Nollning

Lauantaina oli vuorossa muuttopäivä. Aamupäiväks menin kuitenki mukaan Nollningiin, eka taas vähän leikittiin ja sitte mentiin kisaileen urheiluhalliin. Siel oli muutama laji, koripallo jalkojen välissä juoksua, sählypallon kuljettamista, keppikänniä jne. En osallistunu mihinkään lajiin, mutta kannustettiin ahkerasti. Onneks sai sentään istua. Kisan voitti Bygg, koska se oli niiden kisa. Jos TBI ei voita niin se johtuu siitä että se on jonkun muun järjestämä kisa ja silloin ne voittaa. U voittaa U:n kisat, Bygg Byggin kisat jne. TBI on kuitenkin störst, vackrast och bäst.
Kisan jälkeen mentiin harjotteleen mein gyckeliä. TTY:llä opin juomaan (en kuulemma) ja täällä oon jo nyt oppinu tanssimaan ja esittämään erilaisia kohtauksia tai asioita, kuten Leijonakuningasta, Sagan om Ringiä, olohuonetta jossa on telkkari ja englantilaista aamiaista.
Sitten äiti ja isä tuli, ne toi mun tavarat autolla Suomesta. Kannettiin kaikki sisään ja oj vad hemskt mycket mulla niitä olikaan. Otan tavotteeks että tuon vähemmän tavaraa kotiin täältä, en tiedä kyl miten onnistuu. Ainakaan ei kuulemma enempää sais olla. Laitoin kamoja paikoilleen niin että äiti ja isä sai vietyä muutaman laatikon mukanaan. Sitten olinkin jo tosi nälkänen, niin me ajettiin keskustaan niiden hotellille, ne kirjautu sisään ja sit me mentiin syömään. Löydettiin sellanen sikahyvä buffet, missä oli just mun lempparijuttuja, salaattia ja piirakkaa. Maha täynnä jatkettiin matkaa, mentiin autolla läheiseen ostoskeskukseen. Siellä ei ollu yhtään kauppaa missä ois myyty mattoja, mutta me ostettiin mulle kaapit täyteen ruokaa ja muuta hyödyllistä. Sen jälkeen yritettiin vielä löytää mattokauppaa, mutta ne oli menny kiinni. Sovittiin se keikka viel seuraavaks päiväks ennenkö ne lähti kotiin.
Palattiin takas mun luo ja siellä äiti pisti vähän tuulemaan. Se pesi mun kaapit sisältä ja ulkoa ja mä imuroin ja pesin lattian. Se saneli myös listan mitä siivottavaa mulla vielä ois tähän alkuun. Sitten ne päästi mut hetkeks lepäämään ennen illan Kårpubia. Se oli taas samaa settiä, perusbaari, huikeet tanssimuuvit ja tällä kertaa Generaldans. Sen jälkeen, siinä 23 aikaan lähin sitte nukkumaan, olin haukotellu koko ajan jo sielläkin. Tällä kertaa siellä soi aika paljon kaikkia ruotsalaisia hittibiisejä joista olin ihan pihalla, joten ajattelin alkaa sivistää itteeni sillä saralla.

Peppi-räsymatto (jos et tajunnu niin klikkaa tätä)

Sunnuntaina leikittiin taas vaihteeks ja hiottiin meidän gyckeliä vielä kuntoon. Vitsit se on kyl hyvä, samantapanen siis kun wanhojen oma tanssi mut tää on musta parempi. Kun oltiin harjoteltu tarpeeks, päästiin vapaaksi. Treffattiin äidin ja isän kanssa mun luona ja kun kello oli tarpeeks, mentiin mattokaupoille. Sieltä löydettiin kiva Peppi-räsymatto (mun huoneessa Tampereella käyneet tietää että mulla oli Peppi-päiväpeitto ajalta ennen omaa huonetta, mutta tässä ei siis ole Pepin kuvia) joka oli alennettu jostain melki 800kr kahteensataan, eli se oli melki ilmanen. Lisäks ostettiin vielä toinen matto mun oven sisäpuolelle, siihen tulee kuitenki jotain kuraa tai hiekkaa. Laitettiin matot paikalleen ja sit mun pitikin jo kiirehtiä. Äiti ja isä vei mut lähemmäs mestoja ja lähti samalla kotiin, nähdään sitte jouluna viimeistään. Menin siis Amfille, jossa oli meidän ja muiden gyckeleitä. Siinä järjestäytymisessä meni taas tovi ja ei saanu olla hiljaa vaan piti huutaa ja laulaa. Kivasti tuli myös sadekuuroja niin että varmasti kastuttiin ja tuli kylmä. Meidän gyckel oli ylivoimasesti paras, meillä oli kyl ehdoton joukkoylivoima, joitakin oli alle kymmenen ja meitä varmaan 50. Amfilla sato myös, mut onneks olin varautunu. Siihen kylmyyteen en kylläkään. U voitti, koska se oli U:n kisa.
Marssittiin parijonossa Gladaniin ja siellä meitä odotti överkursaret eli kolmannen vuotensa alottavat. Nekin oli niissä hölmöissä roolivaatteissa, niissä siis joita ne oli viime vuonna pitäny. Nekin leikitti meitä eka ulkona ja sitten viä sisällä. Tarjos sentään banaania. Sit ne otti peruukit ja arskat pois ja puhu tavallisella äänellä, va fint! Sit päästiin vapaiks, ja illalla oli tiedossa niiden tapaamista.
Tavattiin Halmstad Arenalla, josta käveltiin jalkapalloseuran seuramajalle. Ne tarjos boolia ja snackseja, en tienny et ruotsalaiset ihan oikeesti syö kookospalloja ja niitä vihreitä punssirullia. Saatiin kysellä niiltä meidän koulutusohjelmista ja kaikesta mahdollisesta opiskeluun liittyvästä. Siinä samalla yks Ida lähetti mulle mein koko vuoden koulutussuunnitelman, josta näkyy mitä kursseja meillä on ja missä vaiheessa vuotta. Nyt alkaa matikka ja tuki- ja liikuntaelinten(?) anatomia, sitä ootan innolla. Kyllä, vaan kaks kurssia, ja se tarkottaa hitsisti vapaa-aikaa. Tai siis itseopiskeluaikaa. Mutta ei kai kahta kurssia varten tarvi niin paljoo lukea, kummastakin pari luentoo viikossa ja joskus jotain ryhmäjuttuja :o Ilta jatku juomisella ja ylläri leikkimisellä. Nyt ei sentään mitään ala-asteleikkejä ollu, vaan ensin piti ottaa tyttö-poika-parit (sexualdrift!) ja vapautua narukäsiraudoista. Se ei onnistunu kovin hyvin, me ei osattu ollenkaan. Sitten piti programmeittain eka minuutissa näyttää niin monta seksiasentoa kun keksi, sitten laittaa kondomi banaaniin joka oli toisen jalkojen välissä ja sai käyttää vaan suuta apuna, kuoria suulla banaani joka oli toisen jalkojen välissä ja laittaa niin monta bilar-karkkia yhden naamaan kiinni kun jossain ajassa ehti. Ne pysy kätevästi kun vähän kielellä kostutti sitä karkkia, en tiennykään tälläsestä ominaisuudesta mut toisaalta en oo kyl ikinä noit kyseisiä karkkeja syöny. Yhen tanssin jälkeen alko vapaa juhliminen, ja koska olin väsyny ja muitakin lähti pois ni niin lähin minäkin. Ilta oli kuulemma jatkunu viel baariin ja jatkoille.

Mun koulu tuolla sateenkaaren päässä

Maanantaina oli Nollningin paras päivä. Aamulla ei kyl ihan tuntunu siltä, kun heräsin jo kasiks koululle hakemaan tunnuksia. En voinu ite rekisteröidä itteeni minnekään kun en omista vielä personnummeria, mutta se hoitu Service Centerissä. Tai siis ei rekisteröinti vaan tunnukset, ja rekisteröinti oli myöhästä jo. En ollenkaan tästä hermostunu, ainoastaan niin että meinasin alkaa itkeä. En kuitenkaan alkanu vaan keräsin itteni ja mulle sanottiin että se asia hoituu kyllä, varmasti on muitakin jotka ei oo sitä tehny. No, menin sitte Botplatsille jossa oli jo meikäläisiä, vaikka kokoontumiseen oli viel puol tuntia, va konstigt. Alkuleikkien ja aamutervehdysten jälkeen mentiin kuulemaan tervetulopuhe. Sen jälkeen oli luento, jossa oli yleistä koulusta ja opiskelusta. Sihteeri lupas hoitaa rekisteröinnin, mutta vain tällä kertaa. Sen jälkeen oli vapaata, syötiin siinä välissä. Sit oli matikan luento. Kaikki oli ihan kakat housuissa tulevasta lähtötasotestistä ja matikasta yleensäkin, tosi moni täällä on pitäny useita välivuosia ja käyny töissä (moni on ollu eskariopena) niin ne ei muista matikasta enää mitään. Olin siinä testissä aika kunkku ja ihan liekeissä kun oli niin helppoja juttuja kun oon tottunu yliopistomatikkaan mistä ei ihan samanlaisia onnistumisen kiksejä saa.
Neljältä nähtiin keskustassa Picasso-puistossa ja jakauduttiin opiskelualoittain ryhmiin. Vuorossa oli poängjakt ja saatiin lista asioista mitä piti tuoda tai kuvata. Jakauduttiin kahtia, toiset meni kotiin hakemaan sieltä kamoja ja me lähettiin kaupungille. Kuvattiin video laulamisesta Stora torgetilla, hyvä teko, ostettiin vihreä banaani, karkkikala, Ruotsin lippu, sormus Lena Handenille, kahvimuki ja pyramidi. Pyydystin muurahaisen ja lainattiin koiraa. Se oli musta kiva juttu, ja oli kiva kun nyt jakauduttiin sen oman opiskelualan mukaan, näiden kavereiden kanssa oon kaikilla kursseilla koska täällä ei mitään valinnaisaineita tunneta.
Sit alko sopivasti sataa ja illan yllätys vaihdettiin leffailtaan. Kävin kotona välissä ja sit mentiin koululle. Äänestettiin kolmesta vaihtoehdosta Hangover 3 ja se oli ihan jees. Oli oikeen mysig kväll.

Tiistaina kokoonnuttiin vasta 10.30 niin ehdin mukavasti käydä lenkillä aamulla. Juoksin Prinssi Bertilin polkua ja huomasin että koska ollaan meren rannalla, täällä on aika tasasta. Keskivauhti pysy hyvänä koko ajan. Aamuhässäköiden jälkeen mentiin kynä ja karkki -messuille. Siel oli kaikkee oikeesti hyödyllistä, vakuutuksista ja tapahtumista ja terveydenhuollosta muun muassa. Omatoimisen lounaan jälkeen (moni söi yhessä ulkona Botplatsilla, kun kerrankin aurinko paisto ja Halmstad visade sin bäst) mentiin leikkimään LUTin eli tulevien opejen kanssa. Siinä aloin aika rankasti kyllästyä leikkimiseen ja pomppimiseen. En voinu kuitenkaan istua kun kukaan TBI:stä ei istunu, en voinu mennä sivummalle kun pojat luki siellä LUTin maskotin Bättre sex -kirjaa enkä halunnu olla siellä ainoo tyttö, mutta onneks sitten Amanda pelasti ja keksi lähteä vessaan.

Leikkien jälkeen meidät jaettiin ryhmiin, kaikki biomekaniikkalaiset oli samassa. Meille annettiin 100kr ja tehtävänä tehdä Generalille synttärikakku, kun sillä olis synttärit seuraavana päivänä. Mentiin siis kauppaan. En pysyny ollenkaan keskustelussa mukana eikä mulla ollu tarpeeks ideoita tai sanoja, niin pysyttelin sitte taka-alalla. Mutta oisin ehdottanu että tehään jotain ihan erilaista, ettei tavallista kakkua lainkaan, vaan siihen tyyliin ku tehtiin viime vuoden Yörallissa hamppari. Leipänä munkkirinkilät, pihvinä suklaata, juustona sulatettu vaahtokarkki ja kastikkeena kinuskikastiketta (en tiedä unohtuko joku ainesosa, Lina, Outi?). Kaupan jälkeen mentiin Andrealle jossa syötiin ja tehtiin se kakku. Tavallinen tumma kakkupohja, vadelmia, suklaamoussea, kermavaahtoa ja hienot koristelut. Muut oli käyttäny enempi Generalin tiedossa olevia mieltymyksen kohteita, kaviaaria, viskiä ja turkinpippureita. Kyllä, kakussa. Viski varsinkin oli pahaa. Yhet sentään oli tehny voileipäkakun, joka oikeesti maistu hyvältä. Vietiin kakut hienossa saattueessa staabille ja kun General oli maistanu niitä niin saatiin maistella toistemme kakkuja. Meidän oli varmaan parasta, koska se oli tavallista, ei mitään viskikermavaahtoja tai kaviaariylläreitä.
Sitte oli eiliseltä siirretyn yllätyksen vuoro. Mentiin sinne ryhmittäin ja eka katottiin sellanen lyhyt kauhuelokuva. Sit lähettiin pihalle ja kuljettiin ohjeiden mukaan. Ekalla rastilla piti ampua saippua kädestä ämpäriin, tokalla syödä makkara ja banaani mahdollisimman nopeesti. Kolmannella rastilla piti viestinä siirtää eka pumpulipallot vaseliinilla voidellulla nenällä ja sitten herneet pillin avulla. Sit jatkettiin sellaselle valotikuilla valaistulle polulle joka oli joidenkin mielestä niin sikapelottavaa. En tiedä oonko vanha vai tylsä, mut mua ei säväyttäny. Hurjempaa on musta olla yösuunnistamassa jossain korvessa hitsin kaukana teistä ja muista ihmisistä ja lamppu sammuu. Tää kierros päätty rannalle jossa sai grillata ja hengata. Joku soitti kitaraa ja vähän laulettiin, katteltiin tähtiä ja sellasta.

