Säästökuuri

Kattelin vähän tilin saldoa ja tuli sellanen juttu mieleen että vois vähän säästää. Mä nyt en kovin tuhlailevainen ole yleensäkään ja kyllä tilillä sen verran rahaa on että aivan hyvin pärjään, mutta näin ei ole tätä menoa enää kauaa. Siitäkin huolimatta vähän huolestuin, että olin tehny alkuvuodesta päätöksen että tänä vuonna käytän matkustamiseen vähintään tonnin. Tämä sen takia, että halusin etten ainakaan oman piheyteni (miten tuo sana kirjotetaan?) vuoksi jätä mitään kokematta. Ja olenkin matkustanut ihan riittävästi, lennelly niin että tulee huono omatunto. Tänä vuonna oon käyny Växjössä, Tukholmassa, Falunissa, Göteborgissa, Amsterdamissa ja Suomessa. Tiedossa on vielä reissut Värnamoon, Suomeen (tästä pahimmat omantunnontuskat), Uppsalaan ja toivottavasti Göteborgin Lisebergiin.

Tääl on kevät

Tässä kuussa oli siis tarkotuksena säästää. Tylsyyspäissäni lähdin kuitenkin shoppailemaan yks päivä. Mähän en tunnetusti ikinä löydä mistään mitään, joten ei hätää. Paitsi tällä kertaa. Ostin kahdet housut. Ne oli kyllä ihan järkihankintoja, kesähousut joita etsin jo viime vuonna ja farkut alennusmyynneistä. Ja ne olikin ihan täydelliset farkut! Pituutta on paljon eli sopivasti, väri kesään sopivasti vaalea ja lisäks ne on mukavan joustavat. Hyviä ostoksia siis.

Sitte keksin että kyllä mun pitää nyt ennenkö muutan pois niin käydä mun vanhan työnantajaperheen luona. Ne asuu Värnamossa puolentoista tunnin junamatkan päässä, joten vihdoin soitin sen perheen äidille ja kutsuin itseni kylään. Jännittää vähän nähdä ne kuuden vuoden tauon jälkeen. Ne lapset ei kyl varmaankaan muista mua. Mutta kiva reissu varmasti tulossa.

Ens viikolla lähen taas Suomeen. Mietin et onko ihan pönttöä jos menen taas vaikka just olin, mutta toisaalta olin suunnitellu tätä wappureissua jo syksyllä. Mua aivan varmasti harmittais jos en menis, joten miksen menis. Kyllähän mä tahdon olla onnellinen, ja jos noin helppo asia edesauttaa sitä niin miksen sitä tekis. Ja sitä paitsi en töiden takia voi yhtään matkustaa kesällä, niin nyt pitää matkustella varastoon. Järkevää siis tämäkin.

Viikko wapun jälkeen on Tiomila Uppsalassa. Yritin saada sinne kyytiä, mutta täältä ei lähde naisia ja miesten kyydillä en kerkeis, niin taloudellisesti kannattavimmaks vaihtoehdoks osottautu lentäminen. Niin että alle viikko siitä kun laskeudun Göteborgiin, lähden sieltä taas lentoon. Tästä reissusta sentään vähän yritin luistaa, mutta kun mulle ilmotettiin että panostani tarvitaan niin minähän sitten saavun paikalle. Kunto ja jalan tilanne on pieniä kysymysmerkkejä, mutta kyllähän sitä ennenkin on vastaavassa tilanteessa oltu.

Säästöä tuli siitä, kun liityin Willys+ -jäseneksi ja sain siinä hötäkässä ilmasen tuotteen. Hain tänään voipaketin kotiin. Muutenhan en täällä ole voita ostanu, mutta aivan selvää säästöä oli tämä.

Kauheesti muita säästökohteita en ole vielä keksiny. Yritän kyllä ostaa halpaa ruokaa, mutta niin oon tehny koko vuoden. No, tuleehan tässä vielä yks opintotuki ja kesällä sitten palkkaa.

