Talviaurinko

Tällä hetkellä elo täällä sujuu aika hyvin. Oon tehny rauhan itseni kanssa, että vaikka tiedänkin nyt vihdoin ja viimein mitä haluan opiskella ja tehdä isona, eikä se ole tämä biomek, niin viihdyn täällä silti vielä kevään. Sen eteen oon tehnykin toimenpiteitä, ettei tylsyys pääse iskemään. Ja koska aion jatkaa elämääni Suomessa, mun pitää pitää itteni kiireisenä täälläkin, kun tällä ruotsalaisten elämänrytmillä mulle tulee raskaat ajat syksyllä kun kerrallaan voi olla jopa yli kolme kurssia, ja jos vaikka sattuu olemaan luentoja joka päivä.

Koulussa on ihan jees. Matikan projektissa mulla on niin kiva ryhmä että jopa ryhmätyö on ihan jees. Ei sillä, oli mulla edellisessäki projektissa kivat kaverit, mutta nää on myös hyviä matikassa. Jos mä en tajua jotain niin voin kysyä niiltä eikä tartte kilauttaa kaverille Suomeen tai googlata.
Käytiin myös taas pelaamassa sählyä. Vaikka mun joukkueurheiluajat on ohi, niin välillä kyl kaipaan sitä tunnetta minkä sai vaan korispeleissä. Istuu penkillä ja valmentaja kattoo meitä, valitsee mut, antaa neuvoja ja päästää kentälle. Ja sit pelataan joukkueelle, yhdessä muiden kanssa. Sitä kaipaan.

Tänä viikonloppuna olen urheilija. Kävin Sävedalen AIK:n leirillä lauantaina, siel oli tarjolla pitkä suunnistus ja Marcus Millegårdin kilpailuunvalmistautumisluento. Niille jotka ei tiedä, Millegård oli viides MM-kisoissa Trondheimissa 2010. Ja edusti Halden SK:ta 2012 kun pummas joukkueensa Jukolassa pois voittokamppailuista.

Voimieni tunnossa olin ottanu 8 kilometrin baanan. Se alko ihan hyvin, kunnes huomasin et siel mettässähän oli lunta. Ei ollu kauheesti kaduilla näkyny (sen kerran jälkeen jolloin kaaduin pyörällä). Sitte pummailin vähän, ja siel metässä oli tosi pimeetäkin niin oli vähän hankaluuksia lukee karttaa. Ja tottumattomalta se nyt ei vaan suju. Seuraavaks loppu kiinnostus koko hommaa kohtaan ja pienten koukkujen (mitkä ei ajallisesti kovin pieniä oo ku ei vaan tajua) jälkeen oli aika vaihtaa taktiikkaa. Katoin kartasta kivan reitin teitä ja polkuja pitkin takas seuramajalle ja aloin juosta. Lähellä oli ettei loppunu kiinnostus siihenkin, kun pari sataa metriä ennen majaa ei oisi millään jaksanu enää.

Sitte oli suihku ja sauna. Ajattelin eka et en mee saunaan ku olin ollu saunassa jo kaks kertaa tällä viikolla eikä mulla ollu kylmäkään, mut sit tulin siihen tulokseen että koska oon suomalainen ja suomalaiset saunoo ihan koko ajan, niin mun piti mennä nytkin. SAIK:n leiri jatku lounaalla, joka koostu omista eväistä. Helpottaa kivasti leirinjärjestäjiä, mutta yksilön elämää se kyllä vaikeuttaa. Suunnistusluento oli ihan kiva, ja Millegård hauska mies vaikka se muuta väitti. Olihan sen dioissa kaks kuvaakin.
Leiri jatku jollain yllätysohjelmalla mutta mä sain kyydin takas hoodeille. Kotona tein ruoaksi parasta lohta mitä oon ikinä maistanu. Oikeesti, ja vielä tein ite! Oon niin ylpeä tästä reseptilöydöstä, että tahdon jakaa sen myös teille. Oon kyl kattellu et tuol kaupoissa myydään lohta pakasteena, neljä palaa maksaa 50 kruunua mikä ei oo musta kovin paha hinta. En ollu kuitenkaan aiemmin viittiny ostaa, kun en oo ikinä oikein valmistanu kalaa ja pelkäsin epäonnistumista. Mutta sitte löysin kaupasta sellasen Arla-reseptivihon ja päätin rohkaistua.

Tässä se tulee, paras lohi ikinä:
Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Aseta lohifilee pellille leivinpaperin päälle ja suolaa se. (Ohjeessa sanottiin näin ja koska en ollu varma mitä sillä tarkotetaan niin ripottelin vaan suolaa siihen kalan päälle.) Sitten levitä Arlan Senap och honung –tuorejuustoa kalan päälle ja laita uuniin noin 10 minuutiksi. (Alkuperäsessä ohjeessa piti mitata kalan sisälämpötilaa ja 45-50 ois ollu hyvä, mutta eihän mulla tollasia hienouksia ole. Ja sit päälle ois pitäny viel laittaa mantelilastuja mutta en halunnu.) Ja kas näin, lohi on valmista ja sen voi tarjota vaikka perunamuussin kanssa. Såå gott!!
Urheilijaviikonloppuun kuuluu vielä lauantain kuntopiiri ja sunnuntain pitkä lenkki.