Keskiviikko oli urheilupäivä. Mentiin pelaamaan brännbollia, josta eka loogisesti luulin et se ois polttopalloa. Se oli kuitenki jotain nynnypesistä. Siinä lyötiin tennispalloa joka heitettiin itelle ku ei ollu lukkaria, pesillä sai olla kerrallaan niin monta kun halus ja palanut joutu ainoostaan edelliselle pesälle. Tässä Wikipediasta mitä kyseisestä lajista löysin:

Brännboll

"Brännboll on pääasiassa Ruotsissa ja Tanskassa pelattava baseballin ja pesäpallon lähisukulaispeli. Lajia harrastetaan lähinnä amatööritasolla puistoissa, eikä sillä ole varsinaista organisoitua toimintaa.
Pääasiallinen ero baseballiin ja pesäpalloon on se, ettei lajissa ole lainkaan syöttäjää tai lukkaria, vaan lyöjä itse heittää pallon ilmaan, mistä hän myös sen lyö. Lyöjällä on kolme yritystä. Pesiä on neljä, joilla kaikilla juoksijan tulee käydä. Ulkokentän pelaajat eivät käytä käsineitä tai räpylöitä. Polttaakseen juoksijan heidän tulee saada pallo haltuunsa ja heittää pallo polttajalle, jonka täytyy astua maassa olevan lautasen tai laudan päälle. Tällöin juoksija palaa, mikäli ei ole sitä ennen pesässä. Palamisen seurauksena hänen pitää palata edelliselle pesälle. Ykköspesällä olija saa pysytellä paikoillaan. Jossakin variantissa palanut sisäpelaaja joutuu palaamaan aina ykköspesälle.
Ulkovuorossa oleva joukkue saa pisteitä paloista ja saatuaan pallon suoraan ilmasta kiinni (lyra). Mikäli pallon saa kiinni yhdellä kädellä, saatetaan siitä antaa lisäpisteitä. Sisävuorossa oleva joukkue saa pisteitä juoksuista, lisäpisteitä mikäli kyseessä on kunnari (frivarv). Pallona toimii tavallisesti tennispallo."

Karin ja Kulturkung

Sitte saatiin keskiviikon kunniaks lyxlunchia, eli hamppareita. Ihan hyvää oli. Ohjelmassa ois ollu leikkiä U:n kanssa, mutta se peruttiin ja koska en myöskään osallistunu iltapäivän pubirundille, mulla olikin yhtäkkiä aivan himona vapaa-aikaa. Kävin juoksemassa rannalla, en voi tajuta että asun nyt merenrannalla! Hiekka oli kovaa, siel oli maa valkosena simpukoista ja horisontissa ei näkyny mitään. Va fint. Tein myös elämäni ekan kerran raparperikiisselliä, se onnistu tosi hyvin ku nohevana tyttönä keksin käyttää kertsimukia mittana, kun eihän mulla mitään mitta-astioita ole.
Illalla osallistuin förfestiin eli etkoille. Siellä oli tarjolla myös kevytjuomia vahvempia, tavallista olutta ja siideriä. No, oli myös viinaa. Minttuviina tuntuu olevan kova juttu täällä. Se oli ihan kivaa, ja sielt lähettiin sitte Botplatsille Kårpubiin menoa varten. Meininki oli aika ilonen. Baarissa otettiin Fireball-shotit, maistu kanelille eli joululle. Kokeilin vähän tankotanssia, mut en muistanu oikein hyvin niit temppuja, eikä kaikkia tietty pitkillä housuilla voikaan tehdä.

Kaurapuuroa ja raparperikiisseliä, mums

Torstaina oli rakennuspäivä. Botplatsilta käveltiin keskustaan Picassoparkiin ja siellä meille annettiin tehtäväks tehdä lådbil eli suomeksi varmaanki mäkiauto. Sellanen auto siis missä voi ihminen istua ja sitä työnnetään eteenpäin. Piti tehdä myös lautta seuraavan päivän Regattaan. Sääntönä oli että mitään ei saanu ostaa, vaan kaikki tavarat piti saada ilmaseks tai löytää. Lähin mukaan lauttaryhmään. Käytiin hakemassa tarvikkeita jostain lastauspaikalta ja rakennustyömaalta. Ite rakentamiseen en osallistunu, häiriökshän mä vaan oisin ollu. Siellä sitten istuttiin puistossa koko koulun nollat koko päivän. Kävin ruokakaupassa ja tein löytöjä, kanelinmakusta näkkäriä ja omena-päärynä-vaniljaraejuustoa. Oli hyviä, näkkäri varsinkin, niinku korppua mutta vähemmän sokeria.
Iltapäivällä oli vuorossa lådbilsrally, jossa oli aina kaks autoa vastakkain. Moni auto hajos radalle mutta meidän pysy ehjänä. Kulki tosi takaperin kun takapyörät oli ainoot jotka käänty. Tuomarointi oli kuitenkin aika mielivaltasta ja koska me ei lahjottu tuomareita tarpeeks, me ei voitettu.

General meidän lådbilissä

Regattaa Nissan-joella

Perjantaina meille tarjottiin aamupala Picassoparkissa. Sit oli taas vähän hengailua ja lopulta Regatta. Siel oli kaikkia hienoja lauttoja, ja valitettavasti mein lautta ajautu koko ajan sivuun ja hävittiin meidän erä. Joka erässä siis kaks lauttaa vastakkain. Ennen kotiinlähtöä oli vielä avstäckning, eli meidän kakkoset otti peruukit, aurinkolasit ja haalarit pois. Tuli muutamia yllätyksiä, mut oli tosi kiva kun niistä vihdoin tuli tavallisia ihmisiä ja ne puhuu kunnolla ja hymyilee ja on mein kavereita. Staabi ei viel paljastautunu, olin ihan varma että ne ajais partansa. Meidät julistettiin ykkösiks, ei oltu nollia enää, ja sit suunnattiin kotiin valmistautumaan iltaa varten.

