Herbstgedanken

Heh, melkein oon unohtanu tän blogin, mutta vaan melkein. Sori vaan sankat lukijajoukot, muuta en lupaa tehdä parannusta. Oon kyl pohtinu et pitäiskö kirjottaa useemmin, mutta sehän tarkottais enemmän istumista koneella ja sellasta lupausta en aio tehdä. Mutta kerron kuitenkin jotain nyt tästä syksystä = Herbstgedanken, bitte schön.

Jos mulla olis enemmän aikaa, mä alottaisin pari uutta harrastusta. Oon jo pitkään miettiny, että parkour eli katuapinointi vois olla hauskaa. Se auttais varmasti myös suunnistajaa, etenkin mua kun en kovin ketterä oo. Mutta parkouriin tarvis kuitenkin pari ennakkoluulotonta kaveria, koska yksin en kehtais ympäri kaupunkia apinoida. Syyslomalla pari viikkoa sitten me käytiin Sannin, Sallan ja Iidan kanssa Seinäjoella. Me lähdettiin sinne siks, että päästäis parkouraamaan ja ninjailemaan sotilasesteradalle. No sitten, kun saavuttiin kaupunkiin ja oli parkouraamisen aika, nuo luopiot melkein jätti tulematta. Sain ne kuitenkin pakotettua ja meillä oli vaik kuin kivaa, ainakin musta :) Ja oli niillä meidän ohjaajilla myös :D

Seuraavana päivänä ninjailtiin sotilasesteradalla, joka on ainoo Suomessa armeija-alueiden ulkopuolella. Se oli vaik kuin siisti, vaikka jotkut niistä esteistä oli meille aivan mahdottomia. Mutta se oli hauskaa, harmi ettei noita ratoja oo muualla.

Toinen harrastus, minkä alottaisin on tankotanssi. Se kuulostaa niin coolilta ja on varmasti aivan sairaan rankkaa. Millaset voimat siinä pitääkään olla. Mua ei kyllä niinkään kiinnosta se taiteellisuus ja esteettisyys, vaan se voima ja kehonhallinta mitä siinä tarvii. Missäköhän sitä lajia vois kokeilla? Sellaseen mulla ei kyl taida olla ihan tarpeeks ennakkoluulottomia kavereita. Tai en tiiä, saa ilmottautua :)

Mutta just nyt mulla ei kyllä oo aikaa melkein mihinkään ylimääräseen. Tää jakso on ehkä mun lukiouran rankin, ja pääsin kuitenkin siihen vaiheeseen että jaksoja on takana jo 11 ennen tätä. Mutta nyt mun aineet on fysiikka, kemia, saksa, ruotsi ja äikkä, ja tekemistä riittää. Jaksoo on kulunu 4 viikkoa ja mulla on tähän mennessä ollu 2 esseetä, fysiikan kokeellinen työ, kemian ryhmäkoe, 6 sanakoetta, 4 kuuntelua ja yhden kotiaineen palautus. Jäljellä on vielä ainakin yks kuuntelu, kemiakilpailu, äikän projektityö, aineen palautus ja sanakoe ennen koeviikkoa. Hiphei.

Mutta onneks tää syksy on tarjoillu paljon kaikkee mukavaakin. Viimeset kisat ei ollu tavotteellisia ja niinpä aikaa jäi hyvin kavereiden näkemiseen. Tai ois jääny, jos mulla ois kavereita. En tajua mihin ne kaikki on kadonnu, joskus niitä oli vaik kuin hirveesti! Nyt kisapaikalla näkee muutaman jota moikkaa ja parin kanssa juttelee. Ja sellasenkin havainnon tein että enemmän niissä kavereissa on poikia kun tyttöjä. Ja tää ei johdu siitä et en tuntis tyttöjä, ne vaan ei käy missään! Mutta ei se mitään, kiva pojat kun edes te käytte :D

Kisojen lisäks oli Stage (uudestaan, tällä kertaa Tampereella), syysloma ja kotimaanmatkailua, pitkiä vaelluksia ja kohta muutama kyläreissu ja sellasta. Elämä hymyilee ja sain saksan "Syysajattelua"-aineesta 80 pistettä! Täältä tullaan kirjotukset :)

Talviloma Alpeilla

Jos tää ois paperilla, jättäisin väliin muutaman tyhjän sivun jotka sitten täydentäisin myöhemmin. Mutta tästä alkaa tän vuoden toka (eka tulee niihin tyhjiin sivuihin kun jaksan) kirjoitus.

Kun porukka koulussa hehkutti monta kuukautta etukäteen (niin ettei kenellekään voinut jäädä epäselväksi mitä tässä nyt odotetaan, eikä se, että taitaa olla reissut muuten aika harvassa kun tää oli vuosisadan juttu) viikon Portugalin reissua, mä pakkailin suksia ja monoja ja muita hiihtokamoja. Kun hiihtoloma lähesty, yritin kieltää sen tosiasian että vetelen päivässä monta strepsilsiä, juon kuumaa mehua ja lisään vitamiinijuomaan auringonhattu-uutetta. Kun laukut oli pakattu ja herätyskello soi 4.25, oli aika vetää helmikuun viimeset aamupuurot naamariin ja raahautua autoon. Automatkan onni oli kuitenkin pehmeät penkit (samaa ei voi sanoa junista), oma tyyny ja fleecepeitto. Siinä sitten kun päivä valkeni, saavuttiin Helsinki-Vantaalle. Koko päivä meni matkustaessa, ensin lentokoneella, sitten junalla ja lopuks taksilla, ja iltapäivällä oltiin perillä Itävallan Mösernissä. Ensivaikutelma talvimatkailusta näytti, että kyllä se matkailu kesällä on sittenkin kivempaa, kun ei oo kahta matkalaukkua ja suksipussia mukana. Varsinkin se suksipussi oli vähän tiellä aina välillä. Hotellissa syötiin välipalaa ja sitten lähettiin hiihtämään. Se tuntu kyllä vähän tyhmältä, kun kylässä ei ollu lunta lähes yhtään, ja me kannetaan suksia ihan ilosena. Latu kuitenkin löyty, ja se oli ihan hyvä. Ainoo vaan että siihen nieluun alku sattua ihan tosi paljon ja oli pakko jättää lenkki vähän kesken.

Seuraavana aamuna kokeilin josko ei enää sattuis, mutta sama viiltävä kipu palas kolmen minuutin juoksun jälkeen. Vietin sitten päiväni Seefeldissä kierrellen ja kattellen (Seefeld ei oo mikään kovin iso paikka, sellanen keskisuuri Alppien turistirysä). Kävin apteekissa ja sain kurkkulääkettä, joka on vahvempaa kun strepsils. Hyvin suju asiointi kahella kielellä, joista kumpikaan ei ollu suomi.

Tiistaina pääsin jo tositoimiin, kun me lähettiin laskettelemaan. Siellä, kun oltiin pari kilsaa pitkän rinteen yläpäässä, mulle tuli mieleen että se rinne on aika jyrkkä ja mä en oo lasketellu kolmeen vuoteen. Hyvin kuitenkin selvisin ja se oli vaihteeks tosi kivaa, kun aurinko paisto, oli lämmintä ja rinteet hyvässä kunnossa. Paitsi iltapäivää kohti ne kyllä huononi oleellisesti mutta sää oli kuitenkin lämmin ja aurinkoinen koko ajan.

Keskiviikkona oltiin hiihtämässä. Se oli kans tosi hauskaa, kun olin vapaalla ja viiletin siellä pelloilla, välillä ladulla ja välillä hangessa, siellä oli ihan tosi hyvä hankikanto. Busseilla ajeltiin sitten Seefeldin läpi takas omaan kylään. Iltapäivällä kävin suunnistamassa Sannin lainaamalla kartalla. Mettässä oli vähän lunta, mutta on usein pääsiäisleirillä ollu paljon enemmän :) Mun suunnistus tosin jäi vähän kesken, kun tuli yhtäkkiä pimee ja hyvä että metästä pois pääsin kun karttaa ei enää näkyny eikä oikeestaan omia jalkoja pidemmälle.

Torstaina mentiin taas lasketteleen. Lähettiin aikasella bussilla, koska me otettiin vaan aamupäivän liput. Onneks otettiinkin, koska se oli niin paljon tyhmempää sillä kerralla. Oli kylmä, monot oli huonosti ja siihen hommaan tottu liikaa niin ei se ollu enää kivaa. Ehkä sitten taas kolmen vuoden päästä uudestaan. Illalla käytiin vielä hiihtämässä meidän lähiladuilla, ja oli siinä vähän maailmancupin pätkääkin.

