Turistina Pispalassa

Oltiin puhuttu poikaystävän kanssa jo pitkään, että veisin sen Pispalaan tutustumaan mun lapsuusmaisemiin. Viime viikonloppuna vihdoin meillä oli aikaa, ja aamupäivällä otettiin bussi Haulitornille. Jo matkalla näky Pispalan maamerkkejä; Rajaportin sauna, Vaakon Nakki, Vastavirta-klubi ja tietysti Pispalan Pulteri. Pulteri ei ollu ihan mun hoodeilla lapsena, joten Pispalan karnevaalien huipennuksena pelattavassa Kujakolli-Pulterrieri -jalkapallo-ottelussa kannustin aina Kujakollia.
Haulitornin juurelta kiivettiin Pispalanharjulle mun ala-asteen pihalle. Se tuntu ihan sikapieneltä! Koska tuolla miekkosella alko olla jo nälkä, suunnattiin Pispankatua pitkin Café Pispalaan brunssille. Sitä on kehuttu ihan tosi paljon, joten mekin haluttiin testata se. Hyväähän se oli, mutta aika pieni annos eli vähän ylihypetetty meidän mielestä.

Brunssin jälkeen poikkis halusi nousta Pispalan portaat. Ei kuitenkaan kellotettu niitä (vielä). Suunnattiin vielä harjun korkeimmalle kohdalle Pyykkipuistoon, jossa oli jotkut pihakirjailijafestivaalit eli Pispalan normipäivä. Pyykkipuistosta näkyy Pyhäjärvelle, mutta maisema on ihan selvästi metsittyny, kun nyt ei näkyny niin paljoa. Saaret sentään näky; Saunasaari jonne talvisin tehtiin koulusta hiihtoretkiä, Lehtisaari jonne ahkerimmat hiihti, pikkuruinen Lapiosaari ja Viikinsaari jonne laivatkin kulkee.

Parin maisemakuvan jälkeen jatkettiin matkaa alemmas kohti Tahmelaa. Käveltiin mun vanha koulureitti ja tultiin meidän naapuripäiväkodin pihaan. Siellä oli sellaset häkkiaitaukset! Ei minun lapsuudessani, hmph. Meidän vanhalle pihallekin oli tullu ties mitä vempaimia.
Jatkettiin omenatarhan läpi Tahmelan sydämeen, josta löytyy kauppa, Pub Kujakolli, seurakunnan kerho (en kyl tarkistanu oliko vielä paikallaan), Pispalan nykytaiteen keskus Hirvitalo, Pispalan kirjasto ja tietty bussipysäkki ja postilaatikko. Matkalla miekkeli ihmetteli kun joka toisessa talossa oli asunu joku mun tuttu. Mutta Pispala on niin pieni paikka, että siellä kaikki vähänkin samanikäset tuntee kyllä toisensa.

Tahmelan ranta oli meidän seuraava kohde. Leikkipuistoa myllättiin traktoreilla, mutta tutut vessa- ja pukukopit oli paikoillaan. Tahmelan ranta on tosi matala hiekkaranta, ja kävellen pääsee melkein Saunasaareen saakka. Ei kuitenkaan menty poitsufrendin kanssa uimaan, ei ollu ihan rantakelit.
Uimarannalta jatkettiin kynäjalavan ja Tahmelan lähteen ohi takas kaduille. Välissä poikettiin vielä metsään sellaselle kalliolle, jonka päällä me ala-asteella parhaan kaverin kanssa haaveiltiin boifrendeistä. Nyt oli kiva käydä siellä vihdoin oman rakkaan kanssa, ympyrä sulkeutui :)

 

Noustiin yksiä Pispalan lukuisista portaista ylös Ansiokalliolle. Sieltä on hienot maisemat Pispalanharjulle ja Pyhäjärvelle, kun se mäki on vastapalloon harjuun nähden. Se kallio on yks mun lempipaikoista Pispalassa, ja me löydettiin sieltä H:n kanssa metsämansikoita.
Mansikoiden jälkeen jatkettiin matkaa Pyynikille. Pienen kallioilla kiipeilyn ja näköalapaikalla istuskelun jälkeen käveltiin miehekkeen kanssa Pyynikin näkötornille. Tarkotuksena oli syödä munkit ja katella maisemia, mutta jono oli ulos asti niin se(kin) jäi nyt toiseen kertaan. Arvottiin siinä et lähdetäänkö jo kotiin vai jatketaanko keskustaan. Molempien mahat murisi ja kiukutteluvaara oli ilmeinen eikä kotona ollu mitään valmista ruokaa, joten tuo toinen puolisko ehdotti että etittäis joku ruokapaikka.
Keskustassa päädyttiin dönereille, jotka on kyllä ihan superhyviä! Enää ei ollu kiire mihinkään, joten jatkettiin kuljeskelua keskustassa. Käytiin parissa kaupassa alennusmyynneissäkin, mutta ei löydetty oikein mitään. Aurinkokin oli alkanu paistaa, ja ostettiin kioskilta jätskit. Istuttiin kullan kanssa syömään ne koskenrantaan.

Siihen riitti meidän osalta se turistipäivä Hervannan ulkopuolella. Kotona mies halus että leivotaan vielä porkkanakakku, josta tulikin kyllä tosi hyvää. Suosittelen muillekin turisteilua kotikaupungissa, koska tällä emännällä ainakin oli ihan tosi kiva treffipäivä! :)