Suomiviikonloppu

Olin odottanu tätä viikonloppua jo tosi kauan, ja vihdoin se koitti. Lähdin ekaa kertaa tänne muuton jälkeen käymään Suomessa! Jännää tästä teki viel se, että en ollu kertonu mun TTY-kavereille että olin tulossa, vaan halusin yllättää ne. Lähdin siis torstaina koulun jälkeen eka bussilla Göteborgiin. Koska olin niin innoissani, olin pysäkillä 20 minuuttia ennen bussin tuloa (tästä kävelee siihen siis alle 10min). Bussimatka suju hyvin, ja Göteborgissa mulla oli aikaa puoltoista tuntia. Lähin sitte katteleen vähän ympärilleni, ja siellä oli joulu! Jouluvaloja ja kransseja, kuusi tuoksu ja oli pakko ostaa paahdettuja manteleita. Plus se oli kyl niin suurkaupunki että maalaistyttöä hirvitti. Ratikoita ja kaikkee. Ostin tuliaisia ja sitte lähdinki jo takas ja matka jatku. Lentokentällä mulla oli sikana aikaa. Koska olin valinnu halvimman bussiyhteyden niin nehän ei ihan optimiaikoihin menny. Matkustin pelkillä käsimatkatavaroilla ja lippu mulla oli puhelimessa. Passia ei tarvinnu näyttää koko reissun aikana. Kyä on helppoo nykyään.


Joulu!



Lisebergin jouluvalot

Siellä odotellessa joku nainen tuli kysymään haluisinko osallistua johkin kyselyyn. Mikäs siinä. Ainoo vaan että se nainen puhu paljon huonompaa ruotsia kun minä. Sen lisäks että odotteluaikaa oli paljon, niin kone oli vielä tunnin myöhässä. Koneessa kysyin huolissani että kerkeenkö vielä Tampereen koneeseen (lensin siis Helsingin kautta). Eka se lentoemäntä sano että ehkä justjust, mutta hetken päästä se tuli sanoon että ei mitenkään. Se neuvo että transfer-tiskillä kerrotaan mitä tehdään, joko hotelliin yöksi ja aamulla lentäen Tampereelle, tai sitten taksilla heti. Eka ja toka tiski oli kiinni, mutta onneks sitten löyty oikee. Siinä matkalla mulle alettiin puhua enkkua, mutta sehän ei multa onnistunu vaan vastasin ruotsiks. Onneks ne miehet puhu sitäkin. Tiskillä kerrottiin että odotetaan vielä pari kaveria ja sitte lähdetään taksilla kotiin. Tampereella meidät vietiin linja-autoasemalle ja kangasalalainen mies otti mut taksiinsa ja vei kotiin. Kiitokset hänelle. Lopulta pääsin siis kotikotiin ja omaan sänkyyn nukkumaan.


Karjalanpiirakka ja lumi, ah!

Perjantaina kun heräsin, musta tuntu ihan joululta. Tai joululomalta. Söin jääkaapista, jossa oli sikana kaikkia eri juttuja, ruokia joita olin sinne tilannu. Maa oli valkonen ja vetelin karjalanpiirakoita ja glögiä, nam. Sitte vaihdoin yhteen paitaan napit ja kattelin samalla Vain elämään ykköskauden jaksoja, joita ei jostain kumman syystä ulkomaille näytetä. Kohta olikin jo melkein kiire bussiin, mikä on tietty hyvin tuttua mulle. Bussi oli vaihtanu ainoastaan numeroa, mutta ei onneks reittiä, niin selvisin Hervantaan koululle. Ansku oli mua pysäkillä vastassa ja Heini tuli kans ovelle. Mentiin tekemään sitä mitä Ansku aina koulussa, eli istumaan sohville. Siinä nähtiin sitten kaikkia tuttuja, ja vitsit oli huippua kuin kaikki oli niin ilosia kun ne näki mut. Jos oisin koko ajan ollu siellä, niin eipä paljoo kiinnostais minä. Olin toki itekin tosi ilonen kun näin kaikkia. Kun muut meni luennolle, me mentiin Anskun kanssa syömään piparia KeparDIlle 25 vuoden kunniaks. Sitte mentiin syömään, ai hitsi kun oli kiva kun joku muu teki ruoan eikä mun tarvinnu. Eikä tullu tiskiäkään mun tiskattavaksi. Seuraavaks kävin vähän snackailemassa ruotsia ruotsinopen kanssa. Ennen luennon loppua kerittiin vielä kirjottaa rakkauskirje blebsien laatikkoon. Luento loppu ja taas näky kaikkia kavereita. Yllätys onnistu hyvin, näin monia hämmästyneitä ilmeitä. Siitä lähdettiin jatkamaan sitten kohti Hervannan keskustaa. Kaupassakäynnin jälkeen mentiin Anskulle leipomaan. Sielläkin oli sohva, vitsit mitä luksusta. Noora leipo korvapuusteja ja me Anskun kanssa vaaleanpunaista samppanjakakkua. Tai Ansku lähinnä teki, ja hyvä niin, koska myöhemmin kun Heini liitty seuraan niin me melkein pilattiin se täyte -_- No mutta leipomukset valmistu ja sitten lähdettiin naapurirappuun. Matkalla käytiin vanhanaikasesti hakemassa Mikkoa meidän kanssa leikkimään. Mikko ei kuitenkaan tullu mutta lupas liittyä myöhemmin seuraan. Mentiin siis yläkertaan Nooralle. Siellä oli Nooran 20 ikävuoden kunniaks Sivistyneet teekutsut. Tee oli hyvää ja samoin seura. Kun kakku oli hetken hyytyny, me mentiin hakemaan se. Käytävässä sytytettiin 20 kynttilää ja mentiin sisälle laulaan synttärilaulu. Kakku oli kaikesta huolimatta onnistunutta ja sikahyvää. Kemut oli kivat, mutta mun oli pakko mennä nukkumaan ja keräämään voimia seuraavalle päivälle.