Aamulla lähettiin taas melko aikasella bussilla hiihtämään. Pelloilla oli taas mukava painaa kun luisto oli hyvä, aurinko paisto, naama ruskettu ja hiki virtas. Sitten ajettiin taas bussilla hotellille kattoon hiihtoa telkkarista :) Iltapäivällä menin suunnistaan ja tällä kertaa pääsin vähän pidemmälle. Oli kyllä tosi mukavaa, paitsi että syksyllä ilmestyny jalkavaiva palas kun vähän muuttu alusta epätasasemmaks.

Illalla käytiin vielä saunassa, ja sehän oli sitten alaston sekasauna (meillä oli kyl uikkarit) ja Jussi meinas oksentaa naiskauneudelle joka meidän jälkeen astu saunaan :) Saunan jälkeen oli viel ruoka, kuten joka päivä, sellanen kevyt viiden ruokalajin illallinen :)

Lauantai oli shoppailupäivä. Ajettiin bussilla ja junalla alas Innsbruckiin, jossa ollaan käyty pari kertaa aiemminkin. Taas vierailtiin kaupungin tornissa, josta näkyy joka suuntaan. Ja sitten tietysti shoppailtiin, löysin uudet housut ja huivin :)

Sunnuntaina oli kotiin lähdön aika. Herättiin aamulla (=yöllä) klo 4.25 ja ajettiin taksilla Saksan puolelle, josta juna lähti. Junassa lueskelin saksalaista nuortenlehtee, jossa oli mielenkiintosia testejä. Niissä piti mm. valita mistä ruoasta tykkää, ja tuloksena oli juuri sinulle sopiva huivi. Tai millaset huulet on, tässä sinulle sopiva laukku. Tai kuka näistä julkkismiehistä näyttää hyvältä, tässä sinulle alusvaatteet.

Sain myös koko viikon parhaat naurut, kun meidän junaan astu sellasia nuoria, vähän mua vanhempia. Ne oli pukeutunu naamiaisasuihin, kun niillä on karnevaali meneillään. No, kohta sellanen leppäkerttupoika tuli jutteleen meille. Äiti sille vastaili, mutta mä ymmärsin kaiken. Se kysy mistä me oltiin tulossa ja ollaanko mekin vietetty karnevaalia. Äiti kerto että me tullaan Seefeldistä ja ei olla vietetty karnevaalia. Se leppäkerttu kysy miks, ja äiti vastas että se on jotakin mitä me emme tee :DDD

Mutta siis, loma suju muuten tosi mallikkaasti paitsi että olin kipeenä alkuviikosta. Mutta parempi sekin kun olla kipeenä koko ajan.

Joulusta

Oon tässä miettiny, että miks ihmeessä ihmisillä ois muka joulustressiä, kaikissa lehdissä ja muissa neuvotaan että miten taltutetaan joulustressi. Mutta kenellä olis joulustressi, kun kerta jouluun on vielä niin pitkä aika?

Ei mutta hetkinen, jouluunhan on enää 3 yötä, mitä kummaa. Onpas aika menny nopeesti. Onneks mun ei kuitenkaan tarvi huolehtia juoluruoista ja siivouksesta, meillä ei oo ollu tapana tehä mitään suursiivousta ennen joulua. Kortit lähetin ajoissa jo 15. päivä, joten siitäkään ei oo enää mitään ongelmaa. Lahjat on myös hankittu ja osa myös paketoitu tänään. Niin ja se nyt ei oo enää musta kiinni, mutta toivon että kortit löytää perille.

Mun joulustressiaiheita on mm. se, että mulla on vieläkin Espritin lahjakortista käyttämättä 15 euroa, ja se menee jouluaattona umpeen. Olihan mulla vuosi aikaa, ja on siitä paljon jo käytettykin, mutta yhä sitä riittää. Enkä varmana löydä mitään ostettavaa.

Toinen stressinaihe on ihan jokavuotinen. Nimittäin kaunokirjotus pitää opetella aina uudestaan, kun se vuoden mittaan unohtuu. Koska pitäähän kortit kirjottaa kauniilla käsialalla, se on nättiä sille saajalle :)

Joululomalla haluaisin ainakin reenata hyvin (seura kelpaa kyllä), nähdä paljon kavereita, erityisesti sellasia joita en nää kovin usein ja lähinnä tuolta etelän suunnalta. Tai voisin myös matkustaa sinne etelään päin, kyllä sekin mulle kävis :) Sitten haluaisin syödä hyviä ruokia, mutta mielellään sillain että en söis liikaa ja että en lihois myöskään :) Mun joululoman tekemislistaan kuuluu myös kouluttomasta elämästä nauttiminen ja ajamaan opettelu.