Tän kevään menoeriä on vielä ainakin huominen hieronta, jonne on aivan pakko mennä. Mun pohkeet on nyt tän juoksuharrastuksen alottamisen myötä menny pahasti jumiin ja koska en missään nimessä halua vammoja, on ennaltaehkäistävä.
Toinen juttu on toukokuussa oleva VårRuset. Se on juoksukilpailu, jossa on sekä ajanotto- että FunRun-sarjat. Juoksukisat on aina kalliita mutta toi kuulostaa tosi kivalta jutulta niin pakko mennä. Me ehkä toivottavasti saadaan koulusta joukkue sinne, koska jos on kuuden hengen joukkue niin Coop tarjoo piknikin. Sen joukkueen kanssa ei siis tartte mitenkään juosta ja jäsenet voi olla eri sarjoissa, mutta juoksun jälkeen sais ruokaa. Me tosin sovittiin Elinin kanssa jo, että jos ei saada joukkuetta niin pidetään oma piknik sitten. Niin, ja se kuntopuoli. Koska se on jälleen kerran heikko, vedän nopeet peruskunto- ja vauhtikestävyyskaudet tähän puoleentoista viikkoon. Sitä myös intervalliblokiksi kutsutaan, katotaan miten muikkelin käy.

Kalapuikkoja ja bataattiranskalaisia, ihan ite tein.

Ja rahallako ei muka saa onnea? Sain rahalla kortisonipiikin, joka mahdollistaa mun juoksemisen tällä hetkellä. Sain rahalla lentoliput, joilla lennän wappuun. Sain rahalla huiput farkut, sen juoksukisan ja nyt kuluneella viikolla vaikkapa jätskin, ite tehtyjä kalapuikkoja ja bataattiraneja sekä banaaneja. Kaikki nämä tekee mua osaltaan vähän onnellisemmaksi.

Jätskistä tulee hyvä mieli

Vitsit odotan kesää! Kun saavuin viikko sitten lauantaina Halmstadiin, täällä oli niin lämmin että takkia ei tarvinnu. Tänään porukka pelas biitsiä sortseissa, mulla oli kyl takki.

Aikaa mun Suomivierailusta on kulunu jo hetki, mutta mitään en oikeastaan ole tehny. Suomessa ehdin vielä käydä Anskun kanssa leffassa kattomassa Luokkakokouksen, avantouimassa suunnistajatyttöjen kanssa, työhaastattelussa, wappuinfossa, piikillä, Spinnin saunalla ja Minetillä jätskillä. Luokkakokous oli musta hyvä vaikka veikkaan et se uppoaa varmaan paremmin poikiin ku tyttöihin noin yleisesti. Avannossa vesi oli kylmää ja sauna kuuma, mutta avantouintikenkien ansiosta jalat ei tällä kertaa palanu. Ens kerralla vois vielä ottaa sen hiippalakin sinne saunaan niinku etikettiin kuuluu. Työhaastattelu kesti noin 10 minuuttia ja meni ilmeisen hyvin kun seuraavana päivänä soitettiin että tervetuloa töihin. Sain oman alan hommia koko kesäksi. Tulevaisuuden ja rahapussin kannalta parasta, mutta loman kannalta ei tietenkään. Mut toisaalta, niinkun äitikin sano, tervetuloa todellisuuteen.
Wappuinfo oli paljon parempi kun viimeksi, ja olisin toivonu että se olis ollu mun fuksiwappuinfo. Nyt kaikki jutut oli jo tuttuja niin infolla ei ollu niin suurta merkitystä. Sain vihdoin kortisonipiikin polveen ja nyt parin lenkin jälkeen tuntuu hyvältä. Kesällä menen kyllä selvittään että missä on vika, kun loukkaannun joka saakelin kevät. Liika harjoittelu ei ole mahdollinen skenaario tässä tapauksessa.
Illalla lähdin vielä Spinnin saunalle. Siellä oli aika paljon porukkaa mut mä en tuntenu ketään. Paitsi tietty ne kaverit keiden kanssa menin sinne. Kun teekkarihymniäkään ei laulettu niin lähdin himaan. Kiitos moi.
Perjantaina koulussa oli ruokana mustaa makkaraa, sitä olikin ikävä. Samoin kun Minettiä. Syötiin Anskun ja Nooran kanssa snickers-rahka lime-vihreä omena-black and white -jätskiannos, oli hyvää. Black and white on mun uus suosikki. Iltapäivän tsillailun jälkeen menin viel Sannille ja Lauralle. Osattiin pelata yhtä korttipeliä.

