Hevosia ja legoukkoja

Kun Suomivierailusta on pari viikkoa ja seuraavaan jäljellä myös kaks, oon jo aika lomatunnelmissa. Ekaks pelkäsin etten pääse rytmiin takas ollenkaan, kun oli vähän noita univelkoja.

Etten vaipuis mihinkään Suomi-ikävään, niin pidin lajitestausviikonlopun. Eka lauantaina menin koittaan crossfitiä. Eka vähän leikittiin, sitte tehtiin yleisliikettä ja varsinainen reeni oli kahvakuulien kanssa kävelyä, kuulaheilautusta ja yleisliikettä jota saikin tehdä sitten yli oman tarpeen. Se oli ihan jees ja aika rankkaa, mutta lyhytkestosta sellasta. Siitä ei kuitenkaan tullu mun uutta harrastusta, en tykkää pomppia paikoillaan itteeni hikeen ja hengästyneeks. Seuraavana päivänä oli kyllä lihakset aika kipeenä.

Aino ja Ronda

Sunnuntaina menin sitte ratsastaan. Ainolla on oma hevonen, ja pyysin päästä mukaan tallille. Ekaks vähän siivottiin (Aino siivos) kakkakikkareita ja sitten haettiin heppa laitumelta. Sitte vielä kaikkia muita heppahommia, harjausta ja kavioiden puhdistusta ja satulanlaittoa ennenkö päästiin matkaan. Ronda on aika iso hevonen ja vielä joku esteheppa millä Aino kilpailee. Hyppäsin selkään ja lähettiin käveleen kohti kenttää. Kaikki suju hyvin, vaikka Ronda välillä kääntykin väärään suuntaan. Sitten päästiin kentälle ja aloin ite ohjailla sitä hevosta. Huikeeta :) Raviakin kokeiltiin niin että Aino juoksi vieressä, mutta sitä en oikeen hoksaa vieläkään. Sitten aloin jo olla aika valmis päästään Ainon ratsastaan, kun Rondakin alko kyllästyä siihen tylsään kävelemiseen. Mä kun en halunnu hypellä tai juosta, niin Ronda heitti mut selästään. Pieni pakokauhu siinä kävi ilmalennon aikana mielessä, ja maassa maatessa tunsin kuinka ilmat meni pihalle. Pahemmin ei kuitenkaan sattunu, ja selkään oli noustava uudestaan ettei mulle jäis traumoja. Aino talutti, kun olin vähän förvirrad vielä. Vakuuttelin Ainolle ja itelleni että ei jää traumoja, mutta illalla nukkumaan mennessä vähän kyl hirvitti. Seuraavana aamuna ei kuitenkaan ollu enää mitään huolia, joten se siitä. Sitte kattelin vielä kun Aino ja Ronda paineli menemään, oli vähän eritasosta liitoa kun mulla. Palattiin tallille ja takas ihmisten ilmoille, oli kyllä kiva päivä ja kiitokset siitä Ainolle!

Tässä pahin vamma mikä hevosen selästä tippumisesta mulle tuli

Maanantaina jatkoin mun kokeiluja. Mulla oli viikon ilmanen treenipassi Nordic Wellness -salille ja menin ekana Bodypumpiin. Se oli ihan ok, mutta mulle tuli ikävä TTY:n yhtä ohjaajaa. Mun harmiks se suosikkiohjaaja ei kuitenkaan enää ohjaa Unipolisportilla, yhyy. Tää oli sellanen innokkaasti huuteleva ohjaaja, joka hikoili aivan sikana. Yleensähän ne ohjaajat vetää järkyttävillä painoilla sen näkösenä että ei tunnu missään. Että sikäli hyvä asenne, mutta toi yli-innokkuus ei muhun iskeny.

Tiistaina menin HOK:n reeneihin. Ohjelmassa oli pk-pitkä. Siellä oli kohtalaisen paljon porukkaa. Juostiin aika kovilla sykkeillä, mutta yhteislenkkeilyssä on se hyvä puoli että kun ei ite jaksais niin porukan mukana on hyvä pysyä. En ollu muistanukaan kuin kivaa yhteislenkkeily välillä on.

Torstaina tehtiin Dartfish-kuvauksia. Se kuuluu anatomian kurssiin, tehdään liikeanalyysi jalkapallon nilkkapotkusta. Se Dartfish on aika cool ohjelma, siinä voi mittailla kaikkia kulmia ja muita videokuvista. Sit pääsin hetkeks kotiin ja mulla oli puhelintreffit sovittuna Panun kanssa. Saatiin taas päivitettyä kuulumisia ja tammikuun Lahti-excu varmistu. Illalla menin uudestaan koululle, mentiin Kåreniin harjotteleen meidän seuraavan päivän speksiä. Mun muutosta Ruotsiin tuli myös kuluneeks 100 päivää.