Uudenvuoden suunnitelmat sen sijaan on mulla vielä ihan auki. Jos jollain on jotain ehdotuksia, niin otan mielelläni vastaan :) Sellanen tapa nimittäin, jolla kaikkein mieluiten viettäisin uudenvuoden ei oo valitettavasti mahdollinen. Mutta ehkä vielä jonain vuonna :)

Ennen joulua pitää vielä käydä kaupungilla (kuluttamassa se lahjakortti), antaa joululahjat saajilleen (ne paketoidut) ja lukea 12 lahjaa Joulupukille. Ja joululomalla pitää sitten kattella paljon elokuvia, lehdessä sanottiin niin.

(Tätä tekstiä varten kirjotin muistiinpanoja yhen sivun, kun en heti kerenny koneelle. Se on hieno sivu ja kaunista käsialaa, kerrankin, ja just sellaseen kohtaan jossa sitä ei todellakaan tarvittais. Hyvä Suvi.)

Tallinnaa

Perjantaina pääsin koulusta ruokailusta vähän ennen yhtä. Menin bussilla keskustaan ja kävelin linja-autoasemalle. Siellä odottelin hetken ja kohta tuli äiti ja bussi. Me ei haluttu ottaa riskiä junien kanssa, vaan otettiin suosiolla bussi. Bussimatka kesti aika kauan, mutta se ei haitannu siinä vaiheessa matkaa. Kampista lähettiin käveleen kohti Länsisatamaa, ja voin sanoo että oli vähän epävarmaa meiän meno. Mutta perille löydettiin :)

Laivassa meillä oli pöytävaraus alá carte ravintolaan, niin suunnattiin sitten heti sinne. Ruoka oli ihan hyvää, ja me syötiin kauan, koska eipä meillä mitään muutakaan tekemistä oikein ois ollu :) Käytiin me vielä kaupassa, mutta sitten oltiinkin jo satamassa. Perillä käveltiin sikapitkä matka vaan siellä terminaalin putkessa, ennenkö päästiin edes terminaaliin. Sieltä sitten käveltiin hotellille. Matka ei ollu pitkä, mutta aika raskas, kun lunta oli välillä nilkkoihin asti ja varsinkin teidenylityksissä oli ihan peilijää.

Kun päästiin hotellille, jossa meidän huone oli kaheksannessa kerroksessa. Jätettiin kamat ja mentiin tien yli Viru-keskukseen. Siellä meillä oli aikaa alle tunti, mutta ostin silti sellasen kivan pinkin neuletakin ja sovitin muutamaa muuta vaatetta. Esim. sellasta neuleminihametta, josta äiti oli ihan kauhuissaan, et se on liian lyhyt. On mulla kyllä lyhyempiäkin hameita ollu, mutta silti en ostanu sitä, siinä oli sellaset ihme pampulat :)

Aamulla kerättiin kaheksalta ja mentiin syömään. Puuro oli hyvää ja oli ne muutkin jutut :) Kierreltiin vanhassa kaupungissa, se oli tosi hieno. Ihan sellanen mitä on myös Keski-Euroopassa jotkut pienet kaupungit. Oltiin ulkona lähes koko päivä, mitä nyt vähän käytiin aina välillä kaupoissa lämmittelemässä ja kerran myös kaakaolla. Muuten sitten kuljeskeltiin ja katteltiin ja käytiin joulutoreilla. Siellä oli myynnissä joka kojulla lapasia ja villatakkeja ja muita, ja aika alkuvaiheessa ostin sellaset lampaankarvapohjalliset, ja enää ei palellu varpaita :)

Ruoaks me syötiin vohvelit ja verimakkarat (ihan samanlaista kun Tampereen mustamakkara) ja tilattiin glögiä. No, sepäs olikin hehkuviiniä, niin se jäi kyllä välistä kun en ihan kauhee punaviinin ystävä ole. (Jäi traumat viininmaistelusta viime vuonna :) )

Ostin myös vähän tuliaisia ja mistä oon kaikista ylpein, myös kengät wanhojentansseihin! En uskonu että koskaan löytäisin niitä, mutta löysin kuitenkin :)

Laivamatka oli aivan kauhee. Mulla ei oo ikinä ennen tullu huono olo laivassa, mutta nyt kyllä oli. Aivan kauheeta, onneks sain vähän nukuttua sentään. Loppumatka mentiin sitten taas bussilla, kun oltiin eka tallustettu Helsingin läpi Kamppiin.

