiistellään että alkoko myös uusi vuosikymmen. Ei kiinnosta. Lomaa oli niin kauan kun sitä kesti ja kyllähän siinä jotain ehti tekemäänkin. Ekaks uutena vuotena olin kylässä Sallalla ja siellä oli myös monia muita kavereita. Kerrattiin just ennen vuoden vaihtumista vanha vuosi ja sit Emmi asetti meille tavotteet tulevalle vuodelle. Tai oikeestaan tavotteen, koska se on kaikilla sama. Oli kiva kyläreissu ja seuraava päivä, jota huononsi vaan se että Sallalla ei ollu jätskiä eikä kaupat ollu auki.

Vuoden tokana päivänä oli reenit Pirkkahallissa. Siellä onkin ollu viime aikoina paljon reenejä, sen näkee sit ens kesänä tullaanko sillä vai ei. Yks kauden tavotteista on jo kyllä Pirkkahallin takia saavutettu, nimittäin tonni alle neljän minuutin. Ei se paljosta oo ennenkään kiinni ollu, mutta nyt se vihdoin alittu.

Kolmantena päivänä me lähettiin Sannin ja Tanjan kans hiihtään. Minä ekaa kertaa Lapin jälkeen ja sen tuntusta oli menokin. Mutta hitautta voi selittää myös sillä että latuja ei oltu ajettu paitsi ihan loppumatkasta. Sallakin hiihteli hetken meiän kanssa ja sit palattiin kotiin.

Maanantaina heräsin jo kuudelta, koska mun juna lähti klo 7.11. Asemalla mulle tuli jutteleen sellanen pappa. En halunnu olla epäkohtelias, mutta en myöskään halunnu kertoo sille asioitani. Se kysy: "Mihinkäs rouva on matkalla?" Alko vähän naurattaan se rouva mut vastasin kiltisti että Turkuun. "Mikäs siellä, ootkos sää sieltä kotosin?" Sanoin joo. Sitten: "Missäs päin Turkua sää asut?" Olin että ups, nyt tuli paha, mut sanoin että siinä keskustassa. "Torin vieressä vai?" Juu, sanoin. "Onkos siä Turussa paljon lunta? Saman verran varmaan kun täälläkin?" Joo, sanoin taas. "Onkos Aurajoki jäässä?" Taas aika paha. Joo, arvasin. "Niin sää oot koulussa? Missäs koulussa? Lyseossa vai?" Joo, myöntelin taas. Sitten se selitteli sen kavereista Turussa mutta sano heti että et sää niitä tunne. Sit se sano että "Et kuitenkaan tota Turun murretta puhu. Mää sen osaan mutta oon noita sanoja jo vähän unohtanu." Mietin siinä että miten mä oisin voinu puhua Turun murretta, vältin kyllä sanomasta mää ja sää mutta kun melkein koko ajan sanoin joo niin miten se voi tunnistaa että se ei oo Turun murretta. Aika yleiskieltä se musta oli.
Mutta Turkuun siis matkustin Anniinalle. Siellä käytiin vähän luistelees mut sit tuli kylmä, ni käytiin kiertelemässä Liedon aseman nähtävyydet. Sit syötiin ja katteltiin telkkaria ja juteltiin ja sen sellasta.
Seuraavana aamuna ajettiin Tampereelle. Ekaks käytiin Anniinan serkuilla, ihan mukavaa oli. Sitten loppupäivä shoppailtiin. Salla ja Iida tuli kaupunkiin myös, ja sit myöhemmin myös Vera, joka oli ohikulkumatkalla. Menin saattaan Veraa junalle kun sen aika tuli, ostettiin junalippu ja haettiin kamat säilytyksestä. Sit huomattiin, et niissä tauluissa luki että se juna myöhästyy, ja uus arvioitu aika on puol tuntia myöhemmin. No, jäin sit Veran kans sinne venaileen. Joskus pari minuuttia sen alkuperäsen lähtöajan jälkeen ruvettiin katteleen et sitä junaa ei näy niissä tauluissa. Käytiin kattomassa laiturilla mut sielläkään ei ollu mitään. Mentiin kysyyn, ja joku kysy meiän edellä just sitä samaa. Se virkailija selvitti, ja sano sit että se juna olikin tullu ajallaan ja et ne kuulemma lähtee heti kun pystyy, ei ne jää odotteleen arvioitua aikaa. Siinä suututtiin vr:lle. Seuraava juna lähti kahen ja puolen tunnin päästä. No, lähettiin sitten meille ja siinä matkalla Sanni soitti. Se ja Salla halus tulla meille yöks. Soitin äidille ja se sopi. Tytöt tuli siis meille ja vähän ennen kun lähettiin viemään Veraa asemalle mentiin syömään. Tehtiin Veralle eväät vaikka se vastusteli ja sit vietiin se asemalle. Illalla tehtiin vielä kuntopiiriä ja syötiin ja pelattiin Muuttuvaa labyrinttiä:)
Aamulla oli Pirkkahallissa reenit taas. Loppupäivän makasin sohvalla ja nautin vikasta lomapäivästä.

Mutta ihan mukava loma siis, seuraavaa odotellessa:)

Palasin parketille

2009-12-31T10:44:00.004+02:00

Toissapäivänä sain mukavalta kuulostavan tarjouksen, mua kysyttiin pitkästä aikaa korisreeneihin. Hetken suostuttelun jälkeen lupasin kuitenkin mennä, vaikka varotin kyllä että mä oon tosi huono. No, eilen sitten tallustin sinne salille sitä tuttua reittiä, jota kävelin viimeks pari vuotta sitten. Sali oli entisensä ja joukkuekaverit aika pitkälti samoja kun silloin kun lopetin pelaamisen. Reeneissä me onneks pelattiin melkein koko ajan, koska mitään kuvioita tai mitään muutakaan mulla ei ollu enää muistissa. Se valmentaja, vaikkei se ollukaan mein joukkueen valmentaja kun mä pelasin mut samassa seurassa kuitenkin, muisti vielä mun nimenkin:) Oli kyllä tosi mukava pelata tosi pitkästä aikaa, vaikka heitot ei menny koriin ollenkaan. Tosin siinä ei oo mitään kovin uutta, koska ei mulla oo koskaan ennenkään menny noi heitot kovin kovalla prosentilla sisään. Tosin nyt se prosentti oli vieläkin pienempi:) Mutta mä keskityin pelatessa mun vahvuuteen eli juoksuvoimaan, ja aina kun mun joukkue sai pallon puolustuspäässä, mä lähin painaan kohti toista koria niin kovaa kun jaksoin. Siinä oli vaan se huono, että kun olin hyökkäämässä yksin, mun piti myös heittää ite se pallo kohti koria, ja useimmiten ohi, mutta kyllä mä muutaman kerran onnistuinkin. Reenien jälkeen se valmentaja sano mulle että saa tulla toistekin käymään, ihan silloin kun ehdin ja kun huvittaa. Oli kyllä kieltämättä tosi mukavaa pelata pitkästä aikaa, vaikka en mitään hienoja kuvioita osaakaan, mutta kyllä se heitto siitä paranis kun vähän aikaa harjottelis. Saatan kyllä ihan oikeestikin mennä vielä toistekin sinne reeneihin, sikäli kun ohjelmaan vaan sopii, koska kyllä se sen verta hauskaa oli. Pelaamisen uudelleen alottamista en kuitenkaan ees harkitse, koska sellaseen mulla ei varmasti aika riitä. Eikä halu. Mutta kyllä siel reeneissä vois joskus käydä, täytyy vaan toivoa että silloin pelataan paljon eikä reenata kuvioita:D

Sadan kilsan viikko tehty

2009-12-26T21:12:00.002+02:00

Kaikki alko siitä kun Pyrinnön keskustelupalstalla väiteltiin valmennuksesta ja valmentautumisesta hienostuneesti. Siellä oli yks lause, joka kiinnitti mun huomion. "Voi juosta sadan kilsan viikon, jos on aina sellaista halunnut koittaa." Ei siks, että se olis jotenkin mun elämästä, että olisin jo pitkään haaveillu juoksevani sadan kilsan viikon. Rupesin kuitenkin miettimään, että jos haluaisin juosta sadan kilsan viikon, pystyisinkö siihen. Kun sitten eräältä aikas odottamattomalta taholta vastattiin kysymättä että pystyn, niin olin valmis vastaamaan haasteeseen. Valitsin viikon huolellisesti, just sopivasti vähän Lapin jälkeen, mutta ei kuitenkaan liikaa ettei mennä tappamaan nopeutta. Viikko oli siitäkin syystä hyvä, että silloin alko loma, ja lomallahan tunnetusti on aikaa reenata vaikka kaks kertaa päivässä. Suunnitelma oli siis valmis, enää oli jäljellä toteutus.

Valitun viikon aattona, sunnuntaina 20.12. rupesin miettimään seuraavan viikon ohjelmaa. Kohta tajusin, että ensi viikon sunnuntaista tulee pakostikin lepopäivä, päivä jolloin mennään sukuloimaan=syömään. Päätin siis nostaa tälle sadan kilsan tavoiteviikolle mukaan edellisen viikon sunnuntain, eli juuri tämän kyseisen päivän. Joku tästä sitten hienosti huomauttikin, että eihän viikko sunnuntaista ala, mutta mun mielestä viikko on kylläkin seitsemän peräkkäistä päivää, vaikka alottaiskin laskemisen torstaista tai perjantaista. Eli viikko kun viikko. Ekana päivänä, siis sunnuntaina, olin vaeltamassa Emmin, Sallan ja Sannin kanssa. Juostiin koko ajan, ja meil oli vähän niinkun junalenkki, mut ei vaan käyty kotiovilla saakka. Siitä tuli mulle kilometrejä 14,6 jalassa olleen Polarin sykemittarin jalka-anturin mukaan.
Maanantaina aamulla heräsin seittemän jälkeen. Koska koulu alko vasta kymmeneltä, minä lähdin reippaana tyttönä aamulenkille. Oon aina sanonu, että aamulenkki on ittensä kiduttamista, mutta silti sain kammettua itteni ylös ja ulos. Olkaa musta ylpeitä:)
Illalla lähdin Sannin kanssa lenkille. Juostiin taas paikoissa joissa en oo ikinä käyny, käytiin melkein Kaukajärven keskustassakin, mut ehkä meillä meni sit pupu pöksyyn kun käännyttiin vähän ennen sitä, kaikkihan nimittäin tietää että Kauksun keskusta on täynnä koviksia. Lenkillä nähtiin myös pari tuttua, lenkillä nekin.
Tiistaina oli joulujuhla, mutta myös tasotesti. Pirkkahallissa siis ittensä kiduttamista taas vaihteeks tiedossa. Tasotestissä siis juostaan tonneja yleensä sellanen 6kpl, mut joskus voi joutua juoksemaan enemmänkin niinkun minä ekalla kerralla. Mut siinä siis annetaan sykkeet joiden mukaan juostaan. Välillä painellaan nappuloita ja sit aina tonnien välissä otetaan verta. Tasotesti oli tällä kertaa kyllä aikamoinen tuskakuolema mulle. En vielä tiiä miten meni, joten en voi niitä tuloksia kauheesti kommentoidakaan. Mutta sen tiiän, että sillä kertaa pääsin ekan kerran tonnin alle neljän minuutin. Tiistaina sitten näin myös Veran tosi pitkästä aikaa, Vera oli vaan ohikulkumatkalla mutta juna onneks pysähty hetkeks niin ehittiin halata ja toivottaa hyvää joulua<3
Keskiviikko, eka lomapäivä ja ohjelmassa vähän juoksua vaihteeks. Juoksin tapaamispaikalle vähän kierrellen, ja sitten olikin viikon muu-kuin-juoksureeni. Pelattiin hankifutista, oli kyllä tosi kivaa mutta aikas raskasta. Me ihan aluks kun valittiin joukkueita rankattiin Salla parhaaks ja laitettiin se siihen joukkueeseen jossa oli vähemmän pelaajia. Pelin edetessä se osottautu ihan oikeeks valinnaks, Salla teki melki kaikki mein maalit:) Mutta, kun oltiin saatu tarpeeks pelailusta, lähettiin pois. Juoksin kotiin Anskin kanssa ja sit saatoin sen vielä kotiinsa ja juoksin takas omaan kotiin. Anski sai juoksuluvan maanantaina, ja sykkeet oli pikkasen korkeella, kun mulla oli 134, Anskilla oli 190. Tai ehkä sen mittari vaan oli rikki, ainakin toivottavasti. Mulle tuli kilometrejä kuitenkin 10+hankipallo.
Torstaina oli jouluaatto. Mun perinteinen jouluaaton vaellus ei tällä kertaa sitten enää toteutunukaan, johtuu ihan vaan siitä vaelluksen toisesta osapuolesta. Mutta ei hätää, Sanni soitti ja niin me lähettiin leikkiin vähän Joulupukkia. Käytiin Emmillä viemässä Sannin lahja, sit mentiin Sannille ja haettiin Sallan lahja ja vietiin se Sallalle. Sitten juostiin vähän lumihangessa, mikä ei ollu kovinkaan hauskaa. Selvittiin kuitenkin ja sitten taas juostiin vähän tiellä, jossa ei ollu niin kovasti lunta. Kilometrejä tuli mulle 16. Iltapäivällä saunottiin, syötiin ja saatiin lahjoja. Mun kilpailijat yrittää selvästi lihottaa mua, sen verran sain suklaata niiltä:)
Perjantaina pääsin liikkeelle vasta kolmen jälkeen. Lähin vetään sauvarinnettä. Mettässä alko olla jo aikas pimee, mutta sen verrran vetelin mäkee ylös kun olin päättänykin. Siitä juoksin sitten kotiin vähän mutkien kautta. Kilometrejä 10.
Lauantaiks oli jäljellä 23,5 kilometriä. Lähin Sannin kanssa taas leikkimään Joulupukkia, tällä kertaa Lauralle. Paluumatkalla kiersin vielä Linnainmaan kautta. Kun olin kotona, mulla oli jäljellä enää 5,8 kilometriä. Isä ja Jussi oli tehny lähtöä lenkille jo kaks tuntia, sen ajan kun mä olin ollu lenkillä. Ne haasto mut mukaansa kun kuuli kuinka paljon mulla oli jäljellä. Juostiin siis vielä ne puuttuvat kilometrit, ja niin mä saavuin voittajana maaliin:)

En kyllä hirveesti voi suositella tätä sadan kilsan viikkoa, enpä usko että tästä mitään erityistä hyötyä oli. Mutta ei kai kyllä haittaakaan, kun ei tullu paikat kovin kipeiks ja vielä pääsen käveleen omin avuin. Se on nyt testattu että peruskunto riittää mutta se on testaamatta että kestääkö nopeus. En kyllä uskonukaan että peruskunnossa puutteita olis, enemmän oon huolissani nopeudesta. Mutta ehkä sitä pitää testata jotenkin seuraavaks:)

Sannille kiitos, Sanni juoksi mun kanssa melkein joka lenkin ja sillekin tuli aika monta kilometriä, vaikka ei se mitään yrittänykään. Harjotusta mulle muuten tuli tällä kyseisellä seitsemän päivän ajanjaksolla joka alko sunnuntaista yhteensä 12h 15min. Näistä vartti vk:ta ja loput pk:ta. Ehkä seuraavasta viikosta ei tuu tällänen määräviikko:)

Naapurisota

2009-12-21T16:39:00.004+02:00

Meillä on käynnissä naapurisota. Mun reitti kouluun ja yleensäkin ihan minne vaan kaupunkiin päin kun pyörällä tai kävellen lähden kulkee sellasen nurmialueen poikki. Se on sellanen olevinaan kaunis lämpäre keskellä pihaa, siinä on nurmikkoa ja pari pientä puuta. No, kun torstaina tulin koulusta kotiin, mun reitti oli suljettu. Siihen oli laitettu aurauskeppien väliin naru, just siihen nurmialueen reunaan. Aikasemminkin oli jo yritetty vähän vihjasta että siitä ei kuljettais laittamalla aurauskeppi poikittain maahan siihen reitille. Mietin jo silloin että millä oikeudella se keppi siihen on laitettu ja kuka mua kieltää menemästä siitä, ketä se haittaa? Mutta ilmeisesti se haittaa jotakuta ja paljon. Torstai-iltana kun tulin kotiin, menin nimittäin irrottaan sen narun. Laitoin sen siististi sivuun mun kulkureitiltä. Mutta, perjantaiaamuna kun äiti kulki pihalla, siin oli joku mummo laittamassa sitä narua takasin ja puhisi että kuka kehtaakin mennä siitä, lähetetään keväällä lasku nurmikon pilaamisesta sille joka siinä kulkee.

Perjantaina meille tuli postilaatikkoon kirje naapurilta. Siinä oli kyllä nimikin alla, mutta käsiala oli samanlainen kun uhkauskirjeissä, sellanen värisevä ja vähän epäselvä. Siin kirjeessä luki: "Huippuimuri meluaa!" Ite mietin et mikä on huippuimuri, äiti ihmetteli missä se on ja isä kysy onko meillä sellanen. Lisäks ne naapurit jotka sen kirjeen laitto, asuu niin kaukana meistä kun vaan voi sillein et on kuitenkin samassa taloyhtiössä. Eli n. sadan metrin päässä.

Isännöitsijältä oli tullu kirje sinä samana perjantaina. Siinä pyydettiin että autoja pidettäis vaan autopaikoilla. Siihen me ei sentään olla syyllistytty, koska meillä on kuitenkin kaks autopaikkaa ja vaan yks auto niin eiköhän me se jotenkin saada autopaikalle mahtumaan.

Äiti ja isä on sitä mieltä että me voidaan ihan hyvin kiertää se nurmikko. Et jos jollekin mummulle se on sydämen asia niin kyllä me voidaan joustaa. Mä mietin että minkä ihmeen takia me oltais niitä jotka joustaa, miks ei se mummu? Ja sitäpaitsi, meiän pihassa menee toinenkin polku, nurmikon läpi. Siinä ei oo mitään esteitä. Onko meidän reitti keskemmällä vai johtuuko se siitä että me ollaan uusia? En tiedä.

Sunnuntaina menin hakeen mun pyörää varastosta. Tartuin satulasta kiinni et olisin taluttanu pyörän pihalle, kun satula nousi parikyt senttiä ja nyt se pyörii siinä ympyrää kun vähän heilauttaa. Haistan sabotaasin.

Olin sunnuntaina myymässä kuusia. Kaks tuntia myytiin ja seittemän kuusta meni. Ihan hyvään hintaan kyllä. Kun me lähettiin sinne, me puettiin ihan sikana vaatteita päälle. Isä anto ohjeeks että jos tuntuu että on liikaa vaatetta päällä, lisätään vielä yks kerros. No, en ainakaan palellu, mutta tais kyllä ostajat ja ohikulkijat ihmetellä että miks niitä kuusia myi kolme läskiä, kun eikös meidän pitäny olla urheilijoita:)

Terveisiä Saariselältä!

2009-12-13T11:13:00.002+02:00

Saariselällä tuli vietettyä joulukuun ehdottomasti kivoin viikko. Siellä hiihdettiin, hiihdettiin ja sit kans syötiin. Päivän ohjelma meni suunnilleen sillein että aamulla herättiin kaheksalta, syötiin puuro, kymmeneltä lähettiin ladulle ja sit hiihdettiin. Välillä käytiin tauolla syömässä pullaa ja sit taas jatkettiin matkaa. Me myös jatkettiin meidän viime vuonna hyväks havaittua linjaa, pulla päivässä. Joinakin iltoina tehtiin läksyjä mutta useimpina ei. Käytiin myös saunassa ja syötiin ja katteltiin telkkaria. Sellasta kaikkee perusmukavaa Lappi-tekemistä.
Tietysti Saariselän antiin kuuluu myös Ollin kemut, perinteiset Itsenäisyyspäivän juhlat kaikille voittajille. Ohjelmassa oli ensin evakkomatka, tai siltä se ainakin tuntui kun pitkät lämpimät hameet ja untuvatakit päällä vaelsimme juhlapaikalle. Sitten oli vuorossa kättelyt, alkumaljat, syömiset, spektaakkeli ja tanssit. Spektaakkelissa esiteltiin vuoden tuote, Kaunis vuorikauris. Suosittelen. En kyllä tiedä miten tuun selviään vanhojentansseista, kun nytkin ihan vaan kahden valssin (ne oli tosin sikapitkiä) jälkeen pohkeet oli ihan hapoilla. Mutta ihan mukavaa oli tanssia ei siinä mitään:)
Reeniä koko ajalle tuli 30h 42min. Näistä osa myös juoksua. 155,5km perinteisellä ja 145,5km vapaalla, eli yhteensä 301km. Se 1km siks, että Sannin mielestä oli hienompaa hiihtää 301 kun 300 kilsaa. Ja huonommaks en voinu jäädä.

Näin Saariselän hiihtomuotia seuranneena voin kertoa, että tämän talven trendiväri hiihtoladulla on turkoosi. Tästä lähtien tyylivinkkejä kannattaakin kysyä Iidalta, jolla oli jo viime vuonna turkoosi hiihtoliivi. Muita suosittuja värejä ladulla olivat keltainen, musta ja punainen, mutta näistä ei varsinaisesti voi sanoa että olisivat juuri tämän talven trendejä, koska punainen ja musta ovat ikitrendejä, joiden asemaa ei niin vaan uhatakaan. Ja keltainen, vaikka se ei kovin yleinen väri välttämättä aina olekaan, sitä oli paljon Saariselällä. Tästä ei kuitenkaan voi sanoa että se olisi uusi trendi, koska jokaisesta keltaisesta hiihtopuvusta näki että niitä ei ole ihan tälle talvelle ostettu. Eikä ehkä ihan viime talvellekaan.

Otsikko

2009-12-01T08:21:00.003+02:00

Otsikko on mulle vaikein asia keksiä aina. Kaikkiin aineisiin kun pitää keksiä otsikko ni kestää kauemmin keksiä se ku kirjottaa se koko aine. Mutta äikän ope sano että otsikko ei voi koskaan laskee numeroa mutta sen puuttuminen kylläkin.

Mulla on koeviikko ihan täydessä käynnissä. No okei, kaikki kokeet ohi mutta on mulla vielä taidemuseossa käynti jäljellä. Koeviikko on ehkä tylsin ja löysin viikko koko lukiossa. Silloin ei oo aamureenejä ja kun kokeen on tehny ajoissa syömiseen on varattu puolitoista tuntia aikaa. Se on pikkusen liikaa, siinä ehtii syödä kolme kertaa mikä ei tietystikään oo pelkästään hyvä juttu. Mutta vasta perjantaina tajusin et siinä puolessatoista tunnissa kerkee hyvin tekeen jonkun reenin. Ja maanantaina otin sit salikamat mukaan ja menin koulun puntille. Oli ihan mukava reeni ja kätevästi siinä kun muuten ois pitäny vaan istua. Ens koeviikolla otan kyllä joka kerta kamat mukaan, voisin käydä myös vaikka vesijuoksemassa tai uimassa.

Oon miettiny sitä että miten pärjään kun sitten joskus muutan omaan kotiin. Kun en hirveesti tykkää laittaa ruokaa mutta syödä kylläkin, niin mitä mä teen? Oon kyllä myös huomannu asian, jota tarvitaan kodinhoidossa ja josta tykkään. Se on tiskaaminen. Kaikki ei välitä siitä ehkä kovinkaan paljoa, mutta musta se on kivaa. Paitsi tietysti silloin kun on jotain muuta tekemistä tai kaikki muut on jossain muualla, ni en mä sit kyl jäis tiskaan. Mutta jos pitää valita että ruoanlaitto, leipominen, imurointi vai tiskaus, niin kyllä mä tiskaamisen valitsen. Lapissa kaikkien pitää tiskata omat astiansa koko viikon ajan. Paitsi tietty jos voittaa Joonaksen mäenlaskussa, mut sitä ei oo kenellekään viel tapahtunu. Tää juttu ei sitten tarkottanu sitä että mä voisin tiskata kaikkien astiat Lapissa, ei suinkaan. Mutta ehkä joskus jos joku oikeen kauniisti pyytää ja oon samalla muutenkin tiskaamassa.

