RUOTSIIN!!

Mä päätin nyt sittenkin lähteä. Unohdin kaikki tekosyyt, mitä aiemmin olin keksiny. Totesin, että jos ihmisellä on unelmia, ne pitää toteuttaa. On aivan turhaa vaan haaveilla jostain, jos sen voi tehdäkin. Kuten laskuvarjohyppy. Tai muutto Ruotsiin. Vaikka joskus ikäkriisi painaakin päälle ja tuntee olevansa vanha (Tähän sopii Rikun kertoma juttu, joka on mun lemppari vaikka oon kuullu sen jo kolme kertaa. Joka kerta tulee kuitenki vähän lisää värikynää.) niin nyt on oikeesti just sopiva ikä, voi tehdä mitä haluaa eikä oikeastaan mikään estä. Paitsi ehkä raha ja lait. Ja jos tekee mieli tehdä jotain niin se pitää tehdä!

Mua ei oikeastaan jännitä, kun en tajua tätä asiaa. Mä oikeesti muutan. Ekaa kertaa pois kotoa. Yksin asumaan. Toiseen maahan. Kauas kotoa ja kaikesta tutusta.
Oon miettiny miten pärjään yksin. En oo tottunu siihen että mä olen se joka huolehtii että kaapissa on ruokaa. Tai että jos joku ei toimi niin en voikaan valittaa siitä kenellekään, vaan se pitää ihan ite hoitaa. Mutta oon sitten tullu siihen tulokseen että tunnen itteäni pöntömpiä henkilöitä jotka asuu yksin ja pärjää ihan hyvin. Niin että kai mäkin sitten.
Se miks oon Ruotsiin muutosta kauan jo haaveillu johtuu siitä kielestä. Tykkään niin paljon ruotsin kielestä, ja se maakin on aika kiva, kun toisaalta samanlainen kun Suomi mutta kuitenkin vähän erilainen. Ja toi koulutus oikeesti kuulostaa tosi siistiltä (lukuunottamatta mun googlettelun tuloksia että siitä ei oikein oo töitä).

Läksiäiskakku, lakua ja sitruunaa nam!

 

Nyt kun lähtö lähestyy, mietin miks lähden, kun kerran mulla on täällä asiat niin hyvin. Mulla on kiva koulu, Tampereella on kiva asua, kaikki harrastukset on täällä, tunnen nää hoodit ja mulla on aivan mahtavia kavereita. Suunnistajatytöt on ollu mun elämässä jo pitkään, ja se on ihan varmaa että vaikka ei nähtäiskään joka päivä niin ystävyys säilyy. Sitten koulusta oon saanu myös ihan parhaita kavereita. Heinin kanssa ollaan oltu ekoista päivistä lähtien ja kestetty yhdessä 6 fysiikan työtä. Insyspaska-kurssilla tehty ryhmätyö lähensi Heiniä, Nooraa, Anskua ja mua, se kurssi oli ihan siedettävä kun ryhmä oli niin hyvä. Vappuna sain kunnolla kavereita vielä toisesta Noorasta, Janista ja Rikusta. Vaikka kaverit varmasti pärjää ilman muakin täällä, toivon ettei ne ihan unohda mua. Sannille sanoin että jos se ei tuu mua moikkaan Ruotsiin niin katkasen välit. Mulla on aika kova luotto siihen että se tulee, koska ei mulla ehkä ihan oo varaa katkasta niitä välejä :)

Kun lähtee ihan uuteen paikkaan, pitää kaikki taas alottaa alusta. Ei tunne ketään, niin alku on vähän outoa kun on vaan joidenkin kanssa, eikä oikeesti tiedä keistä tulee niin hyviä kavereita että on niiden kanssa vielä muutaman kuukaudenkin päästä. Mutta on myös kiva alottaa alusta. Tutustua uuteen paikkaan, päästä uusiin lenkkimaastoihin, kokeilla ehkä uusia juttuja ja alottaa ihan ikioma elämä.

Kumiankka ja minä

Läksiäisten jälkeen saatoin kaverit pysäkille. Varotteluista huolimatta en kohdannu paluumatkalla puskaraiskaajia vaan siilin. Kun pääsin kotiin ja siivoilin juhlien jälkiä, keräsin kaikki ihanat läksiäislahjat kasaan niin aloin melkein itkeä kun mulla on niin ihania ystäviä. Heiniltä sain patakintaan ja -lapun, just ne multa vielä puuttu, ajattelin jo että pitääkö tässä alkaa virkkaamaan. Ansku toi sellasen nenäliinapaketin mitä leffoissa on kun ne itkee. Voin sitten Anskun perään itkeä. Sain myös Suomi-kumiankan. Sovittiin että talutan sen hihnassa ekana päivänä kouluun. Noora tiesi että tarvin teippiä, ja suklaata kun tulee ikävä. Voin kertoa että varmasti tulee.
Koska Ruotsissa ei oo tuettua kouluruokailua, Sanni, Laura, Alma, Essi ja Iida anto mulle eväsrasian joka pitää ruoan viileenä. Ja tietty omassa kotelossa olevat ruokailuvälineet. Kyllä kelpaa.