Mutta, lauantai olikin sitten jännä päivä. Heti kun saavuin kaupunkiin, vaihdoin kevyempää päälle ja lähdin äänestämään. Tähän mennessä olen äänestäny yhteensä 7 vaaleissa kun otetaan seurakuntavaalitkin huomioon. Oon äänestäny sekä ennakkoon että vaalipäivänä, ja nyt oli vuorossa uus kokemus: ennakkoäänestys ulkomailla. Se ei kyllä eronnu oikeastaan ennakkoäänestyksestä Suomessa, mutta tulipahan hoidettua velvollisuus.

Äänestyspaikkani Halmstadin Suomi-seura

---------Tähän väliin sopii muuten hyvin pieni poliittinen kannanotto.---------

Kun siis kaikkialla sanotaan, että tärkeintä on että äänestät. Että ei ole väliä ketä, kunhan käytät ääntäsi ja voit näin vaikuttaa asioihin. Tai ainakin jos ei äänestä niin menettää oikeuden valittaa päätöksistä. Sitten taas toisaalta kaikkialla haukutaan niitä jotka viimeks äänesti Kokoomusta, kun nyt on asiat niin perseellään. Myös jos äänesti Perussuomalaisia, sai halveksuntaa osakseen. Jos sitä edellisissä vaaleissa oli äänestäny Keskustaa, oli vastuussa niistä paskoista päätöksistä jotka viime kaudella tehtiin. Niin että ketä tässä enää voi sitten äänestää kun aina joku haukkuu. Mä en yleensä seuraa politiikkaa, mutta vaalien alla on aina pakko vähän seurata, että voi jollain perusteella valita ehdokkaansa. Tietty vaalien alla se tehdään aika helpoksi, kun joka tuutista tulee kaiken maailman vaalimainoksia ja mielipidetekstejä. Mun on pakko perehtyä ehdokkaisiin, että tiedän ketä äänestän. Mä myös haluaisin tavata mun ehdokkaan, niinkun viime vaalien alla tein, mutta koska se nyt ei ollu mahdollista, lähetin sille sähköpostia. Ymmärrän tosi hyvin jos kaikki ei jaksa tehdä tätä tutkimustyötä vaan jättää siksi äänestämättä. Erilaisia poliittisia kannanottoja äänestämättä jättämisen avulla en sen sijaan ymmärrä ollenkaan.

Koko viikon ahkeroin koulussa. Mulla on siis ergonomiaa ja materiaalioppia nyt, ja molemmissa on ei-kenenkään yllätykseksi ryhmätyö. Ne ei onneks vaikuta ihan kauheen vaativilta, kunhan vaan kirjottelee kaikkea liibalaabaa. Kun ryhmissä on 4 jäsentä, ei sellanen 12 sivua yhteensä ole kovin paha. Edes näillä svenska-skillseillä.

Villshärad

Tänä lauantaina tein retken. Se oli harjoituspyöräretki ens viikonloppua varten. Nyt poljin 35 kilsaa merenrantaa pohjoseen päin. Asun kyllä hienoilla hoodeilla, sitä ei voi kieltää vaikka mitä muuta mieltä tästä vuodesta olis. Lenkin lopuksi palkitsin itseni ilmasella jätskillä, joita jaettiin tuolla kioskilla. Magnumin uutuusmaku Pink Rasberry oli niin hyvä, että saatan syödä toistekin.

