Talviaurinko

Tällä hetkellä elo täällä sujuu aika hyvin. Oon tehny rauhan itseni kanssa, että vaikka tiedänkin nyt vihdoin ja viimein mitä haluan opiskella ja tehdä isona, eikä se ole tämä biomek, niin viihdyn täällä silti vielä kevään. Sen eteen oon tehnykin toimenpiteitä, ettei tylsyys pääse iskemään. Ja koska aion jatkaa elämääni Suomessa, mun pitää pitää itteni kiireisenä täälläkin, kun tällä ruotsalaisten elämänrytmillä mulle tulee raskaat ajat syksyllä kun kerrallaan voi olla jopa yli kolme kurssia, ja jos vaikka sattuu olemaan luentoja joka päivä.

Koulussa on ihan jees. Matikan projektissa mulla on niin kiva ryhmä että jopa ryhmätyö on ihan jees. Ei sillä, oli mulla edellisessäki projektissa kivat kaverit, mutta nää on myös hyviä matikassa. Jos mä en tajua jotain niin voin kysyä niiltä eikä tartte kilauttaa kaverille Suomeen tai googlata.
Käytiin myös taas pelaamassa sählyä. Vaikka mun joukkueurheiluajat on ohi, niin välillä kyl kaipaan sitä tunnetta minkä sai vaan korispeleissä. Istuu penkillä ja valmentaja kattoo meitä, valitsee mut, antaa neuvoja ja päästää kentälle. Ja sit pelataan joukkueelle, yhdessä muiden kanssa. Sitä kaipaan.

Tänä viikonloppuna olen urheilija. Kävin Sävedalen AIK:n leirillä lauantaina, siel oli tarjolla pitkä suunnistus ja Marcus Millegårdin kilpailuunvalmistautumisluento. Niille jotka ei tiedä, Millegård oli viides MM-kisoissa Trondheimissa 2010. Ja edusti Halden SK:ta 2012 kun pummas joukkueensa Jukolassa pois voittokamppailuista.

Voimieni tunnossa olin ottanu 8 kilometrin baanan. Se alko ihan hyvin, kunnes huomasin et siel mettässähän oli lunta. Ei ollu kauheesti kaduilla näkyny (sen kerran jälkeen jolloin kaaduin pyörällä). Sitte pummailin vähän, ja siel metässä oli tosi pimeetäkin niin oli vähän hankaluuksia lukee karttaa. Ja tottumattomalta se nyt ei vaan suju. Seuraavaks loppu kiinnostus koko hommaa kohtaan ja pienten koukkujen (mitkä ei ajallisesti kovin pieniä oo ku ei vaan tajua) jälkeen oli aika vaihtaa taktiikkaa. Katoin kartasta kivan reitin teitä ja polkuja pitkin takas seuramajalle ja aloin juosta. Lähellä oli ettei loppunu kiinnostus siihenkin, kun pari sataa metriä ennen majaa ei oisi millään jaksanu enää.

Sitte oli suihku ja sauna. Ajattelin eka et en mee saunaan ku olin ollu saunassa jo kaks kertaa tällä viikolla eikä mulla ollu kylmäkään, mut sit tulin siihen tulokseen että koska oon suomalainen ja suomalaiset saunoo ihan koko ajan, niin mun piti mennä nytkin. SAIK:n leiri jatku lounaalla, joka koostu omista eväistä. Helpottaa kivasti leirinjärjestäjiä, mutta yksilön elämää se kyllä vaikeuttaa. Suunnistusluento oli ihan kiva, ja Millegård hauska mies vaikka se muuta väitti. Olihan sen dioissa kaks kuvaakin.
Leiri jatku jollain yllätysohjelmalla mutta mä sain kyydin takas hoodeille. Kotona tein ruoaksi parasta lohta mitä oon ikinä maistanu. Oikeesti, ja vielä tein ite! Oon niin ylpeä tästä reseptilöydöstä, että tahdon jakaa sen myös teille. Oon kyl kattellu et tuol kaupoissa myydään lohta pakasteena, neljä palaa maksaa 50 kruunua mikä ei oo musta kovin paha hinta. En ollu kuitenkaan aiemmin viittiny ostaa, kun en oo ikinä oikein valmistanu kalaa ja pelkäsin epäonnistumista. Mutta sitte löysin kaupasta sellasen Arla-reseptivihon ja päätin rohkaistua.