TBI-nollor

Pari ruokaan liittyvää asiaa:
Musta oli himo kul, kun kaks TBI-poikaa nakersi baarissa kokonaista kurkkua. (Terveiset Nooralle!)
Kävin oudon keskustelun yks päivä. Otin repusta rahkan ja mun vieressä istuva poika kysy miltä rahka maistuu. Vastasin että vaniljalta, kun se oli vaniljarahkaa. Se ei näyttäny tyytyväiseltä vastaukseen ja sano että mietti vaan miltä rahka maistuu. Kaivoin lusikan ja tarjosin sille, mutta ei se halunnu maistaa. Lopulta hoksasin, kun se viel kolmannen kerran selitti, että se oikeesti halus tietää miltä rahka maistuu, kun se ei ollu koskaan maistanu rahkaa. Niin kummallista.

Selvis, että nää mun uudet kaverit on koittanu lukea tätä blogia Google translatella. Koitin ite kans, ja fy fan kuin hirveetä ruotsia se oli eikä siit tajunnu mitään! :DD Kuulemma sai kuitenki jotain selvää.

Våra fina T-rex-tvåor

Ruotsi hittills

Nyt lukija, varaudu pitkään tekstiin. Tässä on ollu hiukan kiireitä ja sen lisäks sain netin koneeseen vasta lauantaina, niin täällä on ehtiny tapahtua vaikka mitä.

Täällä Ruotsissa tosiaan oon ja hengissä yhä! Lauantaina olin vielä TTY:llä, siel oli paljon tutoreita ja ehkä muitakin mistäs mä sen tietäisin, ja oli tosi hauska ilta. Eka pelattiin beach volleytä MIKin tutoreiden kanssa, sit kävin välissä tupareissa (Matrixin katolta on sikahienot maisemat) ja sit takas koululle. Pelasin beerpongia ekan kerran ikinä, käytiin killoissa joissa en oo ennen käyny, pidettiin Anskun kanssa lotus-hetki ja leikittiin kuvasuunnistusta ympäri koulua. Tai minä ja Ansku kierrettiin koulua ja otettiin kuvia ja muut koitti arvata. Loppuillaksi päädyttiin Managerille ja vaikka muistan kyl kaiken mitä tapahtu, on ihan kiva että puhelimesta löytyy runsaasti todistusaineistoa. Olin Anskulla yötä, mutta vieläkään ei tullu sitä ensimmäistä krapulaa jota kauhulla odotan. Sunnuntaina käytiin Sannin kanssa Annin ravintolapäivän kahvilassa, oli sikahyvää. Kotona otin pienet powernapit ja lähin taas Hervantaan. Koska ihmiset oli väsyneitä ja seuraavana päivänä piti olla ysiltä koululla ottamassa fukseja vastaan, se ilta ei menny myöhään. Mutta oli kiva nähdä ihmisiä pitkän kesän jälkeen ja istuttiin etunurtsilla ihanku vappuna. Vitsit oli kiva olla teknisten tieteiden eli Korkin ja Autekin kanssa pitkästä aikaa. Siinä sitten hyvästelin kaikki ja sanoin että vuoden päästä sitten. Mikin tyttöjen lisäks myös Korkin pojat lupas tulla Norjan exculla käymään mun luona. Lupasin majottaa 20 ihmistä 20 neliön huoneeseen, helppo juttu. Mutta myös täällä on Maskin (eli kone på finska), niin vois tänne ihan oikeestikin excun järjestää.

Poljin kotiin ja matkalla itkin kuin ihania kavereita mulla on. Voin turvallisin mielin lähteä kun tiedän, että ei ne mua hylkää, ja kaikki kannustaa lähtemään.

Matka uuteen kotimaahan alko kun heräsin neljältä tiistaina. Aamupalat suuhun, vikat tavarat kassiin ja menoks. Äiti vei mut Pirkkalaan lentokentälle, lensin työmatkalaisten kanssa Tukholman kautta Kööpenhaminaan. Sieltä jatkoin junalla Halmstadiin. Koska olin aiemminkin menny Kööpenhaminasta Malmön kautta eteenpäin junalla, tiesin että siellä saattaa olla pieni jekku. Niinpä kysyin konnarilta että kai tää vaunu varmasti menee Halmstadiin ja se sano juu. Siinä vaiheessa kun toinen konnari tarkisti mun lipun, selvis että eipäs menekään. Niinpä sitten hikoilin kaikkien tavaroideni kanssa, neule ja takki päällä farkut jalassa muutaman vaunun läpi sellaseen, joka meni aina Göteborgiin asti. Siitä eteenpäin matka suju rauhallisesti. Halmstadissa kävelin rautatieasemalta mun uuteen kotiin. Vuokraemäntä odotti siellä ja näytti paikat, kaikki näytti siltä miltä pitikin. Hirveesti en ehtiny taloks asettua kun piti jo lähteä hoitamaan asioita. Kävelin keskustaan ja menin suoraan Skatteverketiin. Siellä tein muuttoilmotuksen ja henkilönumero luvattiin lähettää postissa 2-3 viikon kuluessa. Seuraavaks suuntasin turisti-infoon, josta keräsin itelleni mukavan pinon kaikenlaisia karttoja ja esitteitä. Otin myös triathlon-kisan mainoksen ja mua alko naurattaan että miten jo melkein ilmottauduin kisaan jonka lajia en edes harrasta. Koska en ollu syöny koko päivänä muuta kun aamupalajogurtin, eväsleivän ja kaks banaania, mulla oli vähän nälkä. Kello kun oli jotain kaks. Ostin Hemköpistä rahkaa ja banaaneja ja pistelin poskeen. Sitten jatkoin matkaa ja kävin lähempänä kotia Willysissä ruokaostoksilla. Mun reppu oli aika pieni ja kaapissa ei mitään, mutta kyllä mä jotain löysin. Illalla kävin viel pienesti lenkillä kattomassa mun koulua ja sen vieressä olevaa ICA Maxia, joka oli selkeesti parempi kauppa, lähimpänä mua ja auki 7-23. En siis edelleenkään tiedä kauppojen aukioloaikoja Suomessa, mutta tää on helppo kun se on joka päivä sama.