Perjantai oli kiva päivä. Mekaniikan harkat oli kasilta, ja siellä sain kunnon mekaniikkaflow'n päälle. Sen jälkeen mentiin askarteleen naamarit loppuun. Illalla oli gasque eli sitsit jossa oli teemana elokuvat. Meidän luokka oli lego-ukkoja, vähän harmittaa kyllä kun en oo nähny sitä leffaa. Valittiin mieleiset naamarit ja laitettiin kuminauhat. Sen jälkeen mentiin hiippaileen käytäville. Käytävän varrella on sellasia ryhmätyöhuoneita, joissa on ikkunat siinä silmien korkeudella käytävään päin. Kyykittiin niiden ikkunoiden alle ja noustiin kaikki yhtä aikaa kurkkimaan kanssaopiskelijoita. Tämä vielä kahteen muuhun huoneeseen, jonka jälkeen viel omassa luokassa photoshootit. En osaa liittää videoita enkä tallentaa sellasta Facebookista itelleni, niin jää teiltä valitettavasti näkemättä.

Legogubbe

Tässä vaiheessa jotkut lähti koteihinsa lepäämään, mutta osa jäi koululle. Järjesteltiin vähän sohvia ja alettiin kattoa leffaa. Eka piti kattoa Napapiirin sankarit, mutta sitte äänestyksen jälkeen katottavaks valikoitu Edge of Tomorrow kiinankielisillä teksteillä. En oikein pysyny kärryillä, mutta viihdyin. Samalla syötiin lounasta ja otettiin pikku powernappeja.
Meillä oli iltapäivällä vielä luento. Meidän CAD-ohjelma on ihan huikee, oon niin liekeissä siitä. Siinä kun mallintaa vaikka auton, niin siihen saa valita taustalle minkä tahansa kuvan. Sit auton materiaalit ja värit voi valita, ja kaikkiin mahdollisuuksiin ei keritty vielä edes tutustua.
Kotimatkalla kävin ostamassa piparitaikinaa. Kassa, joka on aiemminkin kysyny mitä kuuluu, kysy nyt että aionko tehdä pipareita. Rehellisesti vastasin että en aio, vaan aion syödä taikinaa.
Illalla oli siis se gasque. Eka etkoiltiin Fredrikin luona ja sit siirryttiin Kårpubiin. Suomalaiset sitsit on sellaset järjestelmälliset, ja pakka hajoaa vasta lopussa, mutta ruotsalaisilla sitseillä ei oo järjestystä ikinä. Toki ei se välttis niin villiksi mene lopussakaan mitä Suomessa. Puheita ei pidetä, lauluja on ehkä kaks, mutta ohjelmaa on. Meidän speksi ja kakkosten speksi ja pari muuta vielä, joista yks sisälsi myös alastomuutta. Tuli kotonen olo. Ruokana oli tortilloja ja söin jauhelihaa kun pikkulapsi karkkia, en meinaan kauheesti oo syöny punasta lihaa marraskuussakaan. Jotenkin vaivalloista sellanen, se kaupan lihaosasto on ahtaassa nurkassa missä mummot tönii ni ei kauheesti kiinnostele vierailla siellä. Mulla oli hauska ilta, tapasin taas yhden jonka äiti on suomalainen, se jopa puhu kuulemma vähän suomeakin. Kerroin että oon kateellinen kaikille kakskielisille, niin se rupes väittämään että oothan säkin. Mutta eihän se nyt niin mee, eihän ihmiset jotka osaa hyvin enkkua oo mitään kakskielisiä. Niinkun ei sekään tee ihmisestä suomenruotsalaista että käy ruotsinkielistä koulua.
Vaikka mulla oli kivaa, niin silti ei jotenki innostanu lähteä baariin. Menin kyllä jonoon asti, mutta lähdin siitä kotiin. Parempi lopettaa kun on vielä kivaa.

Vitsit tykkään jouluvaloista!