Lappia, tanssia ja ajamista :)

Taas on kaikenlaista mukavaa ajanvietettä ollu tässä koko joulukuun. Eka oltiin viikko Lapissa ja sitten pääsin taas kouluun tanssimaan ja ajelemaan.

Lähdettiin siis perjantaina 3.12. ajamaan kohti Saariselkää. Bussimatka oli pitkä ja raskas, mutta onneks matkalla pysähdyttiin syömään. Lempipuuhaani < 3 Paitsi että ABC:n ruokalistaa oli uudistettu, ja mun lempiruoasta broileripastasta oli tullu huono. No, ens kerralla jotain muuta sitten. Viitasaaren ABC:llä oli vessassa kaiverrus S <3 J, mutta mä en sitä tehny.
Lauantaina saavuttiin perille noin klo 5. Ihanaa. Sitten kun vielä tytöt sai paniikkikohtauksen hiirenpapanoista, niin oli tosi ihanaa. Onneks päästiin kuitenkin aika pian nukkuun. Aamulla syötiin puurot, jotka oli myöhässä, ja lähettiin hiihtään. Mukavalta se tuntu pitkän tauon jälkeen (okei, olin kerran käyny Tampereella hiihtämässä ennen leiriä), mutta oli raskasta ja kun pakkanen kiristy niin myös kylmää. Mutta hyvää pullaa oli :)
Maanantaina, Itsenäisyyspäivänä, oli tietysti Ollin kemut. Kuultiin hienoja puheita, toinen puhelimen ja kaiuttimen välityksellä ja toinen ihan livenä. Nähtiin myös hienoja musiikki- ja improvisaatioesityksiä. Ja ruoka oli myös tosi hyvää. Ja tanssit niinkun asiaan kuulu, mutta armoton hapotus jälleen, en tiedä miten kestän wanhat.
Koko viikko sitten hiihdeltiin enemmän ja vähemmän, joogattiin, oltiin pilateksessa, syötiin ja tehtiin läksyjä. Ja jo tokalla hiihtolenkillä Sannin sauva meni melkein läpi mun huulesta (Sanni korostaa että se oli mun vika :)), mutta nyt siinä näkyy enää pieni jälki. Mutta jos tää meno jatkuu niin mun naamassa ei oo kohta enää mitään ehjää.
Lähes jokaisella hiihtolenkillä sattu johonkin, oli sairaan kylmä tai muuten vaan joku oli huonosti. Niinä hetkinä mietin, että jos aina on näin kamalaa, miks me lähetään Lappiin aina kerta toisensa jälkeen? Mutta toisaalta, ei sitä kamalaa tunnetta enää muista, kyllä ne hyvät hetket jää paremmin mieleen. Niin että näin jälkeenpäin viikko oli tosi mukava ja onnistunu.
Mutta paluumatka. Se oli raastava. Eka pysähdys oli joskus kolmen-neljän tunnin ajomatkan jälkeen Napapiirillä Joulupukin maassa. Siellä oli hauskaa, ja taas ihan sikana turisteja Lappi Safari -haalareissaan :) Syötiin hyvää poroleipää, jonka takia bussista pitää aina juosta ulos ja käyttää huoltsikan takaovea, että niitä riittää. Joulupukkia me ei Sannin kanssa menty kattomaan, eihän meidän tarvi, kun pukki tulee kuitenkin aattona käymään eikä silloin tarvi jonottaa. Pysähdyttiin matkan aikana vielä kaks kertaa, mutta matka oli silti tosi raastava. Elluakin alko jo kyllästyttää vähän enemmänkin kun vähän :) Tehtiin Sallan kanssa matkan aikana yks haastattelu, katottiin pari leffaa, pelattiin pilleripeliä ja korttia, suunniteltiin seikkailuleiriä ja syötiin suklaata, mutta silti jäi aikaa kyllästymiseen. Huoh.

Sunnuntaina oli Pyrinnön kaikkien jaostojen yhteinen palkitsemistilaisuus. Siellä oli taas aika hyvin meiän koulu edustettuna :) Tosi moni ihminen sai palkinnon, kai me sitten ollaan vaan tosi hyviä tai en tiedä. Mutta ruoka oli hyvää, se on varmaa. Ekat jouluruoat tältä vuodelta ja hyvin maistu!
Illalla menin vielä sählyyn, mutta kaikki oli siellä Lapin jäljiltä niin uupuneita, että kukaan ei jaksanu oikein mitään. Pojatkin meni kaikki vuorollaan ihan mielellään maaliin, kun silloin sai istua maalin päällä ja huilata hetken.