Keskiviikkona mulla alko sitten koulu. Kokoontuminen oli vasta kl. 11, joten kerkesin juosta taas pikku lenkin. Kävin kattomassa urheilukentän, jota aion alkaa kuluttaa ahkerasti. Matkalla näin monta haalaripukusta peruukkipäistä tyyppiä. Kävelin koululle ja Botplatsilta meidät ohjattiin sisälle. Luokassa meille kerrottiin vähän jotain yleistä ja jaettiin Nollehäftet. Sitten laitettiin musiikki soimaan ja kakkoset asteli paikalle ja esittäyty. Sit varmaanki vähän leikittiin kuten ihan joka välissä. Marssittiin parijonossa Gladaniin, joka on joku opiskelijatalo. Sen pihassa taas leikittiin ja saatiin lounasta eli hodareita. Päivän ohjelmassa oli myös esittelykierros Kårpubissa ja Kulturkung-videon kattominen. Sen Kulturkungin ideaa en oo kyl ollenkaan tajunnu, se on sellanen miniäänellä puhuva ujosti heilutteleva taukki viitta päällä ja elävä tykinkuula -kypärä päässä. Illalla oli vielä kaupunkikierros, joka oli kerranki vähän samanlainen juttu kun mihin oon TTY:llä tottunu. Siinä oli kuus rastia eri nähtävyyksillä ja rasteilla piti tehä erilaisia tehtäviä joista sai pisteitä. Nätisti rastihenkilöitä kehumalla ja vähän hieromalla sai lisäpisteitä. Tehtävinä oli mahdollisimman korkeen pyramidin teko, lauluesitys, eläinten esittäminen niin että rastihenkilöt arvas, arvotus joka piti ratkasta, parhaiden iskurepliikkien esittäminen (selvis et tääl on kaikki samat: käytkö usein täällä, suhun varmaan sattu kun putosit taivaasta, oisko sulla karttaa kun hukuin sun silmiin jne.) ja pienelle ruudulle ahtautuminen. Sen jälkeen mentiin vielä Gladaniin grillaamaan (tosin grilli ei kyl syttyny vaikka sinne kaadettiin joku puoli pulloa sytytysnestettä).

Täällä on siis kymmenpäivänen Nollning, joka on vähän erilainen kun orientaatioviikko TTY:llä. Täällä meitä ei oo jaettu mihinkään ryhmiin, vaan ollaan koko tiedekunta (Teknisk biologi) samassa. Se vähän vaikeuttaa mun tutustumista ihmisiin, kun en tosiaan kovin nopeesti keksi mitään nokkelaa sanottavaa. Sitten täällä ei oo mitään tutoreita, oikeestaan jos sellasta ystävällistä neuvoa haluaa niin on kaks henkilöä siihen, Nollemamma ja Nollepappa. Muut tvåorit eli kakkoset on peruukeissa ja aurinkolaseissa ja puhuu aivan sairaan ärsyttävällä nuotilla. Niillä on myös erilaiset tehtävät, kuten spexmästare, grillmästare, friskvårdare ja maskot. Pääjehuina joka programilla on staabi, kolme henkilöä joita pitää aina kuorossa tervehtiä joka kerta kun kokoonnutaan. Straffmästare jakaa rangaistuksia kännykän käytöstä, nollepaidan puuttumisesta tai näkymättömyydestä, sopimattomasta seksuaalisesta kanssakäymisestä (joita on esim. vastakkaisen sukupuolen halaaminen tai kädestä pitäminen. Mitään sen vakavampaa ei oo näkyny, niin hurjuuksiin ei täällä sentään ryhdytä kun se on ankarasti kielletty.) ja muusta sopimattomasta käytöksestä. Rangaistuksia voi olla vaikka ankkakävely, punnerrukset tai kebabin tai lihapullan leikkiminen.

Eväät

Torstai alko leikeillä ja lauluilla. Välissä oli omatoiminen ruokailu ja mun uus eväsrasia pääsi käyttöön. Tein himo mielikuvituksellisesti kalkkunasalaattia. Sit ehkä taas vähän leikittiin (Mun lempileikki tähän asti on bacon. Tai ainaki se on hölmöin. Siinä huudetaan ”Bacon!” ja sit me nollat mennään maahan makaamaan, sihistään kun pekonit pannulla ja liikehditään. Välissä käännytään ja sama jatkuu.). Seuraavaks suunnattiin Amfille, jonne tuli kaikki nollat. Se oli ihan hienon näkönen tapahtuma, paitsi että ääni oli kovilla ku koko aika piti huutaa ja laulaa omia juttuja toisten programien päälle. Oon oppinu ulkoa TBI-sångenin, joten ainaki se puoli opetetaan paremmin ku TTY:llä, en nimittäin tosiaan osaa mitään materialistihymniä vieläkään. Amfilla oli kaikkee yleistä infoa ja överstabin esittäytyminen. Myös ylempikurssilaiset oli mukana, ne oli ilmeisesti valmistuneita ja niillä oli sellaset teekkarilakit punasilla tupsuilla.

Amfi

Sitten oli vuorossa övningsgasque ja aattelin että ne ois niinku sitsit, mutta ei kyl ihan. Siellä ei pidetty puheita, pyydetty puheenvuoroa tai muutenkaan oltu kovin sivistyneesti. Ulkotakit päällä katottiin kakkosten tanssiesitys (gyckel på svenska, voi olla tanssia, laulua, joku esitys tai mitä vaan), syötiin nugetteja ja laulettiin Lamboa. Se on vähän sama kun Ken ompi... mutta paljon tylsempi ja todella sekava. No, maha tuli täyteen ja sitten siirrettiin pöydät sivuun. Meidän spexis eli spexmästare on ihan huikee tanssijapoika, se opetti meille TBI-tanssin ja sit jorattiin siel täysillä. Siitä sai lähteä kotiin kun halus, ja illalla kokoonnuttiin uudestaan. Taas varmaanki vaan makasin sen väliajan sängyssä ku olin niin sikaväsyny. Illalla oli siis mein eka kerta Kårpubissa, joka on siis baari koulun alueella, jota mein koululaiset pyörittää ja jossa on kuulemma niin jävla billig bot että on tosi petollista. Ei sillä että kauheesti tietäisin mitä juomat Suomessa baarissa maksaa, mutta mun mielestä 50 kruunun (5,46e) shotit ei oo niin halpoja että viittisin montaa juoda. Ennen sinne menoa oli aika hyvät tunnelmat, joku oli vieny raksan ison vasaran ja sitä juhlittiin ja laulettiin TBI-sångenia lite kanske. Se ite homma oli ihan perus baarimeininkiä, mun jalat vaan oli vieläkin väsyneemmät kun yleensä. Siel oli myös tanko jossa koitin vähän temppuja, mutta harmikseni en osannu enää mun lempitemppua. Voi tosin olla että se tanko ei ollu kovin pitävä enkä siis saanu kunnon otetta, mutta ei mulla kyl oikeesti enää ollu ihan täyttä varmuutta miten se lentokone meni. Erikoisuutena oli Sergeantdans, jossa joka programin sergeant oli mukana tanssimassa.

Övningsgasque

 

Meidän hiekkalinna, Lena Handen och Raffe

Perjantaina oli vuorossa Beachdagen. Eka kokoonnuttiin, leikittiin ja laulettiin ja sit käveltiin rannalle. Siellä piti tehdä hiekkalinna, kisata vesi-ilmapalloilla ja Robinson-kisassa muita opintosuuntia vastaan. (En oikein tiedä mikä ois sopiva suomennos, kun esim. mein TBI:ssä on eri opintosuuntia mutta vaikka SJUKissa on vaan sairaanhoitajia. Ruotsiks se on program eli ohjelma.) Sit lisäks leikittiin ja laulettiin ja tanssittiin ja varastettiin muiden maskotteja. Ja jos halus varastetun maskotin takas piti gyckla eli esittää niille sellanen ennalta harjoteltu esitys. Raksa eli bygg esitti meille eka tosi vaatimattoman laulun josta en saanu selvää enkä siis tiedä yhtään mitä se käsitteli, mutta sit ne laulo byggbyggbyggbybybybygg ja yks poika tanssi ja teki takaperinvoltin. Sillä ne todellakin sai vasaransa takas. Robinson oli sellanen että molemmilta joukkueilta viis henkilöä juoksi mereen hypäten narun yli, nosti sieltä viis tölkkiä ja juoksi taas narun yli rannalle. Siellä ne kaato juomat ämpäriin ja joi ne pillillä. Kun se oli tyhjä, ne juoksi aarteen luo ja kaivo sen esiin. Valitettavasti siinä me hävittiin. Vesi-ilmapalloissa piti suojella omaa straffista kastumiselta ja koittaa kastella toisten straffis eli straffmästare eli rankaisija, joka kuuluu staabiin. Siinä on sellanen pelikenttä, toisten puolelle ei saa mennä ja straffis seisoo nurkassa paikallaan. Siinä me voitettiin eka ja hävittiin toka. Siitä tuli huutoa, kuulemma TBI ei oo koskaan ennen hävinny sitä kisaa. Saatiin myös ruokaa, hodareita taas. Koko päivän sai myös juoda koulun tarjoomaa alkoholia, mutta ei omia. En harrasta kevyitä päiväkännejä, en tykkää erityisemmin alkoholijuomien mausta niin että niitä sen takia joisin. Ja noista juomista (olut 3,5% ja siideri 2,2%) ei kovin helpolla kunnon kännejä saa, tai ainaki on rampattava vessassa hela tiden. Oli taas sikaraskasta kun koko aika piti seistä ja hippelöidä, niin että jalat kyllä huus armoa kun pääsin kotiin lepäämään. Olin aatellu mennä lenkille kun kerrankin oli hyvin aikaa mutta turha toivo, ei näillä jaloilla. Ehtii sitä myöhemminkin onneks.

Tätä meille tarjotaan koko ajan aamusta iltaan

Yksinasuminen on mulle ihan uutta, ja tässä on kyl tullu mieleen että ois sen helpomminkin voinu alottaa. Mä en tiedä mitä ruoka maksaa Suomessa, niin miten voisin tietää mitä se maksaa Ruotsissa, mikä on paljon ja mikä vähän. Oon kyllä kuullu kavereilta jotka asuu yksin, että ruoanlaitto on raskasta. Oon ollu täällä vasta muutaman päivän, mutta tiedän jo nyt että näin on. Täällä ei edes harrasteta mitään tuettua korkeakouluruokailua, joten mun on tehtävä ruokaa joka päivälle koko vuoden. Herregud. Mikroja koulusta kuitenkin löytyy, ettei tartte keksiä sataa eri salaattia tai pastasalladia. Sen lisäks että en näköjään yhtään tiedä mitä kaupasta pitäis ostaa kun kaapissa ei ole kirjaimellisesti yhtään mitään, en tiedä enää että minkä verran ihmisen pitäis syödä, kuinka usein ja mihin aikaan. Ja että mitä ihmiset yleisesti ottaen syö. Oon jo päättäny että nyt kun alko uus elämä, en täällä Ruotsissa osta ollenkaan herkkuja. Sitä en oo vielä päättäny ostanko leipää tai juustoa.

Tässä urheilijanelämässäni tiedän aika tarkalleen mitä ravintoaineita ja kuinka paljon ihmisen pitäis saada. Tiedän myös mistä näitä kyseisiä ravintoaineita saa, mutta nyt ei tuu yhtään mieleen että mistä saa esim. proteiinia mikä pitää nälän loitolla pisimpään. Ja jos oikein mietin, keksin jotain kolme eri ruokalajia ja kaikissa on pastaa. Ootan innolla mitä tästä vuodesta ja oikeestaan loppuelämästä tulee.

Arvostan nyt aivan sairaan paljon kaikkia niitä jotka asuu yksin. En oo oikeesti tajunnu kuin hiton raskasta tää on, ja oon siis asunu yksin alle viikon. Pyykkiä en oo viel pessy enkä lattioita tai ikkunoita. Toisaalta tää Nollning verottaa mun aikaa aika paljon, ainoot vapaahetket jotka saan käytän sängyllä makaamiseen ja nukkumiseen, koska oon niin trött hela tiden. En tiedä johtuuko se lauantain univeloista vai siitä että joudun koko aika pinnisteleen että kuulen ja ymmärrän. Puhumista en niinkään, koska mulla on vielä niin pitkät piuhat että en kerkee sanoa mitään kun juttu on jo vanha. Kun menee niin kauan jo tajuta mitä tarkotettiin. Oon se ujo ja epäsosiaalinen täällä, mutta kai se tästä.

Kotona isä katto mua ja mun vaatekaappia ja totes että ruotsalaiset sitten pukeutuu tyylikkäästi. Oon tehny muutamia huomioita ruotsalaisten pukeutumisesta tähän asti:

-Lenkkarit on helt okej. Myös baarissa.

-Ei tarvi olla edes hengailulenkkarit tai falet, vaan rumatkin lenkkarit käy.

-Trikoot normipäivänä on myös helt okej. Myös baarissa.

-Värejä ei kauheesti käytetä, olin varmaan värikkäin mun turkoosissa takissa.

-Terroristiparta on myös helt okej, jos kuulut staabiin.

Straffmästare

RUOTSIIN!!

Mä päätin nyt sittenkin lähteä. Unohdin kaikki tekosyyt, mitä aiemmin olin keksiny. Totesin, että jos ihmisellä on unelmia, ne pitää toteuttaa. On aivan turhaa vaan haaveilla jostain, jos sen voi tehdäkin. Kuten laskuvarjohyppy. Tai muutto Ruotsiin. Vaikka joskus ikäkriisi painaakin päälle ja tuntee olevansa vanha (Tähän sopii Rikun kertoma juttu, joka on mun lemppari vaikka oon kuullu sen jo kolme kertaa. Joka kerta tulee kuitenki vähän lisää värikynää.) niin nyt on oikeesti just sopiva ikä, voi tehdä mitä haluaa eikä oikeastaan mikään estä. Paitsi ehkä raha ja lait. Ja jos tekee mieli tehdä jotain niin se pitää tehdä!