 

Muun ajan olen askarrellu, kirjottanu TTY:n ruotsinkurssille artikkeleja (tajusin että tässähän loppuu kohta aika ja mä olen ihan vasta alussa), juossu (!!) ja haaveillu kesästä. Mun mieliala on muistuttanu sydänkäyrää ja ollut nyt ihan viime päivinä riippuvainen netin toimivuudesta. Myös temppuileva pyykinpesukone ja suihkusta tuleva kylmä vesi ovat vähän koetelleet mun hermoja, mut muuten mulla menee ihan hyvin.

Parhaita keksintöjä

Oon tehny pari havaintoa esimerkillisistä insinööriratkaisuista ja haluan jakaa ne teidän kanssa:

Koulun invavessa. En ole asiantuntija näissäkään asioissa, mut kyllä mä tulkitsisin niin että invavessaan pitää mahtua pyörätuolilla, ja siks ne on yleensä vähän isompia ku normivessat. Onhan tääkin vähän isompi, mutta oviaukko on ihan saman kokonen enkä usko et siitä mikään pyörätuoli mahtuu. Sitä paitsi siinä on kynnys, nekään ei varmaan kovin kivoja oo.

Pyöräkaista. Siinä on jollain kaupungininsinöörillä oikein välähtäny.

Borta bra men hemma bäst

Kotiuduin maanantaina Amsterdamista, oltiin siellä pitkä viikonloppu Heinin kanssa. Tiistaina ja keskiviikkona olin koulussa, ja torstaina mun piti lähteä Ranskaan. Tuli kuitenkin pari muuttujaa, ja mä lensinkin Suomeen.
Kotona Tampereella olin iltapäivällä. Sillä matkalla kun kävelin linja-autoasemalta rautatieasemalle näin kaks kaveria. Olin tullu kotiin. Nappasin Sannin matkaan ja mentiin viemään tavaraa kirpputorille. En oikein tajua ihmisiä, jotka keräilee jotain vanhoja likasia lautasia, olkoonkin sitten Arabiaa. Mutta niin vaan meiltä vietiin puolet tavaroista ennenkö ne ehti edes pöydälle asti. Lauantaina kävin viemässä lisää tavaraa, jolloin taas vietiin teekannut ja pari muuta artikkelia heti kättelyssä. Jos tamperelaiset nyt kiinnostu näistä Arabia-aarteista, niin Kaakinmaalla kirpputori Kodin kakkonen, pöytä numero 37 vielä perjantaihin saakka.

 

Koska kello oli jo neljä enkä ollu syöny mitään kunnollista koko päivänä, oli jo vähän nälkä. Isä oli käyny kaupassa edellisenä päivänä, mutta ei sielt kaapeista oikein mitään ruokaa löytyny. Haalittiin kuitenkin pizza-ainekset ja tehtiin pizza. Sen jälkeen piti mennä hakemaan kaupasta seuraavien päivien ruokatarvikkeet, josta päädyttiin Sannille porkkanakakulle. Jussi soitteli jo huolestuneena et missä oon (=missä sen cokikset on), niin piti heittää tavarat kotiin. Illaksi menin Hervantaan. Olisin viihtyny siellä vielä kauemminkin, mutta neljältä herääminen alko ottaa voimille.

Käytiin Sannin kanssa kaupassa

Koska mun reissu oli äkkilähtö, en ollu kerinny suunnitella ohjelmaa kovin tiiviiksi. Mulla on siis koulusta pääsiäislomaa koko viikko, joten mulla on hyvin aikaa myös vähän ottaa tsillisti Suomen päässä. Perjantaina tein sitä miksi mut oli Suomeen lähetetty, huolehdin toipilaana olevasta pikkuveljestäni. Käytiin pienellä kävelyllä ja löydettiin ojasta vanha pyöränraato. Jussi totes siihen että tänään on amispäivä, joten kiskottiin pyörä ylös ja lähettiin kotipihaan. Vaihdettiin amisvaatteet päälle, otettiin painepesuri ja työkalupakki ja alettiin hommiin. Kyllä se vähän puhdistukin, ja ainakin saatiin irrotettua lähes jokainen osa. Veikkaan että siihen se jääkin.

