Työmuurahainen

Tänä kesänä mä pääsin ekaa kertaa oman alan hommiin. Vaikka kesäkerhossa onkin ollu tosi kivaa, niin kyllä mulle kelpas vaihteluksi joku muu työ (ja raha). Tämä homma kestääkin sitten koko kesän ja vähän ylikin, 13 viikkoa. Takana on 9 ja edessä 4, ei sillä että mitenkään niitä laskisin.

Mun titteli on saumauskoneen hoitaja ja se mun kone saumaa muovikasseja. Ihan niitä tavallisia henkselikasseja mitä vaikka Prismasta ja Cittarista saa. Tai Stockalta, Tokmannilta ja Salesta. Mun perusduunia on pakata kasseja laatikoihin, jotka toimitetaan tilaajalle, ja tarkkailla laatua. Aina kun kone käynnistetään, pitää testata kestääkö kaikki saumat. Sitten pitää tarkkailla painatusta ja sivuvekkien tasaisuutta. Jos kuva on väärässä kohtaa, sitä pitää siirtää, ja jos vekit heittää niin pitää lisätä ilmaa. Sen lisäks on sitten kaikki kelojen vaihdot (kela painaa 700kg ja siitä koneesta tulee kasseja kolmelta radalta kerrallaan) ja ne tilanteet kun se kone alkaa rytätä (ammattikielellä sutata) sitä kassia sinne saumausterien väliin. Myös sähkösilmää, joka sen kuvan oikeessa kohdassa pysymistä vahtii, osaan säätää jos se menee sekasin.
Meillä on kahta erilaista konetta, uudempaa ja vanhempaa. Uudet on nopeempia, joten sen pöydän (eli liukuhihnan jolle valmiit kassit tulee ulos koneesta) tyhjentämisen ja täyttymisen välissä on vähemmän aikaa kun vanhemmilla. Siinä välissä saa istua, meillä on tuolit sitä varten, mutta kännykkää ei saa käyttää. Se on periaatesääntö, jolle ei ole perustetta enkä sen takia pidä siitä. Mulle ei ole selvinny mitä niissä väleissä sitten sais tehdä, olla möllöttää ja tuijottaa tylsänä tyhjyyteen? Ei sekään musta kovin aktiivista kuvaa työntekijöistä anna. Mä olen lukenu syksyllä odottavaan matikan uusintatenttiin, sitä ei ole ainakaan vielä kielletty.
Vanhoissa koneissa on se ikävä puoli, että ne suttaa paljon herkemmin ja silloin mun pitää avata se kone, mennä sinne väliin ja putsata terä. Varsinkin jos on kuuma päivä, se ei ole kovin hauskaa kun siellä koneen välissä on aika kuuma.


Työ on 2-vuorotyötä, ja aamuvuoro alkaa kuudelta, eli herätys on viideltä. Aamuviikkoina ehtii kuitenkin tehdä työvuoron jälkeen vaikka mitä, vaikka pitääkin mennä nukkumaan aika aikasin että jaksaa. Iltaviikkoina taas herätys ei ole aikasin, paitsi jos haluaa ehtiä tekemään jotain siinä aamupäivällä ennen kahta. Se on ehkä tyhmintä että jos töissä tulee jotain mieleen mitä pitäis vielä tehdä, niin ei sitä enää töiden jälkeen ehdi. Kummassakin vuorossa olen ehkä yhtä väsyny, niin että en osaa sanoa kummasta vuorosta tykkään enemmän.

Ekat viikot olin aika liekeissä mun työstä. Ihan Oikeita Töitä, tehtaassa, mä näen koko valmistusprosessin ja selkeesti työni jäljet. Siitä saa ihan lukujakin, että montako laatikkoa olen päivässä pakannu. Töissä ei kauheesti tarvi ajatella mitään, niin se on aika rentoa. Mutta jonain päivänä heräsin siihen, että mun työhän on ihan täysin pelkkää liukuhihnahommaa. Kaheksan tuntia päivässä, 5 päivää viikossa ja 13 viikkoa kesässä. Kyllä tuli kiire siinä vaiheessa taas lukemaan sitä matikkaa että joskus voisin valmistua ja päästä erilaisiin hommiin. Koska kyllä mä oikeesti haluan ajatella mun töissä. Meillä kaikki vakkarimammat on asentavia koneenhoitajia eli ne saa tehdä pieniä asennushommia. Ne asennushommat saa kouluttaa vasta kun on ollu tuolla 3 kuukautta, eli mä en niitä saa oppia ja joudun pyytämään aina asentajan paikalle tekemään kaikki puolen minuutin pikkuhommat. Se on aika turhauttavaa, kun ne ei voi olla mitään vaikeita juttuja.

Tokalla viikolla pääsin myös muoviexculle. Äiti (joka siis on tuolla töissä konttorin puolella) järkkäs mulle tapaamisen myyntihenkilön kanssa. Se kerto kaikenlaista, sain vastaukset mun kysymyksiin mitä oli jo heränny ja kuulin että kangaskassia pitää käyttää 180 kertaa ennenkö se on yhtä ekologinen kun muovikassi jota käytetään kerran ja sen jälkeen joko roskapussina tai laitetaan kierrätykseen. Eikä noissa tutkimuksissa ole mukana kangaskassin pesua. Niin että käyttäkää ihmiset muovikasseja!

Tehdastyö on kyllä ihan kivaa, se tuntuu just niiltä Oikeilta Töiltä. Missään nimessä en koko tulevaisuuttani halua siellä viettää, ja siks oonkin koulussa. Mutta ennenkö alotan mun varsinaisen työuran sellasessa työssä mitä sitten jaksan tehdä vaikka 40 vuotta (ehkä se tässä vielä selkenee että mikäköhän se sitte on), haluaisin vielä olla sellasissa töissä missä saan ajaa potkulaudalla, sellasissa missä mulla on työpaita ja avainkaulanauha ja jossain asiakaspalvelutehtävissä. En osaa sanoa miks, mutta sellasia haluaisin kokeilla.