tiistai 1. huhtikuuta 2014

New York, New York

Juhuu, vihdoin mun (ei niin pitkäaikanen) haave matkasta New Yorkiin toteutu. Äiti lähti työmatkalle ja otti meidät ennen sitä pitkäks viikonlopuks mukaan. Lähdettiin siis torstaina aamupäivällä Pirkkalasta, lento oli Helsingin kautta New Yorkiin. Jo muutamaa viikkoa ennen matkaa meillä kotona pyöri varmaan kymmenen eri matkaopasta, mutta mulla oli tosi kiire koulujuttujen kanssa niin en ehtiny niihin oikein tutustua. Ensin meillä oli koulussa jäätävä paniikki edellisellä viikolla, kun ohjelmoinnin harkkatyö piti palauttaa ja Jani oli lähteny lomalle ilmottamatta mitään eikä me MIKin tytöt todellakaan osattu tehä niitä ite loppuun. Kun siitä sit vihdoin selvisin, piti tehdä kaikki laskarit (3kpl) keskiviikkoon mennessä, kirjottaa ja palauttaa YH:n essee, tehdä fysiikan työselkkaria, lukea tiistain kemian tenttiin, käydä harkoissa ja luennoilla ja keskiviikkona vielä Teekkarispeksissä kattomassa mitä se Pekka niillä valoilla hommaili.

Näkymä Empire State Buildingista
Mutta päästiin kuitenkin matkaan. Helsingissä oli vaihtoaikaa pari tuntia, ja senhän tietää että kun meidän perhe lähtee matkalle niin karkit ei lopu kesken (niitä on vieläkin jäljellä siltä menomatkalta). Lento kesti joku 8h ja sen aikana ehdin alottaa varmaan viittä eri leffaa ja tv-ohjelmaa, myös katsoa yhden elokuvan, yrittää tehdä vähän laskareita, lukea kirjaa, tylsistyä, syödä kaks ruokaa ja tietty vähän vääntelehtiä levottomasti. Kun vihdoin päästiin perille kaikkien maahantulotarkastusten jälkeen, siellä oli alkuilta ja mun sisäinen kello jo kakstoista. Vähän (ihan sikana) väsytti, mutta sain sinniteltyä. Taksin ikkunoista nähtiin kaikkea siistiä, ja meidän hotelli ja sen viereiset talot oli jo sairaan korkeita. Iltapalan jälkeen onneks sain luvan mennä nukkumaan.

Perjantaina ohjelmassa oli ensin Empire State Building, jonne meillä oli liput valmiina. Meidän aivan väärästä rytmistä johtuen herättiin siinä vähän ennen kuutta ja ehdittiin käydä aamupalalla ennenkun oltiin Empiren jonossa 7.30. Aamupalaksi söin muuten kaurapuuroa rusinoilla ja kanelilla sekä hedelmäsalaattia, nam.
Huipulla tuuli ja oli aivan sairaan kylmä, mutta kyllä kannatti. Näkymät oli joka suuntaan sikahienot. Otin paljon valokuvia, myös asiaankuuluvat teinikuvat sosiaaliseen mediaan teinipikkuveljestäni.
Flatiron Building ja jäätävän hieno taidekuva (oikeestihan toi on ihan suora)
Sieltä matka jatku metrolla kohti Manhattanin eteläkärkeä. Nähtiin pikkuruinen Vapaudenpatsas siellä kaukana merellä, eikä viittitty lähteä lauttailemaan koska oli kylmä. Käveltiin etelästä Ground Zeron (WTC:n paikka, johon nyt ilmeisesti ollaan alkamassa rakentaa jotain), muutaman vaatekaupan, Chinatownin, Little Italyn, Flatiron Buildingin ja muutaman muun kohteen kautta Times Squarelle. Syötiin Little Italyssa, kahviteltiin Starbucksissa jossa vedettiin bagelit New York style ja tietty kulutettiin jalkoja ja kengänpohjia. Sitten oltiinkin jo niin väsyneitä, että mentiin hotellille lepäileen. Illalla suunnattiin vielä Times Squarelle shoppaileen ja katteleen meininkiä. Oli ehkä jotain siistein paikka missä oon ikinä käyny (ainakin nyt tuntuu siltä, sehän on tietty tuoreimmassa muistissa ja jossain Alpeilla esim. oon käyny niin monta kertaa et toi oli erilailla hienoa) ja kattelin vaan sitä maailman menoa siellä joku 15min kun nuo muut ei taaskaan osannu shoppailla nopeesti. Lopuksi käytiin hakemassa vielä ruokaa ennenkö mentiin nukkumaan.