Maanantaina pääsin kouluun, ja päivä alko mukavasti tansseilla. Olin nyt reenaamassa wanhoja ekaa kertaa, mutta onneks me mentiin kokonaan uusia tansseja, niin en ollu ihan kauheen pihalla. Vähän vaan, mutta onneks Iida ja mun tanssipari Kristian autto mua etten näyttäny ihan niin pihalla olevalta :) Tanssit suju hyvin ja oli hauskaa :D
Maanantaina ja tiistaina oli lisäks kokeidenpalautukset, joten oikeeta koulua oli kumpanakin päivänä vaan yks tunti. Mukavan kevyt alotus, ettei ollu ihan kauhee kulttuurishokki viikon metsässä- ja ladulla olon jälkeen.
Tiistaina oli taas tanssia ja oli kivaa ja tango sujuu mutta polkka ei ihan niin hyvin :)
Koulun jälkeen olin ajotunnilla, ja se oli tosi hauskaa. Ajoin Hervantaan asti, 70km/h ja jopa ohitin! Ja peruuttelin myös ja pääsin Lukonmäen ylös eikä auto edes meinannu hyytyä, auto ei sammunu kertaakaan mihinkään, paitsi tietty lopussa kun sammutin sen :) Nyt on enää kaks teoriatuntia jäljellä, ja ajotunteja monta. Mutta helmikuu lähestyy :)
Tiistain reenissä Pirkkahallissa oli kivaa, niin kivaa, että kolmen 1500 metrin jälkeen juoksin vielä 600 metriä, josta aivan täysillä viimeset 100m, ja sen jälkeen vielä 300m kun Emmi ja Jouni niin yllytti :)

Viikonloppuna lähetään äidin kanssa Tallinnaan, kun en oo ikinä käyny siellä. Kivaa :) Ja sunnuntaina on liikkarin jättitemppurata, pääsenköhän mäkin temppuileen? :DD

30 yötä tätä vuotta

Taas on viime kerrasta kulunu sairaasti aikaa, ja joku vois jopa luulla että mulla on ollu kiireistä. Mutta mitä vielä! Mullahan oli Kepardin jälkeen eka viikko ihan tavallista koulua, jolloin kävin reeneissä ja autokoulun teoriatunneilla ja ihan koulussa ja sit myös teatterissa. Mutta muuten ihan sellasta perusjuttua. Viikonloppuna mulla oli alotusleiri. Kolme suunnistusreeniä viikonloppuun, mutta yks niistä vaihtu zumbaan ja lihaskuntoon, kun ei oikein toi yösuunnistus nappaa ja lisäks mulla sattuu olemaan siihen kielto. Joten vietin sitten pitkästä aikaa laatuaikaa Sallan kanssa :) Mutta se reeni oli ihan mukava, paitsi että ois ollu kyllä kiva nukkua kaikki samassa paikassa, mutta toisaalta aivan uskomattoman hyvä ruoka korvas sen puutteen!
Siellä leirillä mut valittiin kapteeniks, mutta heti sunnuntaina epäonnistuin tehtävässäni kun olin sählyssä ainoo tyttö. Elias onnistu hiukan paremmin houkuttelemaan poikia paikalle, niitä kun oli siellä vähän liikaakin.

