Fuksista teekkariksi

Nyt, kun viimenenkin koulupäivä on lusittu loppuun, voin vähän kertoa tästä ekasta yliopistovuodesta. Toki mulla on vielä tenttejä jäljellä, mutta luennot, laskarit ja harkat on ohi.

Mun ennakko-odotukset oli enimmäkseen negatiivisia. Jotain vuosi sitten sanoin, etten ikinä mee TTY:lle. Pääsykokeissa näin pelkkiä noloja nörttipoikia ja ajattelin, etten kuulu joukkoon. Ajattelin, etten voi mennä koko kouluun kun siellä on sitä ohjelmointia. Pari viikkoa ennen koulun alkua panikoin sitä, etten jaksa ryypätä neljää viikkoa putkeen.

Tänne kuitenkin päädyin, olen tavannut lähinnä normaaleja tapauksia, ja ei mun sitten tarvinnukaan joka ilta ryypätä. Alkusyksy oli tosi kiireistä aikaa, kun kaikkea kekkeriä oli monta kertaa viikossa. Piti kuitenkin käydä kaikkialla, että tutustu ihmisiin ja sai kavereita. Se oli kyllä ihan parasta, joka ilta monta uutta kaveria ja siistiä tekemistä. Jatkoille en sentään eksyny, hereillä pysyminen jo pilkkuun asti on melko haastavaa mulle, kun kuitenkin joka tapauksessa herään ihan viimeistään kympiltä. Kaikki tapahtumat ei ollu pelkkää baaria, mutta opin myös pitämään baareista. Ennen aina masentelin ja mietin et mun pitäis olla ihan jossain muualla kun siellä, mutta kun oli paljon kavereita ja mielekästä tekemistä, hyviä biisejä ja muuta, niin mikä jottei. Vieläkään en kyllä tykkää, jos on tahmeet lattiat tai muuten epäsiistiä, haisee tupakalle tai on liian vähän tai liian paljon väkeä.

Opiskelu syksyllä oli onneks aika rentoa. Ei sitä kauheen vaikeita juttuja ois millään pystynykään sisäistämään, kun oli koko ajan menossa. Baarien lisäks oli paljon saunailtoja, urheilujuttuja ja erilaisia muita tapahtumia. Jossain loka-marraskuussa alko sitten kyllästyttää, enkä enää jaksanu. Onneks monella muulla loppu myös kestävyys, ja siinä olikin sitten enää jotain yhtä tai kahta tapahtumaa viikkoon.

Syksyllä mulla oli myös projekti urheilun saralla. Pistin kaikki paukut SM-viestiin, reenasin sitä varten. Se oli fyysisen kunnon kannalta ihan hyvä, mutta kun siinä oli kaikkea muutakin, en saanu siellä hyvää suoritusta aikaan ja koska olin ladannu kaiken siihen, se oli iso pettymys. Ehdin jo itkeä huonoa suorittamistani, mutta onneks kaverit hoiti homman kotiin ja voitettiin SM-kultaa. Siitä jatkoin reenausta vielä ihan hyvällä innolla, mutta joulukuun Lapin leiri käänsi taas kelkan. Mulle tuli siellä joku mystinen ylikunto, ei ollu varmaan pohjat kunnossa viikon hiihtoleiriä varten. Kun siitä selvisin, ehdin harjotella muutaman viikon, kunnes alko taas opiskelijaelämä maistua. Sit lähettiinkin Portugaliin leirille, josta hankin juoksijanpolven, ja taas olin telakalla. Muutaman viikon päästä laitettiin kortisonipiikki, mikä autto onneks. Seuraava vastoinkäyminen, ihan kun en olis ollu jo aivan tarpeeks huonossa kunnossa, oli pääsiäisleiri. Siellä tulin flunssaan, se oli onneks vaan lyhyt leiri niin mitään pahempaa ei ehtiny tapahtua. Yhteenveto talvikauden harjoittelusta: kunto on huono, mutta nyt ei oo ongelmia joten reeniä vaan. Leirit jätän välistä nyt vähäksi aikaa kokonaan, kun ei näemmä ole mulle tarkotettuja.

Joululomalla irtauduin arjesta ihan kokonaan. En nähny koulukavereita, vaan muita kavereita, niin oli jotenkin ihan erilaista. UV suju myös rauhallisissa merkeissä. Tammikuussa alko taas ujosti tapahtua. Parasta oli Tampin vitsisaunalla, jonne oli eksyny pari sataa muutakin. Haalarit me saatiin tammikuun lopussa, ja niistä saikin sitten nauttia ihan ihottumaan asti.

Helmikuun ohjelmassa oli mun synttärit ja MM-kyykkä. Mun synttäreillä oltiin siis pulkkamäessä, ja oli tosi ilahduttavaa kuinka moni mun yliopisto-opiskelijakavereista piti ideaa hyvänä ja tuli paikalle nauttimaan talvipäivästä, joita ei toki montaa ollu. Vitsikisan päätösbileet oli melko laimeet, mutta jotenkin silti onnistuin oleen ekaa kertaa puol neljän bussiin asti. Jatkoille en sentään eksyny. MM-kyykkä toi uusia tuttavuuksia ja todisti Almalle, että potkulauta on cool.

Portugalin jälkeen mua olis masentanu polvikipu paljon enemmän ilman tankotanssia. Se oli tosi huippujuttu, ja siis yliopiston järjestämä sekin, mutta ihan oikeella studiolla. Nyt vaan pelkään että taidot ruostuu, kun en pääse minnekään temppuileen.

Epäsosiaalinen ja ujo kaverini Salla alko käydä meidän tapahtumissa jonkin verran kevään aikana. Eka kyykässä, ja sit keväämmällä muuallakin. Sannikin näki vihdoin mun koulukavereita allasbileissä.

Ennen wappua oli vielä Heinin megazonesynttärit, etälukion yhteiskuntaopin koe Vantaalla, MIKin vuosijuhlat joissa olin jatkoilla päänakkilaisena ja sit alko myös tutorkoulutukset. Mietin pitkään alanko tutoriks, kun jos mulla ei ookaan aikaa tarpeeksi niille, mutta sitten aattelin että kyllä mä varmaan tarpeeksi jaksan tapahtumissa käydä ja innostaa uusia fukseja kaikkialle.

Koko kevät meni vähän huonolla keskittymisellä koulussa, kun en oikein päässy rytmiin. Portugalin jälkeen vaihtu jakso, mutta oli vaikea palata opiskelumoodille kahen viikon kouluttomuuden jälkeen. Sit maaliskuussa oli New York ja se vaan sotki mun rytmiä entisestään. Siitä ei sit kauaa mennykään kun oli jo wappu.

Wappua oli hehkutettu koko vuosi. Se alko Tampin paljastuksella, johon me ei-tampinmyyjät jonotettiin yli neljä tuntia. Kannatti, oli kivaa jonossa ja itse showssa. Illalla oli vielä Coloursit Unionissa, jossa oli muuten tosi kivaa, paitsi siellä yläkerrassa oli lämpötila joku +47 astetta. Pääsiäisleirin jälkeen jatkoin wappumenoja Rosendahlin rannassa. Ilma oli lämmin ja oli rento meno. Siitä päädyin vielä Hervantaan ja pääsin mukaan juttuihin joita oli tapahtunu viikonlopun aikana. En kyllä usko että oisin jääny hirveen paljosta paitsi vaikken ois niitä kuullukaan.
Tiistaina oli Wappuleffa eli Blues Brothers. Se oli huikee, ihan yleisön takia. Ihan parasta kyllä, ens vuonna pukeudutaan vielä paremmin ja mennään eturiviin et päästään myös tanssimaan!

Seuraavana maanantaina tajusin, että se vappupäivä ja kastehan on oikeesti ihan just. Siinä vaiheessa kun muut alko väsyä, mä vasta heräsin koko hommaan mukaan. Päätin muuttaa loppuvapuksi Hervantaan, ettei tarttis aina kulkea kotoa, vois olla myöhempään ja reagoida nopeemmin jos jossain onkin jotain menoa. Muutto ei kyl ihan onnistunu, se johtu huonosta suunnittelusta, kun aina oli pakko kuitenkin hakea kotoa jotain tavaroita.
Maanantaina syötiin munkkeja, tiistaina oltiin Semaforissa siihen puol neljän bussiin asti. Tiistaina myös pidettiin jäynänpalautusspektaakkelina jumppa Kallen kanssa. Se olikin lähes ainoa onnistunut juttu meidän jäynässä. Panikoin aika paljon tätä kaikelle kansalle vedettävää improjumppaa, mutta onneks Nellan absinttipullosta löyty rohkasua. Se olikin sitten ihan huikeeta, ja absintin ja adrenaliinin voimalla vedettiin niin rankka jumppa, että olin seuraavana päivänä ihan rikki siitä. Keskiviikkona oltiin keskustassa, kun julistettiin wappurieha ja jäynäkisan tulokset. Vaikka oltiin huonoja, ei onneks huonoimpia :) Kävin välissä kotona ja illalla oltiin Koskenrannassa muutaman haalarihousun ja satojen teinien kanssa. Keskiyöllä saatiin laittaa lakit päähän, siistiä. Meillä oli myös MIKin tapaaminen, se oli musta kiva juttu, kun muuten meidän kilta ei kovin yhteisöllinen ole. Koska ulkona oli kylmä, menin kotiin nukkumaan toisin kuin hullut kaverini jotka vietti keskustassa koko yön ulkona pihalla.

Sitten koitti wappuaatto. Fuksikulkueessa opin, että huutamalla tulee lämmin. Kasteeseen jonottaessa totesin, että oli parempi vetää se rohkasuviina kolmessa tunnissa kun kolmessa minuutissa. Vesi ei tuntunu kylmältä, ja oli mahtavaa päättää fuksivuosi parhaiden koulukavereiden kanssa. Vapautin myös yhden ankan koskeen, toivottavasti se jaksaa uida pitkälle. Koskesta kipitettiin nopeesti Koskarin yläkertaan saunaan, ja siinä vaiheessa mulla oli aikaa tasan kaks tuntia. Kaduin monta kertaa päätöstäni lähteä viikonlopuksi kisaamaan Ruotsiin, koska mun vapunvietto jäi vähän kesken, ja koska mun kunnonrakennus oli aika pahasti kesken.

 

 

Viikonloppu oli kuitenkin ihan kiva, ja oli kiva suunnistaa pitkästä aikaa. Selvisin myös ilman vapunjälkeistä masennusta, mistä moni kaveri kärsi.

Nyt kuitenkin on pakko vähän opiskella, että saa loput kurssit kunnialla loppuun asti. Mulla on kesätöitä kesäkuuksi, mutta toukokuun lopun ehdin lomailla ihan kokonaan. Lisäks meidän Kesä Tampereella -ryhmällä on jo vaikka mitä ideoita kesäksi!

Pakko kertoa vielä sekin, että tänään lenkillä oli sairaan kova kulku. En muista koska viimeks ois kulkenu, joten oon ihan fiiliksissä. Tästä se lähtee.