Kateus

Joskus mietin, että miks mulla ei voi olla sellanen blogi kun Jennillä, että jos ottaa päähän joku asia niin sen voi ladata oikein kunnolla blogiteksteihin. Sitte tuli mieleen että ei mun blogilla mitään linjaa ole enkä tähänkään mennessä mitään kauheeta sensuuria oo käyttäny niin enköhän voi kirjottaa mitä vaan jos haluan. Nyt kerron kateudesta.

Mulla on yks kaveri, kelle oon ihan saakelin kateellinen. Se kirjottaa blogia ja päivittää täydellistä elämäänsä Facebookissa ja Instagramissa melko usein, ja vitsit ottaa kyl hermoon. Oon miettiny et mikä siinä nyt sit niin hienoa on sen elämässä.
Se pääsi ekalla hakukerralla sisään Helsingin ruotsinkieliseen lääkikseen. Ajatuksena himo siisti, eikä sinne varmaan moni täysin suomenkielinen noin vaan pääse. Mutta mä en kyllä haluais asua Helsingissä, enkä missään nimessä haluis opiskella suomenruotsiks, joten menisin mieluummin Ruotsiin lääkikseen. Sinne olisin varmaan päässykin jos olisin hakenu, mutta en mä halua opiskella lääkiksessä enkä tulla lääkäriksi.
Se leipoo sikahyvännäkösiä juttuja koko ajan. Kyllä mäkin voisin leipoa jos haluaisin. Ja sen ruoat on aina vähän jotenkin kummallisia, vegaanisia tai raakahommia tai muuta ihmeellistä. Mä haluisin tehä ihan vaan perusjuttuja.
Sen Instagramiin laittamat setit on aina sikahyvännäkösiä, oli ne sitten ruokia, aamulenkkejä tai mitali kaulassa hymyilemistä. Mut niissä joka kuvassa on aina aivan saakelisti tägejä, mikä onneks vähentää niiden loistoa mun silmissä.
Se harrastaa jotain sataa eri lajia, ja on kaikessa hyvä. Siitähän pitäis olla vaan ilonen että joku urheilee, ja et vielä pärjääkin. Eikä mua sellaset lajit yhtään haittaakaan mitä mä ite en tee, hyvät sille että pärjää. Mutta millä lihaksilla se pärjää MUN lajeissa? Tai siis mun ja mun, mutta kestävyyslajeissa kuten juoksussa ja triathlonissa. Pari vuotta sitten en ees tienny et se käy lenkillä, vaan luulin et se vaan harrastaa kaikkea laskettelusta tennikseen. Mutta en mä tiedä kuinka paljon se reenaa. Ja voisinhan mä itekin reenata enemmän niin varmaan juoksisinkin kovempaa. Tai joutuisin telakalle. Niin että tää ottaa kyl oikeesti päähän.
(Nyt jos luet tän ja tunnistat ittes niin sori, oon vaan kateellinen.)

Olin kateellinen myös Emilialle. Se asuu Tukholmassa, joka on ehkä jotain aivan sikasiistiä. Tukholma on niin hieno. Mutta en mä haluis asua suurkaupungissa, tää Halmstad on sopivamman kokonen mulle, ja oon sitä paitsi kuullu et Tukholmassa ihmiset on etäisempiä ja töykeempiä, miks mä sellaseen haluisin?
Emilia on löytäny oman juttunsa Bodycombatista. Siellä se huitoo menemään joka päivä useemman kerran hymy huulilla. Mut enhän mä edes tykkää erityisesti ryhmäliikunnasta. Tai varsinkaan mistään paikallaan pomppimisesta, mitä combat ilmeisesti on. Pitäköön lajinsa, mä teen muuta.
Ja Emilia on asunu Ruotsissa jo yli vuoden. Se on asettunu hyvin ja elämä on kivaa. Mutta hei, asun mäkin Ruotsissa mistä oon haaveillu, eikä tää silti joka heti oo yhtä juhlaa, joten ei varmasti Emiliallakaan. Ja sitä paitsi, tukholmalaisena Emilian kaverit on lähinnä suomalaisia, ja mä uskon saavani täällä asumisesta enemmän irti kun mun kaverit on ruotsalaisia. Niin että en oo enää sittenkään oikeestaan kateellinen. Ja sitä paitsi, kun oikeesti tuntee ihmisen, niin ei sille enää oo niin kateellinen kun vähän etäisemmälle tyypille.

Mun lempiblogi on Helmin Miles with Smiles. Sillä tuntuu olevan niin kivaa koko ajan. Helmi oli viime vuoden aupparina Amerikassa, asuu nyt Rovaniemellä jossa opiskelee kuvisopeks ja Helmillä on aivan sikana kavereita joiden kanssa se tekee koko ajan vaikka mitä kivaa.
Oisko aika siistiä asua USAssa? No ei ehkä sittenkään, siel on niin erilaista eikä välttis aina hyvällä tavalla. Eikä aupparinakaan niin hehkeetä oo, sen osaan jo ihan kolmen viikon kokemuksella kertoa.
Rovaniemi kuulostaa niin sikasiistiltä paikalta. Lunta ja luontoa ja Joulupukkijuttuja ja vaik mitä siistiä. Tätä mielikuvaa viel lisää se kun Heini pääsee hiihtämään ja vaeltamaan kun mä mietin onko buffi liikaa kun lähtee lenkille. Tässä vaiheessa unohdan kuitenkin sen, että mähän oon käyny Rovaniemellä, eikä se silloin mitenkään erityisihmeelliseltä vaikuttanu. Ja sitä paitsi, sehän on ihan saakelin kaukana. Jos Oulu oli musta jo ihan liian kaukana siinä vaiheessa kun kouluihin piti hakea, niin eikö Rollo sit ois jo vähän liikaa?
Helmin elämä on ihanan kiireistä, se käy kaikissa leffailloissa, naamiaisissa, yökylässä ja muissa get-togethereissä monta kertaa viikossa. Sillä on sataviiskyt kaveria joista muutama oikein tosi hyviä. Sit ne syö vaik mitä herkkua ja karkkia aivan koko ajan, ja silti Helmi on sen kokonen ku minä viidennellä luokalla just kasvupyrähdyksen jälkeen, eli hoikka. Mutta mä kaipaan välillä rauhaa, enkä todellakaan jaksais valvoa koko aikaa mitä Helmi ja kaverit tuntuu tekevän. Ja onhan mullakin paljon kavereita, sekä täällä että Suomessa. Tosta herkuttelusta oon kyl kateellinen, siitä ei pääse mihinkään. Ja sitä paitsi, kuvisope on niitä juttuja mitkä mua vähiten kiinnostaa tässä kaikessa opiskelutarjonnassa.

Niin että kyllä mullakin ehkä on aika hyvä elämä, sellanen mulle sopiva. Mutta silti oon kateellinen.

Mä oon niin on/off -ihminen, että lokakuiset onnenkyyneleet on nyt vaihtunu tälläseen yleiseen vitutukseen. Kyllästyttää olla täällä, mikään ei huvita. Ja useimmiten haluan myös rypeä tässä elämäntuskassa, enkä edes halua piristyä heti. Ei auta auringonpaisteet, hyvä ruoka tai matkustelu. Mutta tilastollisesti on hyvin todennäköstä että kohta alkaa taas elämä kiinnostella, niin en oo kovin huolissani. Onneks tänään ei ollu koulua, niin sain vaan maata kotona yöpuku päällä ja kattella telkkaria.