Suomeen syksyä pakoon

Puoltoista viikkoa sitten olin matkoilla. Lauantaina menin junalla Kööpenhaminaan, ja taas kävi sama juttu junan kanssa. Meinaan sitä vaunua piti vaihtaa taas, niinkun joka ikinen kerta. Mutta pääsin perille, ja vaikka oonkin maalaistunu, niin selvisin siellä Köpiksen sikaisolla rautatieasemalla itekseni niin pitkälle, että sain kassin säilytykseen ja itteni takas hoodeille, josta Sanni mut löysi. Peruskoulukaverini ja lähin naapurini Tahmelasta, Sanni, asuu ja opiskelee Kööpenhaminassa toista vuotta, mutta ei ollu kiertäny viel nähtävyyksiä. Niinpä meidän ohjelmassa oli just ne turistirysät.

 

Ja aivan sikana siel oliki turisteja! Joka puolella kuulu suomea, mikä oli musta aika häiritsevää. Niiden kohteiden nimiä en tiedä, ku en tajunnu et ois pitäny tietty käydä kirjastosta hakemassa sellanen matkaopas, jossa on niit levitettäviä karttoja mitä voi sit ihan pönttönä kädet pitkällä tsiikailla. Mutta siinä jonkun joen(?) rannassa oli hienoja taloja, joulumarkkinakojuja ja turisteja. Menomatkalla kohti Pientä merenneitoa sen sijaan oli aika rauhallista. Amalienborgin pihalla oli meiningit käynnissä, ja väenpaljous sen mukanen. Pieni merenneito ei enää kolmannella kerralla onneks ollu sellanen pettymys ku vuonna 1999, jolloin luulin et se on Arielin näköispatsas. No, kyllähän niissä aika paljon samaa näköä on, mutta ymmärrän pettymykseni.

Kaverikuva

Päivän aikana käveltiin arviolta 10 kilsaa, nähtiin hienoja paikkoja ja juteltiin vaikka mitä. Näin myös Sannin koulun. Mun viime reissu Köpikseen oli 2007 jamboreen jälkeen, ja siltä reissulta riittäis vaikka mitä tarinoita, mutta jätän ne nyt kuitenkin kertomatta. Ruoan jälkeen oli aika lähteä kohti seuraavaa kohdetta, Malmötä.
 
Malmössä sain kävellä viel vähän lisää, kun seikkailin itteni Helenan luokse. Hellu on myöskin mun lapsuudenkaveri, jossain hiekkalaatikolla ollaan kohdattu. Hellu on vaihto-opiskelija, ja asuu vielä hetken vaihtarimestassa ennen tammikuista kotiinpaluuta. Siellä korridorissa oli käynnissä tietenkin Linnanjuhlien kisakatsomo, itsenäisyyspäivä kun oli. Helenan Suomi-kaverit oli mukavia, ja koska päivällä oli ollu finska fika, sain sikahyviä karjalanpiirakoita. Siinä kisakatsomon aikana mun jalat ehti onneks vähän levätä, koska kun Elastisen esitys jatkoilta oli nähty, me lähdettiin jonkun kaverinkaverin bileisiin. Siel oli lisää suomalaisia, joista osa asuu Malmössä ja osa Kööpenhaminassa. Seuraava osote oli baari. Koska meidän nimet oli listalla, päästiin ilmaseks sisään, mutta jouduttiin myös meneen niinkin aikasin sinne kun puol yks. Sen aikasuuden kyl huomas, siel ei ollu aluks oikein ketään. Ja sitten kun oli, niiden keski-ikä oli ehkä lähempänä neljää- kun kolmeekymmentä. Meno ei oikein innostanu, ja hetken palloilun jälkeen me lähettiin nukkumaan.

Kisakatsomo

Sunnuntain ohjelmassa oli taas vähän turisteilua ja brunssi. Varattiin meille brunssi kasinolta, ja otettiin pyörät alle. Kerittiin nähdä pari kohdetta ennen ruokaa. Se brunssi oli iso ja hieno. Myös se kasino oli aikas jees kokemus. Ekaks me syötiin kaikkea hyvää, ja ainoa pettymys oli sellasissa pikku drinksulaseissa tarjottava smoothien näkönen tomaattikeitto. Sitte vuorossa oli kasinon ihmettely. Ei oikein päästy selvyyteen pelien säännöistä tai homman ideasta muutenkaan, mut olihan siel vaikuttavaa.

 

Kun päästiin ulos, siel olikin jo pimeetä. Ja sato vettä. Koska mahatkin oli täynnä (päädyttiin siihen että sitten ku on tarpeeks rikas, tajuaa ettei seisovasta pöydästä tarvi yrittää syödä kaikkea), lähdettiin suoraan Helenalle. Matkalle sattu kuitenki kiva ostoskeskus, niin mentiin sinne. Shoppailtiin joululahjoja, alla pari ideaa jos joku ei oo viel löytäny sopivia.

 

Junassa tapahtu tuttu vaununvaihtorumba, jonka lisäks toiminnassa oli vaan yks vessa ja juna oli myöhässä puoli tuntia. Vaikka mulla ei ollukaan kiire mihinkään, niin kyllä otti päähän, ja oli oikein kiva että maanantaina ei ollu koulua.

Oon täällä ollessani huomannu että silloin aikanaan 2009 kun lähin heti ysiluokan jälkeen kesällä Ruotsiin kesätöihin, mulla oli aivan jäätävä itseluottamus. Enhän mä osannu silloin yhtään ruotsia! Ja luulin osaavani kaiken. Tai no kyllähän mä siel pärjäsin, ja ehkä se oli vaan hyvä et oli silloin sellanen itseluottamuspuuska tässä asiassa. Paljon helpompihan se nyt oli lähteä kun mulla oli jo kokemusta ja kokemuksen ja lukion ruotsintuntien tuomaa kielitaitoa. Voisin ottaa oppia siinä asiassa 16-vuotiaalta iteltäni.

Viime viikonloppuna puolestaan oli kaikkia joulujuttuja. Eka perjantaina oli Biomek-julbord, jonne ajattelin et ois kiva mennä kun en ollu silloin syksyllä ekassa Biomek-festissä ja kaikkeen pitää osallistua ettei jää ulkopuoliseks, plus en oikein tunne kolmosia niin kai niitäkin oli hyvä nähdä. Kilpailevana tapahtumana olis ollu Göteborgin suomalaisten opiskelijoiden pikkujoulut, joissa esiintyjänä Jukka Poika. Näin jälkeenpäin harmittaa kyllä aika saakelisti etten menny sinne.

Ruotsalaista jouluruokaa

Meil oli eka etkot, joista jatkettiin taksilla mestoille. Mua ihmetytti aika paljon, kun koko päivän olin vaan latautunu iltaa varten, ja jo pitkään olin oottanu sitä julbordia, niin silti mua ei kiinnostanu juhliminen ollenkaan. Suomessa kun menee sitseille, sinne yleensä mennään selvinpäin ja juodaan vasta pöydässä. Täällä se toimii toisin päin, humalatila on hyvä olla saavutettuna jo ennen ite tapahtumaa. Koska mua ei huvittanu juoda ja muut oli humalassa alusta lähtien, siel ei ollu kauheen kivaa. Vielä ku mun on edelleenki aika vaikea pysyä keskusteluissa mukana tollasessa metelissä, ja noissa tapahtumissa mulle yleensä tulee jutteleen joku ennestään tuntematon, jonka puheeseen mun on vaikea päästä kerrasta mukaan. Niin annan sitte ittestäni varmasti tavallista tyhmemmän vaikutelman ku koko ajan kyselen että mitä sanoit.

Julbord toimi siten, että meille ilmotettiin mitä ruokia sinne odotetaan, ja sit listasta piti valita jotain. Mä otin helpot piparit, koska ne ainakin on samoja ku Suomessa. Siellä latasin sitte lautaselleni lihapullia, prinssinakkeja, kinkkua, kermaperunoita, porkkanalaatikkoa (kolmosella on kans yks poika jonka äiti on suomalainen), kylmäsavulohta, puolikkaita kanamunia majoneesilla ja katkaravuilla, limppua ja näkkäriä. Tykkäsin kyllä, mutta lihapullat, nakit ja kermaperunat on musta tavallista ruokaa, ja jouluna kuuluu olla sellasta ruokaa mitä saa vaan kerran vuodessa, mikä kyllä riittää ihan tosi hyvin, kun siihen tulee yliannostus viimeistään tapaninpäivänä.  Tarjolla oli myös jellyshotteja, joiden vahvuudesta en taaskaan ollu ruotsalaisten kanssa ihan samaa mieltä. Siel oli myös pientä yritystä laulamisen ja leikkien suhteen, mutta koska porukka oli niin humalassa jo paukusta niin eihän siit mitään tullu. En edes tiedä mitä ne leikit loppujenlopuks oli. Onneks siel juhlissa kuitenki oli Jacob, jota ei oo pahemmin koulussa näkyny viime aikoina. Jacob on yks mun lemppari-ihmisistä mein luokalla, koska se puhuu niin selkeesti ja on lisäksi fiksu. Olin jo vähän pelänny et se lopettais koulun, mutta se lupas 100-prosenttisesti tekevänsä tän koulutuksen loppuun. Se ei vaan oo ollu koulussa koska se on aiemmin lukenu DI-koulutusta kaks vuotta ja nää asiat on sille niin helppoja. Enkä todellakaan ihmettele yhtään.

Kun ruoat oli syöty ja juhlat juhlittu, jatkettiin Liamsiin. Liams on sellanen istuskelupaikka ennen tanssibaareja. Kello oli vasta kymmenen, mulla ei ollu alkoholia veressä ollenkaan eikä myöskään kiinnostusta hankkia, ja muut oli aika hyvissä. Ne pelas beerpongia ja oli fiiliksissä, joita mä en ollu löytäny ollenkaan. Niinpä päätin lähteä kotiin. Mun pyörä oli Andrealla, mutta päätin hakea sen jo illalla ettei aamulla tarvis.

Sunnuntaina oli HOK:n Skinkjakt. Olin eka pyytäny sinne kyytiä, mitä mulle lopulta tarjottiinkin ihan kaksin kappalein, mutta päätin kuitenkin pyöräillä klubbstugalle saadakseni pidemmän reenin. Ja eihän sinne nyt niin pitkä matka ookaan, 15 kilsaa suuntaansa. Kinkkujahdin luonteesta en tienny sen enempää, muutaku että se sopi koko perheelle ja että jalkojen lisäks pitää käyttää vähän aivojaankin. Siel oli kolme eri sarjaa, joista mulle suositeltiin keskivaikeeta, kun mulla ei kuitenkaan mitään jäätävää kokemusta kyseisestä maastosta ole. Se sarja olikin mulle varmasti ihan sopiva, meidän kartta oli peilikuva. Ideana oli siis ettiä pistekumpareita ja niiltä sinisiä lappuja. Lapuissa oli sitten kuvia voitoista. Kun tuli rastille, sai ottaa sen lapun mukaansa jos halus. Jos se voitto ei miellyttäny, ei sitä tarvinnu ottaa. Vaikka ois ottanukin jo lapun, sai silti jatkaa matkaa ja ettiä uusia. Jos jostain löyty parempi, sai vaihtaa sen voittonsa, mutta jokainen sai kuitenki pitää vaan yhden kerrallaan. Kun oli löytäny mielestään kivan voiton, tai kun aikaraja oli täyttymässä, piti mennä takas klubbstugalle. Siellä sitte bastun ja fikan jälkeen oli luvassa palkintojenjako.

Pari ekaa pistekumparetta tuotti pettymyksen, mutta sitten löysin lapun. Siinä oli juleskum, mitkä on ilmeisesti jotain vaahtokarkkien tapasia joulupukin muotosia nameja. Otin sen, vaikka en uskonukaan et tykkäisin niistä. Jatkoin matkaa, ja jo kaukaa näky sininen lappu. Piti oikein kiristää vauhtia, ettei vaan mistään takavasemmalta tulis joku muu viemään sitä mun nenän edestä. Olin nimittäin varma, että voittona ei voi olla mitään juleskumia huonompaa. Olin väärässä, koska sieltä löyty lökkorv. Mulla ei ollu halua maistaa sipulimakkaraa, eikä varsinkaan syödä sitä käsivarren vahvusta ja –pitusta kyrsää kolmessa päivässä pois. Niinpä pidin juleskumin ja jatkoin matkaa. Seuraavalle rastille lähestyttäessä näin sinne kömpivän myös jonkun papan. Pappa ehti ensin, ja rastilla oli kinkku. Se otti sen, ja mä sain sen piparkakut. Jätin juleskumit sinne ja jatkoin matkaa. Kiersin viel muutaman kumpareen, mutten löytäny enää mitään. Näin matkalla junnuja, jotka oli löytäny appelsiineja ja pähkinöitä. Ne kerto että kinkku on paras, sitä kaikki yrittää jahdata (minkä tietty nimestäki oisi voinu päätellä).