Ja se pitkä lenkki olikin vaik kuin hieno! Saatiin siis ihan jopa hetken maassa viihtyvä lumi tänne, ja siks tuolla on paikoin vähän liukasta. Päätin siis lähteä lenkille rannalle, ettei tartte juosta liukasta asfalttia. Eka juoksin sellasten mökkien ohi (Oon ehkä aiemminkin puhunu tästä, mut tääl on paljon sellasia siirtolapuutarha-alueita, joissa ne mökit on pääosin tosi pieniä, mut osa on kyl ihan isoja. Mitään pihoja näihin mökkeihin ei kuulu, ja naapuri on yhtä lähellä ku kerrostalossa.) ja sit jatkoin rantadyyneillä. Tai siis siellä takana, niin että meri ei näy ja hiekalla kasvaa jopa jotain heinää. Siel on paljon polkuja ja niillä paljon sekä ihmisten että koirien jälkiä, mutten kuitenkaan kovin montaa elävää olentoa nähny. Jatkoin loppuun asti, sinne asti en ollu viel kertaakaan päässy. Dyynit loppu jokeen ja siitä käännyin rantahiekalle juoksemaan. Siellä ne kaikki ihmiset oli! Tuli niin mieleen ne ala-asteen retket Saunasaareen koulun kanssa. Aurinko paistaa, maassa on lunta ja ulkoilemassa sikana ihmisiä. Rannan toisessa päässä paistettiin makkaraakin. Ainoa vaan et nyt sillä lumella ei hiihdetty, meri oli auki ja ihmiset kulki vaan rannalla. Mut hienoa se oli silti, ja silloin mietin et ois kyl kiva jos ois kamera mukana.

Vähän tän näköstä oli tänään, mut ehkä hienompaa. Kuva kätevästi täältä.

Sitte tein taas ruokaa ja taas taputtelin itteäni päälaelle. Oli meinaan hyviä lihapullia ja bataattiraneja. Kyllä sitä iteki osaa tehdä sikahyviä ruokia kun vähän jaksaa panostaa, eikä ees paljoo tarvi.

Ens viikonloppuna olen myös urheilija. Matkustan Even vieraaksi Växjöhön, jossa me varmaanki osallistutaan leiripäivään lauantaina. Sit siitä seuraavan viikonlopun oon sellanen ihminen joka käyttää mekkoja ja siistejä vaatteita ja meikkaa ja harrastaa kulttuuria ja syö ravintolassa. Ja tämä kaikki tapahtuu Suomessa.

Ystävänpäiväviikonlopun olen opiskelija jos kaikki menee putkeen. Ja nimenomaan sellanen opiskelija joka käy opiskelijatapahtumissa. Meillä on nimittäin täällä Halmstadissa joku iso opiskelijatapahtuma jonne tulee porukkaa ympäri Ruotsin. Siellä myös ilmeisesti pelataan jotain, mutta mulle ei todellakaan ole selvinny että mitä. Nämen det löser sig.

Kevääksi on lisäks tiedossa vielä emännöintiviikonloppu, ainakin yks kotimaan turistiviikonloppu, ehkä kaks, toinen emännöintiviikonloppu, kisaviikonloppu, turistiviikonloppu Amsterdamissa, kisaviikonloppu Ranskassa ja siinä vaiheessa onkin sit jo huhtikuu. Niin että enköhän mä täällä jaksa ne viikot kykkiä kun koulussa on ihan jees ja viikonloput sikakivoja.

Nykyihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi

Joka puolelta tulee koko ajan ohjeita siitä miten itseensä voi ja pitää panostaa. Totta kai, kyllähän sulle olet tärkein sä ite, ja on tärkeää että itse voi hyvin, että voi sitten auttaa muita voimaan hyvin. Ja jos ei pidä itsestään huolta, ei arvosta itseään ja sehän ei ole hyvä asia, siitä voi seurata vaikka minkälaista hyväksikäyttöä ja muita ikävyyksiä.

Miten itsestään sitten voi pitää huolta? No jos alotetaan kehosta, ulkopuolelta ja ylhäältäpäin. Shampoo, hoitoaine, hiusnaamio, lämpösuojat. Leikkaus säännöllisin väliajoin niin tukka ei pääse hampuksi. Värjäystä ei suositella kun se rasittaa hiusta, samoin muu käsittely. Jos on pakko niin pitää valita just oikeet tuotteet. Ja muutenkin, jos on normaalit, ohuet, vaurioituneet, värjätyt tai kihartuvat hiukset niin niille on totta kai omat shampoot ja hoitoaineet.

