Ylläriseikkailu

Ok, nyt se on virallista. Jos järjestettäis kisa kenellä on maailman parhaat ystävät, mä voittaisin. Tosin toivon myös että mun ystävät voi sanoa samaa.

Mä tulin kotiin töistä ja olin ajatellu vaan alkaa maata sohvalla jalat katossa ja ehkä vähän ummistaa silmiä. Suunnitelmat kuitenkin muuttu, kun ovella mua odotti kirjekuori missä oli päällä mun nimi. Pääsin hädin tuskin sisälle asti kun avasin kuoren. Sieltä löyty siistein juttu ikinä, just sellanen seikkailu mitä olin aina toivonu! Siinä sanottiin että on aika tutustua "uuteen" kotikaupunkiin vihjeiden avulla. Mukana oli myös varustelista ja matkaevästä.

Olin tosi innoissani ja valmistauduin lähtöön niin nopeesti kun pystyin. Mulle oli annettu varustelista, jossa oli mm. uikkarit ja pyyhe, vessapaperia, kännykkä ja laturi, evästä ja smart casual. Reppu oli ihan täynnä ja tosta vikasta olin vähän huolissani, mutta ajattelin että tuskin homma siihen kaatuu. Mulle oli annettu kaks kirjekuorta, joista toisen sai avata heti ja toisen vasta siellä minne eka mut johdattais.

Hyppäsin pyörän selkään ja lähdin kohti Tampereen legendaarisinta urheilubaaria Jäähovia. Siellä avasin seuraavan kirjekuoren, jonka mukaan mun piti ottaa shotti. Sitä vähän epäröin, kello ei ollu kolmeakaan vielä, mutta sitten ajattelin että minähän olen täysillä tässä seikkailussa mukana, enkä varmasti rupea mitään nolostelemaan. Vedin siis shotin ja sain kirjekuoren. Siinä oli uus arvotus jonka perusteella löysin Suunnistajan kauppaan.

Suunnistajan kaupasta piti ostaa rastilippu pyörää koristamaan, ja sieltä sain myös uudet kirjekuoret. Seuraava vihje oli vähän vaikeempi, koska en millään muistanu minkä paikan mainoksessa on eat fresh. Onneks kuitenkin tiesin missä on Laulumaa, niin lähdin sinne.

Matkalla tehtävänä oli ottaa selfieitä. Ensimmäinen, kypäräkaveriselfie piti ottaa muistoksi ja toinen, maamerkkiselfie piti postata someen. Kypäräkaveriselfiestä sen verran, että koska kohteena oli tuntematon (parrakas) raksamies, en viitsi julkaista sitä kuvaa ihan hänen oman oikeusturvansa vuoksi. Mutta tässä maamerkkiselfie:

Löysin Laulumaalle ja avasin kuoren. Siinä käskettiin ostaa evästä Cittarista. Menin siis sillan toiselle puolelle ja vasta kun menin Subwayn ohi, tajusin että sehän oli se eat fresh. Eväisen piti olla jotakin pehmeää, jotakin lämmintä ja jotakin mikä alkaa i:llä ja loppuu n. En tienny pitiks kaikkien ominaisuuksien sopia samaan evääseen, mutta koska toi kirjainyhdistelmä oli niin vaikea niin ajattelin vaan yrittää ettiä jotain mikä sopis siihen. Koska en tienny ketkä tän yllätyksen takana oli, en oikein tienny keltä kysyä apua. Sitten kuitenkin arvasin että Emilia ei varmaan ainakaan oo mukana, niin laitoin sille viestiä. Emilia keksi et ihminen sopii tunnusmerkkeihin ja mulle tuli mieleen iloinen (nauravat nakit), mutta kun en syö nakkeja enkä ihmisiä, niin ne ei ollu hyvä. Sit Emilia sano et varasta jotain (ilmainen). Koska en keksiny muuta niin päätin sniikkailla sieltä maistiaisleipäpalan, se ainakin ois kaikkia noita; ilmainen, lämmin ja pehmeä. Sen lisäks otin banaanin. Mun reppu oli niin täynnä enkä tienny kuinka kauan matkaa oli vielä jäljellä, niin en viittiny ostaa muuta. Sama ongelma oli Emilian vikassa ehdotuksessa, illallisessa, nimittäin tilanpuute.