Klubbstugalla kävin saunassa. En tykkää ruotsalaisista saunoista, ku en jaksa olla saunassa kauaa, mikä Suomessa on ihan hyväkin koska mun alhainen verenpaine sekottaa päätä aika nopeesti. Mutta ruotsalainen sauna ei oo niin kuuma (55-60 astetta, löylyä sentään sai heittää niin tuli vähän lämpöä), niin siel pitää kökkiä paljon kauemmin. Juuri sopivasti ku olin päässy saunasta pois, sielt meni sähköt. Vaatteet onneks sai pimeessäkin päälle, ja matka jatku puuropöytään. Vitsit miten tykkäänkään riisipuurosta! Sitä oli isot kattilat siellä, ja kanelia ja sokeria päälle. Lisäksi oli vielä niitä pyöreitä sikahyviä leipiä, mitä en oo viittiny itelleni ostaa koska niillä ja lihomisella on suora syy-seuraussuhde. Santsasin pari kertaa ja sit olikin palkintojenjaon vuoro. Siinä kun kattelin sitä kinkkua, mietin et hyvä ku en saanu sitä. Mitä mä sillä oisin tehny? Ei sitä kymmentä tuntia ois voinu kotiinkaan kuljettaa. Piparit sopi mulle siis oikein hyvin. Sit oli viel seuranmestaruuskisojen palkinnot. Eri skaboja tässä seurassa oli varmaan kuus, mutta osallistujia ei ollu ihan joka sarjaan joka kisassa riittäny. Sanoisin, että seuranvaihdon sattuessa olisin aika vahvoilla moninkertaseks seuranmestariks.

Maanantaina me saatiin CAD-projekti. Eli siis koneenosien mallinnusta tietokoneella. Mein tehtävänä on ensin tehdä 10 osaa piirustusten perusteella ja sitten koota niistä moottori. Thank god oon käyny vastaavan kurssin myös TTY:llä, missä se oli noin sataviiskyttuhatta kertaa paremmin järjestetty. Täällä meillä on ollu kaks luentoa ja sellasia harjotuksia opiskelijan opastuksella. Meil on tähän kirja, josta niitä harkkoja on voinu omatoimisesti valita ja tehdä. Konepiirustuksia ei olla tällä kurssilla nähty kertaakaan. Nyt sitten pitäisi tehdä ne kymmenen osaa, joihin on sekä piirustukset että mallit saatavilla. Ainoo vaan että ne piirustukset on aivan paskat (jopa mä mun koneenpiirustuskokemuksella osaan kertoa, että ne on puutteelliset ja sekavat) ja ne mallit ja piirustukset ei vastaa toisiaan. Piirustuksista puuttuu mittoja, jotka pitää sit ite arvailla. Lisäks kukaan ei oo kertonu ikinä missä järjestyksessä juttuja pitäis tehdä ja millä työkaluilla. Tää ei musta ihan vastaa näiden muiden kurssien tasoa täällä.

Älkää nyt ymmärtäkö väärin, mä tykkään tästä kurssista. Tai siis aiheesta, en toteutustavasta. Vaikka välillä meinaakin hermot mennä, niin kyl toi silti on aika kivaa. Maanantaina istuin siel luokassa viis tuntia ja tiistaina kaheksan. Onneks siellä luokassa oli muutama kiva (ja hyvännäkönen) poika, jotka osas käyttää Catiaa ja autto mielellään. Oon tullu siihen tulokseen että mun kannattais hengailla enempi CAD-luokissa, koska TTY:lläkin tapasin kerran sellasen tosi mukavan mysteeripojan, jota en ollu nähny ikinä ennen enkä koskaan sen jälkeen. Mä kyllä vähän yritin ettiä sitä, mutta se tais olla joku niistä sadasta KoRKin pojasta joita ei ikinä näy missään. Harmi.

Keskiviikkona siivoilin, nostin pyörän sisään ja matkustin Suomeen. Toiveena ois nähdä lunta loman aikana, ja ehkä päästä jopa hiihtämään.

 

Maailman paras keksintö, perässä vedettävä reppu! (wtf)