Mä kävin just kasvohoidossa, ja voi kuinka siellä suositellaankaan kaikkea. Ihoa pitää kuoria tasasin väliajoin, laittaa naamioita, pestä, rasvata ja sitten vielä eri rasvalla herkkää silmänympärysihoa, käyttää hellävaraisia meikkejä ja käydä siel kasvohoidossa. Sit finneille, mustapäille ja muille epäpuhtauksille on olemassa omat tuotteensa. Samoin kun puhdistustuotteet herkälle, rasvoittuvalle ja sekaiholle, ja niitäkin saa tietty geelinä, emulsiona, vaahtona ja maitona. Yöksi on eri voiteet kun päiväksi, ja kasvovedeksi pitää valita alkoholiton. Näitä kaikkia samoja hoitoja pitää sitten myös muistaa levittää kaulalle ja dekolteelle, moni unohtaa ne helposti. Meikkejä on mineraaleja ja tavallisia, ja voi olla varma että jokainen on muita parempi iholle.

Vartaloa pitää kuoria ja rasvata säännöllisesti. Ja jos harrastaa sheivausta tai muunlaista karvanpoistoa, niin siihenhän on myös tuotteita niin paljon että kaikkia ei millään ehdi elämänsä aikana testata.

Sitte vielä käsille ja jaloille on omat ihonhoitotuotteensa. Erilaiset kuorinnat ja rasvat. Ja jos on kovettumia niin niitä pitää raspata ja käyttää paksumpia rasvoja. Voi myös pistää vaikka rasvahauteen, jos ei muista rasvata ihan joka päivä. Kynsinauhoja pitää tökkiä varovasti appelsiinipuutikulla ja ehkä laittaa vähän kynsinauhavoidetta. Kynsilakat tietty rasittaa kynttä, niin niistä pitää osata valita ne vähiten vahingolliset.

Näistä kun vielä lähtis valitsemaan ne ympäristölle vähiten haitalliset tuotteet, luonnonmukaiset meikit ja kivisaippuat. Ja kun miettii eettisiä juttuja, niin pitää ottaa huomioon valmistusmaa ja -olosuhteet, eikä sovi unohtaa että eläinkokeet on pahasta.

Kun on päästy ihon- ja hiustenhoidosta niin seuraavana tulee liikunta. Terveysliikuntasuositus on tällä hetkellä seuraava:

Paranna kestävyyskuntoa liikkumalla useana päivänä viikossa yhteensä ainakin
2 t 30 min reippaasti 
TAI
1 t 15 minuuttia rasittavasti. 

Kohenna lihaskuntoa ja kehitä liikehallintaa ainakin 2 kertaa viikossa.

Lähde: UKK-instituutti

Ja mielellään sitten ulkoilua, koska sehän on terveellistä. Mutta nää suositukset ei riitä muuhun kun ylläpitoon, että jos haluaa kohottaa kuntoa niin on tehtävä enemmän. Voi panostaa lihastenkasvatukseen, kestävyysliikuntaan tai vaikka joogaan. Valita sen mikä itsestä tuntuu hyvältä, koska liikunnasta tulee aina niin hyvä olo.
Jos enemmän urheilee niin tulee helpommin vammoja. Pitää siis muistaa venytellä, käydä hieronnassa, tehdä kuuma-kylmä-hoitoja ja rullailla kalvoja auki. Jos on heikot nilkat niin niitä pitää vahvistaa nilkkajumpalla. Kengät pitää osata valita oikein ettei tule vammoja, ja välttää kovia juoksualustoja ettei mee penikat. Tennispallot, jumppakuminauhat, foam rollerit, jäävesisaavit ja jumppamatot on tuttuja kavereita urheilijoille. Omat vakifyssarit, hierojat ja lääkärit pitää olla enkä viitti edes mennä kuppariin, jäsenkorjaajaan, kiropraktikkoon ja akupunktioon.

Sosiaaliset suhteet on tärkeitä henkisen hyvinvoinnin kannalta. Pitää olla muutama hyvä ystävä keille voi kertoa kaikki mieltään painavat asiat, hyvät perhesuhteet ja laaja tuttavapiiri. Niitä kavereita voi hankkia vaikka koulusta, työstä tai harrastuksista, ja vanhoista kavereista kannattaa pitää kiinni. Vapaaehtoistyöhön osallistuvat ovat tutkitusti keskimäärin onnellisempia kun sitä tekemättömät, ja sitä voi harjottaa erilaisissa järjestöissä, liitoissa tai vaikka koulun hallituksessa.
Pitää olla myös mielekästä tekemistä, että aivoille riittää tekemistä ja voi tuntea itsensä hyödylliseksi ja näin arvokkaaksi.

Kuva täältä

Sitten tulee viimeaikojen villitys, ruoka. Enää ei riitä terveellinen kotiruoka, kun pitää olla niitä superfoodeja. Chia-siemenet, goji, mulperi, ruusunmarjat, pähkinät, spirulina, siitepöly, siemenet ja lehtikaali. Ne auttaa hiuksiin, ihoon ja kaikkiin sisäisiin asioihin, vaikka ruoansulatukseen, aivotoimintaan ja niveliin. Niin ja kipeeks ei voi tulla kun popsii menemään ties mitä hienouksia. Hyviä rasvoja pitää saada ja protskuja. Ja niitä hivenaineita. Niitähän saa paitsi superfoodeista myös ihan luontaistuotekauppojen pilleripurkeista. Luontaistuotekaupoista saa myös terveellisempiä herkkuja, kuten raakasuklaata ja -kaakaota, tai kuivattuja marjoja. On aivan liian vanhanaikasta saada vitamiineja jostain hedelmistä vaikka, kun nykyään tyrnimehut ja supersmoothiet hoitaa sen homman. Salaattiakaan ei tartte rouskuttaa, kun tekee siitä superterveellisen vihersmoothien. Jos leipää sattuu vielä joku syömään niin levitteenä pitää olla avokadoa tai jotain muuta mistä kukaan ei tykkää mutta pakko on syödä kun se on niin hyväksi sulle, ja trendikästä.

Listaa vois oikeesti jatkaa loputtomiin, koska on vielä ainakin saasteet, luomu, materiaalivalinnat ja säteily, mitkä vaikuttaa just sun hyvinvointiin.

Niin että kiire tulee jos aikoo kiinnittää huomiota oman kokonaisvaltaisen hyvinvointinsa lisäks vielä johonkin muuhun. Kun elämä ei muuten enää ole vaikeaa kaikkien keksintöjen ansiosta, niin siitä pitää tehdä väkisin vaikeaa kaikilla hyvinvointisuosituksilla. Syyllisty jos oma kokonaisvaltainen hyvinvointi ei ole sun prioriteetti numero 1.

Joululoma

Ihanan pitkä joululoma on nyt ohi ja paluu arkeen on tapahtunu. Mun lomaan kuuluu kaikkea kivaa ja niin paljon kivoja ihmisiä, että tällä jaksan taas hetken aikaa. Loma oli täynnä ohjelmaa ja blogin kirjottaminen ei ollu missään nimessä yks niistä.

Se oli keskiviikko kun saavuin Suomeen. Torstaina kävin lenkillä tutuissa maisemissa, kampaajalla laittamassa pörrötukan vähän parempaan kuosiin ja sit suuntasin Hervantaan pikkujouluihin. Ansku ja Noora oli tehny söpöjä poromuffinseja ja näin taas fukseja, mun ens vuoden kavereita. Käytiin vielä vähän seikkailemassa koululla ja toteutettiin Anskun haave johon kukaan muu ei ollu tarpeeks yllytyshullu, nimittäin kierittiin sellanen yhdyskäytävä missä on aika yllättävän iso alamäki. Siitä on videotodistekin totta kai. Kävin tarkistamassa että mun Janille lähettämä kortti löyty sen työhuoneen seinältä ja varasin samalla ajan Janille opintoneuvontaan.

Somehetki

Siellä se kortti on!

Koska en ollu lentäny vielä tarpeeks, perjantaina lennettiin Riikaan. Aluksi meinas mennä aika pahasti hermot äitiin ja isään kun en ollu tottunu niiden seuraan ja nyt sitä oli tarjolla vuorokauden ympäri, mutta koska olen kiltti tyttö niin en näyttäny sitä ulospäin. Riika oli ihan hieno kaupunki, voisin kertoa siitä ihan erikseen.

Ruoka oli hyvää

Löysin uudet tennarit!

Aatonaattona aloin vähän kapinoida kun multa meinattiin kieltää reenit koska piti siivota. Anteeks nyt vaan, mutta minä en oo niitä sotkuja sotkenu niin miks mun pitää ne siivota. Siivoan jo oman kämppäni, se riittää mulle. Mutta sitte ku äiti ja isä oli eka vähän saanu näyttää et kuka määrää niin pääsin kuitenki lähtemään Pirkkahalliin. Sanni mut sinne tietty houkutteli, ja kyllä mulla oli vähän ollu ikävä rataa. Kunnon throwbacktuesday, tuli mieleen lukioajat jolloin hallilla käytiin monta kertaa viikossa.
Reenin jälkeen piti oikein suoristaa tukka, kun seuraava ohjelmanumero oli passikuva. Mun passi oli menossa vanhaks vasta maaliskuussa, mutta en viittiny ottaa sitä riskiä että jäisin loukkuun.

Jouluaattona käytiin Sannin kanssa pitkällä lenkillä niinku jo monena vuonna. Olin ollu kesällä kaukaa viisas ja ottanu pari sprinttikarttaa kopilta mukaan, ja me juostiin sprintti siinä lenkin keskellä. Loppupäivän ohjelmaan kuulu saunomista, syömistä ja lahjoja. Mun paras lahja oli varmaanki Haglöfsin pinkki 90-litranen kassi. Mulla oli jo vihree 50-litranen niin tää sopi hyvin joukon jatkoksi.