Sunnuntaina oli vika päivä Nordic Wellnessillä. Menin sen kunniaks kahteen jumppaan, bodypumpiin ja TRXn. Se tyyppi siinä tiskillä kannusti mua, "kör hårt" ja mulle tuli mieleen et tuleekohan tästä rankkaa. Mutta koska en perinteiseen tapaani saa oikein itestäni irti tollasessa toiminnassa, niin ei se kovin rankkaa ollu. Se TRX oli sellasta katossa olevien köysien avulla jumppailua, eikä oikein sekään iskeny. Tollaset salihommat ei vaan sovi mulle. Ensinnäkin kuntosali. Siel on vaan niitä fitnessbeibejä ja punttipoikia, ja sit mä en oikeesti tiedä mitä pitäis tehdä. Meen johkin laitteeseen koittaan, teen liian pienillä painoilla ku en tiedä mikä ois hyvä. Sitten, koska se on tylsää, meen testaan seuraavaa laitetta, ja kymmenessä minuutissa oon valmis. Vapaisiin painoihin en uskalla koskeakaan, koska mulla ei oo hajuakaan millasilla painoilla jaksaisin tehdä, niin se ois vaan sellasta noloa säätämistä. Ryhmäliikuntatunnit silloin tällöin on ihan jees, mutta en pysy minkään koreografioiden rytmissä niin sellaset on aika poissuljettuja. Bodypumpissa tulee eteen taas se paino-ongelma, mikä kyllä poistuu kun muutaman kerran käy ja muistaa mitkä on hyvät. Mut tollanen sisätiloissa paikallaan hikoilu tuntuu musta hölmöltä. Se nyt on aika loogista vaan että kun lähtee liikkumaan, niin vaihtaa sitten kans vähän sijaintiaan. Aika turhaa musta "liikkua", mutta pysyä silti paikallaan. Ja kaikenlisäks vielä hikoilla. Mitä sekin on, oot samassa pisteessä koko ajan ja silti hikoilet kun pieni possu?

Lähetin kortteja

Maanantaina oli joulukuun eka päivä. Adventtikalenterin eka luukku oli avattu jo sunnuntaina (oli muuten kaupunki tosi nättinä adventin kunniaks, valoja, glögiä ja pipareita joka puolella), mutta maanantaina alko telkkarista joulukalenteri. Sen nimi on Piratskattens hemlighet. Keskusteltiin siitä myös koulussa, ja oltiin sitä mieltä että Bianca on ärsyttävä.
Tiistaina oli taas HOK:n reeni, nyt intervalleja. Mun edellisestä kovemmasta lenkistä oli ehkä vierähtäny vähän aikaa, niin ei hitto kuin tuntu raskaalta. Mutta sen jälkeen oli luvassa sauna, pizzaa ja lepopäivä. Täällä on siis tapana joka kuussa yhden kerran mennä tiistaireenin jälkeen pizzalle. En edes muista milloin oisin viimeks syöny pizzaa pizzeriassa, niin kyllä maistu.
Torstaina oli kahden projektin palautukset, ja illalla pääsin sählyyn. Tiesin ettei oo turhaa ottaa sählymailaa muutossa mukaan, kun nythän sille tuli käyttöä. Fredrik puhu puolet meidän luokasta sinne sählyyn, mutta ei ees ite ollu. Lainas kuitenkin mailoja halukkaille, ja kaikki ihmetteli miks mulla on oma maila. Täh, miks jollain ei olis sählymailaa?
Sählyn aluks sain jonkun rytmihäiriön. Juoksin ehkä kymmenen metriä ja yhtäkkiä alko tuntua aika vilkkaalta toi toiminta kylkiluiden alla. Katoin sykemittaria, joka ei tietty välttis näytä oikein, mutta kyllä se aika oikeelta tuntu. Mun maksimisyke on siis normaalisti alle 200, ja nyt se huiteli siellä 220 ihan yhtäkkiä. Se onneks loppu ja innebandy suju ihan jees. Aika samantasosta porukkaa oli keiden kanssa oon ennenkin pelannu, ainoo vaan että nyt yli puolet oli tyttöjä, ja mä oon tottunu siihen et oon yleensä se ainoo tyttö.

Viikonlopuksi on tiedossa ihan ulkomaanmatkailua, kun lähden lauantaiksi Kööpenhaminaan. Sannin kanssa kierrellään kaikki turistikohteet ainakin. Sunnuntaiks siirryn Malmöhön, jossa Helena esittelee mulle meininkiä siellä. Vähän jänskättää miten tähän pikkukaupunkiin tottunu selviää suurkaupunkien humussa.

Puhuin tässä joku päivä mummun kanssa puhelimessa. Sillä on melkonen luotto muhun enkä viittiny särkeä sen mielikuvia. Ensin juteltiin siitä, kuinka pikkuveljeni huone on aika kaaos, mutta kuinka mun huone on aina siisti. Äidillä ja isällä vois olla vähän erilainen tarina. Sitte kerroin että vien mein Biomek-julfesteille pipareita ja mummu totes että mä tietty leivon ne ite. Täytyy myöntää että ei ollu missään nimessä tullu mieleenkään. Mummulle sanoin että mun uuni on niin pieni että siinä menis ikuisuus niin taidan kyllä ostaa valmiina. Tottahan tuokin on, mulla on yks pelti johon mahtuu kerralla ehkä 12 piparia niin siinä sais hetken päkertää.

Nyt kaikki Instagramin käyttäjät menkää kattomaan tää video!