Nyt tää vaihto on ehkä osottautunu sellaseks vastoinkäymiseks. Koulu on ihan mielenkiintosta kyllä eikä mulla ole huonosti asiat, mutta tää ei oo ainakaan vielä ollu mulle sellanen parasta ikinä -kokemus, mitä kaikki aina hehkuttaa.
Tälle keväälle ja kesälle on tiedossa kaikkia kivoja reissuja ja muita, kun vielä on mahdollisuus lähteä jonnekin. Kun siirryn työelämään, en oo enää yhtään niin vapaa lähtemään kun nyt. Enkä tätä ennenkään ole ollut, kun syksyn tein kahta työtä ja sitäkin ennen yhtä vuoden verran koulun ohella. Melkein kaikki kevään viikonloput on jo täynnä ohjelmaa, ja pitäis yrittää ehtiä katsastaa myös tätä Tsekkiä kun täällä kerran asun.
Päätin (taas kerran), että haluan elää mun elämää niin, että oikeesti nautin siitä. Teen vaan asioita joita haluan (ja jotka on oikeesti pakko tehdä) ja joista tuun onnelliseks. Olin ennen vaihtoa kirjottanu tän kevään tavotteeksi unelmien toteuttamisen. En tarkalleen silloin tienny mitä se tarkottaa, mutta aattelin että kun mulla nyt vielä on aikaa tehdä mitä haluan, niin se aika pitää hyödyntää. En voi tehdä asioita vaan miellyttääkseni muita, vaikka toki myös muiden miellyttämisestä voi tulla hyvä mieli. Ei kuitenkaan oman onnellisuuden kustannuksella.
"Jos hyvinvointiblogeja ja muita vastaavia medioita on uskominen, onnellisuus pohjautuu terveellisiin elämäntapoihin, riittävään liikuntaan ja ravitsevaan ruokavalioon, tietoisen läsnäolon harjoittamiseen, kiitollisuuteen ja merkityksellisiin ihmissuhteisiin."
Voisin uskoa tätä, koska oon onnellinen kun saan sellasta ruokaa kun haluan ja kun laihdun, mikä on tietty seurausta terveellisistä elämäntavoista ja ravitsevasta ruokavaliosta. Liikunta taas on aina ollu mulle sellanen onnellisuudenlähde, että etenkin ilman sitä oon oikeesti aika onneton. Aina ei tietty huvita liikkua, mutta ei mikään aina huvita.
Tietoisesta läsnäolosta en oikein nyt osaa sanoa mitään, ja jos en muuta täällä vaihdossa opi, niin ainakin kiitollisuutta. Kaikki toitottaa sitä, että on hyvä nähdä uusia paikkoja ja tapoja, niin oppii sitten arvostamaan sitä mitä kotona on. Arvostin jo ennen tänne lähtöä kouluruokaa Ruotsin systeemin takia, ja meidän tiskikoneesta oon kyl muistanu olla kiitollinen ihan joka pesukerralla. Elämäni parhaiten sijotetut 250e puolikkaasta tiskikoneesta. Lupaan jatkossa olla myös entistä kiitollisempi siitä, että mun elämässä on niin mahtavia ihmisiä, joita mulla on kotona mahdollisuus nähdä päivittäin. Siitä päästiinkin kivasti merkityksellisiin ihmissuhteisiin. Arvostin niitä kyllä tosi paljon jo Ruotsissa asuessani, kun siellä tunsin itteni aika yksinäiseks.
"Onnellisuus on subjektiivista hyvinvointia."
Eli se minkä ite koen hyvinvoinniksi, tuottaa mulle onnellisuutta. Itsehän se onnellisuus pitää rakentaa, vaikka voihan siihen muutkin vaikuttaa. Koska tänä keväänä mun läheiset ihmiset on kaukana, enkä voi kokea onnellisuutta olemalla niiden kanssa (skype ym. ei oo ihan sama asia) enkä myöskään kokea asioita yhdessä ystävien kanssa, mun on kehiteltävä muuta. Urheilu on asia, jota voin onneksi tehdä tällä hetkellä aika vapaasti, kun oon saanu pysyä terveenä. Ja tarkotan isompaa kuvaa, olin just flunssassa, mutta raajat toimii ja viikon tauon jälkeen voin taas urheilla miten haluan. Koska tykkään myös tosi paljon suunnitella tulevaisuutta ja käyttää kalenteria, oon merkinny sinne kaikkia kivoja urheilujuttuja. Keskiviikkosin pelaan korista aamuseiskalta ja torstaina lentopalloa. Ens viikolla meen katsastaan uimahallin, kun ostin sellasen sali+uimahalli -yhdistelmäkortin. Viime viikolla kävin salilla ja oli jotenki ihan sikahyvä reeni, että jäi tosi hyvä mieli siitä. Mulla ei ole varsinaisia salitavotteita, mutta on mulla siellä monia kehityskohteita.
Eilen löysin huikeen lenkkipolun ihan tästä läheltä peltojen keskeltä, ja sieltä näky yli kaupungin. Oikein harmitti et ei ollu kännykkää mukana, ois tullu niin hyviä kuvia. Vielä etsintälistalla on rata, jonne saa mennä vapaasti juoksemaan, ja joku tosi hyvä mäkivetopaikka. Mäkeähän täällä on, mut pitää vaan löytää oma suosikkipaikka. Myös portaat ois jeppis, mut en tiedä harrastetaanko täällä pitkiä portaita. Pitää vielä tutkia.
Vaellusreittejä on ihan tästä läheltäkin monia, mutta aion myös tehdä retkiä kauemmas. Siihen kyllä vaikuttaa sää, ja varmaan paikat on paljon hienompia kun metsässä on vihreetä.
Päätin myös kirjottaa kalenteriin joka viikon kohdalle mitä erityiskivaa silloin on. Erityiskiva ei nyt tarkota edes tälläsen milleniaalin suusta mitään extreme-elämää, että aikoisin hypätä laskuvarjohypyn joka viikko, mutta jotain tavallisuudesta poikkeavaa, että joka viikko olis jotakin mitä odottaa. Se erityiskiva pitää tietty myös järjestää, mutta suurimmalle osalle viikoista se on jo hoidossa. Tiedossa on erilaisia reissuja, kisoja, vaelluksia ja kavereita, ja sit tää kevät alkaakin jo olla ohi. Kesäkuun lomailen ja se tuntuu kans tosi hyvältä.
Kuvituksena kuvia mun hyvinvointia lisäävistä asioista.