Mutta sitten kun muutan pois kotoo, mun kannattaa ehkä muuttaa jonkun sellasen kanssa joka osaa ja tykkää laittaa ruokaa etten ihan kuole nälkään.

Päivä melki pilalla

2009-11-26T15:36:00.003+02:00

Tänään meinas mennä päivä pilalle. Satuin liikkumaan Tullintorilla päin ja mulle tuli kauhee nälkä. Olihan siinä jo välipala-aikakin. Ostin sitten kolme sellasta pientä karjalanpiirakkaa, ne oli ihanan lämpimiä. Istahdin siihen kaupan eteen penkille ja kaivoin pussista yhden piirakan. Kerran olin siitä piirakasta haukannu kun joku tunki mun näkökentän eteen. Tutunnäkönen mieshän se siinä, olin sen ennenkin nähny. Ja taas alko sama juttu. "Terveisiä Helsingistä! Ootkos sä ihan täältä Tampereelta? Tässä olis tälläsiä leivonnaisia vähän jälkiruuaks." En reagoinu siihen mitenkään, tiesin vaan että se siitä rauhallisesta välipalahetkestä. Se jatko: "Onkos sulla vapaapäivä vai koulupäivä? Ota tästä leivonnaisia jälkiruuaks." Se tunki niitä inhottavan makeilta näyttäviä kookospalleroita mulle mutta mä kieltäydyin. "Ai sä et syö makeeta. Ootko sä urheilija?" Ynähdin jotain ja heti se tarttu siihen: "Mikä sun laji on?" Ajattelin siinä että hittooko se sille kuuluu ja koko ajan olin miettiny keinoo millä pääsen siitä tilanteesta pois kun sekään ei auttanu että en kiinnittäny siihen mitään huomiota. Sit sanoin sille että en halua jutella ja lähin pois. Siitä poljin suoraan kotiin ja kotona kaivoin ne loput karjalanpiirakat esille. Söin ne, luin lehtiä ja otin lopuks vielä jätskin. Lähti paha mieli siitä keskeytetystä välipalahetkestäkin melkein.

Ekan kerran näin sen keskustassa kun se tuli mua vastaan. Silloinkin se kerto terveisiä Helsingistä ja kysy oonko mä tamperelainen. Olin ihan häkeltyny siitä tilanteesta ja otin ne kookospallerot, mut sit ku tajusin että se siinä yrittää houkutella mua vaivihkaa Hare krishnan jäseneks ni mä laitoin ne pallerot takas sen koriin ja sanoin että mulla on kiire ja lähdin pois

Ei kellään ois mitään mitä vois tossa tilanteessa sanoo? Kun se näki ihan selvästi et mä just olin siihen istunu ni en voinu sanoo et mulla on kiire. Enkä haluais olla epäkohtelias, vaikka mua rassaa ihan tosi paljon tollaset kun muita ihmisiä pitää tulla häiritseen. Mua ei kiinnosta sen uskonto, mutta toisaalta mä myös ymmärrän että se varmaan kuuluu niiden uskontoon tollanen uusien jäsenien hankkiminen.

Taas koeviikko

2009-11-24T18:01:00.002+02:00

KeparDIssa oli kyllä jättekivaa, kivointa pitkiin aikoihin. Pelaaminen oli kivaa paitsi että sitä oli liian vähän. Se kyllä johtu ihan siitä että meillä oli niin paljon pelaajia, mikä on tietysti myös hyvä juttu. Monta ihmistä pääsi mukaan tähän hienoon tapahtumaan. Monta jäi tietty myös kotiin kun ei ollu joukkuetta, mutta kyllähän sinne ois viel joukkueita mahtunu niin että ois ihan hyvin voinu koota viel muutaman joukkueen lisää.
Meidän pelit suju sillä tavalla että ihan tyytyväisiä saadaan olla. Voitettiin meidän eka peli ja hävittiin loput kaks mutta ei niitäkään ihan 12-0 niinkun jotkut oli jonkun pelin hävinny;) Tavote täytty eli ei jääty missään pelissä nollille.
Pelejä oli myös kiva katsoa ja ihan loppuun astikin oli joukkue jota kannustaa, nimittäin Kattiksen joukkue. Ja se loppuottelu oli jännä peli, meni rangaistuslaukauksiin ja niitäkin tuli monta kierrosta. Lopulta Aino ja sen joukkue oli kuitenkin toisia.
Pelien jälkeenkin oli ihan mukavaa aktiviteettia. Juttelin monen ihmisen kanssa ja mukavaa oli. Ja sit viel ku Anniina oli meillä kaks yötä niin sepäs vasta mukavaa olikin:)

Meillä alko koeviikko tänään. Eilen oli vielä tavallista koulua ja mä jouduin koko kuvistunnin esittään että mä teen mun kuvistyötä, kun se oli jo valmis mut en halunnu alkaa tehä uutta työtä, joka olis joku naamari. Vaikka mun kuvisnumero tulee varmastikin oleen aika heikko, niin ei toi naamari olis sille muuta tehny kun heikentäny entisestään.

Tänään, koeviikon alun kunniaks mulla oli kiireinen päivä. Aamulla lähin vartin yli kymmenen kotoo ja pyöräilin kapeen. Hain joulutavaroita ja sit menin fysioterapeutille. Siellä mulle alettiin tehä tukipohjallisia. Niitä kun käyttelen vuoden tai puoli ni pitäis pystyä käveleen taas ihan normaalisti ilman et vihloo joka askeleella. Sen jälkeen hain sykemittarin huollosta, jossa sille oli laitettu uudet kuoret ja se näyttää ihan uudelta. Sit menin kouluun. Eka söin, ruoka oli ihan kohtuullista ollakseen kalaa, ja sit mulla alko tunti. Matikkaa, kesti tunnin, aika turha oli. Sit kiiruhdin uimahalliin, jonka aulassa Emmi mua odotteli. Käytiin vähän vesijuoksentelemassa, mä menin vetoja ja Emmi passaili kun se oli jo aamulla menny vetoja metässä. Sit puin vaatteet, kuivasin ja suoristin hiukset ja lähin taas polkeen kapeen. Menin Vapriikkiin, siellä odotti joulukuusi. Lainasin mun partiovaatteita meidän pikku vartsuille ja ne koristeli kuusen sillein miten ihmiset oli äänestäny. Ja kuvaaja kuvas. Ja siitä on sit juttu torstain Morossa, voitte lukee. Mua ei kyllä varmaankaan mainita kerta en mitään ees tehny. Käytiin vielä Vapriikin joulukuusinäyttelyssä ja sit poljin kotiin. Koko päivän aikana pyöräilin 20 kilometriä.

Kokeilin muuten myös ekaa kertaa ikinä sykemittaria uimahallissa. Oli aika mukava ku pysty näkeen sykkeensä ja ajankin paremmin kun uimahallin kelloista.

Rikoo on riskillä ruma.

2009-11-20T14:56:00.002+02:00

Eilen kun olin lähdössä lenkille mietin mitä laittaisin päälle. Toissapäiväisessä reenissä oli tullut kuuma, kun oli craftit ja t-paita ja juoksupuku päällä ja muutama aste lämmintä. No, valitsin sitten hieman kevyemmän varustuksen, trikoot, pitkähihasen ja juoksutakin. Niillä olikin sitten tosi mukava juoksennella kivan raikkaassa syyssäässä kun ei edes satanu. Rupesin siinä matkalla Sannille polkiessani miettimään kuinka kivat trikoot oikeestaan on. Nehän on kun toinen iho jos ne on sopivan kokoset. Ei hankaa eikä purista. Ja tää nykynen muoti-ilmiökin, legginsit, nehän on ihan kun trikoot. Vaikka joku vieläkin mieltää että jos ei oo mitään hametta tai ees pitkää paitaa legginsien kanssa, on unohtanu housunsa kotiin tai siltä se ainakin näyttää, niin ei sellasta tuu mieleen trikoista. Kun juoksee trikoilla niin heti näyttää vähän kovemmalta tapaukselta kun tuulipuvussa. Itekin huomasin muutama vuosi sitten että oli hyvä laittaa trikoot jalkaan lenkille kun silloin oli vähän pakko juosta kovempaa kun kerta näyttikin kovemmalta. Nyt oon kyllä mielestäni päässy sille tasolle että voin juosta lenkkejä ihan tavallisellakin vauhdilla vaikka mulla olis trikoot.
Legginsit, jotka siis näyttää ihan trikoilta mutta myös pitkiksiltä, on kans aika kivat. Kun on mekko tai tunika ja legginsit, on mukavan vapauttava olo. Enkä nyt tarkota sitä että en mahtuis farkkuihini tai ne puristais, mutta onhan legginsit tosi paljon mukavammat esim. silloin kun istuu niin polvitaipeissa ei oo sellasta järkyttävää paksua farkkukangasmyttyä. Ja jos vaikka jostain syystä haluu juosta niin sujuuhan se paljon paremmin. Eka olin ite legginseistä sitä mieltä että ne on pitkikset, niiden käyttäjät on unohtanu housunsa kotiin. En kyllä vieläkään laittais päälleni legginsejä ja ihan normaalipitusta paitaa, sellasta joka ei mee takapuolen yli. Mutta legginsejä hameiden kanssa voin hyvin käyttää.
Trikoot ja legginsit on tosi samanlaiset, niinkun jo sanoin. Sellasia ois kiva omistaa enemmänkin. Mulla on nyt kahdet trikoot, punaset ja pinkit ja sitten yhdet mustat legginsit. Esim. talvitrikoot ois kivat, sellaset vähän paksummat ja vaikka mustat. Tai sitten joku muu kiva väri, mutta en kyllä tiedä mikä sellanen olis.

Jos tää olis sellanen muotiblogi, jotka on nyt kovasti muodissa ja joiden kirjoittajat on muodin ja trendien edellä, tässä olis varmasti musta kuvia mun kaikkien trikoiden ja legginsien kanssa. En kuitenkaan oo niin aktiivinen, että jaksaisin ihan vaan kuvan ottamista varten ruveta vaihtaan vaatteita. Ja sitäpaitsi kyllä kaikki tietää miltä näyttää ihminen jolla on trikoot jalassa. Ehkä joku on nähnyt jopa mut trikoissa, mistäs sen tietää. Eikä punasta, pinkkiä ja mustaa väriäkään luulis olevan kovin vaikee kuvitella.

Mun mielipide muuten muotibloggaajista on se, että aika yliarvostettua touhua. Koska niitä kauheesti kehutaan ja sanotaan että ne on muodin edelläkävijöitä ja hypertrendikkäitä, niin musta ne näyttää silti kaikki tosi paljon samalta. Kaikki sanoo että ei halua olla massan mukana kulkijoita, mutta samanlaiset vaatteet niillä kaikilla silti on. Ja kuka sen lopulta määrittelee että mikä on massaa? Koska mun mielestä ne sellaset jotka sanoo et kulkee oma tietään on pahimpia massan mukana kulkijoita just nyt, koska niitä on niin paljon. Käykää huviksenne kattomassa vaikka muutamaa erilaista, samoja ikkunalasisilmälaseja ja saapikkaita ja neuletakkeja ja t-paitoja siellä on. En halua laittaa mitään esimerkkejä, koska se on aikalailla niin että millä tahansa sivuilla käytte niin samankaltaset asukokonaisuudet sieltä löytyy. Tää ei sitten ollu mitään muotibloggajien haukkumista eikä tarvi ottaa kovin tosissaan, koska tosi monihan niitä seuraa ja tykkää niistä. Tää oli vaan mun mielipide eikä tarvi loukkaantua jos ite sattuu pitämään muotiblogia.

Vicenza, Venetsia

2009-11-19T21:18:00.004+02:00

Lauantaina meillä oli Vicenzassa kisa. Siellä ei ollu muuta erikoista, kun kerrankin sellanen loppusuora jossa reitinvalinnalla oli väliä. Pojat hio siinä taktiikkaa aika pitkään. Siinä vaihtoehdot suihkulähteen kiertämiseen oli: 1. Kahden aidan yli hiekkaa pitkin, suorin valinta. 2. Yhden aidan yli liukasta nurmikkoo pitkin. 3. Ei yhtäkään aitaa, hiekkaa pitkin. Kiertävin valinta.

Pitää kuitenkin ottaa huomioon se että näiden reittien pituuserot on ehkä siinä muutaman metrin luokkaa. Mä ite valitsin sen kiertävän valinnan, en halunnu ottaa riskejä missään aidan ylityksissä. Sekin kisa meni ihan hyvin, paitsi että siellä oli keskivaiheilla sellanen aika paljon SM-sprintiä muistuttava pätkä. Ja taas voitin Sannin, se pummas.

Illalla oli pastajuhlat. Ja viininmaistelu. Voin kertoo että en oo ikinä maistanu mitään niin pahaa kun se viini mitä siellä oli. Maistettiin kolmee eri laatua ja se keskimmäinen oli kyllä kaikista pahin. Mutta kelpas sekin joillekin:) Miika tosin sano että se oli vaikee viini, niin ehkä en vaan tajunnu sitä:)

Sit koitti suuri päivä, Venetsian kisat. Mentiin eka autolla ja sit vesibussilla, ei maksettu mitään mut se oli melkein vahinko. Siellä perillä, lähes keskellä Venetsiaa, oli sellanen rakennus jonka sisällä oli kaks tosi isoo urheiluhallia katsomoineen. Siellä sit vaihdettiin kamat ja lähettiin oottaan lauttaa. Lautalla päästiin lähtöön. Sit se itse kisa. Se oli vaikee. Eikä vaan vähän vaan tosi vaikee. Vaikka meillä ei ollu kovin vaikeita välejä, jo kartalla pysyminen, ihmismassassa eteneminen ja sujuvuuden puuttuminen tollasessa ympäristössä aiheutti hankaluuksia. Kerran tipuin kartalta ja muut välit oli sitten muutenvaan vaikeita. Siellä Venetsiassa hävisin Sannille harmittavasti joku puoli minuuttia.

Loppupäivä keskityttiin oleen ihan vaan turisteja. Käytiin ravintolassa syömässä ja shoppailtiin ja ihan vaan katteltiin. Mutta ei eksytty kertaakaan. Päivän lopuks käveltiin sitten takas autolle josta meidän matka jatku kohti sitä ekan yön hotellia.

Aamulla koettiin toinen ikävähkö makuelämys siinä mukavasti viiden aikaan. Nimittäin pahin aamupalapulla mitä oon ikinä syöny. Enkä totakaan syöny loppuun asti kun en pystyny. Koneessa onneks saatiin ostettua lisäaamupalaa ja sillä pärjättiin. Seuraava ruoka mulla olikin sitten kouluruoka. Olin yhellä tunnilla ja sit lähin kotiin, rankka koulupäivä.

Koneessa tehtiin Sannin kanssa loppuun se tehtävä jonka Iida ja Emmi oli mulle antanu. Jouduttiin kyllä vähän huijaamaan sanaruudukossa kun ei löydetty kaikkia sanoja. Emmi ja Iida kun oli sanonu mulle et lähettää mut takas Italiaan mun omilla rahoilla jos en oo tehny sitä. Meille tuotti hankaluuksia mm. sanat lempipoika ja muna.

Verona

2009-11-18T17:01:00.002+02:00

Olin siis Italiassa AV-leirillä tossa keskiviikosta maanantaihin. Maanantaina menin vielä kouluunkin, niin ahkera koulutyttö mä oon:) Mutta siis keskiviikkona lähettiin illalla Tampereelta. Lennettiin Ryanairilla Milano Bergamoon. Koneessa ei ollu tylsää, kun Emmi ja Iida oli mulle koko matikan tunnin tehny hienoa tehtäväpaperia. Sitä sitten täyteltiin siinä Sannin kanssa ja lueskeltiin Raamattua:) Sit ku oltiin perillä niin vuokrattiin autot ja ajettiin hotellille.

Aamulla mentiin aamulenkille mikä on mun mielestä täyttä kidutusta. Ajatus että lähtee lenkille että herää niin on kyllä aivan tuskanen. Koska aamulla ei tosiaan kulje juoksu, ja mitä vaikutuksia kuntoon sellasella parinkytä minuutin hötkyttelyllä muka on? Aamureenit on todellakin hieman eri asia kun aamulenkki, koska ennen aamureenejähän mä oon jo syönykin vähän jotain ja menny pyörällä kouluun ja heränny siinä. Eikä pyöräily aamulla oo niin paha koska siinä ei tarvi olla jalkojensa päällä, jotka ei siis todellakaan oo luotu toimimaan heti kun sängystä ylös hyppää.
Aamupalan, joka oli ihan ok keskieurooppalaiseks, jälkeen lähettiin ajaan. Ajettiin seuraavalle hotellille. Siellä vietiin kamat huoneeseen ja sit lähettiin kauppaan. Käveltiin sellasta maantien vartta, ja siin joka toinen auto jossa oli miehiä tööttäs meille. En tiedä oltiinko me muka niiden tiellä vai yrittikö ne flirttailla meille, mutta aika suoraan ne meitä tuijotti. Kaupasta ostettiin ruoka- ja välipalatarvikkeita. Sit ku kannoin kahta vesipulloa (Sannin valitsemat!) niin huomasin toisessa niistä purkan. Ja olin kanniskellu sitä pulloa ympäriinsä, hyi yök:( Mut siitä eteenpäin Sanni kyl kanto sitä pulloa.
Torstaina vielä meillä oli yks reeni, jonka alkupuolella oli kaupunkia ja keskellä metsää ja lopussa taas kaupunkia. Se oli ihan mukava reeni, paitsi että aika paljon oli kaikkia sellasia portteja joista ei päässy ja muuta. Mut siin oli viinitarhaa, pääsin päteen mun karttamerkkitietosuudella kun tiesin viinitarhan merkintätavan:) Se reeni oli ihan kiva, mut en oo ihan satavarma kumpi voitti, Sanni vai minä:)
Illalla käytiin vielä viereisessä ravintolassa, Nirvanassa.

Seuraavana aamuna ei ollu kiirettä herätä. Syötiin aamupala, joka oli aivan kauhee. Siin vieressä oli sellanen toinen aamupalahuone, ja kun Severi kävi siellä kattomassa niin se tultiin heti ohjaan pois. Mutta kyllä sen siitä ovenraosta jo näki että niillä oli mehu- ja kaakaokoneet ja munankeitinkonekin.
Perjantaina meillä oli taas reeni. Matkalla sinne käytiin italialaisen suunnistusmiehen Gabriele Vialen kotona. Odotettiin autossa kun Taini kävi sisällä ja sit käytiin kattelemassa myös kilipukkeja jotka oli siin pihalla häkissä. Kun tultiin sieltä häkiltä ni Viale kävi ulkona antamassa meille lahjan, sellasen kirjan. Siin on kuvia ja karttoja italialaisista kisoista. On siel suomalaistenkin kuvia, aika paljon parmalaisia ja sit Koskiset on myös.
Ennen reeniä Taini muistutti mua et tärkeintä ei oo voitto vaan että ainakaan Sanni ei saa mua parempaa aikaa. Sanoin et joo tiiän, siks lähdinkin Sannin jälkeen, sieltä on hyvä vaan eka ottaa toinen kiinni ja sit mennä ehkä viel ohikin. Mun taktiikka piti kyl aika hyvin:) Siin reenissä ei ollu sillein mitään ihmeellistä, oli kaupunkia ja metsää taas. Paitsi et ku olin menossa kolmelletoista, sinne meni sellanen silta. Se joki oli sen verta levee et ei siit yli voinu hypätä. Se silta oli sellanen viitisen senttiä levee rautatanko. Onneks siin oli myös kaide, mut kyllä toi hidasti mun matkantekoo huomattavasti tollanen varominen. Sit vähän matkan päässä, sillä samalla välillä, Heini tuli vastaan ja sano et se ei uskaltanu mennä toista kautta, kun siel oli pelottava koira. Sanni tuli vähän mun perässä ja rastilla mä odotin sitä ku ajattelin et jos se koira on tosi pelottava ni se voi olla vaikka mun suojakilpenä:) Mentiin siitä sitten ja siel oli yhteensä kolme koiraa. Siin oli sellaset jyrkänteet kyllä et ois niitä sattunu jos ne sieltä ois hypänny, mut ne haukku ihan sikana ja seuras meitä siinä vierellä. Sillä yhellä, joka haukku niistä eniten, ei ollu ees aitaa. Kun päästiin maaliin niin Taini käski meidän mennä viel hakeen sen rastin poiskin. Taas ne koirat haukku ihan hulluna ja juoksi vierellä, mutta me selvittiin silti.
Illalla oli kisat Veronassa. Se oli yösprintti ihan siin keskustassa. Mulla oli sellanen ledi vaan, mut sillä pärjäs tosi hyvin kun siel oli kuitenkin katuvalot. Pojat kyllä ennen lähtö pelotteli et raiskaajat ottaa mut ensin koska mulla on niin pieni lamppu, ne joilla on halogeeni tai muu vastaava ne jättää rauhaan. Kisa suju hyvin ja ei näkyny raiskaajiakaan. Ja siin kisassa voitin Sannia 7 sekuntia:D Loppuverkassa nähtiin Sannin kanssa se kuuluisa Julian parvekekin. Sinä iltana harrastettiin kulttuuriakin, kun käytiin markkinoilla. Siellä oli sikana kaikkia maistiaisia, mut niitä oli vähän paha maistella kun ennen kisaa siellä käytiin.

En jaksa nyt enää kirjottaa ja kohta alkaa reenitkin, niin pidän vähän lukijoita jännityksessä ja kerron lisää vasta myöhemmin:) Kartat olis varmasti kivoja, mutta mun tekninen osaaminen ei ihan riitä sellaseen, niin että on parempi et kattelette niitä jostain muualta. Flolla oli ainakin blogissaan niitä ja sit sellasessa linkissä, joka löytyy suunnistus.netistäkin, sellanen karttajuttu. Siellä ne Severin ja Flon kartat.

sich wohl/fühlen

2009-11-10T16:34:00.003+02:00

En tykkää sellasesta, että ensin ollaan tosi hyviä kavereita tai muuten läheisiä, mutta sitten kun kesä tai joku muu juttu loppuu niin ei enää tunnetakaan. Tai sitten jos on juttua, mutta sitten se loppuu ilman riitaa, niin sitten ei enää voida edes jutella tai ainakin se on tosi harvinaista. Koska eihän se välttämättä tarkota sitä että ei enää halua jutella jos juttu vaan hiipuu. Tai sitten vaikkei oliskaan ollu juttua, ni eka ollaan tosi kaveria mut sit se vaan loppuu. Onhan se tietty jos kiinnostus loppuu, mut kyllä musta silti vois olla kavereita. Koska tunnen sellasiakin ihmisiä et jos ne ei enää vois puhuakaan sellasille joiden kans ei tullukaan mitään ni eihän niil ois kohta enää yhtäkään kaveria. Mutta ihan sitä vaan että mun mielestä kaverit on aika tärkeitä ihmisille, koska mit Freundin kannst du besser die Leben geniessen.

Oon ihan samaa mieltä Ellun kanssa siitä että ei ikinä kannattais olla kipeenä jos haluaa huipulle. Tässä viime aikoina on nyt ollu kavereilla sellasia onnettomuuksia tai muita vaivoja, joista toipuminen kestää aika kauan tai sit niist ei ehkä toivu ikinä, en tiiä. Kun on ollu sellasia, et polvi on menny hajalle, reisiluu poikki, käsiä sijoiltaan, varvas murtunu ja sen sellasta. Sit myös on noita märkärupia ja sikainfluenssoja ja sen sellasia, tavallisia flunssiakin. Oon oikeestaan ollu aika onnekas kun mulla ei mitään tollasta oo ollu, ja mun kuoliokin on parantunu jonkin verran. Kyllä tästä vielä joskus toivotaan, oon vahvasti sitä mieltä. Pitää varmaan alkaa vahvistaa nyt jo nilkkoja et sit joskus kun mun jalka taipuu eri asentoihin ni voin alkaa käyttää korkokenkiä. Koska sellaset vois olla joskus ihan kivat, vaik en sillein kyl ylimäärästä pituutta kaipaakaan erityisemmin.
Vielä ku oon täs kasvanu vieläkin niin oon jo ihan tarpeeks pitkä. Olisin tyytyny siihen mun entiseenkin pituuteen. Se oli just sopiva, tää uus kun ei oo oikeen mitään. Kun ennen sentään olin 173cm pitkä, se on sentään mallin vähimmäismitta ja just luin et Paris Hiltonkin on sen pitunen;) Mutta nyt, kun oon kasvanu sen 1,5cm lisää, joka tosin ei kyllä varmastikaan erotu, ni en voi enää kehuskella tollasilla ansioilla. Nyt en tosin oo Emmiä kun kolme sentiiä lyhyempi. Oon miettiny et mistä se johtuu et aina sanotaan et Emmi on kauheen pitkä vaik en mä oo sitä ku ihan vähän lyhyempi. Koska kyllä se pituusero näkyy ihan selvästi. Mulle ehdotettiin et oon lihava ni siks näytän Emmiä paljon lyhyemmältä.

Tänään tein uroteon. Kävelin koulusta kotiin. Se oli kyl aika raskas suoritus, en aio tehä ihan heti uusiks. Tää johtu siitä et en aamulla voinu mennä pyörällä kouluun kun meil oli reenit niin kaukana. Ja sit en kehdannu pummata Lotalta kyytiä kolmatta kertaa:) Sit ku en oikeen hirveesti kannata bussin käyttämistä noin lyhyillä matkoilla niin ainoo vaihtoehto oli käveleminen. Mutta onneks mun pyörässä on nyt nastarenkaat niin voin pyöräillä talvellakin ni ei tarvi kävellä silloinkaan:)

Yösprinttailua

2009-11-05T22:17:00.002+02:00

Kun ihmiset kuulee yhdistelmän minä ja yösuunnistus, niille tulee heti mieleen se kun kerran kaaduin siel metässä ja vähän kävi ikävästi. Mutta pitää ottaa huomioon, että mä en sitä ennenkään tykänny yösuunnistuksesta. Siihen taas syynä oli se, että mä en näe kunnolla silloin pimeellä ja mun suunnistustyyliin kuuluu se, että kattelen tosi kauas. Sit kun yöllä yhtäkkiä en nääkään mitään, ni oon tosi pian ihan hukassa. Sen takia en tykkää siitä kun pummaan aina ja sit mulle tulee paha mieli. Ja kukapa tahallaan haluis itelleen pahan mielen?

Ja vaikka jotkut ehkä luulee et mä pelkään pimeetä tai muuten yösuunnistusta, niin se ei oo totta. Musta pimee metsä on ihan kiva paikka, kunhan ei tarvi edetä kovaa eikä löytää mitään. Tosin inhoon kyllä myös sitä kun tulee hämärä kun sit on koko ajan sillein et voisko joku laittaa valot päälle, ja sit luulee itekin et silmissä on jotain häikkää kun ei näe kunnolla.

Oon kuitenkin ollu yösuunnistamassa kaks kertaa tällä viikolla, vaikka kovasti oon puhunu että enää en mene. Mutta pakko oli, kun yhteen yökisaankin oon ilmottautunu. Meillä oli AV-ryhmällä tällä viikolla sprinttiviikko, johon kuulu kaks yösprinttiharjotusta ja luento. Mulla suju ihan hyvin kyllä suunnistus, kun apuna oli aika paljon katuvaloja ja halogeeni oli mukana vaan lähinnä kartan kattomista varten. Ja kuitenkin jos ottaa huomioon et sprintti on mun vahva laji ja sitä oon tehny aika paljon, ni ei toi yösprinttikään loppujen lopuks kauheen vaikeeta ollu.

Se yökisa johon oon ilmottautunu kisataan Veronassa. Lennetään Sannin kanssa Italiaan ens keskiviikkona (6pvä!) ja kisat on sit perjantaina. Lauantaina on tavallinen sprintti Vicenzassa ja sunnuntaina ylipitkä sprintti Venetsiassa. Sinne on kuulemma ilmottautunu yli kolme ja puoli tuhatta osanottajaa, joten aika säpinää varmaan tulee. Meil on siel Italiassa kaks harjotustakin, ja maanantaina lennetään takas koulunpenkille. Meil on kyl aikaa myös tutustua mm. Venetsian kaupunkiin, jossa on nyt kai sellanen vähän yli kymmenen astetta lämmintä. Eli ihan mukavaa vaihtelua tähän just alkaneeseen pakkaseen.

Seuraava mukava vaihtelu koulusta on Lapin leiri joulukuussa. Täs nyt vähän pelkäilen sitä sikainfluenssaa, rokote on mahdollista ottaa vasta Lapin jälkeen mutta onko silloin jo liian myöhäistä?

Läskeilyviikonloppu

2009-11-01T21:18:00.003+02:00

Oli sitten kyllä oikeen läskiviikonloppu meinaan. Perjantaina tytöt tuli meille jumpan jälkeen ja me käytiin kaupassa ja alettiin leipoa. Leivottiin, mutakakkua, pullia, muffinsseja ja lusikkaleipiä. Tuli vähän maisteltua siinä sivussa ja aikas hyvää kyllä oli. Sit mentiin suht ajoissa nukkuun ja nukuttiin hyvin. Aamulla pakattiin leipomukset koriin ja rasioihin ja lähettiin bussipysäkille. Vaihdettiin pysäkkiäkin kun bussia ei alkanu kuulua. Vasta siellä toisella pysäkillä mulle selvis että oli pyhäpäivä, ja ma tajuttiin et ei ookaan lauantaiaikataulu vaan pyhäpäivän. Päästiin bussiin, ja Elias odotteli meitä Keskustorilla. Ehdittiin mein jatkobussiinkin ja kaikki oli hyvin. Kunnes mein piti jäädä pois ja se bussikuski ei pysähtyny meidän pysäkillä. Se jätti meidät seuraavalle ja siitä me sit käveltiin eka sille edelliselle pysäkille ja sit siitä Enolle. Soitettiin ovikelloa ja Elias keksi sanoa et Eno varmaan nukkuu vielä. No, päästiin sisään ja oli se jo heränny. Siel sit vietettiin pari tuntia ja juteltiin Enon kanssa ja syötiin kaikki yhdessä meidän leipomuksia. Oli kyllä ihan mukava tavata Enookin pitkästä aikaa, sillä kun on nyt se reisiluu poikki niin se ei kauheesti reeneissä käy.
Siitä sitten saatiin kyyti keskustaan, ja meitä oli 5 takapenkillä. Hyvin mahduttiin:) Keskustorilla tehtiin sitten maaleja ja saatiin suklaata joltain polttariporukalta. Mainittakoon et sitä suklaata sentään en vielä syöny, sen on tallella yhä. Siitä sitten ajoin bussilla kotiin.
Iltapäivällä meille tuli vieraita ja syötiin tietysti hyvin ja jälkiruoka päälle. Illalla en sitten enää lähteny lenkille, mutta tein sentään staattisia vatsa- ja selkälihaksia ja venyttelin.
Sunnuntaina olin suovaelluksella aamupäivällä. Se oli aika raskasta, syke sellasta 150 kävellessä. Mut sit kun piti viel suunnistaa saappailla niin tuli aika mukavat rakot.
Sitten illalla, kun olin eka syöny kotona hyvän lounaan, mentiin ravintolaan juhlistaan Emmin kotiintuloa, tai sitten jotain muuta, mutta ei sillä kai niin väliä. Syötiin kuitenkin hyvin ja paljon. Siitä vielä jälkkärille Mäkkäriin, siellä en kyllä ottanu mitään ku alko toi läskeilykiintiö olla aika täynnä. Pullan olin välipalaks syöny ja suklaakarkkia söin Emmiltä. Siinä menikin sitten mukavasti viikonloppu, toiset reenas Huippusuunnistajaleirillä neljä kertaa päivässä ja toiset söi senkin edestä:)

Olisin kyllä tosi kovasti halunnu sille Huippusuunnistajaleirille, pitää varmaan olla ens vuonna tuplasti parempi ja toivoo et toi leiri on ens vuonnakin. Sanoin kyl Emmille ku se ei mee niille kaikille leireille et voin mennä paikkaan sitä sinne ku ei siel liikaa porukkaa ollu nytkään ollu. Se sano et siitä vaan soitteleen, mut en todellakaan ikinä kehtais soittaa et "Hei, olin rankilla sijalla 31, mut voisinko silti tulla sinne leirille? Oon kyl tosi ahkera reenaan ja muutenkin, tää kausi ei vaan ollu paras mahdollinen. Ja onhan mulla tältä vuodelta kolme plakettiakin, kaks niistä tosin viestistä ja toinen kaiken kukkuraks hisuviestistä, mut kai se riittää? Et miten ois?" Ei ehkä ihan mua toi tollanen ittensä väkisin tyrkyttäminen paikkaan johon en selvästikään kuulu mut kovasti haluisin. Pitää vaan pärjätä ens kaudella ja kattoo sitten:)

Lukio

2009-10-28T20:01:00.004+02:00

Lukion vanhempainillassa oli kuulemma sanottu että lukio on raskasta. Mä en oo yhtään sitä mieltä, mulla on ainakin ollu tosi löysää. No, ekassa jaksossa mulla kyllä oli vähän turhan paljon koulua, kun mulla oli kaikki koodit täynnä, ja pääsin kaks kertaa neljältäkin. Mutta nyt, vaikka mulla ei ookaan kun yks koodi vähemmän, niin mulla on silti tosi löysää. Meen kaheksaan kylläkin neljänä päivänä, mutta pääsen jo 14.30 paitsi perjantaina 12.35. Ei oo musta kovin rankkaa, pääsen aikasemmin kun yläasteella yleensä.

Sit on aamureenit kolmena aamuna viikossa. Se mukavasti tasottaa sillein et ei tunnu kovin raskaalta päivät ja sit siin herää mukavasti. Sit vielä kun sen jälkeen saa aamupalaa niin kyllä alkaa hyvin päivä:)

Koeviikosta sanotaan, et se on tosi raskas ja kauheesti täytyy lukee kokeisiin ja muuta. Koeviikko ei tosiaan ollu rankka, päinvastoin, mulla oli sen takia yks vapaapäiväkin. Ja sit olin joka päivä kotona paljon ennen mun yläasteikästä pikkuveljeä. Pyry kerto että sekin oli kotona ennen sen ala-asteikästä pikkuveljeä, että onpas tosi rankkaa. Kokeisiin en lukenu yhtään enempää kun yläasteellakaan. Eli siis aika vähän luin, mut ihan tarpeeks kylläkin kun keskiarvo pysy melkein samana.

Muutenkaan en ollu ekassa jaksossa monenakaan päivänä siihen neljään asti, ku aina oli poikkeuksia tai pääsin aikasemmin, esim. sen ussan piston takia kun olin paras:) Oon tosi ylpee mun uskonnon numeroista, kun en tee niillä yhtään mitään tulevaisuudessa ja aion viel käyttää uskontoon urheilijavähennyksiä. Mut kyllä 10 on aina 10:)

Smålanti muuten kans oli ja meni. Mein joukkue oli ihan kivasti siinä 7., mutta mulla ei kyllä tosiaan menny hyvin. Emmi kyllä voitti sen yöosuuden et oli ihan hyvät lähtökohdat. Ite en pudottanu kun 1 sijan mut oli kyllä niin tunari juoksu että. Matkat suju ihan kivasti, paitsi menomatka oli aivan hirvee. Laiva täynnä romaneita ja jos humppiksessa Paula Koivuniemen keikan aikaan pysähty hetkekskin ni heti tuli lähetelyä tai ehdottelua. Ja oli siellä jotakuta puukotettukin. Mut onneks paluumatka oli vähän kivempi. Moni sai uusia kavereitakin:)

Mutta nyt on selvitty takas kouluun ja en pahemmin tullu ees kipeeks. Kurkku on tietty käheenä ja yskääkin on, mut ei kuumetta eikä menny äänikään niinku Emmillä.

Emmi ja Smålannin ponipoika-lakanat:D

Se Huippusuunnistaja haussa -leirijuttu vaikutti aika kivalta, ainaki mitä oon kuullu. Mähän en sinne siis päässy, mut todellakin oisin menny jos mut oltais kutsuttu. Oon kuullu tosi monilta et ne ei viittiny hakee sinne kun se on turha ja kallis. Mutta enhän mä sitä ite ois maksanu:)

Kirjoitustyylejä:)

2009-10-21T19:54:00.003+03:00

Kuulin palautetta että mun kannattais muuttaa mun blogin kirjotustyyliä. Että kuulemma asioiden kirjaaminen kronologisessa järjestyksessä ei oo kovin kiinnostavaa. Ehkä ei, mutta kenempä elämä kauheen kiinnostavaa oliskaan pitemmän päälle? Mutta mietin sitten että millä tyyleillä sitä vois kirjottaa. Koska onhan niitä, erilaisia tyylejä vaikka kuinka monta. Tässä pari esimerkkiä.

"Nyt on tältä syksyltä kaikki aineet kirjoitettu, ja alustavat tuloksetkin on jo tulleet. Koulupaiseilut ovat siis mun osalta nyt ohi, enkä oikein tiedä mitä tekisin. ... Kauden kisoista sen verran, että olen helpottunut että edes loppukaudesta pystyin kunnolla juoksemaan. ..."
Kuvaus: Kirjoittaa asiaa, mielenkiintoisesti ja hauskasti. Lisähauskuutena erilaiset palstat. Kirjoittaa pitkästi, mutta ei joka päivä.

"En olekaan tänne ehtinyt kirjoitella pitkään aikaan ! Se johtuu siitä, että on ollut kaikenlaista muuta kivaa ja en ole edes muistanut koko blogin olemassa oloa ! Kuulin kommenttia että blogini on jäätävä, mutta niin taidan olla minäkin ! :)"
Kuvaus: Kirjoittaa omasta elämästään, mutta ei kovin usein. Aika lyhyitä juttuja. Aika lähellä omaa kirjoitustyyliäni.

"Mainostanpa vähän tulevaa tapahtumaa. Sen järjestävät minä, sekä pari muuta henkilöä. Kilpailu on maastossa, jossa ... aikoinaan voitti kilpailun kahdella minuutilla. Muita osanottajia ei tosin ollut. Radoilla on hajontaa, jota tuskin huomaa, mutta tarkkana kannattaa olla. Maastossa on rastiliput, jos joku ne sinne vie. Karttaan kaikki rastit on kuitenkin merkitty."
Kuvaus: Kirjoittaa hauskasti ja usein. Sävy ei ole kovin itseään kunnioittava ihan joka kerta. Mielenkiintoista kuitenkin.

"Viikonloppuna oli monella kauden päätöskisa, Småkkeri. Itelläni pukkas ankkuripätkää. Hyvä joukkue meillä oli, kun Anssikin oli kunnossa. ... juoksi yön ja tuli ihan hyvin. Ite se tosin kommentoi että paska juoksu, mutta ihan hyvissä asemissa oltiin päivää ajatellen. Veikkailenpa että ite en ois kauheesti parempaan pystyny... Oltiin muuten ... paras suomalaisjoukkue ja olipa siinä pari yhdistelmääkin edellä..."
Kuvaus: Kirjoittaa tarkat analyysit kisoista, usein myös karttoja ja tuloksia saatavilla. Saa paljon kommentteja.

Ongelmana on, että noilla tyyleillä en kauheen pitkiä juttuja sais aikaseks, ku pitäis keskittyy siihenkin että miten kirjottaa eikä vaan että mitä. Ja sitäpaitsi, on tätäkin joku käyny lukemassa, ni miks kirjottasin sillein miten joku muukin, kun kerta tääkin tyyli näemmä jotakuta kiinnostaa. Kun jos joku muu tyyli kiinnostaa enemmän, niin menköön sitten sinne blogiin lukeman. Sitäpaitsi, sitä ketä ei kiinnosta, ni aika tyhmä saa olla jos kuitenkin tätä lukee.

Ja vielä, en sit tarkottanu loukata ketään, vaikka kokisitkin et löydyt noista esimerkkiteksteistä ni älä ota ittees. Kokeilin vaan, en aio jatkaa näin:)

Syysloma ohi:(

2009-10-19T20:42:00.003+03:00

Syysloma meni mukavasti, vaikka ei me sit laulettukaan Singstaria. Mulla tosin meni melkein äänikin niin että eipä se kovin kivaa ois ollukaan. Päästiin hiihtämään ja vaeltamaan ja lenkille ja pulkkamäkeen ja kätköilemään ja tekemään lumiukkoa ja vaikka mitä. Kirjotettiin yhdessä myös Sallan blogiin keskiviikosta ja torstaista. Muista ei sitten ehdittykään, kun oli niin paljon kaikkee muuta tekemistä. Kun me ei kerta Halikkoon päästy, me annettiin Iidalle ja Anniinalle tehtävä. Me katottiin ketä kaikkia Halikkoon oli lähdössä ja kerättiin lista, keitä kaikkia tyttöjen pitää halata meidän puolesta ja kertoo terveisiä. Jos koet että sinun olisi pitänyt olla listalla mutta sinua ei halattu, voit valittaa asiasta. Mutta luulenpa että vika oli Iidassa ja Anniinassa, eikä mussa ja Sallassa. Mutta saa sitä kuitenkin valittaa ja katotaan jos löydetään vaikka ratkasu asiaan:)

Pyrintö muuten voitti Halikon taas. En olis mahtunu joukkueeseen, ja siellä kuulemma oli tosi kylmäkin, niin mieluummin olin paikassa jossa oli kunnolla kylmä ja talvi ja pääsi hiihtämään.

Saatiin muuten Sallan kanssa aivan loistavan hyvä idea kun oltiin hiihtämässä. Päätettiin lähtee partiokisoihin, sellasiin nimenomaan joissa hiihdetään. Mietittiin ketä on partiossa ja muistettiin että Aapohan on. Kun luin jostain että nykyään ei enää tarvi olla samasta lippukunnasta kaikkien, niin sepä hyvä. Soitettiin Aapollekin eikä se ainakaan heti kieltäytyny:) Mut sit tutkin vähän asiaa ja jossain luki että pitää olla samasta piiristä ja jossain luki että ei, niin en tiedä sitten. Mutta mietittiin Sallan kanssa kyllä et luovutaan ajatuksesta koska ei oo enää sellasia kisoja joissa ei tarvis olla yötä. Ja sellasta en kyllä jaksa, että pitäis jossain metässä värjötellä yöllä pakkasessa ja kylmässä. Meinaan sen verran oon citypartiolainen et se ei oo musta erityisen hauskaa.

Syysloma!

2009-10-12T20:24:00.004+03:00

Tässäpäs nyt menikin sitten jo manna niin että hujahti. Nyt on jäljellä enää yks kisa, Smålanti, jossa ei paljon ketään olekaan. Mun tarkotuksena oli nähdä mannassa mahdollisimman paljon kavereita, kun nyt alkaa pitkä talvi kun ketään ei nää. Ainakin kaks sellasta jotka oisin halunnu nähä ja joita en luultavasti tuu talven aikana näkeen jäi näkemättä. Harmi:(

Mannassa oli mukavaa. Mulla osuutena oli polkuralli eli nelososuus. Kun sain kartan ja pääsin mettään, yllätyin mitä mahdollisuutta polkurallissakin tarjottiin. Siin oli vaihtoehto mennä metsän kautta! Käytin sitä mahdollisuutta ja sitä polkua joka siin kohta tuli vastaan ni ei voinu olla huomaamatta kun siin oli porukkaa niin ettei sekaan meinannu mahtua. Muutenkin vauhti oli aika hidasta ku porukkaa oli edessä ihan koko ajan ja ne oli joko vanhoja mummoja tai pieniä lapsia. Ja ohitus oli tosi hankalaa siin vanhassa harvennushakkuussa.
Mein joukkue mannassa sijottu sikahyvin, oltiin Pyrinnön kakkonen. Tietty ykkönenkin, joo, mut me kakkosessa parannettiin mein sijotusta viime vuodesta 64 sijaa, mikä on musta aikas hyvin. Ja viel et mein joukkueessa oli 2 yleisen sarjan suunnistajaa ja kolme veteraania, kaikki muut junnuja. Oltiin siis 62. ja ku Venla ankkurina tuli maaliin, me mentiin loppusuoran varteen ja oltais juostu sen perässä maaliin jos siin ei ois ollu sikapitkä letka jonka kärjessä Venla juoksi. Siirryttiin kyl sen puomin toiselle puolelle valmiiks oottaan et päästäis juokseen Venlan kanssa, ja siitä saatiinkin sitten aika asiatonta palautetta. Joitain siinä vähän tais harmittaa joku koska meille piti ruveta äriseen et säännöt koskee kaikkia, vaikka teidän ykkösjoukkue olikin niin hyvin ni ei tarvi tukkia tietä, Pyrintö perseeseen yms. Me siis ei tukittu kenenkään tietä, koskapa me ei menty juokseen sinne loppusuoralle. Silloin kyllä oltais tukittu aika monen tie jos oltais menty. Mutta kun ei menty.

Kisapaikka oli myös ihan mukava, vaikka parkkipaikalta olikin vähän liian pitkä matka sinne. Mut saappaat oli hyvät mukana. Vaikka aamulla olikin vähän kylmä ni onneks sil kuitenkin tarkeni. Mua kyllä vähän harmittaa et se mun ostama kerrasto (just se turkoosi jonka varmaan kaikki osti) oli liian pieni. Mut ehkä se menee Sallalle.

Mannassa paluumatka oli myös mukava niinkun aina. Tällä kertaa siel oli oikeen esiintyjiäkin, nimittäin Aste ja Cheek. Toisaalta aika turhaa varmaan et kerron, koska kukapa sitä ei tietäis tai ois kuullu? Mutta ne oli ihan ok ja muutenkin siel oli mukavaa.

Huomen lähetään Sallan kanssa Syötteelle. Teille jotka ette tiiä, se on Suomen eteläisin tunturi ja sijaitsee Pudasjärven kaupungissa Pohjois-Pohjanmaalla. Ei sillä et mäkään oisin näitä kauheen kauaa tienny, varsinkaan sitä että Pudasjärvi on kaupunki. Mutta kaipa se sitten on ku jossain niin luki.
Syötteellä on lunta. Pääsen hiihtämään siellä. Vaeltelu ja suunnistus tosin voi olla vähän ikävämpää, mutta katotaan nyt mitä tehään. Ainakin hauskaa tulee olemaan, ku Sallan kanssa on:) Ja sit ku on Singstar mukana ja ruokaa saa ni kaikki on hyvin.
Harmittaa vaan se ettei kaikkeen voi aina ehtiä. Olisin halunnu käydä Anniinalla ja mennä Halikkoon ja Rastijahtiin, mutta ne jää väliin nyt. Rastijahti jäi väliin viime vuonnakin, niin et se kyllä harmittaa kun se kuitenkin on niin kiva ja erikoinen kisa. Ja sit se et Halikko jää väliin harmittaa koska siel oisin viä voinu nähä kavereita. Mutta toisaalta, Pyrinnöltä lähtee sinne yks joukkue joka viime vuonna voitti niin että ei ois kyllä kovin varmaa ollu et mahun siihen joukkueeseen. Eli parempi vaan et en ees ollu lähössä ni ei sit harmita se etten ois mahtunu joukkueeseen enkä siks ois päässy sinne.

Kun ajettiin tänään Porista kotiin, siin tien vieressä oli joku kioski tai joku sellanen. Sen kyltissä luki: "Kaikkea kivaa poikkeaville". Siin ehkä oli tarkotettu niitä jotka siinä poikkeaa, mut kyl sen voi toisinkin ymmärtää. Juu.

Laitoin muuten tekstin tunnisteiks loman ja syksyn, kun niitä siinä ehdotetaan ja molemmat sattuu nyt olemaan aika ajankohtasia. Skootterit ei niinkään ni sitä en laittanu.

Lokakuuta

2009-10-06T16:43:00.004+03:00

Koitin just äsken mun vanhoja rullaluistimia ja totesin et ei ne enää mahdu mulle. Okei, ne on kyl tosi vanhat, mut ne on myös säädettävät. Ainoo vaan et se haarukka on 30-35, ja mun jalka on jotain 37-38. Jäi siis rullaluistelu kokeilematta, mutta joidenkin mielestä se on varmaan ihan hyvä, en pääse sillein teloon itteeni uudestaan:)

Kävin tänään hammaslääkärissä. Tarkotus oli poistattaa samalla tikit, mut siel ne kerto mulle et ei siin samassa ookaan terveyskeskusta niinkun luulin. Käyn sit huomenna koulun terkalla, en tosin oo ihan vakuuttunu siitä et osaako se poistaa tikit mut meen ainaki kokeileen:)

Tänään mulla oli kuvista jo toista kertaa. Eka kerta oli ihan sika tylsä, mut nyt me päästiin jo piirtään. Eka piirrettiin sillain et oli 5 minuuttia aikaa ja piti piirtää vastapäätä istuva. Se onnistu ihan hyvin, se on suunnilleen ainoo kuviksen osa-alue jossa pärjään ihan ok. Sit alettiin piirtää jotain jäljennöstä Haavottuneesta enkelistä, mut sitä piti vähän suurentaa siitä kopiosta joka meille oli tulostettu. Sikatylsää siis, ku koko aika pitää mittailla ja sellasta. Mut ehkä en jaksa kauheesti mittailla, ni arvioin vähän ja piirtelen enemmän:) Mulla oli tänään myös saksaa. Niinkun Sara oli kertonu, se saksanope on tosi mukava ja innostava. Olis vaan sen Henrin kannattanu tulla sinne. Vaikka en oikeesti osaakaan mitään, ni uskottelen itelleni niin koska siel kuitenkin on ihan kivaa ja se ryhmä on kiva ja ope varsinkin.

Mulla on torstaina hieronta, ja Antti sano et se on ihan tuskaa, et en tuu selviin. Sitä kyllä vähän pelkäänkin, mut mä sit vaan huudan siel et hiljempaa jos se sattuu sikana. Mut meil on onneks perjantaina aamureeneissä vesijuoksua, ni ehkä se jotenki viel auttaa siit hieronnasta palautumista.

Uus jakso siis alko ja uudet aineet. Historia on tylsää, saksa ihan kivaa, matikassa kavereita ja kuvis menee. Äikkää ei viä oo kunnolla ollu, ni siit en osaa sanoo ku en oo opeekaan viel nähny.

Venetsia, tulee varmaan kiva reissu:)

Mutta kohtahan on syyslomakin ja me lähetään Sallan kanssa Syötteelle. Tulee varmaan mukavaa, en oo ikinä ollu syksyllä missään pohjosessa. Sit marraskuussa on tiedossa kiva leiri, kun me Sannin kans lähetään Venetsiaan AV-leirille. Siel on kolmepäiväset sprinttikisat, kaikki osakilpailut kaupungeissa mut kaikki ei kyl ihan sprinttimatkoja. Ekana on yösprint, tokana tavallinen sprint ja sit vikana normaalimatkan kilpailu Venetsiassa. Siin on ennen kisojakin viel kaks harjotusta. Me lähetään keskiviikkona ja tullaan kotiin maanantaina. Mukava piristys marraskuuhun:) Sit joulukuussa, heti koeviikon jälkeen, lähetään Lappiin hiihteleen. Se on niin mukava leiri aina, tykkään siit paikasta ja Saariselän laduista ja ruuista siellä ja tietysti siitä ku hiihdetään ja käydään tauoilla syömässä pullaa ja sit muutenkin. Ja sit ku joka vuosi oon aina viikon loppua kohden parempi hiihtään ni sekin on ihan mukavaa.

Harmi muuten kun nyt talvena hisu-sm-viesti on jossain kaukana, olikohan Vuokatissa. Sinne asti en kyl viitti lähtee vaan hisustaan, vaik olishan meillä Sallan ja Sannin kanssa plaketti puolustettavana:)

Koeviikko ohi - mitäs nyt?

2009-10-02T12:49:00.004+03:00

Nyt on koeviikko ohi ja en yhtään keksi mitä tekisin. On ihan tyhjä olo, ku ei tarvi lukee mihkään kokeisiin eikä oo läksyjäkään. Huomenna tosin oon lähössä kaupunkiin Sallan kanssa, mutta mitä teen tänään? En viitti lähtee lenkillekään kun illalla on jumppa. Kiva et sekin alkaa taas, kun siel on aina niin mukavaa ja sit näkee talvellakin porukkaa. Jos nyt oikeen rupeisin miettiin ni kylhän mä voisin vaikka siivota tai jotain, mutta kuka sellasta tekee vapaaehtosesti? Kauheesti kyllä sillon keksii tekemistä ku pitäis just kokeisiin lukee tai muuta vastaavaa.

Huomenna tosiaan kaupunkiin Sallan kanssa. Mun pitää ostaa sikana uusia vaatteita, musta tuntuu et mä oon jo käyttäny kaikkia mun vaatteita koulussa ja vasta yks jakso menny. Katoin viel jostain lehestä et huomenillalla tulis telkkarista West Side Story. Harmi niille jotka silloin värjöttelee pakkasessa, luultavasti kun sataa viel räntääkin ja sit on tosi pimeetä ni jossain Raaseporissa vai missä lie ja uskottelee itelleen et kyl tää suunnistus on tosi hauskaa, varsinki ku tällein yöllä mennään, tosi hyvä fiilis. Ja kuitenkin samaan aikaan on paleltumaisillaan ja miettii et miks piti tännekin lähtee. Mut tsemppiä kaikille jotka siel on, kyl siel kantsii pärjätä tai ainaki kovasti yrittää ku on kerta kisapaikalle vaivautunu:)

Kisakausi on monilla ihan kohta ohi. Joillakin se on jo loppunu ja joillakin se loppuu mannaan. Mulla on viel kaks kisaa jäljellä ja molemmat Ruotsissa. Taikka en ainakaan usko et mihinkään muualle oon lähössä. Mut ootteko miettiny et mitäs sit kun kisat on ohi? Mihin kaikki viikonloput sitten käytetään? Tietty reenataan, joo, mut ei sitäkään yötä päivää voi tehä. Juu, vois tietty johonki kouluun keskittyä tai jotain, mut ei siihenkään kaikki aika mee. Sit se on tietty harmi kun kisat loppuu et ei nää enää kavereitakaan joka viikonloppu. Tietty voi mennä käymään ja kutsua kavereita kylään, mutta mites ne kaverit jotka ei oo niin läheisiä mut joita on kuitenkin aina kiva nähä? Koko talvi ilman niitä, ei kuulosta kauheen riemastuttavalta. Osa olis tietty jossain hisukisoissa, mutta en mä niin innokas hisustaja oo et vaan sen takia lähtisin kaikkia kisoja kierteleen. Viel ku oon siinä niin huonokin ni ei mitään järkee. Pitäis todellakin opetella hiihtään eka ennenkun lähtee johki hisuun panostaan. Vaik kyl mä varmaan ens talvenakin jossain hisukisoissa käyn, ihan vaan vaihtelun vuoks ja siks että on se kuitenkin aika jännä laji:)

Tuli tossa mieleen että oiskohan rullaluistelu mukavaa? Mulla on mun vanhat rullikset kyllä varmaan varastossa, mut en tiiä osaanko kunnolla niitä käyttää. Tai varsinkin et kehtaanko mennä mihinkään ihmisten ilmoille vähän varovasti koittaan et onnistuisko. En varmaan. Ja lisäks en ees tiiä et missä täälläpäin vois hyvin rullaluistella, mihinkään missä on mäkee ni en kyllä uskalla lähtee, tai käy taas huonosti. Mut ehkä kaivan ne rullaluistimet esiin ja rupeen sit miettiin tarkemmin jos ne viel mahtuu mulle et pitäiskö rohkaistua ja lähtee koittaan. Jos joku on kokeneempi rullaluistelija, ni voi kyl neuvoo tai lähtee vaik mukaankin opastaan:)

Yösuunnistusta

2009-09-30T14:56:00.002+03:00

Multa on täs syksyn aikana monta kertaa kysytty et miks en yösuunnista. No, siks et en tykkää siitä ku en oikeen nää mitään ja sit ku yleensä kattelen tosi paljon ympärilleni, ni en vaan totu siihen et yhtäkkiä mun näkökenttä onkin tosi rajattu. Sit sen takii pummaan, ja en tykkää pummata, ni miks lähtisin itteeni tahallaan kiusaan?
Päätin kuitenkin lähtee kokeileen yösuunnistusta, kun oli sellanen kisa oikeen, Night Run Challenge Cup. Mietin et ku siit on melkein vuosi kun viimeks olin yösuunnistaas, ni onhan mun mieli voinu vaikka muuttua. Lähin sit sinne ku lampunkin sain ja sit mul oli hyvä taktiikka et peesaan Iidaa koko matkan ni saatan vaik selvitäkin sielt pummaamatta. Hyvin meni eka rasti, sinne oisin kyl tosin osannu ilman karttaa ja Iidaakin:) Sit matkalla tokalle rastille lensin maahan ja naama suoraan kiveen. Hetken istuin siinä ja mietin pitääkö huutaa Iida apuun, mut sit ajattelin et ehkä selviän. Nenästä tuli verta ja silmäkulmasta, sit käteen sattu myös. Kävelin sinne "kisakeskukseen" ja matkalla näin viel Iidan ja Emmin ja muitakin:) Mun haavoja vähän puhdistettiin ja sit me lähettiin. Käytiin kodin kautta ja sit sairaalaan. Siel mulle laitettiin nenänvarteen kaks tikkiä. Siihen kulmakarvojen haavaan ei tehty mitään, mut se olikin aika pieni, vaik siit tulikin pelottavan paljon verta. Olin hyvin varustautunu siel ensiavussa, laskin samal matikkaa ku jonotin:)
Just ku olin lähössä sieltä sairaalasta, ovella tuli vastaan joku Kooveen mies konkaten. Kiva yöreeni:)
Emmi ja Iida on muuten vakaasti sitä mieltä et mulle kävi näin ja Sanelta meni se olkapää, koska meil ei oo ollu märkärupee. Voi olla, mut en kyl siltikään haluu sitä märkärupee:)

Ihmetteleekö joku vielä ku en lähe sm-yöhön ja saattaa olla et tää oli vika kerta ainaki tällä kaudella ku yösuunnistan?

Ku lähin sinne reeniin, olin just ottanu ranteestani tukisiteen pois. Mun ranteessa oli ehkäpä joku tulehdus, mut ainaki se oli kipee jos sitä taitto. Onneks en ottanu ranteellani vastaan, meinaan olis voinu sattua aika mukavasti. Nytkin kyllä sattu siihen käteen ja se turpos, ranteelle ei onneks käyny mitään.

Mulla on koeviikko käynnissä. 3/5 siit on onneks jo menny. Jäljellä on enää pahin, mantsa, ja sit viel enkku. Mut tää on mun ainoo mantsan kurssi koko lukiossa, joten ei ainakaan vaikuta seuraavien kurssien pohjatietoihin jos nyt en osaa jotain. Mut olis siit silti kiva joku kunnollinen numero saada, koskapa se on ainoo mantsa ja jää siis todistukseen. Vois kohta alkaa panostaa siihen.

Ja hei mannassa nään taas kaikkia!!<3

Ei sprinttiviestiä:(

2009-09-22T16:37:00.002+03:00

Ei muuten päästy Emmin kans Sprinttiviestiin. Meitä kuulemma tarvitaan Nuorisoviestissä. Niin varmaan. Mutta, ens vuonna sitten, ja se kuitenkin on ihan lohduttavaa tässä, että Nuorisoviestikin on sprinttikartalla, ja mul on sellanen osuus ja joukkue et kyl mä siel varmaan muitakin tuun näkeen. Ihan kivaa siis varmaan tulee, ainaki toivottavasti.

Meil on ens viikolla koeviikko. Sen takia mulla ei oo perjantaina koulua ollenkaan. Ihan mukavaa kyllä:) Mut saa nähä sit koeviikon jälkeen et miten pärjäilen lukiossa. On muuten myös se hauskaa et tän jakson jälkeen mun lukion maantiede on käyty, ja uskonnostakin puolet. Ja kuulin et vaik Sane ei ens jaksossa mein kans samaan matikkaan tuukaan, ni mun ei tarvi istua siel yksin ku Miinaki tulee sinne:)

Hirvikolari ja sm-viikonloppu

2009-09-21T17:54:00.002+03:00

Viikonloppu oli ja meni ja kylhän se ihan hyvin menikin. Oli meinaan varmaan mun sm-uran huipentuma, kun olin karsinnassa 2.!! (No okei, ehkä mun sprintin finaalin 7. sija on kans aika kiva, kun se on sentään plaketti.) Voitin siel Emmin, sitä ei oo tälläsellä molempien ihan kunnollisella suorituksella tapahtunu ikinä. Vaan Henna-Riikka voitti mut, mut sehän onkin niin kova et ei ees harmita. Sit kisan jälkeen lähettiin Emmin kans loikoileen hotelliin:)
Finaalissa oli sillein aika erikoista, ku jouduin jopa ootteleen lähtökynnyksellä vähän aikaa. Sit mulle tuli maha sikakipeeks just ku piti alkaa verkkaan. Ei kiva. Siihen ei sattunu kisan aikana, vaan ennen ja jälkeen, joten sillä ei kauheesti selitellä sitä et ei menny ihan huipusti. Mut mulla siis meni ihan ok, ei kuitenkaan kovin hyvin ku pummasin ja sit Essi ja Henna-Riikka sai mut kiinni. Mut ei kai sitä nyt samana päivänä voi kahta huippusuoritusta tehä, vai voiko muka?

Kisamatkat me mentiin hienolla Braxwagenilla, joka on pikkubussi. Siel oli ihan mukavaa, vaik matka oli pitkä, mutta oli hyvää seuraa:) Sit ku ajettiin Savonlinnasta Joensuuhun, me törmättiin hirveen. Se oli ihan oikee hirvikolari, auto meni ruttuun ja hirvi jouduttiin lopettaan ja mulle tuli ihan järkyttävän kokonen mustelma ku paiskauduin äkkijarrutuksessa edessä olevaa penkkiä päin. (Okei ehkä en ihan kovasti paiskautunu, mut lensin sitä penkkiä päin kuitenkin.) Noustiin äkkiä autosta kattoon mitä oli käyny ja huomattiin et auton etukulma oli rutussa ja peili melkein irti. Seuraavaks mentiin kattoon josko sitä hirvee näkyis, ja siel puskassahan se oli. Ei nähty sitä, mut kuultiin ku se siel rapisteli. Ja Anna oli myöhemmin nähny poliisit siel kiväärin kans, ni kyl se sit tultiin lopettaan niinku oli luvattu. Ku me jatkettiin matkaa, ni kaikki otti puhelimet käteen ja soitteli ihmisille et oltiin täs hirvikolarissa. Mut jos se hirvi ois tullu vähänki keskemmälle sitä autoo, ni ei oltais kyl enää kauheesti siel naureskeltu. Mutta onneks ei käyny pahemmin. Seuraavana päivänä kisapaikalla oltiin kyl aika julkkiksia ku auto oli viel parkissa kisakeskuksessa ni kaikki kävi kattelees sitä ja multa tultiin kysyynki et olinko mä siinä autossa joka joutu hirvikolariin. Niin se juttu leviää, mut ei tällä kertaa onneks muuttunu:)

En kyl ihan tiiä oliko se tollanen hirvi, kun mä en tarkalleen ottaen nähny sitä, mutta hirvi kun hirvi eikö vaan?:)

Mein viesti ei ehkä menny ihan odotusten mukaan. Meinaan Kokkolan Suunnistajat voitti sen. Ihan rehellisesti, kuka ois uskonu? Mut oon kyl tosi ilonen niiden puolesta. Jotenki kiva viel se, et ku niiden alottaja tuli vaihtoon, se anto kartan lisäks myös kompassinsa seuraavan osuuden juoksijalle. Sit meidän joukkue. Sanni tuli ihan kivasti, päästiin Ilonan kans yhessä ottaan kärkee kiinni. Se meniki tosi hyvin, kunnes meil tuli eri rasti. Siinä pummasin vähän liian kauan. Olis vaan pitäny tehä niinkun suunniteltiin, et mennä molempien rastien kautta ja jatkaa yhes loppuunkin. Mut Emmi meitä taas nosti hienosti, ja vaik häviskin loppukirikamppailun ni oltiin me seittemänsiä. Se on hienosti, vaik oltais me kyl parempaankin pystytty. Harmittaa kyl vieläkin ku oli niin kulkupäivä mut sit piti pummata.

Ollaan Emmin kans täs mietitty noita mainoksia, joita nyt on. On meinaan ihan sikaihania juttuja, olis niin siistiä, kun itelle kävis niin. Postin yks mainos on sellanen, jossa joku on saanu kirjeen, jossa lukee Hei kaunis! ja sit siin on sydän. Olis kyl niin kiva saada sellanen kirje, tai vaik tekstari vaan mut kuitenkin:) Sit myös sellanen telkkarissa pyörivä mainos, Atria Fresh, sellanen mis on nainen, joka kävelee kaatosateessa ja sit sellanen mies juoksee sielt takaa ja pussaa sitä naista. Se on ihana, ja varsinki Emmi tykkää siit paljon:)

Meil on koeviikko just alkamassa, tällä viikolla on jo eka koe. Sit ens viikolla onkin neljä koetta, jesjes. Tuun varmaan kauheesti viikonloppuna siel Oravatonnireissulla lukeen kokeisiin:) Mutta enköhän mä selviä. Luulisin ainakin:)

Olin tänään terveystarkastuksessa. Oon sittenkin kasvanu, oon 174,5cm pitkä. Tästä en toivottavasti sit kyllä kasva enempää ainakaan kauheesti. Tää on ihan hyvä, kelpaa mulle:) Mut se terveydenhoitaja lähetti mut laboratoriokokeisiin mun hemoglobiinin takia. Mulla ei oo ikinä ollu se huono, mitäköhän nyt on tapahtunu. No, se selviää torstaina, ku tulokset tulee, kattellaan sitten.

Haluisn muuten kovasti sprinttiviestiin ens viikonloppuna, ois niin sprinttifiilis. Toivottavasti päästään sinne Emmin kans!!

Synttärijuhlia

2009-09-15T22:29:00.003+03:00

Mä selvisin! Ne suunnistuskisat meni hyvin ja kaikki joita haastattelin ni oli tyytyväisiä ratoihin, mm. Aapo ja Ruska. Eli ihan onnistuneet kisat oli, kun ratoja kehuttiin ja kaikki sai tulokset ja muutenkin suju hyvin.

Lauantaina, kun olin viemässä rasteja, mulle soitettiin ja kysyttiin et oonko suunnuntaina kuudelta vapaa. En ollu varma, niin sovittiin sit seittemäks. Mentiin Sallan, Lauran ja Sannin kans Hookiin syömään. Oli kyl hyvää ruokaa, kannattaa mennä uudestaankin:) Ja seura se vasta hyvää olikin;) Saatiin kyyti kotiinkin, kun Severi haki meidät ku se sai ruoat jotka meiltä jäi:D

Maanantaina juhlittiin sit Sannin synttäreitä. Kyllä viittätoista vuotta pitää juhlia asianmukasin menoin, meil oli tietty sikana kaikkee hyvää syötävää ja kaikil hienot mekot päällä ja sit oli hauskaa ohjelmaa. Meil oli aasinhännän kiinnitystä, aarteenetsintää, jossa oli tietty upeet aarteet ja sit oli myös ongintaa, josta me saatiin sikahienoja prinsessa-juttuja. Oli kyllä hauskaa, kun muisteltiin siin et mitä kaikkee lastenkutsuilla on, ja sit sotkettiin pöytäliina (se oli tosin vahinko eikä se ees menny kovin pahasti niinku aina ennen meni), järjestettiin tappelu, haukuttiin toisten antamia lahjoja, syötiin liikaa ja juostiin ympäri taloo ja kiljuttiin. Ja oli hauskaa:D

Maanantaina yritin myös suostutella Henriä mun kans jatkaan A-saksaa. Kun kaikki muut jotka tiiän, aikoo lopettaa sen ekan kurssin jälkeen. Henri ei aikonu jatkaa sitä ollenkaan, mut yritin suostutella sitä kun se on kuitenki lukenu saksaa 9 vuotta ja käyny kouluakin Saksassa, ni eihän se voi jättää kaikkee vaan kesken. Sehän olis lukenu sitä sit ihan turhaan koko sen ajan jos se ei enää jatkais sitä. Eli sen on siis pakko jatkaa ku muuten mä joutuisin oleen siel yksin. Se ei kyl vielä luvannu mitään, mut huomen jatkan suostuttelemista. Ehkä yritän sitä et se ku olis mua oikeesti varmaan parempi ni eikö olis kiva tuntee olevansa jossain hyvä ku ois mua parempi ku mun ryhmäläiset on sitä mieltä et mä oon hyvä kaikessa. Mitä en siis kyl todellakaan oo:) Mutta kattellaan ja toivotaan et se tulee mun kans sinne.

Viikonloppuna sm-keskimatka ja -viesti, iiks!

Pullakestit

2009-09-11T18:23:00.004+03:00

Nyt se on täälläkin ihan toden teolla. Nimittäin märkärupi. Sitä on meiän koulun suunnistajistakin jo ainakin neljällä. Ja muutenkin täälläpäin. Mut siit ei saa puhuu niin et se olis niinkun suunnistajien ongelma, ei ainakaan koulussa. Vaikka se näyttää olevan. Mut mietittiin kyllä, et jos joku menis posauttaan vesikellukkansa uima-altaaseen, niin et kaikki mein uimarit sais sen, ni sithän se ois uimareiden ongelma eikä kukaan epäilis suunnistajia mistään. Mut ehkä silti ei, koska se kuitenkin leviää niin helposti et ois entistä suurempi todennäkösyys et loputkin meistä sais sen. Ja sitä en halua. Mulla ei vielä oo sitä, ja toivon et en ikinä sitä saakaan. Netissä jossain hoito-ohjeessa oli et se on lähinnä lapsilla, ja silloin ei saa päästää leikkikavereita sisälle. Ei siis myöskään varmaan pitäis kutsua märkärupipotilaita kylään, mutta niin vaan kävi.

Tänään oli kivaa, kun Laura, Sanni, Salla ja Emmi oli meillä. Ne tuli meille, koska mulla oli sm-pitkillä eväänä pullaa, ja Laura ja Sanni tykkäs siitä niin paljon, et ne ilmotti et ne tulee meille syömään pullaa. Sovittiin sit päivä ja Salla ja Emmikin liitty joukkoon. Oli hyvää pullaa ja hyviä luumuja:) Ja tietty myös antoisat keskustelut.

Mut maanantaina, kun toivottavasti oon selvinny ressaavasta viikonlopusta ja suunnistuskisojen järjestelyistä, on tiedossa kovat pippalot. Ekaks, Iidalla on nimpparit. Koulussa pitää tietty laulaa ja Iida ainaki lupas tarjota itelleen muffinssin, pitää kattoo jos jotain otan sen seuraks. Mut sit illalla vietetään Sannin 15v. synttäreitä, tavalla jota me kaikki oltiin kovasti kaivattu ja onneks nyt päästään lapsuuden tunnelmiin takas. Mutta, sitä odotellessa:D

Pelkään märkärupee!