Mua ei oikeastaan jännitä, kun en tajua tätä asiaa. Mä oikeesti muutan. Ekaa kertaa pois kotoa. Yksin asumaan. Toiseen maahan. Kauas kotoa ja kaikesta tutusta.
Oon miettiny miten pärjään yksin. En oo tottunu siihen että mä olen se joka huolehtii että kaapissa on ruokaa. Tai että jos joku ei toimi niin en voikaan valittaa siitä kenellekään, vaan se pitää ihan ite hoitaa. Mutta oon sitten tullu siihen tulokseen että tunnen itteäni pöntömpiä henkilöitä jotka asuu yksin ja pärjää ihan hyvin. Niin että kai mäkin sitten.
Se miks oon Ruotsiin muutosta kauan jo haaveillu johtuu siitä kielestä. Tykkään niin paljon ruotsin kielestä, ja se maakin on aika kiva, kun toisaalta samanlainen kun Suomi mutta kuitenkin vähän erilainen. Ja toi koulutus oikeesti kuulostaa tosi siistiltä (lukuunottamatta mun googlettelun tuloksia että siitä ei oikein oo töitä).

Läksiäiskakku, lakua ja sitruunaa nam!

 

Nyt kun lähtö lähestyy, mietin miks lähden, kun kerran mulla on täällä asiat niin hyvin. Mulla on kiva koulu, Tampereella on kiva asua, kaikki harrastukset on täällä, tunnen nää hoodit ja mulla on aivan mahtavia kavereita. Suunnistajatytöt on ollu mun elämässä jo pitkään, ja se on ihan varmaa että vaikka ei nähtäiskään joka päivä niin ystävyys säilyy. Sitten koulusta oon saanu myös ihan parhaita kavereita. Heinin kanssa ollaan oltu ekoista päivistä lähtien ja kestetty yhdessä 6 fysiikan työtä. Insyspaska-kurssilla tehty ryhmätyö lähensi Heiniä, Nooraa, Anskua ja mua, se kurssi oli ihan siedettävä kun ryhmä oli niin hyvä. Vappuna sain kunnolla kavereita vielä toisesta Noorasta, Janista ja Rikusta. Vaikka kaverit varmasti pärjää ilman muakin täällä, toivon ettei ne ihan unohda mua. Sannille sanoin että jos se ei tuu mua moikkaan Ruotsiin niin katkasen välit. Mulla on aika kova luotto siihen että se tulee, koska ei mulla ehkä ihan oo varaa katkasta niitä välejä :)

Kun lähtee ihan uuteen paikkaan, pitää kaikki taas alottaa alusta. Ei tunne ketään, niin alku on vähän outoa kun on vaan joidenkin kanssa, eikä oikeesti tiedä keistä tulee niin hyviä kavereita että on niiden kanssa vielä muutaman kuukaudenkin päästä. Mutta on myös kiva alottaa alusta. Tutustua uuteen paikkaan, päästä uusiin lenkkimaastoihin, kokeilla ehkä uusia juttuja ja alottaa ihan ikioma elämä.

Kumiankka ja minä

Läksiäisten jälkeen saatoin kaverit pysäkille. Varotteluista huolimatta en kohdannu paluumatkalla puskaraiskaajia vaan siilin. Kun pääsin kotiin ja siivoilin juhlien jälkiä, keräsin kaikki ihanat läksiäislahjat kasaan niin aloin melkein itkeä kun mulla on niin ihania ystäviä. Heiniltä sain patakintaan ja -lapun, just ne multa vielä puuttu, ajattelin jo että pitääkö tässä alkaa virkkaamaan. Ansku toi sellasen nenäliinapaketin mitä leffoissa on kun ne itkee. Voin sitten Anskun perään itkeä. Sain myös Suomi-kumiankan. Sovittiin että talutan sen hihnassa ekana päivänä kouluun. Noora tiesi että tarvin teippiä, ja suklaata kun tulee ikävä. Voin kertoa että varmasti tulee.
Koska Ruotsissa ei oo tuettua kouluruokailua, Sanni, Laura, Alma, Essi ja Iida anto mulle eväsrasian joka pitää ruoan viileenä. Ja tietty omassa kotelossa olevat ruokailuvälineet. Kyllä kelpaa.

Mun muuttokuorma alkaa pikkuhiljaa kasvaa ja valmistua ja lähtökin lähenee. Lennän Kööpenhaminaan tiistaina ja jatkan siitä junalla Halmstadiin ja äiti ja isä tuo muuttokuorman autolla seuraavana viikonloppuna. Asunto mulla on siellä odottamassa, sain sellasen huoneen mis on oma keittiö ja vessa ja suihku jaetaan kahen muun kanssa. Koulu mulla alkaa keskiviikkona, tai siel on ekana sellasta vastaavaa hölmöilyä kun TTY:llä. Siis tutustumista paikkoihin, ihmisiin ja tapoihin ja sen sellasta. Ennakkospeksien mukaan kaikkea huikeeta on tiedossa.