Sit seuraava viikkohan mulla oli koeviikko, eikä silloin kyllä yleensä kovin kiireistä oo. Mutta toisaalta, jos haluaa kunnolla keskittyä (kerrankin) opiskeluun, niin pitää karsia muista jutuista, ja mikäs sen parempi kohde kun koneella tsättäily. Koeviikolla paitsi luin, niin kävin myös kaks kertaa liikkarissa, kerran naurujoogassa Sannin kanssa (ihan jees mutta en hirveesti suosittele, ellei sitten satu olemaan melko yksinäinen mummeli), kerran lääkärintarkastuksessa ajokorttia varten (ihan terve olin) ja sitten kirjotin sikana juttuja tulevaan Halokeeniin. Sen ois toki voinu hoitaa aikasemminkin pois alta, mutta enpäs kuitenkaan ollu hoitanu.
Lauantaina oli kauden eka testijuoksu. Mun henkilökohtanen pakkasraja on -10 astetta, ja kun aamulla heräsin kasilta mittari oli tasan kympissä. Söin aamupalan ja seurailin mittaria ja lopputulos oli että pakko oli lähteä, kun mittari näytti kymppiä. Juoksu tuntu pahalta, yhtä pahalta kun AV-ratatesti eikä aikakaan ollu mikään huippu. Illalla juoksin ahkerasti Sannille reppu selässä (5km), vuokrattiin pari leffaa ja saunottiin ja tietty katottiin ne leffat. Kunnon tyttöjen ilta < 3
Sunnuntaiaamuna me pelattiin vielä Sannin kanssa Trivial Pursuitia ennen pk-pitkää, jonka vedin kapteenin ominaisuudessa, mutta eihän mun veturin perässä ollu kun yks vaunu, Sanni. Mutta kiva lenkki oli ja käytiin Kaupissa sellasilla alueilla missä en oo koskaan ennen käyny.
Maanataina mulla oli vika koe, saksa. Siellä piti kirjottaa kirja-analyysi saksankielisestä kirjasta joka me kurssin aikana luettiin. Sen pituus oli ohjeiden mukaan väh. 150 sanaa ja maksimia ei ollu. Kirjotin sitten kolme sivua, se on mun pisin ja paras kirjallinen tuotanto saksaks ikinä.
Kokeen jälkeen söin ja menin salille, kun mulla oli vähän luppoaikaa ennen ekaa AJOTUNTIA. Se oli ihan hauska, ajelin jäähallin parkkipaikalla :) Ja sitten aurinko paisto ja tulin hyvälle mielelle :) Illalla oli vielä vika liikkari ja lapset oli kilttejä ja meillä oli temppurata.
Tiistai oli mulla sitten vapaapäivä. Aamulla siivosin ja tein kuntopiiriä, ja tytöt tuli meille viettään pikkujouluja. Paistettiin torttuja ja syötiin niitä ja pipareita ja juotiin glögiä ja oli hauskaa. Sen jälkeen menin mun tokalle ajotunnille. Hiukan hirvitti siinä alussa kun ope anto avaimet vaan suoraan käteen. Mutta se oli sikahauskaa! Ajelin koko tunnin liikenteessä ja loppuvaiheissa osasin jo vaihtaa vaihteita vaikka se ope ei sanonu mitään :) Eikä auto sammunu kun kerran liikennevaloihin, vaikka pysähdyin vaikka kuinka moniin! Oon niin ylpee itestäni ja ootan jo seuraavaa ajotuntia :D

Tänään alko taas kunnon päivärytmi ja koulu. Oli aamureenit Pirkkahallilla, bussi lähti ajoissa koululle ja oli nopee eikä eksyny, uudet aineet alko ja matikka ja ruotsi vaikutti ihan lupaavilta, kemia ei ihan niin lupaavalta mutta ehkä selviän. Koulussa oli hyvää ruokaa ja mä alotin hiihtokauteni tänään, kolme päivää ennen Lappia. Hyvin kulki, menin sikakovaa alkuun ku mulla kulki ja hiihto oli pitkästä aikaa niin kivaa :D Niin, ja nythän on jo joulukuu! Loma alkaa kohta ja jouluaatto on ja uusvuosi ja kaikenlaista mukavaa on tiedossa :))

