sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Viikkoni kuvina

Tässä viimeaikaista elämääni kuvina, olkaa hyvät:

Suomessa laitetaan kelmua lautasten ja kulhojen päälle, mutta se kelmuhan on aivan älyttömän epäkätevää kun se vaan tarttuu itteensä ja menee ruttuun ja hermot menee. Täältä sen sijaan bongasin tollasia suihkulakkeja mitkä on tarkotettu just tähän tarkotukseen.




Koululla on tällänen vitriini, josta selviää että Rydbergin vakion kehittäjä on Halmstadista kotosin!
 
Jos opiskelisin raksalla ja mulla olis kirjoja, ihan takuuvarmasti päällystäisin ne tällä kontaktimuovilla! Saatan kyllä ehkä nytkin päällystää, on niin hyvänmielen kontaktimuovi tämä :)
 

 
Mulla oli pieni lamppuongelma, kun mun lamppu palo. En saanu sitä lamppua irti, se kun oli tollanen mitä ei kierretä pois. (Pystyn kuvittelemaan muutaman joka nyt lukee tätä ja nauraa siellä mulle.) Lopulta se lähti irti, mutta siihen tarvittiin 2 poikaa ja 2 lusikkaa. Seuraava ongelma oli se, että se lamppu mikä mulla oli, ei sopinu tohon. No, suuntasin kauppaan.


Kauppareissun jälkeen mulla oli siis kolme lamppua, joista ensimmäinen se minkä otin pois ja kaks muuta sellasia jotka ei sinne koloon sopinu. En kauheesti tykänny tästä, koska ne lamput makso aika paljon. No mutta seuraavaks suuntasin sitten Clas Ohlsonille. Siellä kysyin myyjältä neuvoa. Se ihmetteli eka mun lamppua ja sano että pitäis nähdä kuva siitä ite lampusta niin tietäis mistä on kyse. No, mullahan onneks oli näyttää sille kuva. Se katto sitä ja kerto että osa lampusta on vielä siellä katossa. Kysyin että onnistunko mä ottamaan sen pois sieltä, ja se oli vähän epäilevän olonen ja muistutti että virta sitten pois pääkatkasijasta. Tässä vaiheessa olin varma että elän seuraavat 8,5 kuukautta kolmeneljäsosavaloilla. Kun pääsin kotiin niin aloin leikkiä sähkömiestä. Sammutin valot (en tietenkään lähteny mitään pääkatkasijaa ettimään ja naapureille ilmotteleen että katkasen nyt hetkeksi sähköt mutta ei hätää) ja sen sentään tarkistin että kädet oli kuivat. Homma olikin ihan helppo kun oli ohjeet, ja se mun ostama lamppu sopi sinne koloon ja kaikki hyvin!

 

Lopputulos oli tämä ja se että neljä lamppua loistaa taas iloisesti.

Perjantain etkoilla värjättiin hiuksia. Olin halunnut tollasen doppin jo pitkään mutta en tietenkään ollu uskaltanu ottaa kun en tienny näkyiskö se mun tukassa ja mikä väri sopis. Nyt kuitenkin tarjoutu tilaisuus koittaa pinkkiä doppia niin miksei! Tän piti kestää 5-8 pesua mutta nyt yhden pesun jälkeen on jo niin haaleet että tuskin huomaakaan, nyyh.



Andrea, jag och rosa toppar!
Perjantai-ilta pääsi mun top3:een parhaista illoista täällä. Olin kyl aika förvirrad, kun eka juttelin puhelimessa ja Skypessä Suomeen, sitten Inan kanssa suomea ekaa kertaa, ja Ainon kanssa myös. Loppuillasta puhuinkin sitten suomea murtaen. Opin myös uusia sanoja ja juttelin uusien ihmisten kanssa. Nyt oon päässy sen vaiheen yli että tutustuminen on vaivalloista, kun mulla kuitenkin on jo hyviä kavereita niin on myös kiva tavata uusia ihmisiä ilman paineita että niistä pitäis tulla mun kavereita. Ja kaikki TBIaret tietää että oon Suomesta vaikkei oltais koskaan juteltukaan niin siinä on jo ainakin yks puheenaihe. Täällä kun varmasti yli puolet ihmisistä kertoo mulle kuinka niiden mummu tai pappa tai äiti on suomalainen.
Etkoilta päädyttiin siis kaupunkiin ja baariin. Yhdessäkään kappaleessa ei ollu sanoja, en tykänny.