2009-09-08T17:35:00.003+03:00

Pelkään ihan sikana et mulle tulee märkärupi. En tosiaan pelkää mitään sikainfluenssaa koska sehän on ku tavallinen flunssa, mut ihan toista joku märkärupi. Luin netistä märkäruvesta, se ei ookaan virus niinkun luulin, ja se tulee terveellekin iholle ja sen yleisin paikka on kasvot! Mä kuolen, jos mulle tulee se. Jään satavarmasti kotiin ainaki jos se tulee naamaan. Sitä on sikana liikeellä, se on levinny Hesasta tännekin.

Koulussa olin kauhee hikke yks päivä. Se oli viel aine, jossa en tosiaan yleensä loista. Nimittäin yhellä enkuntunnilla olin ainoo joka siel viittas, ja tiesin viel vastauksetkin. Mut sit tänäänki olin ihan kauhee hikke taas. Ja jälleen aineessa joka mua ei kiinnosta ja johon en panosta. Nimittäin uskonto! Meil oli kirjallinen läksyjenkuulustelu, ja mä sain siit luokan parhaan eli 13/15. En ollu avannu koko vihkoa kirjasta puhumattakaan, ja arvasin puolet vastauksista. Mut sit, ku olin niin hyvä, ni pääsin koulusta aikasemmin. Kannatti siis arvata jokaseen, ku melkein kaikki meni oikeinkin:) Mut en tiä kyllä, taitaa toi hikkeily loppua kun koeviikko alkaa, meinaan musta tuntuu et esim. maantieto menee niin perseelleen että. Mutta kattellaan sitten.

Lukio-opiskelu on välillä kyl aika rentoo. Meinaan melkein joka päivä oon päässy koulusta aikasemmin ja hypäreitäkin mulla on. Ainoo vaan et sit on kyl niitäkin päivä ku pääsen oikeesti neljältä ja se ei oikeen houkuta. Mutta aineita on aika vähän ja kokeita vaan koeviikolla, niin kyllähän täs pärjäilee:)

SM-pitkät

2009-09-06T20:58:00.003+03:00

Viikonloppuna oli syksyn ekat sm-kisat. Ne oli pitkät, ja tosi monen päätavote. Tänä vuonna vaan toivoin, et mua jaksais motivoida suunnistaa. Ja lauantain karsinta menikin tosi hyvin. En verkannu kauheesti, mut sopivasti kuitenkin ja juoksu kulki tosi hyvin. En kauheesti pummanukaan, ainoostaan yhtä rastia vähän kauemmin, mut siitäkään ei voida kyl pummina puhua tän päiväsen rinnalla.

Lähettiin sieltä kisoista melkein heti, enkä kerinny nähä montaakaan kaveria:( Mentiin hotelliin, jossa oltiin oltu viime vuonnakin. Se on ihan ok hotelli, mut siel haisee ihan järkyttävästi tupakka. Käytiin syömässä hotellin vähän liian hienossa ravintolassa. Mutta ruoka oli ihan hyvää. Tajuttiin, et meille tulee nälkä vielä illalla ja meillä ei oo eväitä. Mentiin kysyyn jos Lauri heittäis meidät kauppaan. Mut tietysti laitettiin kysyyn, ku tytöt ei uskaltanu:) Mut sit ku mentiin sinne kauppaan ni istuin siin etupenkillä ihan rauhassa ku takapenkillä oli neljä tytsyä ja vähän ehkä ahdasta:) Käytiin kaupassa ja ostettiin Laurille kiitokseks suklaapatukka. Mut laitettiin sekin antaan. Noi tytöt on vähän ujoja näköjään;)

Illalla siel sattu pieni episodi, ja siit jäi muistot hotellin kokolattiamattoon. Mut mulle ei sattunu mitään, ei hätää:)

Yöllä mulla ois ollu aikaa nukkua yli ykstoista tuntia. Aivan todella harvinaista. Nukuinkin joku yheksän ja puoli tuntia. Aamupala oli hyvä. Aamupanostuslenkille ei menty niinkun pojat, mut oltiin me kuiteski illalla käyty ni eiköhän se riittäny. Lähettiin sit kisapaikalle ja vettä sato kaatamalla. En joutunu onneks kynnyksellä odotteleen kauheesti, siel oli kaikki teltat aika täynnä. Mun suoritus meni hyvin ja tulos ois ollu odotetun mukainen ilman kolmosrastia. Sitä pummasin 10 minuuttia ja siihen se sit kaatu. Mut muuten meni hyvin, sitä ennen ja sen jälkeenkin ihan ok. Ja loppusuoran vedin niin kovaa etten ikinä. Meinaan Sane meinas tulla takaa ohi mut en halunnu päästää ja sit piti juosta niin kovaa et ylämäessä just ennen maalia mun jalat meinas pettää. En kuitenkaan päästäny sitä ohi, leimattiin melki samaan aikaan, se ehkä ihan vähän ennen mut kuitenki. Ja Sane sai hopeeta että vähän rispektiä mullekin:)

Mutta nyt sitten kouluun taas huomenna.

Kotiseuturetkeilijä

2009-09-03T21:54:00.002+03:00

Oon viime aikoina harrastanu vähän kotiseuturetkeilyä, tai oikeestaan lähiseutuihin tutustumista oppaiden kanssa. Olin eilen lenkillä Emmin kanssa ja tänään Henkan. Mentiin kaikkii oikopoluja ja muita pienempiä kävelyteitä, jotka ei kartoissa näy. Hyödyllistä ja mukavaa samaan aikaan, kun kylhän lenkillä yleensä on mukavampi kaksin kun yksin käydä:) Kaikenlaista juteltiin ja muutenkin oli ihan hauskaa kummallakin kerralla.

Tänään olin oikeen tosi ahkera. Ekaks tehtiin Iidan kans sitä fysiikan kokeellista kotitehtävää monta tuntia;) ja sit ku olin käyny lenkillä ni tein viel kaikki läksyt mitä mulla oli rästissä. Ja niit oli aikas paljon. Mut osasinkin niist melki kaikki, oon aika ylpee itestäni:)

Huomen on ne nahkiaiset. Oon keränny kaikki vaatteet, jotka on lievästi sanottuna aikas typerän näköisiä:) Tyttöjen pukukoodi meinaan on sporttisandaalit, tennissukat, miesten mielellään kuviolliset pitkätkalsarit, iso t-paita ja kokouimapuku niiden päällä, huivi niin et hiukset ei näy mut korvat näkyy ja pyöräilykypärä. Kokonaisuuden kruunaa läpinäkyvä sadetakki ja koulukirjat ämpärissä:) Pojilla on kans noi vikat mut sit niil on boxerit, joiden päällä speedot, poolopaita ja siin päällä rintsikat, keskijakaus ja huivi sidottuna päälaelle. Kaunista:) Onneks meil on aamureenit joten ei tarvi tulla kouluun nois vaatteis. Kiva ois tulla pyörällä tai bussilla jostain sikakaukaa:) Mutta, ehkäpä jotain kuvia saatan laittaa tänne jos kehtaan. Luulen kyl et huomisesta tulee hauska. Ongelmana vaan et mitä me Iidan kans tehään ku meil on hypäri? Niis vaatteis en kyl kehtaa lähtee mihinkään.

Täykkärit alko! :)

2009-09-02T17:06:00.002+03:00

Tää viikko on kyl ihan mukava. Maanantaina alko Täydelliset naiset, oon taas ihan koukussa. Pitkästä aikaa rupeen katteleen mitään ohjelmaa säännöllisesti. Mein uus olkkari ei tähän tarkotukseen oo ehkä ihan yhtä hyvä kun vanha, mut muuten tää talo on kyl kivempi.

Tiistaina me päästiin JO 14.30, koska meillä ei ollu ussan tuntia. Ainiin ja aamul oli aamureeni, joka oli vaihteeks fiksu ja kunnollinen, kun oikee valmentaja saapu paikalle. Sit illalla olin tekees oman reenin, joka oli ihme hifistelyä kun isä vei mulle rasteille isot rastiliputkin. Mun suunnistus tosin meni vähän sekasin ku heti ykkösellä jouduin tekeen sellasen 3min lenkin, ku mun piti antaa isälle vähän etumatkaa. Se oli pummannu heti ekaa rastia kun sillä ei ollu kompassia:) Loppureeni suju ihan hyvin paitsi et itekin pummasin yhtä rastia aika kauan. Mut luulen et palveli tarkotusta kaikesta huolimatta.

Tänäänki meil oli aamureenit ja oli hauskaa siellä. Tykkään juoksutekniikasta ja sellasesta, vaik en kaikkia liikkeitä osaakaan ja sillain. Mut mukavaa se on:) Mua pikkusen ärsyttää, kun tänäänkin mun pitää mennä Pispalaan. Sinne on 10 kilsaa ja menee kauheesti aikaa ku menee sinne ja sit se kokouskin kestää kauan. Koko partiokin kyl kyllästyttää mut nyt just. Mut sain kyl vähän lisämotivaatioo, kun lähetin mun vartiolaisten vanhemmille sähköpostia, ja vastauksena mun kirjotustyyliä kehuttiin ja sitäkin et ylipäätään lähetin sähköpostia. Osaan kyl kirjottaa kauniisti ja fiksusti kirjakielellä aikuisille. Eikä se ees tunnu kauheen teennäiseltä. Ehkä mun tulevassa ammatissa pitää lähetellä fiksuja sähköposteja ni saan nyt jo hyvää harjotusta:)

Mut huomisesta on tulossa mukava päivä, kun pääsen koulusta jo 14.30 ja sit Iida tulee meille. Ruvetaan hikettään oikeen kunnolla, nimittäin tekeen jotain fysiikan kokeellista kotitehtävää. Mut se on kyl pakollinen kaikille et ei me niin hikkejä olla et ruvettais huvikseen jotain sellasta vääntään:)

Perjantaina on sit meillä nahkiaiset, joka on siis vastaava ku mopopäivä yläasteella. Kaunis asukokonaisuus on luvassa;)

KLL ja jatkot Anniinalla <3

2009-08-30T21:11:00.002+03:00

KLL ja sen banketti Anniinalla oli ehkä parasta:) KLL ei menny kovin hyvin, vaik verkkasin ihan sikakauan ja muutenkin panostin, mut sit tuli sellast pientä ja en vaan jaksanu juosta en tajua miks. Mutta melkein tyytyväinen kuitenkin oon.
KLL disco illalla oli kyl ehkä paras disco mis oon ikinä ollu. Oli meinaan ihan sikahyviä biisejä koko ajan, oisko johtunu meiän listasta vai mistä, mut hauskaa oli:) Siel tuli ihan sairaan kuuma, oli kyl ehkä soijin disco ikinä!:) Mut oli sikakivaa, tanssittiin niin paljon ja hauskaa oli ja kavereita ja vaikka mitä. Tykkäsin:)
Lauantaina oli viesti. En ois välttis halunnu juosta, ainakaan niin pitkää osuutta kun mulla oli, meinaan C-sarjan ankkuriosuus. Se oli 4,5km ja pisin osuus koko kisassa. Onneks mulle ei kuitenkaan tullu paineita, kun meidän joukkue keskeytettiin jo tokalla osuudella. Saana-Maria kun tuli maaliin, niin se kerto et Saana ei pysty juokseen ja et Saana-Maria oli kantanu sen tielle. Saana-Maria hommas Saanalle kuljetuksen metästä pois ja mä itelleni kartan et pääsin kuitenki mettään tsillaileen. Kiva oli juosta siel Kattiksen paidassa, vaik se oli kyl hieman pieni:)
Viestiin verkkasin yhessä Kivelän Jussin kanssa, kun me yhes oltiin verkattu Ungissakin ja kummallakin kulki kovaa. Jussilla oli alotusosuus, mut mä kiltisti lähin sen kans verkkaan sinne sateeseen jo silloin. Kun se tuli maaliin, ni mä kyl pakotin sen viel uusiks verkkaan mun kanssa:) Mutta ei meil kummallakaan kulkenu kovin kovaa. En tiedä sitten mistä johtu.

KLL-jatkot Anniinalla oli kyl ihan parasta. Viestin jälkeen bussi heitti meidät Anniinalle jossa alko heti kauhee biletys:) Illan aikana me mm. juteltiin, naurettiin, kuunneltiin musiikkia, maattiin trampalla ja sohvalla, tehtiin pizzaa, syötiin, katteltiin Sinkkuelämää, ihasteltiin Annikan oravaa ja sit huipennukseks laitettiin patukat hiuksiin:D Oltiin sit Anniinan, Emmin ja Jossun kans mykeröpäinä loppuilta:) Salla ei koska se nukku silloin ku me ne patukat laitettiin.
Aamulla kun herättiin (tosi pitkästä aikaa muuten nukuin yli yheksään, eli nyt yhteentoista, muulloin ku loma-aikoina) ja avattiin mein patukat, meistä tuli tosi mielenkiintosen näkösiä:) Kauniit kikkurat kaikilla ja ehkä näytettiin vähäsen mummeleilta. Oltiinkin sit aamupalapöydässä ku mummot teekutsuilla ja yks oli ottanu lapsenlapsensakin mukaan:)
Paluumatka autolla, junalla ja bussilla suju kivasti. Turun asemalla käytiin ostamassa vähän karkkia ja hyvästeltiin Anniina rakas <3. Junamatka meni ihan liian nopeesti kun tehtiin läksyjä ja koristeltiin toistemme kalentereja. Sit loppumatka taitettiin bussilla, mikä sekin suju hyvin ilman välikohtauksia.

Oli kaikenkaikkiaan mukava viikonloppu. Näki sikana kavereita ja vietti niiden kans laatuaikaa. Sit sain juteltuakin pitkästä aikaa Anniinan kans ja Sannin ja Lauran ja Emmin ja muidenkin kans juteltiin. Oli antoisia keskusteluja:) Sit viel yks mun mieltä askarruttanu juttu sai vastauksen. Ehkä se oli kypsyny mielessä jo vähän aikaa, mut nyt se viimeistään varmistu. On se hienoa kun vihdoin tietää:)

KLL <3

2009-08-27T19:44:00.004+03:00

Tänään oltiin koulussa Vapriikissa. Siellä oli joku inkkarinäyttely, ei pahemmin kiinnostanu. Tuli vähän ala-asteajat mieleen, sieltä kun käytiin jokaisessa näyttelyssä aina ja kaikkialla. Mutta meillä oli ihan hauskaa Iidan kanssa, kun naurettiin Henrin tylsistymiselle ja sille, kuinka Henri kusetti Miikkaa joka lähti meneen sieltä:D Sit viel ku lähin sieltä ni Henri jäi pihaan ku sen mopo ei oikeen käynnistyny. Mut oli siel kuulemma bensaa, et siitä ei ollu kyse:)

Eilen oli meillä sm-kisat. Lähin sinne sillä mielellä, että voittaa kun en kuitenkaan voi niin ihan sama sitten. Ja Sanni sai mut 7min kiinni ja lopun peesasin sitä ja sanoinkin sille et nyt en kato karttaa enää yhtään vaan peesaan vaan sua:)
Ennen mein kisasuoritusta oli kuitenkin joku juhlallisuus. Pyrinnön ykkönen, joka siis voitti NuJun, sai ties mitä valokuvia ja ruusuja ja ilmapalloja ja limusiiniajeluita ja teattereita, mut kukaan ei ees maininnu et btw, siin viestissä oli Pyrinnöllä muitakin joukkueita. Esim. kakkonen joka oli kymmenen parhaan joukossa! On se kun joillain menee kusi päähän, oisitte nähny kuinka Rasti-Lukko juhli kaheksatta sijaansa, ne oli ihan aidosti ilosia, kun ei oo niillä varmaan toi viestimenestys niin taattua aina. Mutta kun aina pärjää, ni sit ei muisteta ees niitä joukkueita, jotka oli paremmin ku monien seurojen ykkösjoukkueet. On se kumma.

Tiistaina kävin rykäsemässä Lastenojanvuoren ME-kokeen. Ei tullu ME:tä mulle, mut se reitti on kyl sikakiva. Mä tykkään ylämäistä, ni se oli hyvä reitti mulle. Ainoo paha vaan, et ku on ylämäkiä ni on myös alamäkiä, joista en tykkää ja joissa en pärjää. Varsinkaan jyrkissä. Ja siin reitillä oli yks ihan luvattoman jyrkkä alamäki, ei sitä voinu mitenkään päästellä vaan himmailla piti. Mut suosittelen kyllä Lastenojanvuorta kaikille:)

Tehtiin koulussa lukkarit loppuvuodelle. Mä en saanu sitä ruotsia ens jaksolle, vaik olisin kovasti kyl halunnu. Mut jos oisin sen ottanu, joutuisin varmaan tenttiin historian, ja siihen ei musta oo. Eli täytyy vaan tyytyä puhuun ruotsia itekseni:) Ja onhan tos ainaki manna tulossa, ni siel voin sit esitellä mun kielitaitoo:)

KLL on huomenna. Oon oottanu sitä ehkä koko vuoden. Tai jotain. Mutta kuitenkin, huomenna se on ja sit sen jälkeen jään viä Anniinalle sunnuntaikskin. Ja sinne tulee kai myös Salla, Jossu ja Emmi. Eli hauskuutta on siis luvassa:D

Mukava fiilis:)

2009-08-18T21:57:00.002+03:00

Tänään, kun kävelin oravien ylivaikeesta perässäjuoksureenistä kaatosateessa kotiin, mulle tuli jotenkin hyvä fiilis. Alko vaan yhtäkkiä hymyilyttään ja tuntu kauheen mukavalta. Mietin kyllä siinä että minkäköhän ihmeen takia, kun vettä sato ja just olin pummannu kauheesti ja kotona odotti läksyt ja mä olin märkä ja mulla oli kylmä. Mutta se ei silti saanu mun hymyä hyytymään. Päivä oli kyllä ihan mukava, meillä oli aamulla eka aamureenit, Kaupissa juostiin vetoja ja sit mentiin suihkuun ja aamupalalle. Oli hyvää:) Sit oli koulua, tylsiä tunteja vaan, mut meiän ryhmäläisiin oon tutustunu jo jonkin verran ja sit mul on se Iida siinä ni on kavereitakin. Ihan hauskaa oli. Paitsi että yleisurheilijat oli ruokailussa tunkenu suunnistajien pöytään, niin että me ei Iidan kans enää mahuttu siihen. Me löydettiin kuitenkin paikka ja perustettiin samalla uus suunnistajien pöytä:) Loppupäivä suju ihan kivasti, paitsi että vikalla tunnilla ei kukaan oikein osannu mitään ja mulle iski pieni hepuli. Mutta ei paha onneks:)

Illalla olin sitten suunnistamassa. Se reeni oli SK:n kans yhteinen ja siel oli siis paljon kavereita. Ekaks meillä oli ehkä typerin juttu ikinä. Me mentiin mettään kattoon, kun huippusuunnistajat meni yhen rastivälin sujuvasti. Meitä siis seiso siinä joku 30 tyyppiä kalliolla kattelemassa kun kaks ihmistä meni rastivälin, joka me nähtiin siitä kalliolta. Sitten nää huippusuunnistajat kerto palautteen tästä välistä. En kyllä ymmärrä mitä hyötyä siitä oli, kun me nähtiin se koko rastiväli ja kuka tahansa olis sen voinu suunnistaa sujuvasti. Mutta kai se sitten oli kauheen opettavaista niille oraville.
Tokaks meille annettiin orava, jonka perässä meidän piti juosta puoli rataa ja sitten jättää se orava selviytymään loppuradasta ite ja suunnistaa ite loppuun. Meil meni ihan hyvin ku olin perässäjuoksijana, mut sit kun mun piti ite lähtee suunnistaan ni eihän siitä mitään tullu. Pummasin ihan sikana. Ja sitten, kun kylmissäni ja litimärkänä pääsin perille ja me oltiin lähössä, kuulin et se tyttö ei vieläkään ollu tullu. En kyllä yhtään ihmettele, kun se rata oli niin vaikee ja se tyttö jotain 13v.

Tää lukio on kyl ehkä aika raskasta, kun nyt jo on läksyä tosi paljon. Koko elämä on tällä hetkellä vaan koulua, läksyjen tekoa ja reenausta.

Mietin et eiks tätä enää lue kukaan ku kukaan ei oo mulle kommentoinu pitkään aikaan. Tulee kauheen yksinäinen olo:(

Olis jo...

2009-08-17T22:17:00.002+03:00

Jos edellisviikonlopun AV-leiri ei olis ollu niin hyödyllinen SM-pitkiä ajatellen, mua melkein harmittais et lähin sinne. Ei sillä, kyllä meillä Iidan kanssa ihan kivaa oli, mutta kun mun koko kesän hienona (ja ruskeena) pysyneet sääret meni ihan naarmuille ja mustelmille tolla leirillä niin ei ollu kiva juttu. Eikä Iidastakaan varmaan, kun sillä meni nilkka. Mutta, hyvin on nyt reenattu SM-pitkiä varten, siellä isketään sitten;)

Mutta ekana NuJu ja KLL. Ja Anniina! Ja kaikki muutkin kaverit tietysti, odotan et nään taas kaikkia. Mutta ihan pianhan se onneks on.

Eka kouluviikko takana

2009-08-15T17:37:00.003+03:00

Eka kouluviikko on nyt sitten ohi ja ei se kauheen kamalaa ollu. Perjantainakin ku ei ollu VOPpia ni päästiin jo yhen aikaan, heti valokuvauksen jälkeen. Perjantaina oli myös meidän ekat aamureenit. Eka se valmentajan sijainen puhu aika kauan ja sit me päästiin pelaan jalkapalloo. Kivaa meillä oli ja tein muutaman maalinkin, mut pitää kyl pistää syöttäjän piikkiin ne kun niin hyvät oli syötöt:) Peli oli ihan hienoa, mut onneks meiän ryhmäläiset jalkapalloilijat ei nähny:D

AM-kisat oli nyt viikonloppuna ja mulla meni ihan hyvin. Pitkillä en vaan jaksanu juosta tarpeeks kovaa ja Aino sai kiinni ja muutenkin. Mutta en pummannu. Sit viestissä olin tokalla osuudella. Sanni alotti ja päästi mut mettään 7min Alman perään. Mulla meni tosi hyvin, en pummannu ja juoksu kulki, ja otin Almaa kaks minuuttia kiinni. Sit ankkuriks lähti Emmi, joka otti Iidaa kiinni kolme minuuttia. Oltiin siis toisia SK:n jälkeen. Se AM-viesti onkin yleensä sellanen meidän kahden välinen kisa, paitsi joskus KooVee on ihan hyvä. Ja kolmossija ei ookaan sitten niin varma, joskus sen ottaa KooVee, joskus TP:n tai SK:n kakkonen.

Mukava viikonloppu, vaikka sunnuntaina satokin. Mutta ei se menoa haitannu, ja meiän joukkueella olikin hieno yhtenäinen pukeutuminen taas kerran. Meil oli meidän ungi-sukat, punanen ja valkonen sukka siis, ja sit lettinauhat ponnarissa ja ne ungi-korvikset. Tällä kertaa Sannilla ei valahtanukaan se valkonen sukka, koska olin sen niin hyvin teipannu, mutta sen sijaan se punanen sukka tippu. Mutta sitä ei oltukaan teipattu.

Kuulin ja huomasin, et tää blogi on noteerattu antin.netissä. En voi sanoo että kauheen kiva juttu olis, nyt pitää vähän enemmän miettiä mitä tänne kirjottaa, nythän tänne löytää kuka tahansa. Mutta, ei kai tääl nytkään oo kauheen pahaa tekstiä ollu, enkä kai kauheesti oo haukkunukaan ketään. Mutta kuitenkin.

