Ruotsi hittills

Nyt lukija, varaudu pitkään tekstiin. Tässä on ollu hiukan kiireitä ja sen lisäks sain netin koneeseen vasta lauantaina, niin täällä on ehtiny tapahtua vaikka mitä.

Täällä Ruotsissa tosiaan oon ja hengissä yhä! Lauantaina olin vielä TTY:llä, siel oli paljon tutoreita ja ehkä muitakin mistäs mä sen tietäisin, ja oli tosi hauska ilta. Eka pelattiin beach volleytä MIKin tutoreiden kanssa, sit kävin välissä tupareissa (Matrixin katolta on sikahienot maisemat) ja sit takas koululle. Pelasin beerpongia ekan kerran ikinä, käytiin killoissa joissa en oo ennen käyny, pidettiin Anskun kanssa lotus-hetki ja leikittiin kuvasuunnistusta ympäri koulua. Tai minä ja Ansku kierrettiin koulua ja otettiin kuvia ja muut koitti arvata. Loppuillaksi päädyttiin Managerille ja vaikka muistan kyl kaiken mitä tapahtu, on ihan kiva että puhelimesta löytyy runsaasti todistusaineistoa. Olin Anskulla yötä, mutta vieläkään ei tullu sitä ensimmäistä krapulaa jota kauhulla odotan. Sunnuntaina käytiin Sannin kanssa Annin ravintolapäivän kahvilassa, oli sikahyvää. Kotona otin pienet powernapit ja lähin taas Hervantaan. Koska ihmiset oli väsyneitä ja seuraavana päivänä piti olla ysiltä koululla ottamassa fukseja vastaan, se ilta ei menny myöhään. Mutta oli kiva nähdä ihmisiä pitkän kesän jälkeen ja istuttiin etunurtsilla ihanku vappuna. Vitsit oli kiva olla teknisten tieteiden eli Korkin ja Autekin kanssa pitkästä aikaa. Siinä sitten hyvästelin kaikki ja sanoin että vuoden päästä sitten. Mikin tyttöjen lisäks myös Korkin pojat lupas tulla Norjan exculla käymään mun luona. Lupasin majottaa 20 ihmistä 20 neliön huoneeseen, helppo juttu. Mutta myös täällä on Maskin (eli kone på finska), niin vois tänne ihan oikeestikin excun järjestää.

Poljin kotiin ja matkalla itkin kuin ihania kavereita mulla on. Voin turvallisin mielin lähteä kun tiedän, että ei ne mua hylkää, ja kaikki kannustaa lähtemään.

Matka uuteen kotimaahan alko kun heräsin neljältä tiistaina. Aamupalat suuhun, vikat tavarat kassiin ja menoks. Äiti vei mut Pirkkalaan lentokentälle, lensin työmatkalaisten kanssa Tukholman kautta Kööpenhaminaan. Sieltä jatkoin junalla Halmstadiin. Koska olin aiemminkin menny Kööpenhaminasta Malmön kautta eteenpäin junalla, tiesin että siellä saattaa olla pieni jekku. Niinpä kysyin konnarilta että kai tää vaunu varmasti menee Halmstadiin ja se sano juu. Siinä vaiheessa kun toinen konnari tarkisti mun lipun, selvis että eipäs menekään. Niinpä sitten hikoilin kaikkien tavaroideni kanssa, neule ja takki päällä farkut jalassa muutaman vaunun läpi sellaseen, joka meni aina Göteborgiin asti. Siitä eteenpäin matka suju rauhallisesti. Halmstadissa kävelin rautatieasemalta mun uuteen kotiin. Vuokraemäntä odotti siellä ja näytti paikat, kaikki näytti siltä miltä pitikin. Hirveesti en ehtiny taloks asettua kun piti jo lähteä hoitamaan asioita. Kävelin keskustaan ja menin suoraan Skatteverketiin. Siellä tein muuttoilmotuksen ja henkilönumero luvattiin lähettää postissa 2-3 viikon kuluessa. Seuraavaks suuntasin turisti-infoon, josta keräsin itelleni mukavan pinon kaikenlaisia karttoja ja esitteitä. Otin myös triathlon-kisan mainoksen ja mua alko naurattaan että miten jo melkein ilmottauduin kisaan jonka lajia en edes harrasta. Koska en ollu syöny koko päivänä muuta kun aamupalajogurtin, eväsleivän ja kaks banaania, mulla oli vähän nälkä. Kello kun oli jotain kaks. Ostin Hemköpistä rahkaa ja banaaneja ja pistelin poskeen. Sitten jatkoin matkaa ja kävin lähempänä kotia Willysissä ruokaostoksilla. Mun reppu oli aika pieni ja kaapissa ei mitään, mutta kyllä mä jotain löysin. Illalla kävin viel pienesti lenkillä kattomassa mun koulua ja sen vieressä olevaa ICA Maxia, joka oli selkeesti parempi kauppa, lähimpänä mua ja auki 7-23. En siis edelleenkään tiedä kauppojen aukioloaikoja Suomessa, mutta tää on helppo kun se on joka päivä sama.