Baarissa väritin yksisarvista. Mä pysyin ihan viivojen sisäpuolella, mutta joku aikasempi ei ollu pysyny.
Lauantaina käytiin tyttöjen kanssa shoppailemassa kirpparilla ja rautakaupoissa. Tässä suosikkini siltä reissulta:


Tiskirätit, joista tuli mieleen Noora. Myytiin nimikkeellä diskdukar med motiv.


Biltema myi valekameraa pihoille karkottamaan varkaita.


Suomi-kaveriselfie!
Sunnuntaina olin auttamassa kisojen järjestämisessä. Metsästä löysin myös suppilovahveroita, oli niin kiva taas sienestää kun musta se vaan kuuluu syksyyn (Kuten myös suunnistus. En tajua miks tätä lajia tehdään huhtikuun loskassa ja heinäkuun tappohelteissä kun on olemassa myös syksy!)

Vietiin rastit mettään

Valtio tarjoo ens viikon ruoat

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Ruotsielämää: kräftskiva

Koulua on nyt menny taas viikko enemmän, ja oon niin sitä mieltä että on niin väärin että saan Kelalta rahaa siitä että en tee täällä mitään. Siis kiitän tietty totta kai Kelaa, en muuten selviäis, mutta kun tätä koulua on niin vähän niin ei tunnu siltä että täällä jotenkin opiskelisin. Matikkaa on kyllä niin että saa ihan kyllikseen laskea, mutta kun ne asiat on parhaimmassa tapauksessa jo kahteen kertaan opeteltu, niin aika mekaanista touhua se on. Anatomia on niinku opettelis uutta kieltä, mikä ei nyt sekään ihan vierasta mulle ole. En silti valita, on kivaa kun tajuaa matikkaa ja mulla on täällä jo sellanen mainekin että oon paras matikassa. Toivottavasti meille ei nyt tuu mitään juttuja mitä en vielä osaa, siinä vois mun todelliset taidot(tomuudet) paljastua. Mutta on kiva että voin auttaa muita jossain, kun kuitenkin ite aika usein kysyn mitä just sanottiin tai pyydän toistamaan.
Nää kaks kurssia on siis ihan jees ja en mä niihin kaipaa enempää tekemistä, mutta oisko mitään et ois vaikka pari kurssia enemmän? Nytkin oli vapaata to-su ja moni kaveri lähti kotona käymään, meinas tulla vähän tylsää.

Taco-/ost och vinkväll
Meidän lauantainen taco-/ost o vinkväll meni tosi kivasti, oli hyvää ruokaa ja seuraa ja tehtiin myös jäätävän hieno tanssi. Sunnuntaina kävin kattomassa Allsvenskania eli jalkapalloa, ihan jees peli oli, paljonhan mä en näistä ymmärrä. Maanantaina kävin koulun jälkeen suunnistamassa. Sinne oli 14km ja taas olin ihan rikki kun poljin takasin. En tajua, ei ton nyt niin raskas juttu pitäis olla, polkea 28 kilsaa ja välillä suunnistaa alle tunti. Mulla oli banaanikin mukana mut ajattelin et ei mun sitä siellä tartte syödä, ihan hyvin riittää vasta kotona. Hah.
Allsvenskan
Tiistaina pesin pyykkiä ja kävin syömässä ilmasen lounaan samalla kun kuuntelin mun alalta valmistuneiden perustamista yrityksistä. Toinen oli kehittäny sykemittaria joka mittaa sykettä ranteesta, kun normi sykevyö on kuulemma niin jobbigt (ei oo kyl mua kauheesti haitannu). Toiselta oli menny jalat ja toinen käsi onnettomuudessa kymmenisen vuotta sitten, niin se kehitti proteeseja. Kun kuulemma sellasella pitkällä (yli polven menevällä) proteesilla tasapaino menee tosi helposti jos maassa on jotain epätasasta, kuten vaikka pikkukivi.