Koulu alkaa, jesjes

2009-08-12T17:14:00.002+03:00

Tiistaina oltiin Emmin kans kuokkimassa iltaleirillä Kintulammella. Käytiin eka lenkillä, mut me mentiin sinne kyl sen takia, et päästiin pelaan suofutista, uimaan ja syömään. Ja niitä saatiinkin tehdä. Suofutis on tosi kivaa, vaik se suo haisee kyllä tosi pahalle. Sit uidakin saatiin, vaatteet päällä, ja tuomaroida uimahyppyjä. Siis sitä kuka sai parhaat vesiroiskut:) Ruoka, ehkä se tärkein asia minkä takia sinne mentiin, oli tosi hyvää. Ne oli notzgiburgereita, niin luki leirikirjeessä:)

Tänään alkokin sitten koulu. Aamulla sato, oikeestaan koko päivän, ja siitä muistikin rehtori sitten sanoa että onpas mukava tulla sisälle kouluun lämpimään kun ulkona on tollanen sää. Koulupäivä oli kyllä aika turha, hirveesti vaan puhuttiin kaikenlaista ja ainakin puolet unohtu. Uus lukkari saatiin, se on ihan kauhee ja en kyl ehkä kestä. Mutta on mulla sentään aamureenit ja sit viel tavallista liikkaa. Tiedän jo mun kaikkien ryhmäläisten nimet. Kun ope kysy et montako muistan, vastasin et kai mä kaikki tiiän. Sit mun piti tietty näyttää et muistan ne ja kyl mä muistin. Mut jos joku vaihtaa paikkaa siellä luokassa niin en kyllä tosiaan muista niitä jokaista enää.
Mutta, ihan kiva päivä oli. Iida on mun kans samassa ryhmässä. Muut mun kaverit, jotka ennestään tunsin, on siin toisessa urheilijaryhmässä tai sit tavisluokilla. Huomenna sit alkaa ekat tunnit, vois hakee niitä kirjojakin sitten, ja kaapin. Onpas paljon muistettavaa näin heti alkuun, kun sata lappuakin pitää täyttää ja palauttaa.

Loma loppuu

2009-08-10T17:45:00.003+03:00

Vaik lomaa onkin jäljellä enää tää ja huominen, olo on aika mukava. Siis kun ei rupee kauheesti ajatteleen, vaan on vaan ja nauttii olostaan. Viikonloppuna olin AV-leirillä. Oltiin eka kisoissa, eGameseissa. Siel oli kavereita, pitkästä aikaa näin Veraakin. Sit Jannekin oli siellä, en meinannu tunnistaa vaik olinkin jo kuvia Sannilla rippijuhlissa nähny, mut kuitenkin. On se niin paljon muuttunu. Mein piti Jossun kans mennä kyseleen Anssilta vaikeita kun se oli kuulemma opetellu kilpailuohjeet ulkoo kun se oli infossa töissä. Ei sit kuitenkaan menty, eikä meillä kai kauheesti olis mitään kysyttävää ollukaan:)

Sielt kisoista lähettiin sit leirille Mäntsälään. Ihan mukavia reenejä oli, paitsi että maasto oli melkosta shaibaa, helle oli aivan järkyttävä ja kärpäset pörräs sen takia ympärillä, ja sit viel siel maastois oli ihan sikana hämähäkinseittejä, jotka on mun mielestä inhottavin asia koko suunnistuksessa kun ne tulee naamaan. Eli siis ei siel kyl kovin kivoja reenejä ollu, mut muuten oli ihan jees kun uimaankin pääsi.

Sieltä leiriltä me tultiin vasta myöhään kotiin, joskus kaheksan aikaan. Heti kun pääsin kotiin, soitin Lauralle, Sannille, Emmille ja Sallalle että voitte tulla. Sit siivosin ja purin kamat nopeesti ja sit tytöt jo tulikin. Illan aikana me sit syötiin ja juteltiin ja luettiin Demejä ja juoruttiin käytiin pihallakin vähän metelöimässä. Kun sieltä tultiin, me otettiin evästä mukaan ja sulkeuduttiin kaappiin ettei meidän juttelu kuuluis muualle taloon. Katottiin myös Twilightiä vähän aikaa ja sit käytiin koneella ja orienterares juteltiinki jollekin random ruotsalaispojalle:) Se ilta, tai yö ihan sama, oli kyl antoisa ku päivitettiin kuulumisia ja pidettiin hauskaa ja unohdettiin välillä se et koulu alkaa ihan just. Lisää näitä haluaisin:)

Tänään sitten Lauralla, Sallalla ja Sannilla oli riparitapaaminen Särkänniemessä. No, me Emmin kans haluttiin lähtee saattaan tyttöjä sinne koska tottakai me halutaan tutustua meidän ystävien uusiin kavereihin. Ja siel me nähtiin monta meidänkin kaveria ja etenkin se paljon puhuttu Maso. Kyllä se ihan mukavalta vaikutti, ja niin ne kaikki muutkin. Sen jälkeen me Emmin kans suunnattiin kaupunkiin. Sieltä me käytiin ostamassa kouluvihkoja ja sen rankan urakan jälkeen palkittiin ittemme jätskeillä:)

Katoin iltapäivällä viä Huippuliigaa, joka oli kuin olikin otettu tallennukseen mua varten niinkun viime kerralla ei oltu.

Kriisipalaveri

2009-08-06T16:55:00.006+03:00

Olin tänään Emmin kans rannalla vähän juttelemassa asioista. Oli meinaan sellasta kriisiä tapahtunu että! Mä, jolle koskaan yleensä ei tapahdu mitään, oon ihan kujalla nyt kaikesta tästä mitä tänä kesänä, tai lähinnä ihan viime aikoina on tapahtunu. Ei jotenkin vaan yhtään sovi mulle tällänen. Oon ihan ongelmissa, mutta onneks mulla on ihania kavereita, mm. Emmi, Anniina, Vera, Salla, Sanni ja Laura, jotka auttaa mua jos tarvin apua. En vaan nyt oikein tiedä että pystyykö mua kukaan auttaan. Kohta alkaa koulukin ja harjottelukin on menny ihan läskiks en tiä johtuuko kriisistä vai mistä. Niin että vähän sellasta mietin että pitäisköhän mun ottaa vähän etäisyyttä asioihin. En kyllä tiedä onnistuisko, mutta olis kyllä mukavampi alottaa koulu niin että pystyis siihen keskittyyn eikä tarvis muita asioita koko aikaa miettiä.

Anniina rakas kaipaan sua! <3

Oon myös miettiny sellasta ratkasua että heittäisin villin kortin pöytään ja jättäisin nää muut kortit pois. Saattais olla paljon helpompaa, mutta en usko että kuitenkaan teen sitä paitsi ehkä ihan äärimmäisessä hädässä. Tosin mistäs sitä tietää. Alkaahan kohta uus koulukin ja siel on varmasti vaik kuin paljon hyvännäkösiä urheilijapoikia;)

Onneks tätä kesälomaa on kuitenkin vielä pari päivää jäljellä niin ehin vähän selvitteleen ajatuksia ja näkeen vielä Veran. Tänään aion kuitenkin vaan viettää hiljaiseloa ja kattella telkkaria, et näkisin sen mainoksen mist kaikki puhuu ja minkä kaikki on nähny ja mä en ku en oo kattonu koko kesänä telkkaria. En aio ees avata konetta ellei joku ihan tosissaan pakota. Ja muutenkin, tänään aion olla ihan rauhassa, älkää häiritkö jos ei oo jotain tosi tärkeetä asiaa. Huominenkin vois olla ihan mukava viettää niin mutta en kyl viel tiiä:)

Tuumaustauko

2009-08-02T21:15:00.005+03:00

Nyt on sitten ungikin ohi ja kohta koko kesä. Ei kovin kiva, mutta toisaalta oli tosi kiva kesäloma että eihän hyvä voi ikuisesti jatkua. Kesään on mahtunu monia hienoja kokemuksia ja sikana uusia kavereita ja kaikenlaista mukavaa. Mutta tietty myös sellasia hetkiä, jotka ei niin kauheen kivoja ollukaan.

Ungissa meillä oli hyvä ja ihana joukkue. Käytiin ungivalmistautumisleirilläkin. Siellä ei niinkään panostettu tohon urheilupuoleen, vaan enimmäkseen joukkuehenkeen. Ei sillä että se mitään parannusta ois tarvinnu ku se muutenkin oli niin hyvä mutta kuitenkin:) Siellä leirillä käytiin kalliokiipeilemässä. Se oli kivaa ja aika jännää ja tosi raskasta. Siinä olikin sitten monta päivää kädet kipeenä siitä kiipeilystä, hyvä kun sinä iltana pysy kartta kädessä.

Ungimatkalla alko sitten vastoinkäymiset. Lotta, meidän ankkuri, tuli kuumeeseen. Joukkuetta muutettiin jo, mutta viimeseen asti me toivottiin että Lotta voi juosta edes kakkososuutta. Mutta niin siinä sitten kävi, että Lotta oli kuumeessa ja joukkue näytti erilaiselta. Itekin vaihdoin osuutta vaativampaan, kun jouduin härdelliltä ihan yksilöosuudelle. Kyllä sekin sitten meni hienosti, vähän yhtä rastia hapuilin ja yks huono reitinvalinta kyllä hidasti aika paljon. Mutta, olin kuitenkin osuuden 20. nopein ja pidän sitä ihan kohtuullisena saavutuksena.

Meidän joukkuetta oli veikkailtu suunnistusnetissä kymppisakkiin, ja yks oli antanu ihan selvän sijan, me ollaan 8. Mutta siellä sanottiin myös että Karholan ja Mähösen ansiosta, ja koska Karhola oli pois kuvioista, meidän sija oli 12. Mutta sekin oli hyvä.

Tanja, joka meidän joukkueeseen nostettiin härdellille, kellotti osuutensa 4. nopeimman ajan ja tuli jotain 2min ennen muita meidän härdelliläisiä. Aikas hyvin mun mielestä.

Meidän asuun tänä vuonna kuullu ranskanletit, joissa oli toisessa punanen ja toisessa valkonen lettinauha. Sitten oli punanen ja valkonen korvis ja punanen ja valkonen sukka. Ja toisessa kädessä kynnet oli lakattu punaseks ja toisessa valkoseks. Kiva asu musta, ja sen kruunas meidän sponsoroidut verryttelypaidat, joissa lukee takana oma nimi.

Mietittiin kyl tuol ungissa ku joku vois olla sitä mieltä että meidän sijotus oli huono, niin eihän se meidän vika oo. Ei kukaan varmasti tahallaan siellä metässä turhaan aikaa viettäny. Mitäs valitsi meidät joukkueeseen, ei se meidän vika oo. Varmasti olis kelvannu muillekin paikka ykkösjoukkueessa, mitäs meidät siihen otti.

Ungin paluumatka oli ihan mukava. Siellä vaan koko ajan Sannin kanssa olin, ja Iidan kans soitettiin Anniina rakkaalle:)

Nyt mulla on tehtävänä vaikeita päätöksiä, mut toivon et niiden ei oo pakko olla kovin jyrkkiä tai ainakaan ihan heti valmiita. Toivoisin että joku vois auttaa mua, mutta en oo kyllä ihan varma siitä. Tarviin vähän miettimisaikaa. Nyt tähän tuli vähän uusia näkökulmia, jotka luultavasti vaan vaikeuttaa asiaa. Mutta, katotaan nyt mitä tästä tulee.

Jaahas

2009-07-26T23:11:00.004+03:00

Tänään oli vähän huono päivä, vaikka näinkin Anniinan ja Emmin ja Essin ja sitä olin odotellu jo pitkään. Eikä siinä mitään, hienosti se suju ja muitakin kavereita näin, ne muut oli kyl poikia ku tytöt huitelee jossain ties missä.

Italiassa eka viikko oli hurjan mukava kun siinä vaan päivällä kisoissa ja illalla sit huideltiin lähinnä Sannin kanssa pitkin meidän hienoa ja ISOA kylää:D Siellä oli mukavaa, ja mun ja Sannin välinen kamppailu päätty lopulta mun voittoon, vaikka Sanni kyllä pari päivää johtikin. Ja voitin just sellasen portugalilaisen tytön, joka oli ollu EM-kisoissakin oikein edustamassa siinä D16-sarjassa. Sijotuksista en sit niin tiiäkään:)

Sit lomailtiin pari päivää kunnes oli taas kisat. Ne oli Sloveniassa, ja pieneimmät kisat mis oon ikinä ollu. Voitin siellä, tosin mun vastustajia oli tasan se yks ja senkin voitin jollain 40 minuutilla yhteistuloksissa ja siel oli tosiaan kolme päivää. Palkintojenjaossa näin sit sen tytön ja se oli ainakin 20v. ja kauhee sikspäkki ja sil oli viä kihlasormus. Meiän sarja oli siis D17-20. Olin siinä sen vieressä sit silleen et joo, mä voitin, uskotteko? Ei kyllä kaikki siellä ois ihan heti uskonu, luulen. Palkinnoks sain hienon valokuvakirjan ja viinipullon. Äitiä ja isää harmitti kun ne ei voittanu ja vaan voittajat sai viiniä. Se pullo muuten on sitten tallessa täällä kotona, ehdotuksia?

Loppuloma suju ihan hyvin, vaikka aloinkin sitten jo pikkuhiljaa haluamaan kotiin.

Matkalta mukavia asioita:
1. Italian viikolla kaverit
2. Juicen mukavat jutut:)
3. Uus kännykkäkoru, vaik se ei ookaan kovin hieno
4. Ostin vaik kuin hienoja uusia vaatteita, tää ei oo mulle tavallista et näin paljon shoppailisin
5. 2743m
6. Uiminen Gardajärvellä
7. Slovenian kisat
8. Vaeltaminen
9. Pyöräily
10. Sekä tietenkin ihan jäätävät rusketusrajat! En rupee kenenkään kans vertaileen, mut oon ruskettunu ihan sikana. Mulla on jopa rajoja, se on aikas ennenkuulumatonta. Kukaan ei sit mulle tuu sanoon et ootpa sä kalpee, kun kerrankin oon ruskettunu! Eikä kukaan sit tuu vertaan että ethän sä mitään oo ruskettunu, kun olen ja jos tietäis sen miten aina ennen oon "ruskettunu" ni ei sanois mitään.

Nyt oon kotona, ja jopa nukkunukin täällä kaheksan yötä. Tänään käytiin ostamassa mulle sänkykin, oli oikeen remppapäivä. Kun tultiin kotiin, riisuin sohvan päällysistä ja vein ne pyykkiin. Sit me kannettiin se sohva pois mun huoneesta. Sit imuroin ja laitoin patjan lattialle, se sänky tulee vasta parin päivän päästä. Sit asennettiin mulle vielä rullaverho, kyllä mun nyt kelpaa. Paitsi lamppu on vielä asentamatta, mutta sekin on jo ostettu. Että sitten kun se sänky on koottu niin tervetuloa kylään vaan:D

Tänään illalla mulle iski ihan erikoinen vitutus. En oikein ihan tarkalleen tiä mistä se johtu mut ärsytti kyllä. Ja sit lisäks vielä itseluottamusongelma niin ei hyvä yhdistelmä. Mutta ungiin on vielä se pari päivää niin ehkä toivun siks. Ja sitten kyllä tulen iloiseksi kun vihdoin näen kaikkia kavereita siellä. No en nyt ehkä ihan kaikkia, mutta monia kyllä. Nyt kun menee nukkuun niin toivottavasti saan edes unta niinkun nyt en oo saanu viime aikoina.

Ainiin, ne jutut ainakin ärsytti et maha oli sairaan kipee tänään ja sitten kävin vielä illalla vaa'alla mikä oli suuri erehdys koska olin kauheasti lihonu. Ei todellakaan hyvä ilta.

Kotona hetki

2009-07-02T09:28:00.002+03:00

Eilen tulin kotiin ja huomenna lähen Italiaan. Että älkää ihmetelkö kun ei blogi päivity. Tuun kotiin 23.7., että silloin ehkä sitten. Mutta jos jotakuta kiinnostaa ihan kauheesti että mitä mulle kuuluu, niin jos kertoo osotteensa mulle jotenkin että sen saan joko huomiseen aamuun mennessä tai sitten kännykkään matkalle, niin lupaan kyllä lähettää kortin:)

Kävin eilen lääkärissä ja mulla on korvatulehdus ja poskiontelontulehdus. Ei kiva.

Tre veckor i Sverige - snart det är förbi

2009-06-29T23:30:00.002+03:00

Kirjotan nyt vähän sellasen päätöstekstin, vaikka mulla onkin vielä yks kokonainen päivä lasten kanssa jäljellä. Tähän on mahtunu mukavia ja vähän ikävämpiäkin päiviä näihin kolmeen viikkoon.

Eka viikko meni totutellessa. Silloin en osannu puhua ruotsia yhtään enempää kun mitä peruskoulussa kolmessa vuodessa opetetaan. Kaikki oli että miten ihmeessä selviät, mä en ainakaan osais puhua mitään. Mutta lähdin vaan avoimin mielin matkaan ja sillä asenteella että kyllä sitä oppii puhumaan jos on pakko vaan puhua koko ajan. Sanakirjan tietty otin mukaan ja sen voisinkin laittaa orienteraren niihin 22 kysymykseen että din mest lästa bok:)
Silloin mietin että aika kauheeta jos mua alkaakin kyllästyttää koko ruotsin kieli, koska oon tähän asti kuitenkin siitä niin paljon tykänny niin ikäväähän se olis. Mutta ei onneks alkanu. Sen ekan viikon, kun en ollu tottunu, selvisin sillä ajatuksella että kohta on Jukola.

Toinen viikko olikin sitten jo paljon helpompi. Siinä oli vaan yks päivä yksin lasten kanssa ja muina päivinä niiden äitikin oli kotona. Ja sitten viikonloppuna olikin jo juhannus. Se oli tyypillinen ruotsalainen juhannus, ne sano, kun oli aivan sairaan kylmä ja loppuillasta sato. Mietin että kyllähän tää on ihan samanlainen sitten kun Suomenkin juhannus:)
Mutta sitä vietettiin kyllä ihan erilailla. Niinkun jo kerroin, en oo viettäny suomalaista juhannusta, mutta enpä usko että suomalaiset sillä tavalla tanssis jonkun kepin ympärillä keskellä päivää. Ehkä sitten kun pari rohkasuryyppyä on otettu, mutta että keskellä päivää, ei nyt sentään.

Vika viikko meni siinä ja siinä. Lapset riehu koko ajan eikä uskonu mua. Mutta ei mulla oo mitään keinoja, mun ois pitäny tehä omat säännöt heti ekana päivänä, mutta eihän mun kielitaito siihen ois riittäny, jos riittäis nytkään. Kun vanhemmat kyllä voi tehä mitä vaan sääntöjä ja kyllä niitä uskotaan, kun tietää mitä on seuraukset.

En oo ollu mikään erityisen kiva lapsenvahti. Aika tiukkis:) Oisin toisaalta voinu ottaa sellasen linjan että mä oon se kiva ja mun kans tehään vaikka mitä hauskaa mikä muuten on kiellettyä. Mutta ei, en mä vaan ois pystyny siihen. En todellakaan anna jätskiä lounaaks vaikka lapset kuinka huutais. Musta on jo tarpeeks erikoista että ne syö lättyjä ja hilloo lounaalla. Noi lapset ei kyllä oikein taida tykätä musta.

Mun on ollu vähän hankala olla kun poltin etureiteni. Jos lapset haluaa syliin tai pitää mua jalasta kiinni (niin lapset tekee sitä et ne roikkuu jalassa), niin en voi antaa se tapahtua kun mua sattuu niin paljon. Ja Felicia tykkäs siitä et se kiipee mun reisiä ylös ja sit roikkuu pää alaspäin pitäen samalla mua käsistä, niin senkin oon joutunu kieltään, kun mua sattuu. Mutta ei se mitään, enköhän mä selviä ja pieni palaminen muuttuu rusketukseks aikanaan. Niin että ei haittaa.

Kolme viikko on kyllä aika pitkä aika. Se on just sopiva siihen että haluaa parantaa kielitaitoaan, mutt se on pitkä aika ilman kavereita. Tosin mä olin vaan kaks viikkoo ilman kavereita, mutta tuntu sekin pitkältä. Ikävöin varsinkin tässä loppuaikoina sitä että saan puhua jonkun kanssa, koska onhan se paljon hauskempaa kun kirjottaminen. Ja oon ollu nyt niin paljon yksin ja on niin paljon kerrottavaa, että on jo aikakin mennä kotiin ja nähä kavereita. Oon kaivannu teitä<3. Kiitos kaikille jotka ootte muistanu mut vaikka oon täällä, kiitos teille jotka ootte jutellu mun kanssa ja kommentoinu tänne.

Mutta vaikka mulla ei ookaan koko ajan ihan kivaa ollukaan, niin suosittelen kyllä tällästä. Että jos vaan saatte mahdollisuuden niin lähtekää ulkomaille opetteleen kieltä, siellä sitä helpoimmin oppii kun on pakko. En ehkä suosittele lasten vahtimista, koska se on raskasta millä kielellä tahansa. Mutta kannattaa asua jossain perheessä, missä ei puhuta suomee, koska silloin arkikieli kehittyy. Että jos vaan saatte mahdollisuuden niin käyttäkää se ihmeessä. Aina on kivempi olla ulkomailla sen kielen ympäröimänä kun opiskella luokkahuoneessa jotain sanoja. Eller hur?

Nu jag har host också

2009-06-28T22:07:00.002+03:00

Luin tossa Demiä (sitä samaa kesäkuun Demiä jota oon lukenu jo yli kuukauden), ja siinä oli kesän ykköspuuhat mitä kaikkien pitää tehä. No, en oo tehny niistä kymmenestä kun varmaan kaks. Paljon on siis vielä tekemättä ja kokematta. Ainakin vesisota ja puuhun tai katolle kiipeeminen on sellasia mitä haluaisin tehä. Enkä oo ees uinu vielä tänä kesänä paitsi Vuokatin aivan sairaan kylmässä vedessä ja sinnekin tytöt melkein joutu mut pakottaan. Että paljon ois vielä koettavaa tältäkin kesältä:)

Mutta, huomenna Astrid Lindgrenin maahan joten hyvää yötä:)

Ni får inte äta glass på lunch!

2009-06-26T22:05:00.002+03:00

Tänään oltiin sellasessa länkkäripuistossa. Sen nimi on High Chaparral ja se on Smålannissa keskellä ei mitään. Eli täällä ihan lähellä:) Siellä oli kaikenlaista nähtävää ja hienosti rakennettuja villin lännen taloja. Ajettiin myös hevosvaunuilla ja lapset sai intiaaneilta kasvomaalaukset. Ja ne oli oikeita inkkareita, jotka oli tullu Kanadasta asti sinne vaan maalaan ihmisten kasvoja. On siinäkin kesätyö.

Mutta toi Marianne, jonka luona siis oon, kerto että monet ihmiset tulee sinne koko kesäks ja asuu asuntovaunuissa ja kävelee vaan ympäri sitä puistoo hienoissa vaatteissa. Sellasissa sen ajan mukasissa leningeissä ja muissa. Ja tosi moni tekee sitä, ja vielä joka kesä! Mitä ihmettä. Eikö niillä oo muka muuta tekemistä kun kävellä ympäri teemapuistoo hienoissa vaatteissa? Luulis että kun oikein miettis niin keksis hienompiakin tapoja viettää kesää.

Mulla on kurkku karheena ja kauhee jano koko ajan. Viime kerralla kun mulla oli tällanen, muistin et se on ollu mulla ennenkin mutta en muistanu et mitä siitä seuraa ja mitä kannattaa tehdä. Ajattelin että kirjotan ylös ja seuraavalla kerralla voin sitten kattoo mikä siitä kehittyy ja mitä pitää tehä. Mutta tietenkin unohdin. Nyt en taaskaan muista yhtään mitä tapahtuu. Ja että kauanko tää kestää. Mutta vähän kyllä siltä tuntuu että kohta menee ääni.

