Kuuma sinkkukesä

Arvoin pitkään tota otsikkoa että valitsenko adjektiiviksi kuuma vai villi, koska kesä ei ole ollu oikeestaan kumpaakaan. Tai välillä on ollu kyllä kuuma. Villiä ei oikeestaan, koska työt. Ja Aikuisuus.
Mutta sinkkukesä tää on ja paljon villimpi sellanen kun edelliset. Kerran olen käyny treffeillä ja toisenkin kerran pyydettiin. Siis eri tyyppi. Se eka oli niin eri maailmasta kun minä että toivon etten ikinä enää tapaa sitä. Mieluiten yhtään missään. Jos ihmiseen liittää sellaset asiat kun tupakointi, kokeellinen proosa ja toimeentulotuki niin ei olla ihan samalla aaltopituudella.

Tää toinen tyyppi olikin jo sitten vähän lähempänä mun maailmaa. Ihan kiva ihminen ja sinänsä varmaan aika samanlainen maailmankatsomus, mutta en vaan ole yhtään kiinnostunu siitä. Pidän kuitenkin periaatteenani että jos joku pyytää treffeille niin sinnehän sitten mennään jos ei ole jotain erityisen painavaa syytä olla menemättä. Ei ollut. Niinpä sovittiin päivä, mutta koska olin ite ihan tosi vastahakonen syystä että tiesin etten oo siit kiinnostunu ja että se pitäis sitten myös rehellisesti ja suoraan ilmottaa, niin en paljon muistutellu siitä. Kuitenkin jos mua yhtään tuntee, niin tietää että tykkään aikatauluista ja haluan yleensä tietää ne hyvissä ajoin. Niinpä siinä vaiheessa kun kello on neljä iltapäivällä, mä olen jo sopinu muuta enkä jää odottelemaan josko hän ottais yhteyttä. Eli neljältä iltapäivällä ei kannata välttämättä olettaa että mä olen yhä käytettävissä. Tai tietty riippuu kuka kysyy, koska jos oisin ite ollu kiinnostunu niin varmasti olisin järjestäny asiani niin että oisin ehtiny. Mieluiten oisin tehny sen jo viimeistään edellisenä päivänä. Ei siis tapahtunu treffejä.

Nyt ei ole enää mitään treffejä tiedossa niin keskityn sitten ihan teininä ihailemaan kaukaa yhtä tyyppiä. En voi jutella sille kun en tiedä mitä sanoisin ja muutenki menisin varmaan ihan sanattomaks kun se on niin hyvännäkönen. En ole koskaan ihaillu mitään julkisuuden henkilöä, tiätteks niinku nykyteinit ihailee Robinia ja Isac Elliottia, mut nyt tuntuu ihan vastaavalta kun tää on tälläst kaukoihastusta kun en edes tunne koko tyyppiä. Mut just hyvä, nyt voin kuvitella ihan rauhassa sen olevan ihan täydellinen kun en varmaan saa ikinä aikaseks edes viritellä mitään keskustelua. Niin että on sitte ainaki päiväunien kohde olemassa.


Kuva Pinterest

Loppuun vielä tiivistelmä mitä aion tehdä kun alan seurustella:

- pussailen julkisilla paikoilla
- pussailen koulussa ja etenkin luennoilla jos tähän tarjoutuu mahdollisuus
- käyn (kävely)lenkeillä käsi kädessä
- en voi enää lähteä minnekään ilman poikaystävää
- oikeestaan alan tylsäksi enkä lähde enää ikinä mihinkään
- teen jokaisesta puhelusta taistelun: "you hang up first"
- kirjotan blogissa poikaystävästäni etunimen ekalla kirjaimella, en koskaan koko nimellä
- päivitän Facebookiin koko ajan mitä kaikkea ihanaa me tehdään
- postaan kuvia meistä koko ajan kaikkialle
- keskustelen poikaystäväni kanssa Facebook-seinän välityksellä
<3 p="">- en voi nähdä kavereita jos ovuloin ja me yritetään lasta
- myöhemmin alan myös kutsua itseäni vaimokkeeksi ja poikaystävääni siipaksi. Muita mahdollisia nimityksiä on toinen puolisko, parempi puolisko, mieheke, avokki, itsestäni vaimo vaikka ei naimisissa oltaiskaan, poikkis ja ihan vaan mies. Kuka edes tarvii nimiä nykyään?

Kiitos.