Tälläst tääl on
Keskiviikkona laskettiin matikkaa ja torstaina autoin etänä yhtä kaveria matikassa minkä pystyin. On kyl niin huikeeta kun oon vaihteeks se fiksu kaveri, viimeks varmaanki yläasteella :) Kävin myös juoksemassa Tylösandissa, siel biitsillä. Aivan sikahienot maisemat ja se lenkkipolku on tosi kiva. Poljin sinne siis eka kympin, mutta oli sen arvosta kyllä ehdottomasti. Illalla menin vielä johkin ihme kokoukseen, josta tajusin ehkä yhen kolmasosan, kun ensinnäkin puheenjohtaja oli skånelainen, moni puhu hiljaa ja kaikki tietty päällekkäin. Ne asiat oli mulle uusia joten vaikee oli myös yrittää päätellä mistä oli kyse. Sen verran kuitenkin tajusin etten mihinkään hallitukseen huomaamattani lupautunu. Siellä puhuttiin haalareista, sen ymmärsin, ja esitin jopa kysymyksiä. Ne tulee maksamaan 700 kruunua ja läheskään kaikki ei tilaa niitä. Alan kallistua sen puoleen että en minäkään. Niissä ei ole siis mainoksia ja haalarimerkkejä on ehkä kolme. Tosin ton hintasiin haalareihin ei kauheesti oiskaan enää varaa ostella niit merkkejä.
Illalla sain olla pienesti mukana Spinnin saunalla, kun sain sieltä kuvia ja äänitteitä ja terveisiä.

Tylösand
Perjantaina mulla ei taas vaihteeksi ollu mitään tekemistä. Kävin pienesti kätköilemässä, mutta se oli vähän tylsää yksin. Tein varmaanki jotain ruokaa ja kävin lenkillä. Illalla katoin tietty Vain elämää, heti kun se nettiin tuli. Tykkäsin tosi paljon ekasta kaudesta, mutta se toka kausi jo oli vähän eri tyyliä. Se ohjelma keskittyy nykyään enää ihan pelkästään niihin lauluesityksiin, ja noihan tuntee jo toisensa. Ekalla kaudella ne ei tuntenu toisiaan ja ne oikeesti tutustu toisiinsa ja ne jutteli keskenään. Bonuksena siinä sitten kuultiin myös kivoja kappaleita. Nyt ne ei mistään muusta puhukaan kun niistä kappaleista. Eikä niillä oo sellasta vapaata juttelua yhtään, vaan ne puhuu yksin kameralle ennakkoon nauhotettuja pätkiä. Jos se eka kausi saavutti niin suuren suosion, niin miks konseptia piti muuttaa?
Nosturi (lattice girder) löyty kätköilyreissulla ja tuolta alta myös kätkö
Lauantaina olin elämäni ekoilla rapujuhlilla. Meidän piti kesällä järkätä rapujuhlat, mutta se ei sitten toteutunukaan, niin oli tosi kiva päästä ihan oikeisiin juhliin. Tosin näille piti tuoda ruokansa ite, mikä oli vähän kummallinen juttu musta. Lipun hintaan kuulu ainoastaan yks snapsi. Kyselin vähän mitä siel pitäis syödä ja kun ne tienny ketään kuka ois tuonu rapuja niin en mäkään sitten, kun en niitä osaa edes syödä. Tein sitte piirakkaa ja salaattia ja ne oli ihan hyvät eväät. Kun lähdin mestoille, kävi ilmi että alakerran naapurin bileet oli rapujuhlien etkot ja että se tyttö on kolmosella ja opiskelee jotain ympäristöjuttua, eli ollaan samassa tiedekunnassa(?).