 

Maksoin banaanin ja hain Subista seuraavan kuoren. Siel olikin vaan yks kuori jossa oli muistitikku. Se käskettiin purkaa siellä mistä mun ura alkaa. Otin siis suunnaksi TTY:n. Matkalla mietin että mulla ei oo kyl tunnuksia sinne kun oon poissaolevana nyt, muta aattelin että det löser sig. Joko meen kysyyn joltain randomilta et voiks se kirjautua koneelle, tai sit meen ettiin josko KeparDIlla tai Autekilla ois jotain tyyppejä. Vikana mahdollisuutena mietin et voisin kysyä tunnuksia vaikka Anskulta.

Sitä ei onneks kuitenkaan tarvinnu tehdä, kun Tietotalon käytävällä Mikko tuli mua vastaan. Alakerran koneissa ei ollu tikkupaikkaa, niin Mikko ystävällisesti tuli suorittamaan tätä tikunavaamistoimenpidettä yläkerran koneluokkaan. Sieltä aukes kuva ja käsky mennä kuvan osoittamaan paikkaan. Paikka oli etunurtsi, joten kiitin Mikkoa ja kiiruhdin sinne.

Etunurtsilla mua odotti Sanni ja Salla. Kerroin mun seikkailun vaiheista ja ne seikkailunjärjestämisvaiheista kunnes Iidakin tuli paikalle. Kerroin kuinka tää oli paras ylläri ikinä. Meidän matka jatku Duolle, jossa käytiin eka ostamassa evästä ja sit mentiin Minetille.

 Minetillä parasta on vihreä omena

Minetiltä seikkailu jatku vielä. Mulle laitettiin side silmille ja kierrätettiin sokkona ympäri Hervantaa puol tuntia. Menin kyllä ihan sekasin heti kättelyssä, mutta kun saavuttiin sisätiloihin, tunnistin mun tulevan kotitalon yhdestä kaiteen hipasusta. Se oli kuitenkin ylläri että saavuttiin Anskulle ja siel oli mun parhaimmat koulukaverit odottamassa. Oli kyl ihan huippua! Kävin suihkussa huuhtomassa seikkailun pölyt ja sitten olin valmis juhlimaan mun kotiinpaluuta. Laura tuli vielä myöhemmin ja oli oikein kiva ilta, ennenkö piti lähteä nukkumaan seuraavan aamun viiden herätystä varten.

Näin se homma tehdään, ei ollenkaan haittaa olla vuotta poissa kun on niin parhaat kaverit odottamassa mua. Koko seikkailun ajan mietin että ketkä ikinä tän homman takana onkaan, ne kyl ihan oikeesti tykkää musta koska ei kuka tahansa oisi nähny näin paljon vaivaa mun takia.

Sanoin että tää seikkailu tuntu ihan polttareilta, mutta Ansku sano että mun polttarit on sitte paljon isommat. Salla sano että älä mee vielä polttareihin kun ideat on lopussa. Sallan toive on helppo toteuttaa, ei oo ihan näköpiirissä vielä.

Jossain mä oon itekin onnistunu. Meinaan mun koulukaverit ja suunnistajatytöt tuntee toisensa ja järkkäilee yhdessä tälläsiä juttuja.

Ruotsissa multa kyseltiin miks lähden pois. Sanoin että mulla on ikävä mun perhettä ja ystäviä. Oikeesti mulla ei kyl kovin ikävä ollu mun perhettä, mutta on jotenkin paljon hyväksyttävämpää sanoa niin. Niistä ystävistä meinaan sanottiin että hanki uusia ystäviä. Voin sanoa että yritin, mutta ei ollu ihan helppo juttu. Ja sitä paitsi, että löytäis niin hyviä ystäviä mitä mulla täällä Suomessa on, on kyllä tosi epätodennäköstä.

Mun ajatuksena oli kertoa vähän fiiliksiä paluumuutosta, Suomen tiukasta maahanmuuttopolitiikasta (mun pitää käydä maistraatissa ilmottautumassa maahan) ja töiden alusta, mutta mulla olikin paljon mielenkiintosempaa kerrottavaa. Ens kerralla myös, koska viikonloppu kuluu uusissa seikkailuissa. Lauantaina on oli meidän Sallalle viime vuonna synttärilahjaks antama Live Aid -konsertti Olympiastadionilla ja sunnuntaina suunnataan partiotyttöjen kanssa kiipeilemään Turun Varalan Flowparkkiin.

Blogger kiukutteli minulle, siks tää teksti vasta nyt vaikka jo perjantaina oli valmista. Olin fiksu ja tallensin tekstin wordiin etten sentään joutunu uudestaan kirjottaan. Fontit ja rivivälit on kuitenki tästä syystä päin persettä.