Paisuva pullataikina



Parhaat korvapuustit mitä oon ikinä syöny (sori äiti!)

Aamulla oli herätys viideltä, koska me lähdettiin viettämään isä-tytär-aikaa hirvimetsälle. Ajettiin Poriin ja mentiin suoraan aamupalalle. Kuten olin arvellukin, jopa isä laski keski-ikää. Mutta siellä oli onneks tuttujakin, isän kummisetä. Aamupala oli hotellitasoa ja samalla jaettiin kartat ja kerrottiin ohjeita. Seuraavaks saatiin liivit ja lippikset. Koska oltiin koviksia räppäreitä, mä laitoin lippiksen pannan päälle ja isä pipon. Jou.

Kovisräppäri

Ekaks käytiin kättelemässä ampujat, jotka oli hienoista suvuista, kaikkia von-etuliitteitä. Suomenruotsalaisia suurin osa tietty. Sit meidät pakattiin autoon, joka jätti meidät tielle merkkien kohdalle. Väännettiin annettu suunta kompassiin ja kun torvi soi, me lähdettiin talsimaan. Kalistettiin sellasilla puisilla kalistimilla ja käsi tuli kipeeks. Isä ei ees oikein osannu sitä hommaa. Sit tultiin siniselle linjalle, johon piti pysähtyä. Kun tuli merkki, käveltiin loput 300 metriä tielle. En nähny mitään (paitsi pienen mäyräkoiran gepsiliivi selässä) eikä kukaan ampunu kertaakaan. Tämä toistu yhteensä kolme kertaa, josta vikalla kerralla meidät jätettiin väärille numerokohdille ja oltiin aivan sekasin. Onneks sentään se suunta sentään piti niin ties minne päin piti kulkea, vaikkei mulla ollukaan mitään hajua missä päin mä olin.

Kartta ja kalistin. Kerranki oli myös A10-kompassista hyötyä, kun siitä sai väännettyä asteluvut.

Sitten mentiin lounaalle. Hernari maistu ja näkkärin päälle laitoin hirvimakkaraa (ainaki kovasti toivoin että se oli sitä). Sitten meidän oli aika lähteä kohti seuraavaa ohjelmanumeroa. Saatiin säkilliset hirvimakkaroita molemmat. Ajeltiin kotiin pitkin Satakunnan ja Pirkanmaan perämettiä, ja matkalla nähtiin uus näkötorni, joka tietty oli pakko testata. Outoa että tää Sastamalan uusin(?) nähtävyys oli tehty vasta nyt, koska sieltä tornista oli huikeet maisemat. Pelkkää metsää ja pari järveä. Joka suunnassa.


Turisteina Sastamalassa



Näkötornin arvoset näköalat

Hetken ehdin olla kotona, kun taas jo piti mennä. Sanni tuli ja me käytiin sen kotona Tammelassa. Siitä ajettiin Hervantaan. Koululla mentiin Autekille tekemään sellasta mitä en ois ikinä kuvitellu siellä tekeväni, meikattiin ja Ansku laitto meidän hiukset. Puettiin iltapuvut päälle ja melkein tuli jo kiire. TTY:n suunnistuskerho KeparDIlla oli 25-vuotisjuhlat, joita varten olin ylipäätään tullu Suomeen.


Sikahyvä jälkkäri, jota en edes jaksanu syödä

Ruoka oli hyvää, puheita pidettiin, kaikki oli pukeutunu hienosti. Myös tietokilpailu oli ja me Sannin kanssa päästiin parin entisen KeparDIn presidentin kanssa samaan joukkueeseen. Siitä huolimatta, ei tullu menestystä. Pari lauluakin laulettiin ja hauskaa oli.