Rapujuhlissa oli tietty hienot tötteröhatut, laulettiin vihosta lauluja ja oli hauskaa. Söin myös ravun! Yks kaveri opetti mua syömään sen ja totesin saman minkä kaikki, ei ehkä ihan kaiken sen kuorimisen arvosta. Mutta pääasia että rapujuhlat on nyt suoritettu kunnialla läpi. Pari ohjelmanumerookin siellä oli, ja kun pöydät oli siirretty sivuun oli tanssia ja meidän ja kakkosten gyckelit. Juttelin sinä iltana Ruotsin ja Suomen eroista ja kuulin että suomalaisilla on korkeet poskipäät. Suomessa myös juodaan vodkaa ja jääkarhut kävelee kaduilla.

Varsinaisen ohjelman päätyttyä lähettiin välibileisiin. Mulla ei ollu pyörää koska olin maksihameella liikkeellä, mutta käärin helmat syliin ja hyppäsin ritsille. Mein ilmeisesti piti mennä jonkun luo ketä ei sitten löydettykään mutta päädyttiin kolmosten bileisiin, josta en siis oikeesti tuntenu melki ketään, muutaman olin sentään nähny ennenkin. Sieltä lähdettiin kaupunkiin, käytiin sellasessa pubissa. Siitä sitten jotkut jatko vielä baariin, mutta kello oli jo yli yks, baari auki kahteen tai kolmeen ja sisäänpääsy makso 120kr niin en viittiny mennä. Jatkoin siis Donkeniin, joka siis tietenkin aivan todella loogisesti on McDonalds. Siellä oli monta TBIarea ja meillä oli hauskaa sielläkin. Ne oli niitä natur-tyyppejä eli Aino ja Amanda ja muita. Ite olisin voinu lähteä vielä ehkäpä jatkoillekin jopa, mutta kun porukka puol kolmen aikaan lähti kotiin niin ei sitten. Mutta mulla oli kyllä aivan huikee ilta, paras täällä tähän mennessä varmaankin! Tai en tiedä, taco-/ost o vinkväll oli myös tosi kiva.

Sunnuntaina kävin terveysmessuilla. Oli pieni pettymys, mutta ainakin sain mitattua verenpaineen ja söin protskupatukkamaistiaisia. Iltapäivällä kävin taas yhdessä huikeessa lenkkimaastossa. Tai siis sivusin sellasta. Kun mulla on ohjelmassa pidempi lenkki niin käyn juoksemassa sen purtsin minkä ohi nyt vaan juoksin. Yks parhaita puolia muutossa on kyllä uudet lenkkimaastot.

Maanantain reenipaikalla oli nättiä
Sen oon huomannu että skånelaisten kanssa en ihan hirveesti viitti jutulle lähteä, kun ruotsalaisillakin on vaikeuksia niitä ymmärtää. Ihan oikeesti luulin joskus ekalla viikolla että parilla tyypillä oli joku puhevika, ärrävika vähintään. Hups. Yks skånelainen on kyl aika huikee, kun aina kun nähdään se näyttää suomenkielen taitonsa sanomalla 'mustalainen kastike' :DD

lauantai 13. syyskuuta 2014

Onnellisuuspäivitys!

Elämä täällä on alkanu rullata eteenpäin ja voin sanoo olevani onnellinen. Oon kyllä ehkä just nyt pienissä endorfiinihuuruissa vielä, mutta mikäs sen kivempaa. Viikossa on ehtiny tapahtua kivoja juttuja, oon urheillu, koulussa on alkanu anatomia ja oon ollu kavereiden kanssa.
Lauantaina olin ulkona natur-tyyppien kanssa, ja siellä tapasin uuden tytön, joka on myös Suomesta! Kuin huikeeta, just olin pohtinu kuin kivaa olis että täällä ois joku suomalainen mun lisäks, joka jakais tän Halmstadin mun kanssa ja tietäis nää asiat täältä. Ja nyt se löyty! Aino on kylläkin suomenruotsalainen (tietenkin), mutta puhuu hyvää suomea. Äiti oli huolissaan etten vaan liikaa sitten puhu suomea, mutta enpä usko kun ei meillä noiden kanssa mitään yhteisiä kursseja ole.
Sunnuntaina olin kattomassa triathlonia, juurikin sitä mihin osallistumista harkitsin. No, siellä oli kaikilla märkäpuvut ja maantiepyörät, että oli aika hyvä et minä olin katsomossa tällä kertaa.