Mietin tossa joku päivä että kun tää talo on sairaan iso että kuka tän siivoo? Kun oon kuitenkin ollu täällä melkein kolme viikkoo ja kertaakaan tätä ei oo siivottu sinä aikana. Ei sillä että täällä likasta olis, ei yhtään. Paitsi keittiössä kun lapset heittelee ruokaa. Mutta tänään mulle selvis sekin asia. Tänne tuli siivooja kaheksalta. Mulle oli kyllä varotettu etukäteen et en ihmetelly:) Mutta tää on niin iso talo että se viipy neljä ja puol tuntia. Ja se, että se tuli kaheksalta, mikä ihmeen älynväläys se oli? Felicia nukku vielä silloin ja mäkin oisin jos en ois tienny siitä. Oltiin sitten häiritsemässä sitä koko ajan, välissä vaan käytiin siä uimakoulussa. Se reissu muuten meni ihan hyvin:) Ei ees jääty junan alle vaikka aika lähellä oli:)

Huominen aamupäivä mulla onkin vapaa ja ajattelin vähän mennä kaupunkiin katteleen. Jos vaikka tuhlais palkkaansa vähän:) Sunnuntainakin mulla on vapaata, mut en tiä mitä tehään. Ja maanataina se Astrid Lindgrenin maa:) Oon käyny siä viimeks ku olin kuus, sori annoin joillekin väärää informaatiota ku muistin väärin:) Mutta kyllä siellä mukavaa oli silloin ja toivon että nytkin.

En ollu oikein tyytyväinen tän illan kulkuun. Ensinnäkin, paloin olkapäistä siellä HC:ssa ja nyt vähän sattuu. Sitten, mun se kurkku on karheena niin en voi juosta. Ja sitten vielä kun menin koneelle ja ajattelin et nyt onkin mukava jutella kavereiden kans niin eihän siä melkein ketään ollu. Ja nekin vähät jotka oli lähti heti pois. Enkä muutenkaan ollu oikein tyytyväinen niihin keskusteluihin, ihan kun mun kanssa ei oltais haluttu jutella. Tuli vähän paha mieli ja ei huvittanu mennä nukkuun. Mutta onneks kohta Italiaan, jossa ainakin Salla kaipaa mua kovasti<3

Knäckebröd

2009-06-25T11:28:00.002+03:00

Eilen en ehtinytkään olleenkaan kirjottaa tänne. Olitte varmaan tosi pettyneitä:) Mutta, eilen käytiin lasten kanssa syöttämässä vuohia ja lampaita. Ja syötiin jätskiä. Söin sellasen jätskin jota kesäkuun Demissä oli mainostettu. Siin sanottiin et "Nappaa jäätelö altaasta kun olet treffeillä ja luvassa on helliä suukkoja. Minttu pitää hengityksesi raikkaana!" No, en kuitenkaan ollu treffeillä mutta hyvältä se maistu:)

Eilen kävin myös lenkillä ja tein jotain ihan epätavallista. Sellasta, mitä en ikimaailmassa ois itteni kuvitellu tekevän. Onhan muut sitä harrastanu jo vaikka kuinka kauan ja ei sitä mitenkään erikoisesti katota, vaikka musta vähän siltä tuntukin. Mutta, mulle se oli jotain niin uutta ja jännittävää. Ja tosi outoo. Nimittäin, ku oli niin kuuma ni hetken (oikeesti aika kauan) sitä pohdittuani otin sit paidan pois ja juoksin pelkällä urheilutopilla. Se oli vapauttavaa ja mukavaa. Kantsii kokeilla, mut ehkä ekaks jossain mis ei oo vaaraa törmätä tuttuihin. Et ei sit haittaa vaik joku kattoiskin pahasti:) Mutta se oli kivaa, kokeilkaa. Ja pojilla sama juttu tietty ilman paitaa. Mua vastaan tuli muuten kaks miestä jotka juoksi ilman paitaa. Ja ei ollu kovin hyvät lihakset et ei muakaan sit hävettäny niin paljoo:)

Lenkin jälken pompin myös trampalla. Silloin mulla oli kyllä paita:) Mutta sekin oli kivaa, mut tosi raskasta. Mutta hyvä vaan, ei se pahaa tee:)

Tänään tänne tulee iltapäivällä kaks lasta kylään. Leikkiin noiden mun hoitolasten kanssa. Toivottavasti ne ei tappele vaan leikkii nätisti, ni mun ei tarvi tehä mitään. Voin vaan ottaa aurinkoo ja kattella ain välillä et kukaan ei kuole. Ei paha. Paitsi tietenkin jos joku kuolee. Ei ois meinaan kiva.

Huomenna mun päivästä tulee luultavasti kauhee. Mun pitää viedä Felicia uimakouluun. Pyörällä. Ja ottaa Vincent mukaan. Ei siinä vielä mitään, mutta kun ajattelee mitä kaikkee voi tapahtua. Ne ei haluakaan lähetä ja meille tulee sairaan kova kiire. Felicia ei suostukaan meneen sisään vaan jää ulos vetkutteleen niinku viime kerralla. Ne alkaa ikävöidä isäänsä. Sitten vielä, sinne on ylämäki, ja en todellakaan jaksa polkee sitä sillein et mun takana on kaks ihmistä. Sit meidän pitää kävellä ja sit ne ei haluakaan ja jää poimiin vaik kukkia. Tai lähtee juokseen takas kotiin. Tai muuten vaan eri suuntiin. Ja sitä paitsi, kun me tullaan takas niin kello on vasta jotain kakstoista. Siitä menee vielä ainakin neljä tuntia ennekun niiden vanhemmat tulee kotiin. Eli jos oon ihan uupunu jo siitä aamusta niin en voi levähtää kun vasta joskus illalla. K-u-o-l-e-m-a, luulenpa.

Igår

2009-06-23T13:29:00.002+03:00

Eilen lakkasin mun kynnet. Ihan vaan hetken mielijohteesta, ja vieläpä sormenkynnet. En tiedä miks tein sen, koska ei sillä kovin piristävä vaikutus oo koska mun lakka on väritöntä. En muistanu, että lakka kynsissä tuntuu niin erikoiselta. En olis lakannu jos oisin sen muistanu.

Eilen me oltiin lasten kans rannalla. Siellä oli sikana eri ikäsiä ruotsalaisia teinejä. Ne kulki pari kertaa meidän ohi ja katto kyllä aika nyrpistäen. Oli mullakin kuitenkin kesämekko päällä, et en mä niille ihan kauheesti hävinny ku niil oli sortsit ja bikinit. Mutta katto pahasti kuitenkin.

Illalla olin Bredaryds SOK:n reeneissä taas. Mulle oli annettu sellanen ohjelma, jossa oli vedetty yli terräng-KM ja vaihdettu se klubbudkavleniin. Valmistauduin siis suunnistusreeneihin. Mut vietiin taas sinne samaan paikkaan. Olin siä jotenki liian ajoissa, vaikka ihan sovittuna aikana. Istuin sitten siinä pihalla ja mun kans tuli jutteleen sellanen tyttö. Se oli kans siitä perheestä, mutta ei asu kotona koska se käy lukiota muualla. Se oli ihan mukava ja eka suunnilleen mun ikänen jonka kanssa juttelin. Se myös lainas mulle lenkkareita kun mulle selvis et ne on paremmat. Siellä perillä, niiden seuramajalla, sain tietää että tänään ois sittenkin se terräng-KM, joka on sen seuran juoksukilpailu. Mun pitäis juosta 5km, enkä ollu yhtään valmistautunu siihen. Verkattiin siinä sitten 10min ja eihän se mulle mitenkään riitä, niin huonostihan se juoksu sitten kulki. Meidän sarjassa oli mun lisäks yks tyttö. Se juostiin lenkkipoluilla, jossa oli välillä sellasta sairaan liukasta puuhaketta. Ei kiva. No tuli sitten huono aika joka tietenkin julkastiin sen seuran sivuilla. Ne varmaan oikeesti luulee et oon joku nevari.

Täällä Ruotsissa ku oon ollu ni oon nähny aika paljon kaikkia eläimiä. Tää on kyl aika maaseutua niin ei ihme. Mut oon nähny lehmiä, hevosia, kissoja, koiria, kanin, jäniksiä, ketun, lampaita, vuohia ja sit kaikkia lintuja. Ja kaikki paitsi hevoset ja kanin yhen lenkin aikana.

Eilen mulle tuli joku juttu. Se ei varmasti ollu koti-ikävä, koska miks mä ikävöisin jonnekin jossa oon ollu vähemmän aikaa kun täällä? Enkä ikävöiny myöskään äitiä tai isää. Enkä sen puoleen pikkuveljeäkään:) Mutta jotain mä kuitenkin ikävöin. Ikävöin sitä, et tunnen kuuluvani johonkin. Koska tänne en kuulu, vaik täällä ihan mukavaa onkin. Enkä kyl tunne kuuluvani sinne meidän uuteen kotiinkaan, ei se oikeestaan tunnu kauheesti kodilta. Kaipaan kaikkia kavereita, ja niitä juttuja mis ollaan oltu yhessä. Niinku esim. volli. Tai ripari. Tai mikä vaan mis on kavereita. Onneks, kun täältä tuun ja lähen Italiaan, niin siellä on paljon kavereita. Et vaikka en oo kotona niin näen monia kavereita. Sit vähän aikaa lomailua ja ei kavereita, mut ei se mitään koska ihan kohta sen jälkeen on ungi. Ja siellä on taas kavereita vaikka kuinka paljon. Paitsi Anniina ja Vera esim. ei oo:(
Mutta onneks mulla on sellasiakin kavereita jotka muistaa mut vaikka oon täällä. Ja onneks on keksitty kännykkä ja mese. Ja orienterare:) Mutta, kaipaan teitä kaverit. Ootte ihania<3

Midsommar

2009-06-21T23:06:00.003+03:00

No nyt Luke nukahat sitten ihan taatusti. Meinaan nyt on paljon asiaa:)

Torstaina olin uimakoulussa Felician kanssa. Siellä mun ei tarvinnu uida, mutta kattella. Ja se on maauimala, vettä sato kaatamalla. Ei kiva. Mutta siellä näin sellasen tytön, ehkä seittemän vanha, ja sillä oli ihan jäätävät vatsalihakset. En pysty käsittään kuinka se on ne saanu. Onkohan se tehny jotain?

Torstaina ajettiin torpalle. Sinne oli sairaan pitkä matka, ainakin kolme ja puoli tuntia. Oli siinä pikkusen ahdasta kahen turvaistuimen välissä takapenkillä:) Nukuin kylläkin varmaan puolitoista tuntia siitä matkasta. Ja ainakin saman verran mulla oli kauhee vessahätä mut en kehannu kysyä et voidaanko pysähtyä. Siinä sitten vaan kärsin:) Se automatka oli kyllä ihan mukava kun oli hyvää musiikkia. Ja se tän perheen isä osas viheltää melkein kaikki, ainaki Katy Perryä ja Lady GaGaa. Se mies on tosiaan jotain viiskyt:) Ajettiin myös muutaman kerran ylinopeutta, ainakin kerran seittemänkympin alueella 110...

Se torppa tosiaan oli pieni. Siellä mulla heräs kysymys että miks ihmiset käy mökillä? Ei mitenkään et paheksuisin mutta ihmettelin vaan. Että miks pitää käydä mökillä jos asuu maalla? Mut kyl mulle se alko pikkuhiljaa sitten selvitä et mikä siellä mökillä niin ihmeellistä on. Mut sitä en kyl tajua et miks mökin pitää olla kaukana? Esim. yhellä mun tutulla, joka asuu Tampereella, on mökki Sevettijärvellä. Se on Lapissa ja ihan pohjosessa. Sinne kestää ajaa jotain kakstoista tuntia. Mitä ihmettä varten se mökki on?

Perjantaiaamuna kun heräsin niin lähettiin tekeen midsommarstångia. Se on siis juhannussalko på finska. Laitettiin koivunoksia ja kukkasia ja muuta mukavaa. Kun se oli valmis niin juotiin vähän mehua ja syötiin keksejä. Sitten alettiin tanssia siinä juhannussalon ympärillä. Tanssittiin piirissä ja leikittiin leikkejä. Mä tiesin niistä ainakin Pienet sammakot ja Karhu nukkuu. Sit ne leikki myös Porsaita äidin oomme kaikki. Juhannuksena?! Olin et mitä ihmettä, miks me sitä leikitään, eikö ne erota juhannusta ja joulua vai mikä on.

Äiti kysy multa kun kerroin et oltiin tanssittu et oliko hyvännäkösiä poikia. Olin et joo, jos tykkää sellasista seittemänkymppisistä papoista. Että keski-ikä siä tais olla jotain 60 vuotta, kun oli siä kuitenkin Felicia ja Vincent vähän laskemassa ikää. Oli siä pari jotain suunnilleen mun ikästä poikaa, mut en kyl voi sanoo et ne ois ollu hyvännäkösiä. Aika tavallisia:) Ja sitten vielä, me ei tanssittu siä muuta kun piiritansseja. Et ei mitään paritansseja:)

Illalla mentiin joillekin tutuille. Sieltä mentiin juhla-alueelle, jossa oli jotain karkkikojuja ja tanssilava ja juhannussalko igen. Odoteltiin aika kauan ja sitten taas leikittiin ja tanssittiin. Sit päästiin takas sinne tutuille. Siellä syötiin ja sitten mä vaan tylsistyin koko illan. Istuin millon missäkin ja sit siellä oli kylmä. Mun piti vaihtaa mun mekko valkosiin kesähousuihin. Silloin musta tuntu et kesä on tullu, kun laitoin valkoset kesähousut jalkaan. Ne ei kyl eka meinannu mahtua mut kyl sit kuitenkin:) Eikä ne oo kun kaks vuotta vanhat.

Pompin myös vähän aikaa trampalla, mutta lopetin kun kärpänen lensi mun suuhun. Ei ollu muuten kivaa se. Toinen syy miks lopetin oli se et lapset halus tulla pomppiin siihen trampalle:)

Illalla katoin viä Peppiä ja sitten menin nukkuun.

Nyt oon viettäny ruotsalaista juhannusta. Siihen kuuluu juhannussalko ja tanssi sen ympärillä. Taidan olla ehkä enemmän ruotsalainen kun suomalainen, koska en oo ikinä viettäny suomalaista juhannusta. En ees tiedä mitä siihen kuuluu. Onko muuta kun kokko? En oo ikinä nähny kokkoa livenä. Ens vuonna aion kuitenkin kokea sen. Tietääkö joku missä voisin nähä kokon ens vuonna?

Illan aikana mulla heräs pari muutakin kysymystä. Nää taitaa olla niitä Anniina joista puhuit:) Kattelin Peppiä ja siinä ne söi metsämansikoita ja laitto niitä niihin heiniin. Mietin, et miks niin tehdään? Onhan se kivan näköstä mutta kun ne kuitenkin syödään heti niin mitä ihmeen järkee? Eikö ne vois heti syödä, olis paljon helpompaa. Siinä illan aikana, olihan siellä juhlissa monta pikkutyttöä hienosti pukeutuneena mekkoihin, mietin et miks pienten tyttöjen on niin vaikeeta pitää helmat alhaalla. Kun ne koko ajan nostelee hameidensa helmoja korviin. Eikä niiden äidit sano mitään. Kun olishan se paljon kauniimman näköstä jos helmat olis siististi alhaalla eikä alushousut näkyis. Eller hur?

Viikonlopun aikan kattelin myös aika paljon lastenohjelmia. Siis sen Peppi-elokuvan lisäks:) Mietin, et miks lastenohjelmissa on aikuisia? Kun mua ei kyllä ainakaan naurata yhtään jos aikuiset siä pelleilee keskenään jossain tyhmissä asuissa. Piirretyt on kivempia, tycker jag.

Lauantaina aamupäivällä harrastin vähän liikuntaa farkut jalassa. Kävin pyöräilemässä ja pompin trampalla. Olihan se ihan hauskaa mutta aika tyhmältä se tuntu kun mulla oli ne farkut. Illalla ei tehty sitten mitään erikoista, paitsi syötiin hyvää ruokaa. Toisaalta kaikki mitä oon täällä syöny on ollu hyvää, että ei sen puoleen.

Aamulla kävin lenkillä. Juoksin oikeen metässäkin:) Oli ihan mukavaa, paitsi aika kuuma. Mutta sen jälkeen oli hyvä olo.

Luin muuten Anssi Koivurannan blogia. Petyin. Se ei kirjottanu mitään meistä:( Muutenki sen blogi on aika onneton, se päivittää sitä niin harvoin ja kirjottaa tylsiä juttuja. Mutta ne kommentit on kyllä hauskaa luettavaa, siellä sen fanit vaan palvoo sitä:)

Nyt ajattelin mennä nukkumaan. Unohdin jotain, mutta jospa muistan sen vaikka huomenna.

Ainiin, yks juttu vielä. Kun olin Tukholmassa, näin sellasen tytön, jolla oli farkkuminari. Ei siinä sinänsä mitään, mutta kun se minihame oli niin levee, että siitä sais kaks hametta mulle. Ja mä oisin mahtunu siihen hameeseen ainakin kolme tai neljä kertaa. Enkä ees liiottele yhtään. Miks ihmeessä niin lihavat käyttää minareita?

Stalltjej

2009-06-17T23:47:00.003+03:00

Tänään ratsastin hevosella. Se oli ihan kivaa, muuta ei kyllä kovin mielenkiintosta. Sitä en jaksais harrastaa. Ja mikä musta on todella tylsää on niiden hevosten harjaus ja niiden koppien siivous. Aika tyhmää harrastaa siivousta musta. Mut toisaalta, mikä mä oon arvostelemaan toisten harrastuksia, en mikään. Eli kai se ihan hyvä harrastus on jos tykkää.
Siitä en kyllä tykänny tänään kun jouduin oleen siellä tallilla melkein kuus tuntia. Se oli sairaan tylsää. Kännykänkin olin jättäny pois ni en voinu soittaa kellekään. Tuskaa....

Siellä tallilla kaikki vaan laitto jotain hyttyssprayta koko ajan ja poltti sellasia hyttyskiemuroita. Mä en nähny siellä yhtäkään hyttystä. Näin vaan sellasia aivan sairaan pieniä kirpun kokosia ötököitä, jotka kai pistää mutta se ei tunnu missään ja jälkee ei oikeestaan jää. Että jos ne on niitä hyttysiä joita ne kovasti karkottaa niin aika erikoista. Toisaalta jos ne on niiden pahimmat ötökät niin ehkä oon immuuni niille kun meillä Suomessa on vähän suuremmat ja kivuliaammat hyttyset.

Mulla oli tänään oikeen ratsastushousut ja paidat ja kaikki. Ne housut oli oikeestaan aika kivat, sellaset tosi ihonmyötäset. Vähän niinkun legginsit, mutta enemmän housujen näköset. Niissä housuissa näky myös mun reisilihakset, ja siinä tarvitaan kyllä tosi kireet housut et ne näkyy. Sillä voisinkin alkaa harrastaa ratsastusta kun ne housut on niin kivat. Mutta toisaalta, siel talleilla ei käy kovin paljoo ihmisiä ja melkein tyttöjä vaan, että eihän mua siellä kukaan kattelis. Eli hukkaan menis.

Mä lähen huomenna mökille. Ollaan siellä kai kolme yötä, ja en usko että siellä on konetta. Kuinka siis pärjään? Lisäks mua häiritsee kun mulla ei oo mukana juhlamekkoa, vaikka sellanen käskettiin pakata mukaan sinne mökille. Oon sitten alipukeutunu ja kaikki kattoo et toi on se suomalaisjuntti. Mutta, ei voi mitään.

Suosittelen ruokalistalle muuten Spaghetti carbonaraa, det smakar jätte gott:)

Jag tänkte bara.

2009-06-16T21:48:00.004+03:00

Tiedättekö mikä on mukavaa? No ainakin se kun saa uusia kavereita. Suunnistus on siitä hyödyllinen harrastus että sen kautta saa paljon uusia kavereita. Olisko aika köyhää olla esim. shakinpelaaja tai joku muu tollane mis ollaan vaan yksin tai muutaman kaverin kans. Tai sitten joku jääkiekkoilija tai balettitanssija, joiden lajeissa on lähinnä vaan toista sukupuolta ja se oma ryhmä. Ei saa sillein uusia kavereita.
Esimerkkejä niistä paikoista mistä oon saanu uusia kavereita on vaikkapa viime kesän ripari ja sit tän kesän volli. Oon saanu ihania uusia kavereita, parempia kun ykskään mun yläasteelta tai saatikka sitten ala-asteelta. Monien kans oonki pitäny yhteyttä koko talvenkin. Ja sitten keväällä ja syksyllä kun kavereita näkee niin se on mukavaa.
Kisoissakin tutustuu uusiin ihmisiin lähinnä vanhojen kavereiden kautta. En ees muista koska viimeks olisin esittäytyny jollekin.
Mietin sellasia jotka ei ollu esim. suunnistusriparilla ja vollilla. Aika köyhää niiden elämä jossain kisoissa, kun ketään ei tunne. Siellä vaan istuu omalla rinkallaan jossain oman seuran vanhojen pappojen kanssa ja miettii et voi jospa elämällä ois sisältö. Mutta niinkun joku aika osuvasti sano että kavereita saa puhumalla. Tai sitten tiiän kyl yhen henkilön joka yritti saada kavereita vaan olemalla niiden kanssa. Ei kuulemma onnistunu kovin hyvin:)

Ajattelin vaan.

Här igen

2009-06-16T09:40:00.003+03:00

Täällä Ruotsissa taas. Eilen, maanantaina, kun jotkut saatto vähän nukkua Jukolan univelkoja pois, minä urhoollisena heräsin jo seittemältä. Piti meinaan pakata loppuun ja mennä sitten kouluun ilmottautuun ja infotilaisuuteen. Jos joku ei vielä tienny, niin pääsin kuin pääsinkin Sammon urheilulinjalle. Olen siitä hyvin iloinen. Melkein myöhästyin siitä infosta, mutta se onneks alko myöhässä:) Sain Sampo-oppaan, mutten mitään muuta hyödyllistä. Otin kuitenkin paikan vastaan niin pääsenkin sit syksyllä sinne.

Sit aamupäivällä lähin takasin Ruotsiin. Nyt lensin Tampereelta Tukholmaan. Tukholmasta mun piti jatkaa heti junalla matkaa, mutta kuinkas kävikään. Ainakin kolme junaa oli ihan täynnä, lukuunottamatta ykkösluokkaa. Sinne en kuitenkaan sitten halunnut:) Mutta mulla oli sitten Tukholman keskustassa aikaa yli kolme tuntia. Käytin sen tietysti hyväkseni ja lähin shoppailemaan:) Kattelin kaikkia kivoja vaatteita ja sovitinkin yhtä ihanaa mekkoa, mut en sit ostanu sitä. Tajusin et en tykkää mallista, se kangas oli kyl ihana. Ei ollu oikein shoppailufiilis päällä kun jalkoja särki ja olin ihan väsyny. Palasin sitten takas rautatieasemalle.

Vihdoin pääsin junaan. Siellä vaan nukuin ekan puolitoista tuntia. Matka kesti siis kolme tuntia. Sit mun vieressä istu sellanen armeijapoika, joka alko jutteleen mulle. Se ihmetteli miks oon Ruotsissa töissä enkä Suomessa. Sit se kysy millasta Suomessa on, se ei ollu koskaan käyny! Aika erikoista ettei oo ees Suomessa käyny.
Kaikki matkustajat vaan valitteli et on kauheen kuuma. Mulla oli musta pitkähihanen päällä ja mulla oli ihan sopiva, ei erityisen kuuma. Ihmettelin. Mutta se ei mua haitannu et vaikka olin siinä kakkosluokassa niin siellä tarjoiltiin vettä kun oli mukamas niin kuuma.

Vaihoin junaakin kerran, mut se oli helppoa, vaan toiselle puolelle olevaan junaan menin. Rautatieasemalta mut haettiin. Söin vaan iltapalan ja sit menin nukkuun. Kello oli silloin ehkä kymmenen täällä.

Laitoin kellon soimaan kaheksalta. Heräsin ennen sitä, mut nukahdin uudestaan. Ja heräsin ja nousin ylös silloin kaheksalta. Mun ja muiden ihmisten aikataulut ei välttämättä ihan kohtaa kun meen aikasin nukkuun ja herään aikasin. Kaikki ei ehkä tee niin.