 

Illan edetessä en puhunu enää suomea. Puhuin ruotsia ja suomea vahvalla ruotsiaksentilla. Jatkot oli saunalla ja vaikka olin etukäteen uhonnu että lihapiirakkaa en syö, niin vitsit maistu hyvältä. Menin Sannille yöksi.

 

Aamupäivällä myös Alma tuli Tammelaan ja me lähdettiin lenkille. Yhteislenkkeilyä en oo täällä monesti harrastanu, niin se oli tosi kivaa vaihteeksi. Seuraavaks oli vuorossa ruokatauko kotona, olin tilannu lohta ja perunamuusia. Maistettiin myös meidän hirvimakkaroita. Sit lähdin takas Tammelaan. Alma tuli myös ja me lähdettiin Alman, Sannin ja Lauran kanssa turisteiksi kotikaupunkiin ja mentiin Torni-hotelliin. Sielt oli kyllä hienot maisemat mutta sikakylmä. Tilattiin kaakaot ja pelattiin Kimbleä, oli oikein mysigt.



No olihan se siisti



Tampere-ryhmäselfie!

Illalla ehdin vielä meidän lippukunnan hallituksen kokoukseen ja katoin yhden jakson Vain elämää.

Maanantaina kirjotin joulukortteihin osotteet ensin kotona ja sitten lähdin toimittamaan tätä asiaa isoisotädilleni Helville. Helvin uus koti, joku hoitopaikka, oli tosi kivanolonen. Siitä korttihommasta vaan ei tullu yhtään mitään, saa joku muu taistella sen homman loppuun. Sitte kävelin vähän kaupungilla, ja kyllä tuntu Tamperekin isolta. Vähän myös hirvitti. Ehkä oon enempi pikkukaupungin tyttö sittenkin. Kävin hierojalla ja sen jälkeen katsastamassa uuden Sport XXL-kaupan Kalevassa. Ei tehny muhun nyt tällä kertaa niin suurta vaikutusta että olisin mitään ostanu.
Päivällä tsillasin kotona, söin äidin tekemää ruokaa ja kattelin Vain elämäätä ja Vino showta. Illalla menin vielä Hervantaan. Kävin Duosta hakemassa maitoa, kun olin melkein unohtanu mun tuliaiset, mansikkamakupillit. Duosta menin Anskun sohvalle makoileen. Siitä lähdettiin Wäinölään MIKin ja KoRKin muutaman tutorryhmän pikkujouluihin. Mansikkamaito oli ihan jees, mutta ei mun uus lemppari. Oltiin sikahyviä beerpongissa Anskun kanssa, etenki ku Noora hoiti juomisen. Tapasin fukseja, joiden tuutori melkein oisin ollu. Syötiin pipareita ja toinenkin Noora tuli vielä mua moikkaamaan.

Seuraava päivä kulu matkustamiseen, ensin autolla, sitten kahdella lentokoneella, seuraavaks bussilla, välissä taksilla ja taas bussilla. Soittelin bussifirman asiakaspalveluun mutta asiat hoitu. Mulla vaan oli kylmä ja väsytti sikana, pelkäsin että tulisin kipeeks mutta en oo ainaka vielä tullu. Bussilta menin suoraan kouluun, mutta se oli kyllä pelkkää itsestäänselvyyksien kertomista koko luento. Ti-ke-yönä nukuin 11 tuntia mutta oon silti väsyny. Ehkä selviän tästä olotilasta jouluun mennessä.

Tää koko reissu tuntu siltä, että oisin ollu lomalla mun viime vuoden elämässä. Mulla ei ollu mitään velvollisuuksia, mutta muuten lähes kaikki oli niinkun ennekin. Tai no, en oikein muista koska viimeks elin sellasta normaalia kouluelämää TTYllä. Kesä oli myös melkein kokonaan vapaa velvollisuuksista ja se oli kyl huippua aikaa. Keväällä koulu ei hirveesti ehtiny stressata kun oli wappua ja muuta kivaa. Ehkä joskus kevättalvella siis. Kun täällä elän kuitenki pääsääntösesti normaaliarkea, niin tuntu että Suomessa elämä oli täysin ongelmatonta ja aivan tosi huippua, mutta eiköhän se erilaiselta tuntuis jos olisin siellä koko ajan. Ei sillä että mulla täälläkään mitään ongelmia ois, tai että mulla ois viime vuonna ollu jotain ongelmia.

Tää oli yllätysvierailu monille, mutta seuraavan kerran saavun Suomeen 17.12., lennot on jo varattu. Alman kanssa puhuttiin että joululomalla vois käydä syömässä mustaamakkaraa ja toivon myös että ois hiihtokelejä, koska mulla on ikävä hiihtoa!