Maanantaina oli eka anatomian luento, ja se kurssi on kyl just sitä minkä takia tulin tänne. Ei haittaa vaikken osaa luita ja lihaksia ruotsiks, kun ne kuitenkin opetellaan latinaks. Illalla olin suunnistamassa taas, tällä kertaa pohjoseen päin, poljin sinne lentokentän ohi. Rata oli sprintti ja ihan kiva. Löysin myös itelleni kahden päivän lounaan sieltä, vaaleita orakkaita.
Tiistaina jatku anatomia, ja careergate tarjos ilmasen lounaan. Tehtiin meidän matikan projektia, ja mulla oli vaikeuksia ymmärtää tehtävänantoa, mutta niin oli muillakin. Täällä siis tehdään sellanen projekti, jossa on yhteensä viis tehtävää ja se tehdään 3-4 hengen ryhmissä. Siinä käytetään Mathematicaa ja voisin verrata sitä fysiikan työhön, paitsi että tässä ei tehdä mitään mittauksia, vaan lasketaan pelkästään ja kirjotetaan se selkkari. Ja musta toi on enemmän fysiikkaa kun matikkaa, vai mitä sanotte tuulivoimaloiden äänenvoimakkuuksista ja pyöräilijän polkemistehosta? Illalla lähin haastamaan itteäni, mentiin nimittäin kuunteleen stand uppia. En aina tajua sitä suomekskaan, jotenki tulee usein sellanen myötähäpeä vaan, ja nyt sit vielä ruotsiks. Ne oli ilmeisesti jotain isoja nimiä, naisia molemmat. Jotkut niiden jutuista oli ihan hauskoja, ja pari kertaa nauroin ihan aidosti jopa :) Sinä iltana oli myös Kårpub, mutta sinne en kyl jaksanu mennä. Etkoilla olin, ja oli ihan kivaa. Oltiin yhellä Hannalla, ja sillä oli pikkuinen kissanpentu nimeltään Steven Gerrard.

Steven G.
Keskiviikkona oli pitkä koulupäivä, kun kympiltä alko introluennolla, jatku siitä urheiluharrastustorin kautta anatomiaan ja iltapäivällä oli vielä matikkaa tyhmille. Toi urheilujuttu esitteli siis Halmstadin urheiluseuroja, että ihmiset voi jatkaa harrastuksiaan tai alottaa uusia. Kävin tsekkailemassa suunnistuskartat mitä siel oli esillä ja otin esitteitä jostain kuntosaleista, jotka tarjoo ryhmäliikuntaa. Iltapäivän matikka oli sellanen pienryhmäsetti, että joku kakkosella oleva poika anto meille jotain tehtäviä ja sit niitä piti ryhmässä miettiä. Menin sinne koska luulin että sieltä sais apua projektiin, mitä toki kyl sainkin yheltä toiselta tytöltä. Melkein olin tajunnu sen idean itekin! Uudestaan en oo kyl ihan heti menossa, koska matikka on ainaki toistaseks aika helppoo kauraa kun oon nää asiat TTY:llä jo kerran lukenu.
Torstaina oli matikkapäivä, aamulla luento ja iltapäivällä ryhmä. Siinä välissä projektia. Illalla kävin juoksemassa vähän portaita.


Matikan projekti
Perjantaina oli anatomiaa neljä tuntia, opetellaan luita, lihaksia ja ligamentteja. Cool, tää on just se taso mitä haluan ihmisestä tietää, en oo kiinnostunu entsyymitoiminnasta tai vatsahapoista. Lounaan jälkeen lähin tutustumaan kaupunginkirjastoon. Hankin kirjastokortin ja lainasin yhen kirjankin. Elokuvan lainaus makso, niin en sitte sellasta ottanu. Sit kävin viel hakemassa numerolapun seuraavan päivän kisaa varten.
Iltapäivän laitoin ruokaa. Ellinoran kaalitarinasta innostuneena olin ostanu kaalin ja tein kaalilaatikkoa. Mullakin jäi vielä puolikas kaali jäljelle, mutta annoin sen jäädä jääkaappiin enkä ruvennu täyttään jokaista purkkia ja purnukkaa kaaliruoalla. Uuni paahto täyttä päätä ruokia ja tätä huonetta, niin vähän hiki tuli. Illalla meillä oli Annan ja Idan kanssa myskväll, just sellasta olin tähän väliin toivonu! Käytiin kaupassa hakemassa snacksia, pelattiin Unoa ja katottiin leffa. Oli kivaa.
Lauantaina oli suuri päivä. Olin ilmottautunu Halmstadmileniin halvmilille eli 5 kilsalle. Lähin alussa kovaa, ja huomasin että mun edellä oli vaan yks nainen. Kohta toinenkin meni ohi, mutta ajattelin et jos muita ei mee ohi ja jos pysyn iskuetäisyydellä niin kaikki on hyvin, kolme parasta kun sais palkinnon. Jossain 2km kohdalla kärjessä ollut nainen jätti kesken, ja olin siis toisena. Pysyin näköetäisyydellä koko ajan ja sain vetoapuakin yheltä mieheltä, mutta en ihan pysyny siinä enkä siis saanu sitä naista kiinni. Kirjaston kohdalta oli kilsa maaliin, olin kattonu etukäteen että siitä alotan pitkän kirin. Hah, siinä joen rannassa oli niin järkyttävä vastatuuli että vauhti varmaan pysy samana. Kiri ei siis tuottanu tulosta ja juoksin maaliin toisena. Mutta ei vitsit oli kivaa! Juoksu kulki ihan hyvin, mitä nyt vähän pisti mutta kuitenkin, vauhti oli ihan kohtalaista ja saisin vielä palkinnonkin! Banaanien ja urheilujuomien jälkeen kävin vähän verkkailemassa ja siinä sitte missasin sen palkintojenjaon. Netissä oli lukenu että 12.15, mutta nyt se oli jo ennen 12. Näin kyllä kun mein sarja palkittiin mut en ite kerinny pallille. Palkinnon kuitenkin sain, ja se oli sikahyvä! 150kr arvokuponki johki urheiluravinnekauppaan, 2x aamupala Scandicissa ja 2x lounas samassa mestassa. Kuin huikeeta! Joskus marraskuussa jos masentaa niin voin mennä jonain viikonloppuna nauttiin kunnon aamupalabuffetista, voiko parempaa toivoa? Kävin viel hakemassa lipun seuraavan päivän Allsvenskan-peliin ja sit poljin kotiin.
Iltapäivällä skypettelin Anskun kanssa ja illaks on tiedossa vielä taco-/ost och vinkväll. Siinä samalla pitää tehdä liiketanssi anatomian tunnille, interesting.

Tyytyväinen tyttö maalissa

lauantai 6. syyskuuta 2014

Koulua ja enimmäkseen ei

Finsittning
Tuosta Nollningista jäi viel yks juttu kertomatta, nimittäin päätöstapahtuma finsittning. Suomentaisin sen että hieno illallinen. Se oli siis perjantai-iltana, ja kaikki oli pukeutunu parhaimpiinsa. Tytöillä oli lyhyet tai pitkät mekot ja pojilla vähintään pikkutakki ja rusetti tai kravatti, monella puku. Siin oli kyl silmille iloa, tykkään tollasista iltapukutapahtumista. Siellä myös meidän staabi eli ne kolme terroristipartasta heppua paljasti miltä ne oikeesti näyttää, ja ne olikin ihan hyvännäkösiä ilman partaa! Se ite tapahtumapaikka oli tosi hieno, ja tiedossa oli kolmen ruokalajin illallinen. Luulin tätä tapahtumaa sitseiks, joissa laulettais ja juotais ja syötäis ja ois ehkä jotain ohjelmaa ja puheita mahdollisesti. Olin väärässä. Ruokaa oli, juomat piti ostaa ite. Pari lyhyttä puhetta oli mut muuten vapaata olemista, ei tarvinnu pysyä edes paikallaan tai mitään. Ruoka oli kyllä sikahyvää, siitä mulla ei ole mitään valittamista. Sieltä ilta jatku sitten Kårpubiin, jossa oli taas sitä perus baarimeininkiä. Tunnelma oli ihan hyvä, mutta koska mulla oli korkkarit jalassa niin kauheen kauaa en kestäny. Eikä mulla ole edes vielä sellasia kavereita täällä jotka pyytäis mua jäämään kun ehdotan lähtemistä. Eikä oikeastaan ketään kelle oisin ilmottanu kun lähden kotiin. Puolimatkassa kotiin ne korkkarit sattu niin älyttömästi jalkoihin että mun oli pakko ottaa ne pois ja kävellä ilman kenkiä. Kyllä, minä ilman kenkiä!! Eikä vauhti ees hidastunu merkittävästi, vaikka osan matkaa meninkin hiekkatietä.

