On aika kivaa olla minä

Syksy on menny ihan hurjaa vauhtia ja tää on ollu ehkä paras syksy ikinä mun tähänastisessa elämässä. Oon tehny kaikkea kivaa, tutustunu ihan mahtaviin uusiin tyyppeihin ja vaan nauttinu olostani.

Kyllä jokaisella pitäisi olla kurkkukiharrin.

Silti musta tuntuu ettei mulla ole vähään aikaan ollu aikaa tehdä mun omia juttuja. En oikein tiedä mitä ne omat jutut ois, mutta jotenkin tuntuu siltä etten ehdi pysähtyä ja ajatella. Tai leipoa tai kirjottaa blogia tai jotenkin kehittää itseäni ihmisenä. Tai mitä vaan. (Tän lisäks mulle on ollu koko syksyn jotenkin tosi vaikeeta ilmasta itteäni, pään sisällä ajatus on ihan hyvä mutta sen ulos saaminen järkevässä muodossa on tosi kovan työn ja tuskan takana.) Luin Emilian blogista kuinka se oli piristäny jonkun tuntemattoman päivää ja aloin miettiä milloin viimeksi mä oon tehny jotain vastaavaa. Ilahduttanu jotakuta tai auttanu jotakuta. Sitä ei lasketa että oon tehny ruotsin lähtötasotestin nyt 5 kertaa, koska se on mulle pelkästään hauskaa ja oon varmasti saanu apua sitten vastaavasti jossain muussa. Tarkotan nyt sellasia juttuja joista seuraa just sellasta pohdintaa ku Emilialla. Mulla on aikaa ajatella maailman menoa ja omaa elämääni vaan silloin ku meen nukkumaan, ja mä kuitenkin nukahdan aika nopeesti niin ne jää ehkä vähän kesken.

Sain tuparilahjaksi kaikkea kivaa

Mun aikaa vie tällä hetkellä koulu ja siihen liittyvät asiat kuten opiskelu, tutorointi ja kaikki tapahtumat sekä partio, urheilu ja kaverit. Mulla on täällä suunnistajatytöt, mun kanssa alottaneet koulukaverit ja ne kaverit joihin oon tutustunu tänä syksynä ja joiden kanssa käyn koulua nyt. Haluan käydä kaikissa mahdollisissa tapahtumissa ja tehdä kaikkea mitä en viime vuonna voinu tehdä, joten mun kalenteri on aika täysi. Sitten kun siihen tulee jotain suunnittelematonta, mun insinöörimielen on vaikea hoitaa tilannetta järkevästi. Luin että on suorittamista aikatauluttaa elämäänsä, värikoodata kalenterinsa ja tehdä listoja tekemättömistä asioista.
Mä oon syksyn aikana pelannu lentopalloa, pesäpalloa ja sählyä, uinu, käyny ryhmäliikuntatunneilla, juossu, pyöräilly ja jopa alkanu käydä salilla. Mä tykkään urheilla, ja parasta on juoksu, mutta koska mä en oikein pysty tekemään sitä niin paljon kun haluaisin, on ollu pakko keksiä jotain muuta. Mä oon vihdoin löytäny rauhan mielessäni tän urheilun suhteen, ja voin tehdä kaikkia kivoja juttuja eikä mun tarvi masentua siitä etten voi juosta joka päivä.

Mä palasin siis Ruotsista takas Tampereelle ja TTY:lle. Jatkan mun opiskeluja lähinnä niiden kanssa, jotka alotti koulun viime vuonna. Pitkän harkinnan jälkeen aloin myös tutoriksi, mikä oli kyllä erittäin hyvä päätös, koska sen johdosta oon tutustunu niihin tyyppeihin keiden kanssa käyn samoja kursseja. Mä myös päätin että nyt käyn kaikissa kivan kuulosissa tapahtumissa etten vaan missaa mitään ja että tutustun ihmisiin ja pidän hauskaa. On ollu vaan pari tapahtumaa joihin en ehkä lähtökohtasesti oisi jaksanu lähteä mutta oon lopulta ollu tosi tyytyväinen että lähdin. Parhaita yksittäisiä kokemuksia tältä syksyltä on ollu kolmen päivän excursio ja pikkujouluristeily.

Excu ja reisikisa.

Risteilyllä oli kivaa ja minun tukka on pinkki.

Tän syksyn ajan mä tapailin yhtä sellasta tosi kivaa poikaa ja oon onnellinen kaikesta siitä mitä se toi mun elämään, vaikkei siitä sitten mitään tullukaan. Paitsi ystävä, eikä se ole huono juttu ollenkaan. Mä opin uusia asioita sekä itsestäni että tästä maailmasta, kun tutustuin uuteen ihmiseen tavallaan intensiivisemmin kun kehenkään muuhun koskaan aiemmin. Parasta oli, kun se usko muhun kun mä en uskonu itteeni, kuunteli mua kun mä stressasin ja puhu asioista avoimesti.
Kiitos että olet olemassa :)

Mä en tiedä mitä mun pitäisi tehdä tän ajankäytön suhteen. Kaikki jutut mitä teen on mulle mieluisia ja haluan olla mukana kaikessa kivassa, mutta mulla pitäisi olla aikaa myös itelleni. Tuntuu että mulla on vaan kaks vaihdetta, kaikki tai ei mitään, ja että viime vuoden ei mitään -vaihde johti siihen että nyt pitää olla kaikki. Kun mulla välillä on hetki aikaa, en yhtäkkiä muka tiedäkään mitä tehdä. Se on vähän outoa, kun kuitenkin viime vuonna vietin suurimman osan vapaa-ajasta itekseni. Joululomalla mulla on onneks taas aikaa vaikka miten paljon, ehkä keksin jonkun ratkasun tähän mutta luultavasti en, vaan jatkan vaan elämääni kuten ennenkin, pääosin nauttien ja silloin tällöin stressaten.