Joulupäivänä piti tällä kertaa pukea ihan oikeet vaatteet päälle kun meille tuli vieras. 96-vuotias isoisotätini Helvi tuli kahville ja vierailu suju hyvin, mutta sen jälkeen Helvi oli kysyny äidiltä että miten se tyttö liittyi teihin. Muisti kuitenki että Jussi pelaa jalkapalloa, ja minä se meistä kahdesta olen joka on sitä käyny kattomassa. Kiitti vaan. Illalla käytiin viel kätköilemässä isän ja äidin kanssa.

Tapanina alko sprinttikisojen sarja. Eka kisa oli Laikun lavalla keskustassa. Kävin rykäsemässä sen ja sit kodin kautta nopeesti kohti Espoota ja mummulaa. Siellä oli vaihteeksi vähän jouluruokia ja mun lempparia sitruunalohta. Leikittiin serkkujen kanssa leikkiä joka me lanseerattiin vuos sitten ja meillä oli jopa jotain mielenkiintoa mitä tuli ruokapöytäkeskusteluihin.

Lauantaina nähtiin partiotyttöjen kanssa kakkuilun merkeissä. Avokadokakku, tacopiirakka, lohikakku, hedelmiä, maustekakku ja pekaanipähkinä-kinuskikakku, nam.

Niinku Anna kertoo, tässä oli se kestien terveellisin osuus :)

Sunnuntaina sprintattiin toisen kerran ja jotta reenille tuli pituutta, juostiin kotiin. Viattomien lasten päivän kunniaks katottiin Sannin ja Lauran kanssa Disney-leffoja (tää päivä ei ollu kyl mikään suunniteltu juttu), Pocahontas, Leijonakuningas ja Aristokatit. Ariel jäi ainaki seuraavaan kertaan, ja sovittiin myös että joskus katotaan oikeesti lapsuuden leffoja, niitä vhs-kasetteja nimittäin.

Maanantaina oli kylmä päivä ja mentiin Heinin kanssa syömään. Heini oli syksyllä harmitellu sitä kun kukaan ei lähe sen kans syömään minnekään eksoottisempaan ravintolaan. Mä lupasin mennä heti ku vaan Suomessa oon, ja annoin Heinin valita paikan. Mentiin thaimaalaiseen, ja se oli kyl tosi hyvää. Sit mentiin jälkkärille Jugille, mikä oli sikäli virhe että Koskari oli aivan törkeen täynnä teinejä. Olin ottanu Ruotsista mukaani ainoastaan ohuen toppatakin, mutta sain pikkuveljen takin lainaan. Koskarissa ihmettelin ku joku poika katto mua oudosti, mutta Heini valas mua että sillä oli ollu samanlainen takki ku mulla. Sorppa, kyl se oli ihan poikien takki että ei huolta! :)

Jos joku tietää miten tollasia porkkanakukkia tehään niin otan mielelläni oppitunnin!

Tiistaina oli vuorossa mein suunnistajatyttöjen hengailupäivä. Alotettiin se pitkällä sauvavaelluksella Kaupissa ja sit mentiin Sannille ja Lauralle. Tehtiin nakkispagetteja ja nyhtöleipää (kyllä tytöt, löysin siihen ihan suomenkielisen ohjeen jossa sillä oli toi nimi!) lähinnä kokeilunhalusta ja salaattia ihan vaan syötäväksi. Jaettiin joululahjat ja illalla mentiin vielä korispeliin Pyynikille. Siellä näin myös kavereita Namika-ajoilta ja ne kutsu mut pääsiäisturnaukseen huoltajaks :D

Ehdin hiihtää kauden ekan lenkin vielä vuoden 2014 puolella, ja raskastahan se oli. Mun vapaan tekniikka vaan on niin onneton että en pysty hiihtään rauhassa vaan se on sellasta kovalla intensiteetillä huhtomista vaikka vauhti ei päätä huimaakaan. Mutta ihan kivaa silti :)
Uudenvuoden vietin Hervannassa Anskun, Nooran, Heinin ja Rikun kanssa. Käytiin laskemassa laskettelurinne pulkalla ja tehtiin lumienkeleitä. Juotiin teetä ja syötiin piirakkaa. Käytiin kattomassa raketteja etunurtsilla keskiyöllä ja loppuyöstä kuultiin ehkä enemmän kun haluttiin, mutta toisaalta itepä kysyttiin.

On Hervannassakin jotain nättiä kun kattoo poispäin

Vuosi alko jälleen sprintillä ja seuraavana päivänä oli taas tyttöjenilta. Tästä kerron myös erikseen mutta se oli niin perinteinen tyttöjenilta kun voi kuvitella. Päivällä kävin Emmin kanssa lenkillä ja edellisestä kerrasta oli kulunu yli puoli vuotta.