Alkuruokana lohta


Pääruokana kanaa ja kermaperunoita (kermaperunat ei kuvassa)
 
Jälkkäriksi pannacotta
 Lauantaiksi olin varannu pyykkivuoron. Menin siis pirteänä pyykkäämään. Laitoin myös ruokaa mun omalla söpöllä uunilla (tähän kämppään ei siis kuulu uunia, niin ostin oman), ja tein kaikkia aikuisjuttuja. Kävin myös lenkillä, juoksin sinne juoksuradalle ja ihan yksin sain vetoni juosta. Sunnuntaina kävin ostamassa ilmapatjan, nyt kelpaa vieraiden tulla. Kattelin myös Finnkampia ja kävin lenkillä rannalla. Luulin et siel ois joku nähtävyys, mutta petyin kun paikanpäällä huomasin että se oli vaan joku luontoalue. Kun olin juossu viel vähän matkaa, en ollukaan enää yhtään pettyny, siel oli nimittäin sikahienoa! (Kuvia ei nyt löydy ku keskityin juoksemiseen enkä pidä puhelinta mukana lenkillä.)

Uuniruoka paistumassa
Maanantaina mulla alko vihdoin koulu. Heti kasilta matikkaa. Koko kaks tuntia se luennoitsija tosin käytti kurssin esittelyyn, kerto asiat jotka luki nettisivuilla jotka se oli käskeny lukea. Sit meil oli vapaata pari tuntia ja sen jälkeen kirjastokierros. Välissä syötiin eväät, ne sai kätevästi lämmitettyä koulun mikroissa, ja sit oli viel matikan ryhmä. En oikein tiedä miten sen suomentaisin, kun se on ruotsiks gruppövning mutta toistaseks siellä ollaan vaan istuttu luokassa ja kuunneltu opea. Siellä voi ilmeisesti myös kysyä jos on jotain ongelmia tehtävien tai Mathematican (matikkaohjelma koneella) kanssa.
Kun koulusta pääsin, otin vähän lepiä ja illalla polkasin Tylösandiin, mikä on ilmeisesti näiden siistein biitsi. Siellä oli suunnistusreenit ja eka katoin et kuin ruppana maasto, mut vaikka se oli pieni se oli sikahieno! En oo ikinä ennen tollasilla rantakallioilla juossu. Löysin kantarellejakin, sää oli kiva ja muutenki oli hauskaa. Sit viel kymppi kotiin ja nukkumaan.



Tylösandin rantakallioita
Tiistaina ei sitte ollu koulua. Eli itseopiskelupäivä. Päivällä kävin vähän kaupungilla, avasin pankkitilin ja kattelin ympärilleni. Illalla vasta jaksoin kattoa niitä matikan juttuja, ja vaikka olin etukäteen iloinnu siitä et matikka on helppoa, niin nyt tuli ne jutut just mitä en oikein TTY:llä tajunnu ikinä. No, ehkä jo tokalla kerralla. Illalla lähin pyörällä vähän katteleen että mihin oikein oon muuttanu. Siistiä oli, ja pimeellä tuntuu et kulkis hyvin.