Tänään ne lapset on aamun tarhassa. Kohta ne tulee..

Ja joo, kyllä mä pärjään täällä ihan hyvin. Ei tarvi siitä huolehtia. Kerron kyllä sitten jos jotain tulee. Mutta tottakai saa kysellä mitä kuuluu, sehän on vaan mukavaa:) Ja kommentoida saa kans;)

Jukola

2009-06-14T17:59:00.003+03:00

Selvisin kotiin sieltä Ruotsista, enkä edes meinannu eksyä:)

Nukuin kotona yhen yön, ja heti aamulla lähettiin ajaan kohti Mikkeliä. Siellä perillä olikin sitten mukavaa, vaikka matka olikin melko tylsä ja tavallinen. Ekaks mentiin syömään. Sit piti pystyttää teltta, jossa en kuitenkaan nukkuis. Sitten pääsin onneks vapaaks ja tapasin Anniinan:) Siinä sitten ennen Venlojen starttia vaan katteltiin Anniinan kans. Ja yritettiin myös nähä erästä henkilöä, missä kuitenkin epäonnistuttiin.

Katottiin startti ja alettiin valmistautua omaan suoritukseen. Siitä voin sanoa että eipä ollu kummosesti valmistauduttu:) Verkattiin Sannin, Lauran ja Essin kanssa ehkä noin 5 minuuttia ja koko ajan pisti. Että todella hyödyllistä.

Mutta mun suoritus meni ihan kivasti. Koukkailin kyllä muutamaa rastia ja puolessa välissä tajusin että hei, vois alkaa juostakin. Olin siis kyllä juossu muutenkin, mut silloin vasta alko kulkeen. Olisin jaksanu vielä pari kilsaa, maali tuli liian nopeesti. Mut ens kerralla tiedän sit, et voin alkaa juosta jo vähän aiemmin. Tai sit voisin myös harkita sellasta kun alkuverryttely:)

Pääsin suihkuun vasta joskus puolitoista tuntia mun maaliintulon jälkeen. Eikä ollu hirveen erikoinen suihkukaan, kylmää vettä ja kauhee tungos.

Iltapäivä ennen Jukolan starttia suju ihan mukavasti kun on niin paljon kavereita. Istuskeltiin vaan ja tehtiin kaikkea muutakin kai. Ja sitten, voitteko uskoa, yhessä vaiheessa me törmättiin ihme panostajiin, joihinki jotka lähti iltalenkille niiden öistä/aamuista suoritusta ajatellen. Aika kummallisia tyyppejä:) Ja sitten, vielä pahempi, jotkut panosti jopa NUKKUMALLA vähän ennen suoritustaan. Näiden joukossa ainakin mestarivalvoja-Luke. En olis ihan heti Lukestakaan uskonu.

Sitten oli meidän oma Jukola-Juhla, joka ainakin kuulu kauas. Saatto olla pikkuisen noloa kun monta sataa ihmistä, mukaanlukien ne panostuslenkkeilijät, kattelee kun me vaan huudetaan jotain hurraata keskellä kenttää. Mutta hieno perinne on juu ja kaikkee.

Yö suju mulla lähinnä Anniinan kanssa. Ekaks käytiin isommalla porukalla kattomassa lähtö K-paikalta. Kaikki paitsi yks sankari ois pitäny hylätä avausosuudelta, kun ne ei käyny K:lla. Se oli kyl ihan mielenkiintosta kattoo. Ja jos joku ei nähny niin siit otettiin kyl videoo. Että voi kysyä jos välttis haluaa nähdä niin eiköhän se hoidu.

Katteltiin viestiä lähinnä Anniinan makuualustalla istuen katoksen lipan alla, kun välillä sateli. Tai no, ei me kyllä oikeestaan sitä viestiä hirveesti siinä vaiheessa seurattu:) Välillä käytiin syömässä ja vessassa ja sitten me vaan istuttiin siinä ja juteltiin.

Katottiin et eihän meidän tarvi seurata viestiä vasta kun nelos- ja kutososuuksien osalta, kun muilla ei oikein ollu meidän kavereita. Tai no muutama ehkä vitosella mut sitä ei jaksettu seurata:) Mentiin loppusuoran varteen kun ajateltiin et ehkä kavereita alkais kohta tuleen. Päädyttiin siinä vaan hyttysten ruoaks. Ei ollu muuten kiva, eikä Jempun hyttyskarkotusmenetelmä toiminu yhtään. Mutta sitten tuli kavereita, joita me kannustettiin. Osansa sai ainakin Karo, Jere, Jermu, Luke, Tuomo ja Timo. Ja sit ehkä kannustettiin myös jotain omia seurakavereita:)

Kun toisen kerran oltiin menos kannustaan kavereita, katottiin siin matkalla loppuratkasu. Jesjes. Mut sit kannustettiin viä Panua ja Totsia. Voitte varmaan arvata et mitä huudettiin Totsille siinä vikalla rastilla ja sen jälkeen:)

Loppuaamu suju ihan kivasti myös, lähinnä syöden ja vessassa käyden. Sit alkokin porukka lähteen koteihinsa. Että kiitos vaan kaikille ja moikka vielä kerran:)

Yö ei ollu yhtään kylmä, mikä oli musta erikoista. Mutta hyvä juttu se oli. Ja meillä oli kivaa. Harmi vaan että pojat joutu ehkä vähän nukkuun ja sit juokseenkin silloin yöllä.

Kyseessä oli mun eka Jukola, jossa juoksin, koska viimeks jouduin järjestään Jukolaa. Oli sekin ihan jees. Mutta, mua ei jännittäny melkein yhtään, oikeestaan ollenkaan siellä vaihtopuomilla. Ehkä mulla oli väärä asenne. Oikeella asenteella oisin kyl parantanu ainaki 20 sijaa ja 15 minuuttia. Tai ehkä jotain sellasta:)

Ja jos haluatte lukea jokinsorttista Jukola-analyysiä tai muita ajatuksia kisasta, niin siihen on ihan muut sivut. Esimerkkinä Totsin blogi, luulen et sinne kyllä tulee jotain vähän enemmän kisastakin kun tässä kerrottiin.

Sitten viä lopuks: Oon tällä hetkellä aika onnellinen:)

Ni måste tala svenska, varsågod!

2009-06-11T10:14:00.004+03:00

Eilen, kun mulla oli ne kolme lasta niin ei se ollukaan paha. Ne leikki keskenään koko päivän just niinkun mulle oli kerrottu. Laitoin niille vaan aamupalan ja kattelin hetken kun ne leikki. Sit ajattelin et eihän mua tässä tarvita ja menin keittiöön lukeen jotain maalaiselämälehtee. Laitoin ruuan ja jatkoin sen jälkeen lehtien lukua. Välillä kävin kattoos et kaikki on hyvin ja et tavarat ei mee rikki. Aika rento päivä siis. Ja koko päivän sato kaikenlisäks, joten meidän ei tarvinnu lähtee pihalle eikä ees keskustella siitä. Mikä helpotus:)Lantliv, lehti jota luin täällä ku oli tylsää. Tää talo on muuten ihan kun tosta lehdestä:)

Iltapäivällä, kun se Kajsa haettiin kotiinsa, mun piti tehäkin jotain. Lapset meni tietokoneelle ja sitä piti valvoo et ne on korkeintaan tunnin siinä. Just ku olin menossa sanoon et pitää lopettaa, Felicia alko itkeen. Menin kattoon mikä oli ja näin et Vincent oli ottanu koneen johdon pois seinästä ja Felician peli oli menny pois. Felicia juoksi taas vessaan murjottaan ja Vincent alko myös itkeä ku se ei tajunnu mitä tapahtu. Yritin selittää Felicialle et sen ois kuitenkin pitäny lopettaa ku se oli pelannu jo tunnin. Onneks niiden isä tuli kotiin ja mä vapauduin.

Illalla olin taas Bredaryds SOK:n reeneissä, nyt oli suunnistusta. Selitettiin kauheen pitkästi ja vaikeesti mitä piti tehä. En heti ymmärtäny, mut kun se selitettiin toisen kerran niin tajusin. Siinä piti seurata siimaria, ja kun tuli sininen lappu, piti pistää hakaneulalla reikä siihen missä oltiin. Sitten tuli omituinen ja vaikee osuus. Kartan takana oli numerot yhdestä kymmeneen. Kun kävi ekalla rastilla, piti piirtää viiva siitä reiästä numeroon 1. Ei voinu sitten vaan kirjottaa sitä numeroo siihen reiän viereen?? Mutta ehkä se oli tätä ruotsalaista logiikkaa.

Keltasen lapun kohdalla piti kattoo ympärilleen, ja jossain näky rastilippu. Sit piti laittaa reikä siihen missä se rasti on. Ja taas piirtää viiva reiästä numeroon. Oli vähän ikävä kun siinä sateli ja sit piti ottaa koko ajan sitä karttaa pois muovista. Lopussa ei ollu meinaan helppoo sekään kun kartta ihan löysänä ja nopeesti pitäis toimia.

Perillä sai kattoo onko kaikki reiät oikeissa kohdissa. Mulla oli kaikki paitsi yks, koska tajusin vasta tokalla keltasella lapulla, et siinähän kerrottiin mikä piste se on. Vähän ois ollu kyllä hankala nähdä 50m päästä että jaahas, se on ojanristeys ihan selvästi. Kun heinä vielä oli mun korkusta siinä välissä.

Kun olin tullu metästä, en tienny mitä piti tehä. Aloin sit vaihtaa kuivia vaatteita siinä. Just ku olin vaihtanu kuivan paidan ja sukat, laittanu tuulihousut ja lenkkarit, niin se nainen jonka kyydillä olin tullu tuli kysyyn haluanko mennä sen kaa juokseen. Menin sitten kun ajattelin et kai joku loppuverkkakin ois ihan jees. No tää lähti painaan sellasta vauhtia etten mukana pysyny. Juostiin ihan sika pitkään ja kovaa. Luulin et se ei oo ihan loppuverkan tarkotus. Mulla oli ihan sairaan kuuma kun mulla oli ne paksut tuulipuvun housut. Sitten se nainen vaan jätti mut sinne mettään ku en halunnu mennä niin kovaa. Olin vähän et mitä tää on, ja ku en ees ymmärtäny et oliko se loppuverkka vai mikä kun niin kovaa piti juosta. Selvisin kuitenkin takas autolle.

Ne vei mut takas Nybergeille ja ilta suju ihan hyvin. Söin iltapalaks vastaleivottua pullaakin:)

Siellä reeneissä oli yks ärsyttävä mies. Se kysy multa siellä metässä mun mielestä että asutko jossain? Olin vähän et kai mä nyt jossain asun, et mikä kysymys toi oli? Sit ku kysyin et vad, se vaihto enkuks. Sit yhellä rastilla, jonne olin saanu kiinni mua ennen lähteneen tytön, se mies oli taas. Kun kysyin siltä tytöltä et pitääkö mun leimata siä rastilla olevalla pihtileimasimella, se sano et ei. Lähin jatkaan matkaa kun kuulin et se mies sano sille tytölle et: "Hon kan inte tala svenska. Du måste tala engelska." Olin että niin varmaan, kyllähän mä ruotsia osaan, en vaan tajunnu et miks se kysy multa et asunko jossain. Meinasin kääntyä ja mennä sanoon sille että: "Jag kan tala svenska också. Jag är här för att tränä min svenska, så ni måste tala svenska till mig. Om ni tala bara engelska, jag kan inte träna min svenska. Så svenska, men långsam, varsågod!" En sitten kuitenkaan kääntyny vaan jatkoin matkaa. Enkä onneks nähny sitä miestä enää.

Tänään mulla on taas aamuvapaa. Huomenna lähenkin sit kotiin. Ja Jukolaan:) Joudun huomenna meneen taksilla, koska mun juna lähtee vasta yheksän jälkeen ja noi joutuu lähteen jo seittemältä johonkin. Mutta enköhän selviä:)

Jos ymmärsin oikein, mun ens viikko on tällanen:
ma: matkustuspäivä ja lukioon ilmottautuminen
ti: työpäivä
ke: vapaapäivä
to: vapaapäivä
pe: juhannus
Aika kivalta siis vaikuttaa, luulen että pystyn tohon. Ehkä.

Täällä en voi valittaa et en sais tarpeeks ruokaa kun ite teen sen, mutta ku en osaa arvioida et paljonko lapset syö niin teen sit liian vähän ruokaa itelleni. Mutta on siinä yks positiivinenkin asia, meinaan jos tää näiden vaaka näyttää oikein, oon laihtunu ainakin 3 kiloa. Saatan siis päästä tätä menoo rantakuntoon siihen mennessä kun lähetään Italiaan:)

Ni måste lyda mig! Nej, sager de.

2009-06-09T23:25:00.004+03:00

Tää päivä oli yhtä tuskaa. Aamuvapaa oli kyllä mukava:) Hain lapset puistosta, ja taas mentiin pyörällä. Se oli nyt vaikeempaa, koska Felicia ei ollu nyt väsyny ja se polki välillä itekin. Meinasin kaatua koko ajan kun se nyki meitä eteenpäin. Leikittiin lite ulkona ja sit Vincentille tuli jano. Felicia halus pyöräillä mutta se ei totellu mua ja pysyny pihassa niin pakotin sen sisälle. Se suuttu mulle eikä todellakaan tullu ekalla sanomisella. Sisällä se lukittautu vessaan. Tietenkään en löytäny mehua niin Vincentkään ei ollu tyytyväinen. Pienellä rohkaisulla selvisin siitäkin;)

Loppupäivä me luettiin kirjoja ja askarreltiin ja ne riehu. Hela tiden. Odotin koko ajan et Marianne tulis kotiin. Viimein se tuli ja me lähettiin heti Bredaryds SOKn juoksureeneihin. Otettiin pyörä mukaan ja ymmärsin et mun pitäis pyöräillä takas. Jatkoin toisella kyydillä reeneihin, jotka oli kaukana. Reeneissä oli intervalleja ja mua pisti koko ajan. Juoksu ei muutenkaan kulkenu niin ne varmaan luuli et oon joku nevari joka ei jaksa juosta.

Reenien jälkeen oli joku palaveri. Se oli kesälomasuunnistuskoulun vetäjille. En jaksanu kuunnella:) Se kesti sairaan kauan. Lopulta, just kun oltiin lähössä niin Marianne soitti ja kysy missä oon. Se lupas hakee mut koska oli niin myöhä ja sato. Sain kyydin myös huomisiin reeneihin.

Ne reenit ainoostaan oli sillein et ne meinas puhua mulle enkkua jos en heti ymmärtäny. Oisin pärjänny jos ne ois vaan toistanu sen ruotsiks mutta ei. Mutta toisaalta, osaan puhua myös enkkua niin ei siinä mitään. Oon täällä kuitenkin oppimassa ruotsia niin ois kiva et mulle puhuttais sitä.

Täällä olossa ei sinänsä oo mitään vikaa edelleenkään, pärjään kyllä. Ja ruotsiks, ei mitään ongelmaa. Mutta en ehkä jaksais hoitaa lapsia kolmee viikkoo. Onneks on Jukola ja muut viikonloput välissä. Ja ei mulla koti-ikävä oo, kun en ees tiä miltä se tuntuu kun mulla ei oo ikinä varmaan ollu sitä. Mutta vähän ehkä kyllästyttää.

Näillä täällä muuten ei oo viä kesäloma. Ne oli kateellisia kun kerroin että mullapa on:) Mut jo kaks tyyppiä on kysyny multa minkä linjan otan lukiossa. En tajunnu kysymystä, mutta sit rupesin miettiin et ehkä täällä pitää valita joku linja niin siks ne kysyy. Seuraavan kerran kun kysytään aion sanoa että: Vi måste inte byta linjen i gymnasiet. Vi kan studera vad vi vill.

Nånting

2009-06-09T10:38:00.006+03:00

Yks juttu vielä mikä oli hauskaa. Nimittäin junamatka takas kotiin vollilta. Kun junassa oli sikana niitä kavereita joihin olin tutustunu vollilla tai sitten jo aikasemmin. Ja sitten Totsin mäenlaskuvideo oli myös kiva:) Ja muutenkin oli hauskaa, kiitos kaikille:) Junassa kuulin myös yhen kiinnostavan jutun:D

Ledig morgon

2009-06-09T09:45:00.003+03:00

Nyt on aamupäivä ja mulla vapaata. Lapset on dagiksessa, josta mä haen ne (taas yhellä pyörällä) kaheltatoista. Nyt kun mulla kerran on aikaa, voisin kirjottaa vähän kattavammin esim. vollista. Muutakin ku et se oli kiva ja kiitos vielä kerran kaikille:)

Lauantaina matkustettiin junalla Kokkolaan. Mun piti tietty varata meille junaliput, koska mun kaverit on vähän saamattomia;) Mutta se suju ihan hyvin. Ja sitten se seuraavan päivän sprintti oli myös helt okej.

Mutta, se volli:) Matkustettiin bussilla Kokkolasta Kajaaniin ja se bussi oli ihan täynnä suunnistajia. Sekin oli jätte rolig:) Perillä meitä odotti tilausbussi, joka vei meidät Vuokattiin. Se ilta oli vähän sellasta säätöä huoneiden kanssa ja muuta. Mentiin myös käpysotaa, ja jotkut rohkeet oli uimassa. Mä en:) Saatettiin vähän ehkä valvoakin, en kyllä nyt ihan muista;)

Seuraavana päivänä, kun leiri alko vasta iltapäivällä, tilattiin aamulla taksi. Lähettiin Sotkamoon, jonne edestakanen taksireissu makso huimat 2,5e. Sotkamossa käytiin ruokakaupassa ja vaatekaupassa, jossa valittiin Panulle paita. Mahto olla äiti ylpee:) Mutta sitten mentiin Hiukan uimarannalle, joka on joskus valittu Suomen viidenneks parhaaks. Meillä oli kyllä uimakamat mukana, mutta koska oli liian kylmä, kukaan ei menny uimaan. Otettiin kuiteskin aurinkoo. Ja pojat kyllä vähän hyppi suossa:)

Sitten kun joku rupes valitteleen nälkää, muutkin hoksas että että ruoka vois olla ihan kiva. Päädyttiin Kotipizzaan, kuinkas muutenkaan:) Kun oltiin syöty, haettiin vielä evästä illaks ja ajettiin taksilla takas Vuokattiin.

Leiri alko ja muitakin ihmisiä saapu paikalle. Kai siinä jotain luentoa oli ja reenejäkin:) Mutta ei kai niissä ihmeempiä, aika tavallisia ne oli. Tosin kaikki ressas ihan sikana testijuoksua, joka oli tytöillä 3000m ja pojilla piti olla 5000m mut ohjaajat mokas ja pojat juoksi 4600m eli kierroksen liian vähän:)

Öisin meillä sitten olikin hauskaa:) Ainakin me paettiin ikkunasta tokasta kerroksesta paloportaita pitkin, syötiin patonkia ja pullaa, juoruttiin, laskettiin muovinpaloilla mäkihyppymäen alastulorinnettä ja sitten vaan oltiin ja juteltiin. Ainiin, olihan meillä aina välillä kaunis tankotanssiesityskin:)

Vikana yönä kun piti valvoa eniten, me Anniinan kans nukahdettiin ihan heti. Mutta se ei ollu tarkotus. Toisaalta ehdittiin me sinäkin yönä kivetä mäkihyppytorniin ja kuunnella musiikkia ja jutella. Mut sit me nukahdettiin:)

Vähän jäi ehkä harmittaan kun kaikkee en ehtiny kokeilla. Esim. pullonpyöritys ja kätköily jäi väliin. Mut mä en ookaan tosikätköilijä:)

Leirin ehkä parasta antia oli myös se, kun yhdistetyn maajoukkuemiehet tuli Vuokattiin leireileen ja viä samaan taloon. Kytättiin ovella ja saatiin Anssi Koivurannan, Jim Härtullin ja Lauri Asikaisen nimmarit ja paljon kuvia. Ja sitten, kohokohta: Meillä oli disco vikana iltana, mikä muuten oli kivaa, mut siellä ei oikein laitteet toiminu. No, jotkut sitten toimi ja haki Anssi Koivurannan kavereineen soittaan meidän discoon kitaraa. Se oli jännää, eikä sitä satukaan ihan jokaiselle:) Laulettiin Apulantaa sen kanssa. Mutta nyt mä odottelen et se päivittää sen blogia, et kirjottaako se mitään meistä:) (Laittaisin kuvia mutta kun en oo kotona ja ne kuvat on.)
Mutta hieno leiri oli kaikinpuolin, vähän ehkä lyhyt vaan:) Mutta kisoissa nähdään<3

Nytten, se miks mä täällä Ruotsissa olen ja miks välillä säger någon på svenska, johtuu siitä että olen kesätöissä hoitamassa äidin ruotsalaisen työkaverin lapsia, Feliciaa ja Vincentiä. Ja tää perhe on kokonaan ruotsalainen. Så jag måste tala bara svenska. Mutta, olen täällä kolme viikkoa yhteensä, tuun välissä käymään Jukolassa, että siellä nähdään:) Sitten takas kaheks viikoks jos joku ei osannu laskea. Tulisin hulluks ilman tietokonetta. Meinaan täällä voin onneks puhua suomea ja ajattelukin sujuu ihan hyvin suomeks:) Muuten ajattelen mitä aion sanoa ääneen ni ruotsiks.

Mutta hyvää kesää hei, sehän on jo alkanu! Syökää mansikoita, jätskiä ja muita kesäherkkuja, uikaa ja olkaa myöhään ulkona. Ja nauttikaa, kohta se koulu taas alkaa. No ei, kunhan pelottelin:)

Det regnar här :(

2009-06-08T22:14:00.003+03:00

Tänään oli eka päivä mulla yksin noiden lasten kanssa. Men det var helt okej. Lähettiin aamulla pyörällä, huom. yhellä pyörällä, kirjastoon. Se oli ihan kauheeta kun yks oli istuimella takana ja toinen sellasella ihme pyöräjutulla myös takana. Mun eka kerta pyörällä jossa on istuimessa ihminen takana enkä saanu harjotella ollenkaan. Mutta ei meinattu kaatua kun kerran:)

Felicia kiukutteli bara några gånger mutta muuten oli ihan kivaa. Käytiin myös kahvilassa för att fika vai miten se sanotaan. En osaa suomentaa sanaa fika mut jotain kahvin juontia se on. Tai mehun. Tai jotain sellasta. Mut toisaalta, on se myös syömistä, että en tiedä:)

Tein meille lounasta. Piti kyl soittaa porukoille kotiin ja kysyä et mitä pitää tehdä mut kyl se ihan hyvin onnistu. Kanaa ja uusia perunoita. Smakat gott! Siinä vaiheessa Vincent heräs kun piti alkaa syödä. Se oli nukahtanu sinne pyörän istuimelle. Oli varmaan niin tasanen kyyti:)

Loppuiltapäivä me sit vaan luettiin kirjoja, mikä on vaikeeta jos ei tiä joka sanasta miten se sanotaan. Saatto Feliciaa vähän kyllästyttää kun en osannu lukee joka sanaa ja sit ku tuli kauheita taukoja. Mutta en kyllä voi opetella joka kirjaa ulkoo etukäteen et sit voisin lukee ne hyvin heti. Tai ehkä voisin, mutta en halua. Pidän tätä sosiaalista elämää yllä:)

Huomenna mulla on aamupäivä vapaata ja illalla meen juoksureeneihin på svenska. Mitäköhän siitä tulee, ja varsinkin siitä kun mun pitää pyytää kyyti sinne joltain sen seuran henkilöltä jonka reeneihin meen. Mutta enköhän selviä. Ja ylihuomenna suunnistusreenit:)

Mutta nyt voisinkin kohta mennä nukkumaan että jaksan huomenna leikkiä. Ja pyöräillä också:)

Se viesti jota en saanu lauantaina ni nytten ymmärrän kyllä miks en saanu sitä silloin. Sain sen eilen:)