Keskiviikkona mulla alko sitten koulu. Kokoontuminen oli vasta kl. 11, joten kerkesin juosta taas pikku lenkin. Kävin kattomassa urheilukentän, jota aion alkaa kuluttaa ahkerasti. Matkalla näin monta haalaripukusta peruukkipäistä tyyppiä. Kävelin koululle ja Botplatsilta meidät ohjattiin sisälle. Luokassa meille kerrottiin vähän jotain yleistä ja jaettiin Nollehäftet. Sitten laitettiin musiikki soimaan ja kakkoset asteli paikalle ja esittäyty. Sit varmaanki vähän leikittiin kuten ihan joka välissä. Marssittiin parijonossa Gladaniin, joka on joku opiskelijatalo. Sen pihassa taas leikittiin ja saatiin lounasta eli hodareita. Päivän ohjelmassa oli myös esittelykierros Kårpubissa ja Kulturkung-videon kattominen. Sen Kulturkungin ideaa en oo kyl ollenkaan tajunnu, se on sellanen miniäänellä puhuva ujosti heilutteleva taukki viitta päällä ja elävä tykinkuula -kypärä päässä. Illalla oli vielä kaupunkikierros, joka oli kerranki vähän samanlainen juttu kun mihin oon TTY:llä tottunu. Siinä oli kuus rastia eri nähtävyyksillä ja rasteilla piti tehä erilaisia tehtäviä joista sai pisteitä. Nätisti rastihenkilöitä kehumalla ja vähän hieromalla sai lisäpisteitä. Tehtävinä oli mahdollisimman korkeen pyramidin teko, lauluesitys, eläinten esittäminen niin että rastihenkilöt arvas, arvotus joka piti ratkasta, parhaiden iskurepliikkien esittäminen (selvis et tääl on kaikki samat: käytkö usein täällä, suhun varmaan sattu kun putosit taivaasta, oisko sulla karttaa kun hukuin sun silmiin jne.) ja pienelle ruudulle ahtautuminen. Sen jälkeen mentiin vielä Gladaniin grillaamaan (tosin grilli ei kyl syttyny vaikka sinne kaadettiin joku puoli pulloa sytytysnestettä).

Täällä on siis kymmenpäivänen Nollning, joka on vähän erilainen kun orientaatioviikko TTY:llä. Täällä meitä ei oo jaettu mihinkään ryhmiin, vaan ollaan koko tiedekunta (Teknisk biologi) samassa. Se vähän vaikeuttaa mun tutustumista ihmisiin, kun en tosiaan kovin nopeesti keksi mitään nokkelaa sanottavaa. Sitten täällä ei oo mitään tutoreita, oikeestaan jos sellasta ystävällistä neuvoa haluaa niin on kaks henkilöä siihen, Nollemamma ja Nollepappa. Muut tvåorit eli kakkoset on peruukeissa ja aurinkolaseissa ja puhuu aivan sairaan ärsyttävällä nuotilla. Niillä on myös erilaiset tehtävät, kuten spexmästare, grillmästare, friskvårdare ja maskot. Pääjehuina joka programilla on staabi, kolme henkilöä joita pitää aina kuorossa tervehtiä joka kerta kun kokoonnutaan. Straffmästare jakaa rangaistuksia kännykän käytöstä, nollepaidan puuttumisesta tai näkymättömyydestä, sopimattomasta seksuaalisesta kanssakäymisestä (joita on esim. vastakkaisen sukupuolen halaaminen tai kädestä pitäminen. Mitään sen vakavampaa ei oo näkyny, niin hurjuuksiin ei täällä sentään ryhdytä kun se on ankarasti kielletty.) ja muusta sopimattomasta käytöksestä. Rangaistuksia voi olla vaikka ankkakävely, punnerrukset tai kebabin tai lihapullan leikkiminen.