Tyttöjenillan parhaat palat by Ansku

Lauantaina mein piti lähteä Sallan kanssa kattomaan Panun musikaalia Lahteen, mutta se olikin loppuunmyyty. Oltiin eka aateltu mennä siitä huolimatta Lahteen, mutta ei sitten jaksettukaan. Kävin vielä Janilla ottamassa vastaan opintoneuvoja ennenkö selvisin kotiin.

Sunnuntaina oli vika sprintti ja sain vihdoin houkuteltua Juuson suunnistamaan. Juuso on mun lukiokaveri, entinen uimari ja nykynen triathlonisti. Arvostan tosi paljon kaikkia, jotka lähtee kilpailemaan jossain muussa kun omassa lajissaan, ja hyvinhän Juuso pärjäs.

Maanantai oli mun palaveripäivä. Eka kävin Alman kanssa lounaalla ja sitte palaveerasin Saanan kanssa Halokeeni-asioista (Pyrinnön suunnistusjaoston lehti, jonka uusi päätoimittaja mä olen). Illalla oli vielä jaoston tiedotuspalaveri.

Tiistaina kävin juoksemassa tasotestin. Sekin kuulu mun entiseen urheilijanelämään, mutta nyt edellisestä kerrasta oli jo kolme vuotta. Kuntohan on tällä hetkellä aivan paska, nyt on siitä ihan mustaa valkosella. Mutta sain päivitettyä sykerajat ja sehän se tarkotus oli. Iltapäivällä oli partiokokous ja illalla korispeli. Tällä kertaa olin yksin enkä nähny edes siellä kavereita, mutta alko ite tehä mieli pelaamaan. Halmstadissa on kyl joku koulun korisjoukkue, mutta sen fb-ryhmässä on pelkkiä ulkomaalaisia miehiä, ni en uskalla liittyä. Mä kun en kuitenkaan missään nimessä mikään talentti ole.

Kävin pelaamassa lentopalloa killan vuorolla ja alan todellaki käydä siellä syksyllä, niin kivaa se oli. Mein kilta ei oo se kaikkein yhteisöllisin, mut tuol oli pelkkiä kivoja. Suunniteltiin Heinin kanssa meidän kevään Amsterdamin-matkaa.

Perjantaina heräsin aivan liian aikasin, 6.45. Heitin isän pelaamaan kaukalopalloa että sain ite auton. Ajoin Sannille, joka heräs vasta siinä vaiheessa. Syötiin aamupala ja mentiin lenkille. Tehtiin viel lihaskuntoa ja sit suunnattiin Huikkaan kautta Hervantaan. Mulla oli sekä ruoka- että kahvitreffit joiden jälkeen mentiin tyttöjen kanssa luisteleen. Jaksettiin olla siellä melkein tunti ja sit lähettiin kaakaolle.
Illalla näin vielä Jeminan Passionissa. En oo ennen käyny siellä tollein illalla ja se oli ihan täynnä. Tai kuulemma ei ollu, mutta musta siel oli paljon porukkaa. Jemina alotti vihdoin TTYllä nyt kun mä lähdin pois, mutta onneks kerittiin tavata nyt edes lomalla. Jemppu ja kaveri jatko baariin mutta mä lähin kotiin.

Lauantaina oli testijuoksu. Mä vihaan sitä ihan yli kaiken. Mieluummin teen vaikka juoksutekniikkaa tai vesijuoksua kun juoksen tj:n. Tai juoksen jonkun ihan minkä tahansa muun testin kun ton. Mutta sinne nyt kuitenkin suuntasin kun lämpötila oli hyvä eikä liukkauskaan valitettavasti haitannu. No, juoksu tuntu siltä kun ois jossain piimässä juossu, ei vaan lähteny ollenkaan. Jätin puolikkaaseen kun ei siitä mitään tullu. Iltapäivällä mentiin vielä Sannin kanssa hiihtämään pertsalla ja huolto epäonnistu jälleen. Toki oishan se helpompaa jos ois käsivoimia.
Illalla mentiin viel pulkkamäkeen Anskun ja Nooran kanssa. Jaksettiin laskea muutaman kerran ja sit suunnattiin Nooralle. Matkalla kävin hakemassa mun lempparipurkkaa Ärrältä, kun sitä ei näköjään enää mistään muualta saa. Mulle kun ei kelpaa ihan mikä tahansa.
Katottiin eka jotain 2000-luvun alun leffaa ja ihmeteltiin kuin ihmiset oli niin rumia. Onneks en ollu teini vielä silloin, koska ne vaatteet on niin järkyttävän mauttomia. Sit toinen leffa mikä katottiin oli Salt. Se oli ihan hyvä leffa, mut jotenkin liian vaikea mulle. Kyselin koko ajan että mitä nyt tapahtuu ja miks toi noin tekee. Luin juonikuvauksen Wikipediasta mutta ei mulle ihanihan selväks ikinä käyny miks ne asiat tapahtu. Jos haluaa rauhassa keskittyä johonki vaikeeseen leffaan ni ei välttis kannata pyytää mua seuraksi.