Times Square
Lauantaina vuorossa oli taas turistimeininkiä, kun käytiin kattomassa Grand Central Terminal (hienoin ja siistein=puhtain rautatieasema ikinä), Chrysler Building ja Rockefeller Center. Aamupalat vedettiin jälleen jossain kahvilassa, taas saatiin puuroa ja tällä kertaa sen kanssa smoothie. Hotelli tarjos muffinsit, jotka käytiin vetämässä alle. Grand Central Terminalilla odottelin et koska alkaa flash mob niinkun yhdessä elokuvassa just siellä mestassa. Ei alkanu. Chrysler Building oli korkea rakennus muiden korkeiden rakennusten joukossa, mutta Rockefellerillä pääs luisteleen. Ei toki menty, mutta siistiä silti. Nähtävyyksien tsekkailun ohessa shoppailtiin taas vähän ja kun kiukku alko hiipiä, käytiin hampparilla. Sit mentiinkin Broadway-musikaaliin kattoon Mamma Mia. Odotin jotain suurta ja hienoa ja erityistä, mutta mun odotukset oli liian korkeella. Olihan se tosi hieno, mutta ei musta merkittävästi hienompi kun Suomessa. Tosin musikaalit missä oon täällä käyny on ollu lähinnä niitä missä Panu on mukana, ja sehän on sit erilailla hienoa kun tuntee esiintyjän (ja koska oon aivan jäätävän ylpee Panusta joka kerta). Mutta laulut oli joka tapauksessa tuttuja ja toteutus oli hieno, jäin tosin kaipaamaan enemmän joukkokohtauksia jotka on mun lemppareita.

Grand Central Terminal
Sit jatkettiin taas matkaa, mentiin hotskulle lepäileen. Illalla lähettiin taas kulkuun eli shoppailemaan. Käveltiin sikapitkä matka Niketowniin, mutta se olikin jo kiinni. Sit muutaman muun paikan jälkeen mentiin syömään sellaseen mestaan, missä ite sai lappaa ruoan lautaselle kaikista kivoista pasta- ja salaattivaihtoehdoista. Jussi otti pizzaa, koska sen mielestä on hölmöä syödä matkalla terveellisesti. Mun ruoka oli kyllä tosi hyvää enkä sanois että mitenkään superterveellistä. Taas käppäiltiin Times Squaren läpi ja kävin ostamassa vuorokauden harkinta-ajan jälkeen farkut. Tästä aika pian kipitettiin jälleen nukkumaan. Mulla oli myös pari kirjaa mukana ja tietty kouluhommat, mutta olin joka ilta niin väsyny etten oikein jaksanu niihin keskittyä.

Empire State Building
Sunnuntaina oli pelipäivä. Kun mentiin kattomaan urheilua, piti myös ite vähän urheilla ensin. Vammaosasto jäi hotellille, kun me lähdettiin juokseen kohti Central Parkia. Koska ulkona oli kylmä, meidän jalkapalloilijan piti palata hotellille, eli matka jatku äidin kanssa kaksin. Koko ajan vähän pelkäsin että polveen alkaa sattua (pieniä tuntemuksia oli koko päivän kävelyistä jo tullu), mutta päästiin onneks puistoon asti. Siellä tehtiin myös pieni lenkki ja jatkettiin paluumatkalle. Meillä oli päällä ei-minkään-seuran juoksuvaatteet (olin ohjeistanu äidinkin ottaan kaikista uusimmat vaatteensa, mitkä ei nyt tietty ihan tämänvuotisia ole), mutta totta kai meitä vastaan tuli pari suunnistajaa, jotka tunnisti suunnistajiks sadan metrin päästä. Ne oli Ruotsista, Ravinenin ja jonkun toisen seuran takeissa.