Viimeset pari viikkoa oon nähny sikana kavereita ja tehny kaikki vikat kesäjutut mitä on ollu vielä tekemättä. Vietin tyttöjen iltaa Sannin, Lauran ja Sallan kanssa ja pari päivää siitä Anskun ja Nooran kanssa. Se ilta johti bileisiin, jotka oli täynnä laskuvarjojääkäreitä (Anskun taivas!) ja extremegeokätköilyyn, joka tosin ei ollu niin extremeä kun ennakkotietojen perusteella luulin. Sitten olin aamupiknikillä Arboretumissa, rippijuhlissa Kalkussa ja Veran kanssa jätskillä Koskenrannassa.
Maantiepyöräilin ja käytiin kattomassa Kesäkaverit -leffa parhaiden kesäkavereiden kanssa. Aloin juoda limpparia ja Ansku näytti miten leffassa oikeesti käyttäydytään (poppareita isoin ämpäri mitä oon nähny). Hervantajärvi, kahvittelu jossa juuri kukaan ei juonu kahvia ja korputkin oli loppu (keksejä sentään sai) ja Tapahtumien yön hienoinen pettymys. Roller derby peruttiin sateen takia, juomalaulut oli onneks ihan ok mutta koska seurana oli Ansku oli oikeestaan ihan sama vaikka mitään erityistä ohjelmaa ei ollukaan tarjolla. Perjantaina näin viis kaveria, joista neljä oli poikia, mikä on aika epätavallista. Tehtiin palapeliä, sovittiin vesihiihdosta ja vaihdettiin kuulumisia. Lauantaina poimin marjoja äidin seurana, vaikka hermothan siinä tietty pidemmän päälle meni. Sen jälkeen oli rantapiknik Eliisan ja Sannin kanssa. Vesi oli kylmää mut onneks seura ja Minetti korvas sen. Sunnuntaina juostiin AM-pronssia Tanjan ja Sonjan kanssa. Tanjaakaan en ollu pitkään aikaan nähny niin oli kivaa. Juututtiin myös hiekkakuoppaan mut onneks traktori pelasti. Maanantaina käytin mun GoGo-lahjakortin, kävin moikkaamassa serkkuja ja menin rantapiknikille Rosendahliin punahilkkojen kanssa. Tiistaina käytiin Ikeassa ja iltapäivällä oli kesäaktiviteetti, jota oltiin Anskun kans pitkään odotettu. Jani vei meidät vesihiihtään, ja vaikka se ei ihan ekalla tai tokallakaan kerralla onnistunu, niin pääsin kuitenkin ihan oikeesti hiihtämään kerran sellasen pitemmän pätkän. Vitsit se oli kivaa! Meidän puolustukseks kerron että siellä oli aallokkoista, mikä teki hommasta hankalampaa. Jani myös opetti meille työkaluja, nyt osataan jo monta enemmän kun ennen.
Tehtiin jo suunnitelmia ens kesäks, kun täytyyhän sinnekin jotain jättää.
Keskiviikkona pidin läksiäiset ja torstaina näin Senjan, suunnistus- ja seurakaverin jostain viidentoista vuoden takaa. Perjantaina käytiin Särkänniemessä Anskun ja Nooran kanssa, ne laitteet oli aika laimeita paitsi Tornado ja MotoGeen alkukiihdytys. Akvaariossa oli Nemoja ja Näsinneulasta kivat maisemat. Pidin tytöille turistikierroksen ilmasta käsin.
Perjantaina kävin myös juoksemassa radalla 3x1000m (olin päivällä kattonu Sandra Erikssonin juoksun telkkarista ja harkitsin jo aitojakin, mutten sentään vesiestettä) ja totesin etten ookaan niin paskassa kunnossa kun kuvittelin.

Akvaarion ehkä rumin kala

Hauhon jokamiestriathlon

Kiva kesäillan jokamiestriathlon Hauholla oli mun toinen triathlon tänä kesänä. Olosuhteet oli ihan päinvastaiset ekaan verrattuna, koska Hollolassa oli kylmä, vesi oli kylmää ja sato vettä. Nyt oli kuuma, lämmintä ja aurinkoo. Tähän triathloniin olin panostanu jopa. Kävin uimassa monesti, muutaman kerran jopa uimalasien kanssa ja yritin päästä sillein vähän kovempaa eteenpäin. Pyöräilin myös aika paljon, mutta ihan tolla mun kaupunkimaasturilla. Juoksua harrastin tietty eniten, se sujuu ihan erikseen suunnittelemattakin. Kevään ja kesän ihmettelin pyöräintoilua, mikä siinä maantiepyörässä muka niin hienoa on että sitä pitää järkyttävän pitkien lenkkien lisäks vielä tuijotella iltaisin ja ettiä netistä uusia varaosia ja muita hienouksia. Sitten kun tässä panostusinnostuksessani hain lainaan kunnon maantiepyörän ja kävin vähän ulkoiluttamassa sitä, tajusin mistä oli kyse. Ai että se oli hienoa! Eikä mulla ollu edes pyöräilykenkiä, niin en tiedä kuinka hienoa se vielä voiskaan olla. Myönnän, olin väärässä varusteiden suhteen. Kyllä pitää olla kunnon varusteet että tietää millasta se homma on ja voi oikeesti nauttia siitä. Siitä huolimatta en tykkää varusteurheilusta, koska vaikka tekis kaikkensa niin se ei riitä jos on huonommat varusteet kun kaverilla. Vähän sama kun joukkueurheilussa, pelkkä oma kunto ja taito ei takaa voittoa.

Kuva: Juha Vartiainen

 

Lisäks tein jopa yhden sellasen reenin, missä pyöräilin reippaasti ja juoksin kovaa peräkkäin. Se ei tuntunu niin pahalta kun kisoissa, ois ehkä pitäny uida vielä alle. Tai polkea kovempaa, en oikein saanu irti itestäni. Niin ja hankin myös lenkkareihin kuminauhat, ettei tartte solmia nauhoja. Sellaset sairaan nopeet mut ei kyl värikkäät vaan valkoset.

 

Ite kisa meni hyvin, tai tuntu ainaki siltä. Uinnissa vesi oli matalaa ja mutasta ja ruuhkasta, mutta ei tullu pahoja kolareita ja hengästyin ainakin. 200m. Rannasta pyörille on Hauholla aika pitkä matka, minkä laitan tapahtuman ainooks miinuspuoleks. Ilman lenkkareita kun juoksee tälläsillä holvikaarilla niin ei tunnu kivalta. Ja asvaltilla oli vähän hiekkaakin. Vaihto suju uusien nauhojen ansiosta nopeesti ja pääsin matkaan. Pyöräilyä tolla pyörällä ois ehkä voinu harjotella vähän enemmän, koska en varmaan saanu itestäni irti ihan niin paljon kun oisin voinu saada. Enkä osannu hyödyntää peesiä niin hyvin kun Tytti. Mutta matka meni nopeesti maantietä eka vitonen suuntaansa ja sieltä takasin ja sit oli jäljellä enää juoksu 3km. Tähän vaihtoon ei kulunu aikaa muutakun pyörän saaminen telineeseen. Tykkään tosta juoksureitistä, eka kilsa mennään loivaa ylämäkeä, sit keskimmäinen kilsa on ehdottomasti pisin mutta kyllä myös ehkä kivoin, koska siinä on pari vähän tiukempaa ylämäkeä. Niissä moni käveli ja pääsin loikalla ohi. Vika kilsa on sit sitä samaa loivaa alaspäin.

Kuva: Auli Saarivaara-Vartiainen

Uinnin jälkeen olin 16. ja juoksuun lähdin sijalla 17. Maalissa olin 10. eli juoksu meni aika hyvin. Siihen oon tyytyväinen, vaikka en aikoja oikein osannu laskeakaan. Triathlon on aika kivaa vaihtelua, ja voisin joskus lähteä jollekin matkalle, missä pyöräillään ja juostaan enemmän, mutta sanoisin että 300m uintia on mun maksimi, en mä sellasta jaksa reenata. Plus se varustehifistely ei oo mun makuun, vaikka tosta pyörästä oonkin nyt tosi innostunu.
Tulokset