Mun muuttokuorma alkaa pikkuhiljaa kasvaa ja valmistua ja lähtökin lähenee. Lennän Kööpenhaminaan tiistaina ja jatkan siitä junalla Halmstadiin ja äiti ja isä tuo muuttokuorman autolla seuraavana viikonloppuna. Asunto mulla on siellä odottamassa, sain sellasen huoneen mis on oma keittiö ja vessa ja suihku jaetaan kahen muun kanssa. Koulu mulla alkaa keskiviikkona, tai siel on ekana sellasta vastaavaa hölmöilyä kun TTY:llä. Siis tutustumista paikkoihin, ihmisiin ja tapoihin ja sen sellasta. Ennakkospeksien mukaan kaikkea huikeeta on tiedossa.

Viimeset pari viikkoa oon nähny sikana kavereita ja tehny kaikki vikat kesäjutut mitä on ollu vielä tekemättä. Vietin tyttöjen iltaa Sannin, Lauran ja Sallan kanssa ja pari päivää siitä Anskun ja Nooran kanssa. Se ilta johti bileisiin, jotka oli täynnä laskuvarjojääkäreitä (Anskun taivas!) ja extremegeokätköilyyn, joka tosin ei ollu niin extremeä kun ennakkotietojen perusteella luulin. Sitten olin aamupiknikillä Arboretumissa, rippijuhlissa Kalkussa ja Veran kanssa jätskillä Koskenrannassa.
Maantiepyöräilin ja käytiin kattomassa Kesäkaverit -leffa parhaiden kesäkavereiden kanssa. Aloin juoda limpparia ja Ansku näytti miten leffassa oikeesti käyttäydytään (poppareita isoin ämpäri mitä oon nähny). Hervantajärvi, kahvittelu jossa juuri kukaan ei juonu kahvia ja korputkin oli loppu (keksejä sentään sai) ja Tapahtumien yön hienoinen pettymys. Roller derby peruttiin sateen takia, juomalaulut oli onneks ihan ok mutta koska seurana oli Ansku oli oikeestaan ihan sama vaikka mitään erityistä ohjelmaa ei ollukaan tarjolla. Perjantaina näin viis kaveria, joista neljä oli poikia, mikä on aika epätavallista. Tehtiin palapeliä, sovittiin vesihiihdosta ja vaihdettiin kuulumisia. Lauantaina poimin marjoja äidin seurana, vaikka hermothan siinä tietty pidemmän päälle meni. Sen jälkeen oli rantapiknik Eliisan ja Sannin kanssa. Vesi oli kylmää mut onneks seura ja Minetti korvas sen. Sunnuntaina juostiin AM-pronssia Tanjan ja Sonjan kanssa. Tanjaakaan en ollu pitkään aikaan nähny niin oli kivaa. Juututtiin myös hiekkakuoppaan mut onneks traktori pelasti. Maanantaina käytin mun GoGo-lahjakortin, kävin moikkaamassa serkkuja ja menin rantapiknikille Rosendahliin punahilkkojen kanssa. Tiistaina käytiin Ikeassa ja iltapäivällä oli kesäaktiviteetti, jota oltiin Anskun kans pitkään odotettu. Jani vei meidät vesihiihtään, ja vaikka se ei ihan ekalla tai tokallakaan kerralla onnistunu, niin pääsin kuitenkin ihan oikeesti hiihtämään kerran sellasen pitemmän pätkän. Vitsit se oli kivaa! Meidän puolustukseks kerron että siellä oli aallokkoista, mikä teki hommasta hankalampaa. Jani myös opetti meille työkaluja, nyt osataan jo monta enemmän kun ennen.
Tehtiin jo suunnitelmia ens kesäks, kun täytyyhän sinnekin jotain jättää.
Keskiviikkona pidin läksiäiset ja torstaina näin Senjan, suunnistus- ja seurakaverin jostain viidentoista vuoden takaa. Perjantaina käytiin Särkänniemessä Anskun ja Nooran kanssa, ne laitteet oli aika laimeita paitsi Tornado ja MotoGeen alkukiihdytys. Akvaariossa oli Nemoja ja Näsinneulasta kivat maisemat. Pidin tytöille turistikierroksen ilmasta käsin.
Perjantaina kävin myös juoksemassa radalla 3x1000m (olin päivällä kattonu Sandra Erikssonin juoksun telkkarista ja harkitsin jo aitojakin, mutten sentään vesiestettä) ja totesin etten ookaan niin paskassa kunnossa kun kuvittelin.

Akvaarion ehkä rumin kala