Suihkun jälkeen lähdettiin metsästään aamupalapaikkaa. Koska kaurapuuro on trendikästä, syötiin sitä taas. Sit otettiin metro Downtowniin, lähdettiin pyhiinvaellukselle. Frendit -tv-sarjan alussa kuvataan niiden taloa ulkoapäin, ja vaikka kaikki muu onkin kuvattu tietty Hollywoodissa, niin tämä kyseinen julkisivu on New Yorkissa. Sitä mentiin siis kattomaan, mutta voi pettymys kun sen alakerrassa oleva kahvila ei ollukaan nimeltään Central Perk. Se talo oli nopeesti katottu ja mentiin Hudson-joen rantaan. Siellä näky taas se kuuluisa patsas joka näytti jopa pienemmältä kun Brysselin Manneken Pis, joka jamboreen yhteydessä nähtiin 7 vuotta (en voi uskoa että siitäkin on jo noin sairaan kauan!) sitten. Siellä oli kylmä, mutta selvittiin, ja käveltiin Broadwaytä pitkin kohti Timesia. Matkalla käytiin syömässä, ja sitten jatkettiin metrolla Uptowniin. Nyt se Niketown oli auki, ja se olikin kyl aika siisti paikka. Se kyllä tuntu oudolta, kun siellä oli kolme kerrosta pelkkiä miesten vaatteita ja vaan yks naisille. Olisin halunnu sellasia normivaatteita, mut ei siel ollu kun jumppaan ja juoksuun. Ostin itelleni uudet pegasukset eli lenkkarit, mutta ne valko-neonvihreät babet ei kyl pääse ulos vielä vähään aikaan. Sieltä jatkettiin Broadwaytä Timesille, ja nyt piti jaksaa iltaan asti, kun 19.30 alko Knicksin peli.
Knickerbocker
Jalka muuten tuli kipeäksi, ei juostessa vaan siitä kävelystä ja koko päivän onnuin vähän ja varsinkin portaat oli pahoja.

Se peli oli aika huikea. Tai siis se kokonaistunnelma siellä. Olin viikko takaperin käyny kattomassa Pyrinnön pelin fiilikseen päästäkseni. Hah. Musiikki soi myös silloin kun peli kävi, ihmisiä oli pikkusen enemmän kun Pyynikillä ja tunnelma vähän toinen. Peli ei musta ollu mitenkään merkittävästi parempaa, sanoisin että Pyrinnön ja Knicksin välinen ero on pienempi kun Pyrinnön ja minun :) Huikeimmat ehdottomasti oli väliajan cheerleaderit, jotain 6-8-vuotiaat lapset jotka veti takaperinvoltteja ja muuta huikeeta. Voin paljastaa että meidän liikkarilaiset ei yllä ihan samaan. Meidän edessä istu myös sellanen tuhdimpi tyttö, joka ei todellakaan kerinny mitään peliä seurata. Fanikamat sillä oli kyllä ihan viimesen päälle ja instagram-kuvia ja videoita pelin aikana eetteriin lähti jotain parikymmentä.

Maanantaina meillä oli aikaa vielä muutama tunti ennen lennon lähtöä. Aamupalaksi en voinu syödä sitä hotellin tarjoamaa muffinsia, koska oltiin menossa pannukakuille ja olisin saanu sokeriöverin. Ne pannarit oli ihan hyviä, mutta pidän puuroa tehokkaampana aamupalana.
Central Park
Käveltiin Uptowniin, sinne Upper West Siden puolelle. Äidille ja isälle tärkeä pyhiinvaelluskohde oli talo, jonka edessä John Lennon ammuttiin. Siinä ei kylläkään lukenu mitään mutta kai se se talo silti oli. Sieltä siirryttiin Central Parkiin, jota vähän kierreltiin. Oli kyllä aivan sairaan kylmä päivä, jotain -6 ja me kesäkamoilla. Central Parkissa nähtiin taas yks elokuvan kohtauspaikka, ja sit jatkettiin kohti Midtownia. Joidenkin kauppojen kautta taas päädyttiin vikaa kertaa Times Squarelle. Ei se ihan yhtä hieno valosalla ole, mutta aika hieno silti. Macy’s käytiin vielä katsastamassa ja sit laahustettiin väsyneinä pizzapalojen kautta hotellille.
Lastattiin kamat hotellin autoon, joka vei meidät kentälle. Nukahdin jo siihen. Äiti jäi lentokentälle ja me mentiin turvatarkastuksesta läpi. Olin aika väsyny ja ihan tyytyväinen, että me lähettiin kotiin, mutta sääliks kävi äitiä jonka reissun oikea tarkotus eli työ vasta alko.
Matkalla lähinnä nukuin ja söin. Mun telkkari ei toiminu, mutta enpä olis sitä jaksanu kattoakaan. Nyt tulee sikakiinnostava tieto: En oo vieläkään käyny koskaan lentokoneen vessassa.

Kotiin päästiin, oli kiva reissu ja onneks lähdettiin. Aikaerosta toipumiseen meni kotona pari päivää, ja ne oli kyllä vähän kiireisiä päiviä muutenkin, kun oli taas pikkusen kouluhommia rästissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti