Hauhon jokamiestriathlon

Kiva kesäillan jokamiestriathlon Hauholla oli mun toinen triathlon tänä kesänä. Olosuhteet oli ihan päinvastaiset ekaan verrattuna, koska Hollolassa oli kylmä, vesi oli kylmää ja sato vettä. Nyt oli kuuma, lämmintä ja aurinkoo. Tähän triathloniin olin panostanu jopa. Kävin uimassa monesti, muutaman kerran jopa uimalasien kanssa ja yritin päästä sillein vähän kovempaa eteenpäin. Pyöräilin myös aika paljon, mutta ihan tolla mun kaupunkimaasturilla. Juoksua harrastin tietty eniten, se sujuu ihan erikseen suunnittelemattakin. Kevään ja kesän ihmettelin pyöräintoilua, mikä siinä maantiepyörässä muka niin hienoa on että sitä pitää järkyttävän pitkien lenkkien lisäks vielä tuijotella iltaisin ja ettiä netistä uusia varaosia ja muita hienouksia. Sitten kun tässä panostusinnostuksessani hain lainaan kunnon maantiepyörän ja kävin vähän ulkoiluttamassa sitä, tajusin mistä oli kyse. Ai että se oli hienoa! Eikä mulla ollu edes pyöräilykenkiä, niin en tiedä kuinka hienoa se vielä voiskaan olla. Myönnän, olin väärässä varusteiden suhteen. Kyllä pitää olla kunnon varusteet että tietää millasta se homma on ja voi oikeesti nauttia siitä. Siitä huolimatta en tykkää varusteurheilusta, koska vaikka tekis kaikkensa niin se ei riitä jos on huonommat varusteet kun kaverilla. Vähän sama kun joukkueurheilussa, pelkkä oma kunto ja taito ei takaa voittoa.

Kuva: Juha Vartiainen

 

Lisäks tein jopa yhden sellasen reenin, missä pyöräilin reippaasti ja juoksin kovaa peräkkäin. Se ei tuntunu niin pahalta kun kisoissa, ois ehkä pitäny uida vielä alle. Tai polkea kovempaa, en oikein saanu irti itestäni. Niin ja hankin myös lenkkareihin kuminauhat, ettei tartte solmia nauhoja. Sellaset sairaan nopeet mut ei kyl värikkäät vaan valkoset.

 

Ite kisa meni hyvin, tai tuntu ainaki siltä. Uinnissa vesi oli matalaa ja mutasta ja ruuhkasta, mutta ei tullu pahoja kolareita ja hengästyin ainakin. 200m. Rannasta pyörille on Hauholla aika pitkä matka, minkä laitan tapahtuman ainooks miinuspuoleks. Ilman lenkkareita kun juoksee tälläsillä holvikaarilla niin ei tunnu kivalta. Ja asvaltilla oli vähän hiekkaakin. Vaihto suju uusien nauhojen ansiosta nopeesti ja pääsin matkaan. Pyöräilyä tolla pyörällä ois ehkä voinu harjotella vähän enemmän, koska en varmaan saanu itestäni irti ihan niin paljon kun oisin voinu saada. Enkä osannu hyödyntää peesiä niin hyvin kun Tytti. Mutta matka meni nopeesti maantietä eka vitonen suuntaansa ja sieltä takasin ja sit oli jäljellä enää juoksu 3km. Tähän vaihtoon ei kulunu aikaa muutakun pyörän saaminen telineeseen. Tykkään tosta juoksureitistä, eka kilsa mennään loivaa ylämäkeä, sit keskimmäinen kilsa on ehdottomasti pisin mutta kyllä myös ehkä kivoin, koska siinä on pari vähän tiukempaa ylämäkeä. Niissä moni käveli ja pääsin loikalla ohi. Vika kilsa on sit sitä samaa loivaa alaspäin.

Kuva: Auli Saarivaara-Vartiainen

Uinnin jälkeen olin 16. ja juoksuun lähdin sijalla 17. Maalissa olin 10. eli juoksu meni aika hyvin. Siihen oon tyytyväinen, vaikka en aikoja oikein osannu laskeakaan. Triathlon on aika kivaa vaihtelua, ja voisin joskus lähteä jollekin matkalle, missä pyöräillään ja juostaan enemmän, mutta sanoisin että 300m uintia on mun maksimi, en mä sellasta jaksa reenata. Plus se varustehifistely ei oo mun makuun, vaikka tosta pyörästä oonkin nyt tosi innostunu.
Tulokset