Eväät

Torstai alko leikeillä ja lauluilla. Välissä oli omatoiminen ruokailu ja mun uus eväsrasia pääsi käyttöön. Tein himo mielikuvituksellisesti kalkkunasalaattia. Sit ehkä taas vähän leikittiin (Mun lempileikki tähän asti on bacon. Tai ainaki se on hölmöin. Siinä huudetaan ”Bacon!” ja sit me nollat mennään maahan makaamaan, sihistään kun pekonit pannulla ja liikehditään. Välissä käännytään ja sama jatkuu.). Seuraavaks suunnattiin Amfille, jonne tuli kaikki nollat. Se oli ihan hienon näkönen tapahtuma, paitsi että ääni oli kovilla ku koko aika piti huutaa ja laulaa omia juttuja toisten programien päälle. Oon oppinu ulkoa TBI-sångenin, joten ainaki se puoli opetetaan paremmin ku TTY:llä, en nimittäin tosiaan osaa mitään materialistihymniä vieläkään. Amfilla oli kaikkee yleistä infoa ja överstabin esittäytyminen. Myös ylempikurssilaiset oli mukana, ne oli ilmeisesti valmistuneita ja niillä oli sellaset teekkarilakit punasilla tupsuilla.

Amfi

Sitten oli vuorossa övningsgasque ja aattelin että ne ois niinku sitsit, mutta ei kyl ihan. Siellä ei pidetty puheita, pyydetty puheenvuoroa tai muutenkaan oltu kovin sivistyneesti. Ulkotakit päällä katottiin kakkosten tanssiesitys (gyckel på svenska, voi olla tanssia, laulua, joku esitys tai mitä vaan), syötiin nugetteja ja laulettiin Lamboa. Se on vähän sama kun Ken ompi... mutta paljon tylsempi ja todella sekava. No, maha tuli täyteen ja sitten siirrettiin pöydät sivuun. Meidän spexis eli spexmästare on ihan huikee tanssijapoika, se opetti meille TBI-tanssin ja sit jorattiin siel täysillä. Siitä sai lähteä kotiin kun halus, ja illalla kokoonnuttiin uudestaan. Taas varmaanki vaan makasin sen väliajan sängyssä ku olin niin sikaväsyny. Illalla oli siis mein eka kerta Kårpubissa, joka on siis baari koulun alueella, jota mein koululaiset pyörittää ja jossa on kuulemma niin jävla billig bot että on tosi petollista. Ei sillä että kauheesti tietäisin mitä juomat Suomessa baarissa maksaa, mutta mun mielestä 50 kruunun (5,46e) shotit ei oo niin halpoja että viittisin montaa juoda. Ennen sinne menoa oli aika hyvät tunnelmat, joku oli vieny raksan ison vasaran ja sitä juhlittiin ja laulettiin TBI-sångenia lite kanske. Se ite homma oli ihan perus baarimeininkiä, mun jalat vaan oli vieläkin väsyneemmät kun yleensä. Siel oli myös tanko jossa koitin vähän temppuja, mutta harmikseni en osannu enää mun lempitemppua. Voi tosin olla että se tanko ei ollu kovin pitävä enkä siis saanu kunnon otetta, mutta ei mulla kyl oikeesti enää ollu ihan täyttä varmuutta miten se lentokone meni. Erikoisuutena oli Sergeantdans, jossa joka programin sergeant oli mukana tanssimassa.

Övningsgasque

 

Meidän hiekkalinna, Lena Handen och Raffe

Perjantaina oli vuorossa Beachdagen. Eka kokoonnuttiin, leikittiin ja laulettiin ja sit käveltiin rannalle. Siellä piti tehdä hiekkalinna, kisata vesi-ilmapalloilla ja Robinson-kisassa muita opintosuuntia vastaan. (En oikein tiedä mikä ois sopiva suomennos, kun esim. mein TBI:ssä on eri opintosuuntia mutta vaikka SJUKissa on vaan sairaanhoitajia. Ruotsiks se on program eli ohjelma.) Sit lisäks leikittiin ja laulettiin ja tanssittiin ja varastettiin muiden maskotteja. Ja jos halus varastetun maskotin takas piti gyckla eli esittää niille sellanen ennalta harjoteltu esitys. Raksa eli bygg esitti meille eka tosi vaatimattoman laulun josta en saanu selvää enkä siis tiedä yhtään mitä se käsitteli, mutta sit ne laulo byggbyggbyggbybybybygg ja yks poika tanssi ja teki takaperinvoltin. Sillä ne todellakin sai vasaransa takas. Robinson oli sellanen että molemmilta joukkueilta viis henkilöä juoksi mereen hypäten narun yli, nosti sieltä viis tölkkiä ja juoksi taas narun yli rannalle. Siellä ne kaato juomat ämpäriin ja joi ne pillillä. Kun se oli tyhjä, ne juoksi aarteen luo ja kaivo sen esiin. Valitettavasti siinä me hävittiin. Vesi-ilmapalloissa piti suojella omaa straffista kastumiselta ja koittaa kastella toisten straffis eli straffmästare eli rankaisija, joka kuuluu staabiin. Siinä on sellanen pelikenttä, toisten puolelle ei saa mennä ja straffis seisoo nurkassa paikallaan. Siinä me voitettiin eka ja hävittiin toka. Siitä tuli huutoa, kuulemma TBI ei oo koskaan ennen hävinny sitä kisaa. Saatiin myös ruokaa, hodareita taas. Koko päivän sai myös juoda koulun tarjoomaa alkoholia, mutta ei omia. En harrasta kevyitä päiväkännejä, en tykkää erityisemmin alkoholijuomien mausta niin että niitä sen takia joisin. Ja noista juomista (olut 3,5% ja siideri 2,2%) ei kovin helpolla kunnon kännejä saa, tai ainaki on rampattava vessassa hela tiden. Oli taas sikaraskasta kun koko aika piti seistä ja hippelöidä, niin että jalat kyllä huus armoa kun pääsin kotiin lepäämään. Olin aatellu mennä lenkille kun kerrankin oli hyvin aikaa mutta turha toivo, ei näillä jaloilla. Ehtii sitä myöhemminkin onneks.