Kepardi

Viime viikonloppuna oli viimeistenkin suunnistajien vihoviimeinen kaudenkaatajaistilaisuus, josta viimeistään alkoi uusi kausi. Kyseessä oli tietenkin Kepardin sählyturnaus, jonka pääasialliset osanottajat taitavat olla Tampereelta, mutta olihan joukossa paljon muitakin.
Mun oma Kepardiviikonloppu alkoi sillä, että hain Anniinan rautatieasemalta. Mentiin bussilla meille ja samassa bussissa tuli myös toinen junamatkalainen pohjoisesta päin. Illalla saatiin eteen vihdoin ja viimein ottelukaaviot, ja niitä sitten spekuloitiin. Ja juoruttiin tietysti myös, olihan edellisestä kerrasta kun nähtiin aikaa jo kaksi viikkoa :)
Lauantaina saatiin kivasti kyyti Hervantaan, mutta reissu ei alkanut kovin lupaavasti. Me jäätiin nimittäin muutaman muun pelaajan kanssa Bommarin ovia kolkuttelemaan, kun ovi oli lukossa eikä kukaan tullu avaamaan. Vihdoin mentiin sitten toista kautta, ensin taloon sisälle ja sieltä hissillä alas, ja sitten toisen oven taakse kolkuttelemaan. Sieltä joku sitten kuitenkin tuli avaamaan, niin päästiin valmistautumaan peliin, jonka alkuun oli aikaa kymmenen minuuttia :) Eka peli hävittiin, mutta se oli varsinkin alussa tosi tiukka. Toka peli me sitten voitettiin, mutta siinä meillä olikin paras kannustus ja paras tsemppi päällä. Se ehkä johtu siitä, että Anniinan maineen säilyttämiseks mein oli pakko voittaa :) Oli nimittäin pieni epäilys että Anniinan saattais kuulla pientä kuittailua tappiosta aikas pitkään, mutta onneks nyt kävi toistepäin ja Anniina voikin olla se kuittailija :D
Pelien väleissä katteltiin tietysti muita pelejä ja kannustettiin tuttuja ja nähtiin kavereita. Ja tokan ja kolmannen pelin välissä syötiin eväät :)
Kolmas peli hävittiin myös, ja se vieläpä aika rumasti. Mutta ne olikin sitten menestyjiä ihan loppupeleissä asti.
Seuraavassa välissä käytiin tutustumassa Hervannan ruokatarjontaan = Subwayhin :) Siellä oli hyvää ruokaa ja sitten kaupasta ostettiin hyvää namia :)
Vikan pelin jälkeen (joka me hävittiin vaikka ei olis välttämättä pitäny) meillä oli tosi kiire. Puettiin vaatteet sikanopeesti päälle ja juostiin bussipysäkille, että ehdittäis bussiin. No, tulihan se bussi sinne sitten kun oltiin eka vartti odotettu :) Lassi tuli meiän jälkeen pysäkille, se oli ihan rauhassa kävelly sinne ja sekin joutu odotteleen. Että se siitä nopeesta lähdöstä, ei ollu mitään hyötyä siitä :)
Bussimatka oli ihan hauska ja sitten alko kävely. Jouduttiin käveleen pari kilsaa pysäkiltä kotiin, kun ei oo tää Tampereen kaupungin pohjois-etelä-suuntainen liikenne kovin toimivaa ainakaan viikonloppusin. Kotona käytiin suihkussa, panostettiin ja tietysti syötiin :) Sen jälkeen käveltiinkin sitten takas se kaks kilsaa sinne pysäkille. Mutta oltiin tyhmiä. Ulkona sato lunta, sellasia isoja märkiä tirkirättejä, ja me vaan oltiin että voivoi, nyt kastuu hiukset. Puolessa välissä matkaa tajuttiin että tukka ois pysyny kuivana jos me oltais laitettu pipot päähän. Ja ne pipot oli tosiaan laukussa, että olis ollu ihan mahdollistakin laittaa ne päähän.
Hervannassa jäätiin pysäkkiä liian aikasin bussista, mutta löydettiin kuitenkin helposti saunalle.
Siellä saunalla oli tosi hauskaa, monia tuttuja ja monia hyviä juttuja näin ja kuulin illan aikana ja oli kaikinpuolin mukavaa. Kuulemma keksittiin jossain välissä joku iskurepliikkikin, mutta en kyllä yhtään muista millanen. Sen muistan että en käyttäny sitä, koska silloin kyllä muistaisin sen :) Illan aikana päästiin myös kokemaan tanssin huumaa ;)
Ja sitten taas kun bussilla mentiin kotiin, niin jouduttiin se kaks kilsaa käveleen. Se bussi muuten oli ihan täynnä, se lähti Hervannasta 23.35 niin että mitä kummaa? Mutta tällä kertaa myös Sanni käveli mein kanssa ja sit me odoteltiin Sannin bussia puoli tuntia kadunkulmassa seisten. Mietittiin että mihin ne kaikki ihmiset on menossa kun niitä niin sikana liikku siellä. Mutta toisaalta sit ruvettiin miettimään että mitäköhän ne meistä ajattee, kun ei ees seisty bussipysäkillä siinä :)
Seuraavana aamuna Anniina lähti kotiin, vietiin se asemalle. Ja paluumatkalla me käytiin isän kanssa vähän kokeilemassa autolla ajamista, ja oli sinänsä positiivinen kokemus että en ajanu mitään päin :D

Kuvia mulla ei valitettavasti ole Kepardista, kun unohdin kameran kotiin ja en oo saanu mistään vielä kuvia :)