Sunnuntaina lähettiin isän kanssa otattaan Winter Sprint Cup Satakuntaan Poriin. Siel oli tosi liukasta ja tein yhen huonon reitinvalinnan, niin isä voitti 7 sekuntia. Tosin myöhemmän tarkastelun perusteella isä oisi pitäny hylätä joten mä olen moraalinen voittaja. Mentiin mammalle ja tuffalle syömään ja tietty niitä moikkaamaan.
Paluumatkalla isä jätti mut Nokialle, jossa oli salisuunnistus. Ehittiin Sannin kanssa ainoastaan kahteen ekaan settiin, mutta se oli kivaa. Tokassa vaikeutta toi pimeys ja heikko ledi. Sit meillä olikin jo aika kiire Tammelaan kun Sanni oli emäntänä punahilkkojen taitokinkereillä.

Salisuunnistusta Nokialla

Maanantaina pakkasin ja käytiin viel Sannin kanssa vesijuoksemassa ja saunassa. Söin maksalaatikkoa ja sit oli aika lähteä kohti kotia.

Lentokoneissa oli hävyttömän ruskeita ruotsalaisia lomaltapalaajia capreissa ja varvassandaaleissa. Käytiin myös lentokoneen pesussa. Kun kaheksan tunnin matkustamisen jälkeen pääsin kotiin, nostin pyörän ulos ja lähdin kauppaan täyttään ruokavarastoja. Huomasin että mulla oli ollu ikävä pyöräilyä. Ja tyynyä, kyllä nukkuminen on paljon kivempaa kun on kunnon tyyny.

Heippa talvinen Pirkkala

Lentokonepesulla Helsingissä

Mun jokaisena Suomipäivänä joulupäivää lukuun ottamatta näin vähintään yhden kaverin. Melkein joka päivä oli jotain erityiskivaa tekemistä ja nautin elämästä. Mun kaveripiiri Ruotsissa ei oo niin laaja että joka päivä joku keksis jotain tekemistä. Eikä arki muutenkaan aina niin hohdokasta ole, kun on kaiken maailman velvollisuuksia. Mutta olen onnellinen tästä lomasta ja lähden innolla vuoteen 2015.

2014

Vuoden 2014 loppumisen kunniaks herkistelen taas ja muistelen sitä, kuinka vuosi 2014 oli mun elämän paras vuosi tähän asti. Toivon kuitenkin että se ei sellaseks jää.

Vuosi alko parhaiden kavereiden kanssa rauhallisissa tunnelmissa. Heti ekana päivänä juoksin sprintin, mikä on ehdottomasti lempparikilpailumuotoni. Mä en halua juosta pidempään, mä haluan juosta kovempaa.
Pääsin jo toisen kerran Haminaan RUK:n kurssijuhlaan. Oon sitä mieltä että on tosi etuoikeutettua päästä siihen valtakunnan kakkosjuhlaan, mutta olis mulle ykskin kerta riittäny.
Tammikuussa vietin viikonlopun Evellä Turussa. Olinkin toivonu sellasta kauempana asuvaa kaveria jo pitkään, jonka kanssa voi järjestää reeniviikonloppuja. Seuraava sellanen onkin sitten Växjössä, tervetuloa Ruotsiin Eve!

Helmikuu on mun synttärikuukausi. Mun ja Lauran yhteissynttärit oli jo tammikuussa, mutta helmikuussa oltiin pulkkamäessä koulukavereiden kanssa juomassa synttärikaakaot. MM-kyykkä vaikutti ensin vähän pettymykseltä, mutta oli lopulta aika kiva.
Portugaliin suuntautunu etelänleiri alko helmikuussa. Nyt kun muistelen sitä, siel oli tosi kivaa. Lämmintä oli sen verran, että t-paidalla tarkeni. Maastot oli pääosin kivoja ja seura priimaa. Erityisesti haluan kiittää matkanjärjestäjä-Lottaa, kyllä oli helppo lähteä kun ite ei tarvinnu tehä mitään.

Maaliskuussa pääsin New Yorkiin. Times Square on hienointa mitä mä olen koskaan nähnyt. Sain kortisonipiikin juoksijanpolveen.

Suomen kisakausi alko huhtikuussa. Juoksin pelkkiä viestejä ja olin aika huonossa kunnossa juoksijanpolven jäljiltä. Huhtikuussa alko mun eka teekkariwappu. Se oli kaiken hehkutuksen arvonen, mutta mä vähän nynnyilin (ja leireilin), joten se asia on paikattava vielä joku vuosi. Vapun loppumetreillä tutustuin ihmiseen, josta tuli lyhyessä ajassa mulle tosi tärkeä.

Toukokuussa musta tuli teekkari. Eka vuosi yliopistossa oli ohi, enkä joutunut hetkeäkään katumaan että otin paikan vastaan. Toukokuu oli myös hyvä rantakuukausi. Niin tai muistan että kävin silloin rannalla. Ainakin kerran. Se oli silloin kun piti lukea tenttiin.
Toukokuu oli mukavan huoletonta aikaa ja mä nautin elämästä. Kävin myös suunnistamassa ja se tuntu kivalta.

Kesäkuun olin töissä. Koska kesäkerhonohjaaja on sellasta leikkityötä (tärkeää työtä siis, mutta siihen kuuluu aika paljon just leikkimistä), mulla oli aikaa tehdä muutakin. Silloin en kyl muistaakseni käyny rannalla, koska juhannusta vietin toppatakki päällä. Mutta sinisistä huulista huolimatta mulla oli hauskaa, pipo päässä ja villasukat jalassa metsähumppareiveissä keskellä ei mitään.

Heinäkuu oli kuitenkin ehkä mun vuoden merkityksellisin kuukausi. Silloin oli rantakelejä ja Suolijärven ranta tuli hyvin tutuksi.
Koin jotain sellasta, mikä oli mulle ihan uutta. Kyllä se varmasti jotain opetti, mutta silloin se tuntu ihan maailman paskimmalta asialta.
Hyppäsin laskuvarjohypyn, mikä taas oli mun elämän hienoin kokemus. Sen jälkeen ajattelin, että en tiedä enää mitä odottaa elämältä, kun hienoin on jo koettu. Mutta sitten sain idean lähteä Ruotsiin. Ja thank god uskalsin myös toteuttaa sen.

Elokuussa musta tuli maahanmuuttaja. Mä muutin ekaa kertaa pois kotoa. Yksin vieraaseen maahan, paikkakunnalle josta en tuntenu ketään. Aiemmin kun olin miettiny mahdollisia opiskelupaikkakuntia, Oulu oli musta liian kaukana. Se on kuitenkin noin 400 kilometriä (ja yhden laivamatkan) lähempänä Tamperetta kun Halmstad.
Ekat viikot uudessa kotimaassa meni Nollningissa. Se oli monelle mun uudelle koulukaverille niiden elämän hienoin kokemus ja tosi tärkeä juttu, mutta mua se ei niin vakuuttanu. Ehkä siihen vaikutti se, etten tajunnu kaikkea mitä puhuttiin. Tai se, etten mä heti löytäny kunnon kavereita joiden kanssa jakaa se kokemus. Tai ehkä ne naamiaisasut ja typerä puhetyyli oli mulle liikaa. Todennäköisimpänä vaihtoehtona pidän kuitenkin sitä, että mulla oli takana niin huikea fuksivuosi TTY:llä, että tää ei vaan pystyny voittamaan sitä.

Syyskuu meni sopeutuessa. Aloin suunnistaa uuden seuran kanssa ja innostuin suunnistuksesta uudestaan aivan sikana. Koko alkuvuonna olin osallistunu alle viiteen suunnistusreeniin leirien ulkopuolella, mutta syksyllä kävin reeneissä joka viikko. Olin myös elämäni ekoissa rapujuhlissa.

Lokakuussa näin ekaa kertaa elokuun jälkeen suomikavereita. Ajettiin Ruotsin läpi Tukholmaan kisoihin. Ansku ja Heini kävi moikkaamassa mua Halmstadissa ja tein mun ekat tentit ruotsiksi.

Marraskuussa päätin kisakauden Tanskassa ja kävin Kepardin vujuissa Suomessa. Ratsastin ja osallistuin sitseille.

Joulukuussa katoin joulukalenteria telkkarista joka päivä. Matkustin Kööpenhaminaan ja Malmöhön. Itsenäisyyspäivän vietin ekaa kertaa ikinä ulkomailla, mutta onneks ympärille löyty paljon suomalaisia. Vikat viikot laskin päiviä Suomeen tuloon.
Matkustin Riikaan ja sitten oli joulu. Loma onneks jatkuu vielä hetken. Päätin vuoden laskemalla pulkalla ja tekemällä lumienkelin.

Nyt mä vihdoin tiedän mitä mä haluan tehdä isona. Tai voihan se vielä muuttua, mutta ainakin tällä hetkellä mulla on selkein suunnitelma mun tulevaisuudesta mikä mulla on koskaan ollu. Tajusin taas kerran, että mähän se olen joka hyvin pitkälle päätän omasta tulevaisuudestani. Mä voin tehdä sitä mitä mä haluan, ja nyt kun ilmeisesti sille on tulossa kysyntääkin (eli töitä), niin mun tulevaisuus näyttää aika valoisalta.

Laskin, että tässä tekstissä toistu 20 kertaa sana elämä. Ajattelin, että toistoa oli liikaa ja koitin vähentää puoleen.