Tässä se tulee, paras lohi ikinä:
Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Aseta lohifilee pellille leivinpaperin päälle ja suolaa se. (Ohjeessa sanottiin näin ja koska en ollu varma mitä sillä tarkotetaan niin ripottelin vaan suolaa siihen kalan päälle.) Sitten levitä Arlan Senap och honung –tuorejuustoa kalan päälle ja laita uuniin noin 10 minuutiksi. (Alkuperäsessä ohjeessa piti mitata kalan sisälämpötilaa ja 45-50 ois ollu hyvä, mutta eihän mulla tollasia hienouksia ole. Ja sit päälle ois pitäny viel laittaa mantelilastuja mutta en halunnu.) Ja kas näin, lohi on valmista ja sen voi tarjota vaikka perunamuussin kanssa. Såå gott!!
Urheilijaviikonloppuun kuuluu vielä lauantain kuntopiiri ja sunnuntain pitkä lenkki.

Ja se pitkä lenkki olikin vaik kuin hieno! Saatiin siis ihan jopa hetken maassa viihtyvä lumi tänne, ja siks tuolla on paikoin vähän liukasta. Päätin siis lähteä lenkille rannalle, ettei tartte juosta liukasta asfalttia. Eka juoksin sellasten mökkien ohi (Oon ehkä aiemminkin puhunu tästä, mut tääl on paljon sellasia siirtolapuutarha-alueita, joissa ne mökit on pääosin tosi pieniä, mut osa on kyl ihan isoja. Mitään pihoja näihin mökkeihin ei kuulu, ja naapuri on yhtä lähellä ku kerrostalossa.) ja sit jatkoin rantadyyneillä. Tai siis siellä takana, niin että meri ei näy ja hiekalla kasvaa jopa jotain heinää. Siel on paljon polkuja ja niillä paljon sekä ihmisten että koirien jälkiä, mutten kuitenkaan kovin montaa elävää olentoa nähny. Jatkoin loppuun asti, sinne asti en ollu viel kertaakaan päässy. Dyynit loppu jokeen ja siitä käännyin rantahiekalle juoksemaan. Siellä ne kaikki ihmiset oli! Tuli niin mieleen ne ala-asteen retket Saunasaareen koulun kanssa. Aurinko paistaa, maassa on lunta ja ulkoilemassa sikana ihmisiä. Rannan toisessa päässä paistettiin makkaraakin. Ainoa vaan et nyt sillä lumella ei hiihdetty, meri oli auki ja ihmiset kulki vaan rannalla. Mut hienoa se oli silti, ja silloin mietin et ois kyl kiva jos ois kamera mukana.

Vähän tän näköstä oli tänään, mut ehkä hienompaa. Kuva kätevästi täältä.

Sitte tein taas ruokaa ja taas taputtelin itteäni päälaelle. Oli meinaan hyviä lihapullia ja bataattiraneja. Kyllä sitä iteki osaa tehdä sikahyviä ruokia kun vähän jaksaa panostaa, eikä ees paljoo tarvi.

Ens viikonloppuna olen myös urheilija. Matkustan Even vieraaksi Växjöhön, jossa me varmaanki osallistutaan leiripäivään lauantaina. Sit siitä seuraavan viikonlopun oon sellanen ihminen joka käyttää mekkoja ja siistejä vaatteita ja meikkaa ja harrastaa kulttuuria ja syö ravintolassa. Ja tämä kaikki tapahtuu Suomessa.

Ystävänpäiväviikonlopun olen opiskelija jos kaikki menee putkeen. Ja nimenomaan sellanen opiskelija joka käy opiskelijatapahtumissa. Meillä on nimittäin täällä Halmstadissa joku iso opiskelijatapahtuma jonne tulee porukkaa ympäri Ruotsin. Siellä myös ilmeisesti pelataan jotain, mutta mulle ei todellakaan ole selvinny että mitä. Nämen det löser sig.

Kevääksi on lisäks tiedossa vielä emännöintiviikonloppu, ainakin yks kotimaan turistiviikonloppu, ehkä kaks, toinen emännöintiviikonloppu, kisaviikonloppu, turistiviikonloppu Amsterdamissa, kisaviikonloppu Ranskassa ja siinä vaiheessa onkin sit jo huhtikuu. Niin että enköhän mä täällä jaksa ne viikot kykkiä kun koulussa on ihan jees ja viikonloput sikakivoja.