Keskiviikkonakaan ei ollu koulua, mutta mentiin parin kaverin kanssa kirjastoon lukemaan. Sitä ennen kerkesin käydä juoksemassa vetoja radalla ja kympiksi kirjastoon. Tehtiin tehtäviä ja yritettiin ymmärtää Mathematicaa. Oli kyl siistiä kun osasin jopa auttaa niitä niissä tehtävissä :) Illalla kävin viel pyöräilemässä, tällä kertaa mun retki ulottu Galgbergetiin, joka on sellanen ulkoilumetsä ja kaupunginosaan nimeltä Kärleken eli rakkaus. Ihan nättiä siel oli. Ja Galgbergetin näköalapaikalta oli tosi hienot maisemat. Turhaan myös pelkäsin ettei täällä ois mäkeä kun meren rannalla ollaan.

 
Torstaina oli taas matikkaa kasilta. Nyt päästiin jo vähän asiaankin, ja vaikka ne olikin tuttuja ni opin ainakin uusia ruotsinkielen sanoja. Luennon ja ryhmän välillä oli neljä tuntia, jonka aikana me tehtiin tehtäviä, opeteltiin Mathematicaa, syötiin ulkona ja käytiin Biomek-tapaamisessa. Siel on siis paljon tollasia huoneita johon voi vaan mennä opiskeleen, se oli tosi kiva. Biomek-tapaaminen oli kolmosten projektihuoneessa, ja siellä sovittiin et pidetään jotkut juhlat kohtapuoleen. En oikein pysyny keskustelussa mukana, mut ne vaikutti kivoilta.

Halmstad
Illalla oli meidän TBI:n porrasintervallit. Niihin oli fb:ssä ilmottautunu jotain 20 ihmistä, ja meitä oli siellä lopulta 5. Eikä edes juostu portaita, tai kaks tyttöä ja koira juoksi, ja minä, yks Elin ja se meidän general eli kakkosella oleva poika juostiin viiden kilsan purtsi. Sen jälkeen vedin raput viel pari kertaa ja lopuks mentiin katteleen maisemia sinne näköalapaikalle.
Perjantaina en tehny oikein mitään fiksua. Illalla menin TBI-festeille Bolmensiin, osa jatko sieltä sitten baariin. Oli sellasta mukavaa etunurtsi-hengailua ja paljon porukkaa (ylli että juhlimaan tullaan mut urheilusta luistetaan, vaik tääl onkin tosi paljon urheilullista porukkaa). Alko tulla vähän kylmä sortseissa ja kun mulla oli seuraavana päivänä kisat, niin lähin sitte kotiin.

Lauantaina oli siis paikalliset AM-kisat eli DM-medel. Etukäteen en tienny edes matkaani, mutta pääsin kisoihin kyydillä ja kisapaikalla selvis että mulla on vaan 3,7km, kun olin henkisesti varautunu vitoseen. Suunnistin kunnon flowssa varmaan puolet matkasta, lopussa tuli sitten vähän epävarmuutta ja pari pummia. Mut oli kyl tosi kivaa, juoksu kulki ja suunnistus suju eikä edes risukkoinen maasto haitannu! Kaikki mun täkäläiset seurakaverit Halmstad OK:sta oli tosi mukavia ja toivotti mut tervetulleeks Halmstadiin ja jutteli mukavia. Sain myös ison pinon karttoja täältä lähistöltä, kaikki ei tosin oo ihan pyöräilymatkan päässä.


Medel-DM

Mä en ole ees ajatellu, että Suomen ja Ruotsin välillä on kulttuurieroja. Kun ne on niin lähellä toisiaan ja suurimmaks osaks on samanlaiset tavat ja tottumukset ja kaikki, niin onhan näissä erojakin. Esim. täällä ollaan jotenki paljon kohteliaampia, multa kysytään monta kertaa päivässä miten menee ja kun lähetään kotiin sanotaan ha det så bra. Mitä suomalaiset siinä sanois? Ne sanoo vaan että moro.

Kun asuin kotona, mitä tapahtu? Ei mitään. Kun muutin pois kotoa, mitä tapahtu? Äiti löysi vihdoin noin 8 vuotta kadoksissa olleen riippumaton ja isä osti uuden pyörän, cyclocrossarin (pyöräilykengät ja kaikki). Ois ollu mullakin käyttöä noille molemmille, mutta ainakin tiedetään mitä teen ens kesänä.