Kesäesa

Näistä tapahtumista on kulunu jo vaikka miten kauan aikaa, mutta tässä ne nyt kuitenkin tulee. Ja nyt mulla on ihan oikeesti ollu kiireitä, kun työpäivän jälkeen tai ennen jos haluaa jotain tehdä ja sitten joskus tulee kotiin niin ei ole enää oikeesti aikaa kun nukkumaanmenoaika meni jo tai sitten ei todellakaan kiinnosta avata mitään tietokonetta vaan mieluummin vaan makaa meritähtenä.

Ekaksi kerron kesäretkestä Vammalan Vanhan kirjallisuuden päiville
Perjantaina lähdettiin taas vähän aiemmin töistä. Kävin pikasesti kotona, otin auton ja hain Anskun messiin. Meidän suuntana oli Vammala ja Vanhan kirjallisuuden päivät. Automatka suju hyvin kuulumisia vaihdellessa niin että kun päästiin perille niin Riku oli ihan yllättyny kuin hiljasta tyttöö oltiin. Ei oo kuulemma ennen tapahtunu. Riku oli koonnu Vammalan hunksit niille grillaamaan ja järjesti ohjelmaksi ampumista ja tyhmien videoiden kattelua. Samalla nähtiin myös Rikun rippikuva ja sen teiniaikojen huone. Priceless.

Sitten oli vuoro lähteä kylille. Ja kun sanon kylille, tarkotan oikeesti kylille. Olin jotenkin ihan järkyttyny siitä kuinka tynnyrissä oon ite eläny, koska tollanen pikkukaupunkimeininki oli mulle ihan vierasta. Ensinnäkin, Riku ei ollu kertonu meille valitsevaa pukukoodia. Toisekseen, en ollu tajunnu että nuoria (ajokortittomia) ihmisiä oikeesti asuu keskellä ei mitään, josta ei pääse mitenkään minnekään ja että se minnekään on joku yks räkälä. Olen viisaampi nyt.
Ens kerralla osataan pukeutua oikein. Hankitaan jostain kunnon amisvaatteet, tummat farkut joissa on reisissä isot valkoset "kulutukset" tai vähän liian pienet legginsit ja monta makkaraa, mahdollisuuksien mukaan rakennetaan niitä pari lisää jollain alushousujen kuminauhoilla tms. Korkkarit ehdottomasti ja niiden vaihtamisesta (tai ehkä vielä parempaa, ihan vaan poisottamisesta jonka jälkeen kuljetaan paljain jaloin) tehdään iso numero ihan keskellä tietä. Sitte siideriä juodaan ja laitetaan strasseja ja ehkä jotain liekkikuvioita jonnekin sopivaan paikkaan.

Seuraavaksi heinäkuun eka viikko
Meidän koulukaverilla Jerryllä oli keikka Laikunlavalla niin päätettiin kerrankin mennä oikein kuuntelemaan. Käytiin eka Anskun ja Ninnin kanssa Koskarin keskusaukiolla Spirolla syömässä sellasta jääpannujäätelöä, joka tehdään kananmunasta ja kermasta. Siihen sai kahta marjaa tai hedelmää (kolme vaihtoehtoa, wippii), jotain makeutusta ja lisäksi jotain vielä päälle koristeeksi. Vaihtoehtoja oli vähän heikosti, siinä kesti aivan sikakauan  ja se ei ollu ees kovin hyvää. Lisäks ne sekotti meidän tilaukset, niin että ei menny ihan putkeen. Rehellisesti en suosittele.

Keikka oli hyvä, mutta taas oli väärät vaatteet. Nyt olis pitäny muuntautua hipsteriksi, mikä osataan sitten ens kerralla. Pitkät kalsarit, kuratakit, liehuvat ja roikkuvat vaatteet ja hatut on kova sana hipsteripiireissä. Niin ja Jerry soitti hyvin bassoa.

Kulttuuria harrastettiin myös Hervannassa samalla porukalla, kun tehtiin retki Hervannan vesitorniin. Se kahvila siellä on todella kämänen, mutta jotain piti ostaa että pääs ulos. Niinku ennakkotietona (totta kai tutustuin tähänkin aiheeseen googlaamalla) jo luin, siellä todellaki pitäis olla joku nätimpi mesta niin että sinne vois mennä sen takia eikä pelkästään maisemien. Mutta oli muuten sikahienot maisemat! Koska Hervanta on niin korkeella ja se oikeesti näyttää aika hienolta (Tsernobyl) ylhäältä päin, niin tämä näköalapaikka pääsi ehkä Näsinneulan jälkeen tokalle sijalle mun Tampereen näköalapaikat -listassa. Koska oli kerrankin lämmin, mentiin vesitornin jälkeen rannalle.

Kyllä, rantanakkikuva.

Sitten oli mun kesän yks kohokohdista. Ehkä viikkoa aiemmin olin kuullu että äidin sisko oli kutsunu äidin ja isän viikonlopuksi purjeveneelleen. Otin puhelimen heti kouraan ja nöyränä tiedustelin lupaa liittyä joukkoon. Mut toivotettiin tervetulleeksi ja olin aika liekeissä. Mun edellisestä purjehduksesta on 12 vuotta aikaa ja jo pari vuotta sitten yritin miettiä missä ja miten pääsisin edes hetkeks purjehtimaan. Nyt meille osu kaiken lisäks vielä kesän tähän mennessä paras viikonloppu niin saatiin väriäkin pintaan. Reissu koostu itse purjehtimisesta, syömisestä, uimisesta, tsillailusta, luontopolusta, lintubongauksesta (merikotka!) ja nautiskelusta eli oli mukavaa. Tällästä kesän kuuluu olla.

Mulle tuli myös pieni bloggarin kriisi, joka ei kyl oikeestaan ratkennu mutta päätin vaan että en tee siitä ongelmaa (oon aika hyvä kehittään kaikkia ongelmia itelleni). Sain palautetta että "mä en tiedä miks mä haluaisin jakaa mun elämää netissä". Rupesin miettimään asiaa enkä oikein keksiny. Kuten aina kaikissa blogiongelmissa, kysyin asiaa Emilialta. Sen selitys oli että ei tartte sitte kertoa kuulumisia kaikille erikseen. Huomasin että se on ihan totta, kun törmäsin sattumalta vanhaan koriskaveriini Kaisaan, niin ei tarvinnu kauheesti kertoa miten menee kun Kaisa tunnustautu mun blogin lukijaksi. Mulle yks syy kirjottaa on myös se, että voin sitten ite myöhemmin lukea mitä oon asioista joskus ajatellu. Tietty voisin vaan kirjottaa omaa henkilökohtasta päiväkirjaa, minkä teenkin kyllä tän lisäksi. En ihan oikeesti jaa mun koko elämää ja kaikkia oikeita (itse kehitettyjä) kriisejäni netissä. Ja ihan oikeesti jotkut jutut on vähän liioteltuja mitä täällä kerron, vaikken kerrokaan mistään kiiltokuvaelämästä mielestäni.
Enkä oikein osannu lopettaakaan tätä niin jatkan siis kuten ennenkin. Yks ongelma vähemmän taas tässä elämässä.