Tätä meille tarjotaan koko ajan aamusta iltaan

Yksinasuminen on mulle ihan uutta, ja tässä on kyl tullu mieleen että ois sen helpomminkin voinu alottaa. Mä en tiedä mitä ruoka maksaa Suomessa, niin miten voisin tietää mitä se maksaa Ruotsissa, mikä on paljon ja mikä vähän. Oon kyllä kuullu kavereilta jotka asuu yksin, että ruoanlaitto on raskasta. Oon ollu täällä vasta muutaman päivän, mutta tiedän jo nyt että näin on. Täällä ei edes harrasteta mitään tuettua korkeakouluruokailua, joten mun on tehtävä ruokaa joka päivälle koko vuoden. Herregud. Mikroja koulusta kuitenkin löytyy, ettei tartte keksiä sataa eri salaattia tai pastasalladia. Sen lisäks että en näköjään yhtään tiedä mitä kaupasta pitäis ostaa kun kaapissa ei ole kirjaimellisesti yhtään mitään, en tiedä enää että minkä verran ihmisen pitäis syödä, kuinka usein ja mihin aikaan. Ja että mitä ihmiset yleisesti ottaen syö. Oon jo päättäny että nyt kun alko uus elämä, en täällä Ruotsissa osta ollenkaan herkkuja. Sitä en oo vielä päättäny ostanko leipää tai juustoa.

Tässä urheilijanelämässäni tiedän aika tarkalleen mitä ravintoaineita ja kuinka paljon ihmisen pitäis saada. Tiedän myös mistä näitä kyseisiä ravintoaineita saa, mutta nyt ei tuu yhtään mieleen että mistä saa esim. proteiinia mikä pitää nälän loitolla pisimpään. Ja jos oikein mietin, keksin jotain kolme eri ruokalajia ja kaikissa on pastaa. Ootan innolla mitä tästä vuodesta ja oikeestaan loppuelämästä tulee.

Arvostan nyt aivan sairaan paljon kaikkia niitä jotka asuu yksin. En oo oikeesti tajunnu kuin hiton raskasta tää on, ja oon siis asunu yksin alle viikon. Pyykkiä en oo viel pessy enkä lattioita tai ikkunoita. Toisaalta tää Nollning verottaa mun aikaa aika paljon, ainoot vapaahetket jotka saan käytän sängyllä makaamiseen ja nukkumiseen, koska oon niin trött hela tiden. En tiedä johtuuko se lauantain univeloista vai siitä että joudun koko aika pinnisteleen että kuulen ja ymmärrän. Puhumista en niinkään, koska mulla on vielä niin pitkät piuhat että en kerkee sanoa mitään kun juttu on jo vanha. Kun menee niin kauan jo tajuta mitä tarkotettiin. Oon se ujo ja epäsosiaalinen täällä, mutta kai se tästä.

Kotona isä katto mua ja mun vaatekaappia ja totes että ruotsalaiset sitten pukeutuu tyylikkäästi. Oon tehny muutamia huomioita ruotsalaisten pukeutumisesta tähän asti:

-Lenkkarit on helt okej. Myös baarissa.

-Ei tarvi olla edes hengailulenkkarit tai falet, vaan rumatkin lenkkarit käy.

-Trikoot normipäivänä on myös helt okej. Myös baarissa.

-Värejä ei kauheesti käytetä, olin varmaan värikkäin mun turkoosissa takissa.

-Terroristiparta on myös helt okej, jos kuulut staabiin.

Straffmästare