#amispäivä

Lauantaina kävin siel kirpparilla ja Pyynikillä vesijuoksemassa. Olin yksin ja kerrankin en tylsistyny koko kolmen vartin aikana. Meinasin että uinti ois ollu myös jees, mutta siellä oli yks ainoo rata kuntouimareille joten annoin olla sillä kertaa.
Sitten tein vielä suurimman virheen minkä ihminen voi tossa tilanteessa tehdä, menin saunaan. Loppupäivä on siinä kohtaa taputeltu kun alkaa välittömästi väsyttää.
Ajoin kotiin, hain Jussin ja ajettiin kolmatta kertaa meidän uuden nähtävyyden ohi. Kissanmaalla on palanu talo, niin käytiin sitä rauniota tsiikaamassa.
Illalla oli Pyrinnön peli Pyynikillä, enkä varmaan oo ikinä ollu niin jännässä pelissä. Peleissä on aina niin kiva käydä kun näkee kaikkia vanhoja tuttuja sekä Namika-ajoilta että Pyrinnön kaikkien jaostojen kesäleireiltä (ne oli parhaita leirejä ikinä!!). Pelin jälkeen juteltiin tyttöjen kanssa viel hetki ennenkö jatkettiin eri suuntiin. Me lähettiin Anskun kanssa Hervantaan. Siellä vähän tuunailin mun haalareita ja Ansku oisi halunnu lähteä ulos seikkailemaan mut me ei Ninnin kans ihan innostuttu ideasta tällä kertaa.

Sain pääsiäismunasta vesipyssyvalaan

Sunnuntain vietin kotona, kun kaikki kaverit oli leirillä tai kotikotona tai muualla. Paitsi Salla, joka tuli moikkaamaan mua vielä illalla ennen kun lähti pitkän harjottelujakson jälkeen takas kouluunsa Vuokattiin.

Maanantaina oli vuorossa partiokaverit ja brunssi. Meidän viisituntinen brunssi oli oikein maistuva ja kiva. Onneks mukana oli myös kolmivuotias Peppi, koska mulla oli ollu ikävä lapsia. Miettikää nyt, koko sen ajan kun asuttiin Pispalassa, leikin naapurin lasten kanssa. Kun muutettiin pois, mulla oli viel partioryhmä, vaikkei ne nyt mitenkään pieniä ollukaan. Sit jo vuoden päästä alotin liikkarin, jota jatkoin viime kevääseen saakka. Niin nyt on ollu vähän vierotusoireita, kun en oo kuullu mitään ylihauskoja pikkulasten juttuja, paitsi sitten nyt. Niin että voitteko kaverit hankkia lapsia, mä tulen kyllä niitä hoitamaan :)

Tein brunssille pashan, Salla autto

Illalla, kun juuri ja juuri olin toipunut brunssista, Sanni ja Aleksi tuli käymään. Kuvattiin Punahilkka-haasteita varten jumppavideoita, ja tein taas uuden enkan leuanvedossa, neljä!!!! Videolla näkyy kuitenkin vaan kolme, syytän tästä Aleksia. Tästä on kyllä vielä vähän matkaa siihen kymmeneen minkä vedin aivan kevyesti telinejumpassa 8-vuotiaana.
Lähin vielä vähän testaamaan jalkaa, ja sellanen puukkoa polveen -kipu tuli 22min kohdalla. Hienointa tässä oli tietty se, että kävellen matkaa kotiin oli vielä vartti, ja joka askel sattu. Mutta koska luotan kortisoniin kerta se viimekskin autto, niin haen piikin vielä tällä Suomi-vierailulla.

Nyt Suomiaikaa on jäljellä vielä neljä päivää, ja kalenteri alkaakin olla kivasti täynnä. Enää ei oo montaa päivää kesään, ja sen pitäisi tulla Halmstadiin vähän aiemmin. Odotan jo taas kerran sitä, että voi lähteä ulos pukematta kauheeta kerrosta vaatteita päälle. Kesällä on niin helppoa.

Helmipuuro on hyvää