Niin ja lisäsin (Emilia autto taas) tonne alareunaan laiskojen lukijoiden tykkää- ja en tykkää- ruudut joita voi kätevästi klikata kun on lukenu tekstin.
Mä olen tällä hetkellä aika onnellinen. Oon ennenkin kirjottanu tekstejä jotka on alkanu samoin, mutta mun mielestä se on just hyvä. Parempi että niitä onnellisuustekstejä on enemmän kun onnettomuustekstejä.
Nyt mä olen tosi onnellinen siitä että oon Suomessa. Mun kaverit on täällä ja täällä mun on hyvä olla. Mä olen onnellinen siitä että tulin just tähän kouluun. Tekniikka ja minä kuulostetaan yhä yhdessä aika utopistiselta, eikä musta ole tullu mitään fysiikkanörttiä, mutta siitä huolimatta mä viihdyn.
Vaikka mulla on tällä hetkellä aivan sikana koulua ja viikossa neljästä seittemään harkkapalautusta tai muuta deadlinea, mä tykkään olla täällä. Mä tykkään siitä että on tekemistä, ettei tarvi aina miettiä mitä tekisin. Ruotsissa oli aika usein niin että oli vaikea keksiä tekemistä, mutta täällä ei todellakaan. Tekemistä on koulujutuissa, tapahtumissa, kavereiden näkemisessä ja urheilussa. Myös mun koti on vielä vähän kesken, niin tässäkin olis kaikkea puuhaa. Mutta mä olen onnellinen mun omasta kodista, täällä on ennakko-odotusten vastaisesti aika nättiä.
Mä olen onnellinen että ryhdyin tutoriksi. Parasta ei kuitenkaan ole ne fuksit, joita en enää edes juuri näe kun ne on hukkuneet jonnekin, vaan se että oon tutustunu kaikkiin muihin tutoreihin. Ne käy mun kanssa samoilla kursseilla, niin ei tarvi istua luennoilla yksin. Mä olen ilonen että ollaan hajoiltu yhdessä kideopin tehtäviin ja että mulla on kavereita enkussa. Keskiviikkoaamujen mekaniikan laskareissakaan mun ei tarvi epätoivoilla yksin, vaan mulla on myös siellä kaveri.
Mä olen onnellinen siitä että mulla on oikeesti hyviä ystäviä lähellä. Osa asuu samassa talossa, ja kuinka kivaa on vaan hipsiä ilman ulkovaatteita joko yläkertaan tai naapurirappuun kun ei halua olla yksin. Mä tykkään siitä että puolen tunnin varotusajalla saadaan kaveriporukasta 8/10 paikalle ja nauretaan vedet silmissä koko ilta. Kuulin uuden määritelmän ystävälle, ja mun mielestä se on aika hyvä. Ystävän kanssa voi viettää aikaa kahdestaan niin, että se ei tunnu yhtään epämukavalta kummastakaan ja sen kanssa voi puhua itselle tärkeistä asioista.
Mä olen onnellinen siitä että aina kun tarvin apua tekniikan kanssa, mä saan sitä. Aika moni tietää, että en tiedä teknisistä laitteista about mitään, ja auttaa mua niiden kanssa. Mulle on asennettu telkkarit, digiboksit, lamput ja reitittimet. Muutossa sain apua, mun ikkunat pestiin, verhot silitettiin ja tavaroita kannettiin sisään. Vastalahjaksi mä voin vaikka päällystää kämpän post-it-lapuilla, auttaa ruotsinkurssissa, tarjota kaljaa tai jätskiä tai keksiä jonkun muun vastapalveluksen.
Mun elämän tähän asti paras vuosi oli eka opiskeluvuosi, mutta musta tuntuu että tästä vuodesta on myös tulossa aika kiva.
Linkkaan biisin, koska se on ihan kiva:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti