Tutkimus: Vapaaehtoistyö lisää onnellisuutta (osa 1)

Syksyllä saatiin Anskun kanssa idea. Olis kiva hakea killan hallitukseen. Tai ei ihan hallitukseen, mutta toimariksi eli toimihenkilöksi. Tapahtumatoimari kuulosti kivalta koska tykätään järjestää kaikenlaista, ja kun uus puheenjohtaja oli valittu, alettiin tiedustella josko saatais kiltaan tapahtumatoimarin virka (tapahtumavastaavalle apulainen). Asia eteni ja toimarihaussa oli kaks tapahtumatoimaria.

Ennen haastattelua jännitti vähän, mutta toisaalta hallituksen jäsenet, jotka haastatteli toimareiksi hakevat, oli kaikki tuttuja tyyppejä. Haastattelu meni ihan ok mielestäni, mutta seuraavana päivänä soitettiin että mua ei valittu. En oikein ymmärtäny, miks ihmeessä ne ei valinnu mua vaan Anskun ja jonkun toisen. Menettivät paljon, meinaan me ois kyllä Anskun kanssa järjestetty niin huikeita tapahtumia ettei ikinä. Ei sillä etten uskois valittujen tapahtumatoimarien osaavan järkätä hyviä tapahtumia, mutta uskon silti että oltais oltu Anskun ja Jennan kanssa erittäin hyvä tiimi.
Päätin siis keskittyä järjestämään mein kaveriporukalle pikkujouluapproa, partioretkiä ja -kisoja ja keksimään kaikkia uusia kivoja juttuja. Myöhemmin juttelin yhden hallituslaisen kanssa ja se sano ettei mun haastattelu ollu menny kovin hyvin. Seuraavan yön valvoin ja mietin ja vatvoin asiaa, kunnes aamulla tajusin että olin menny sinne haastatteluun niin että tiesin et musta tulis (etenkin yhdessä Anskun kanssa, koska jotkut asiat on vaikea selittää mutta silti tajutaan Anskun kanssa molemmat mitä pitäis tehdä) ihan loistava tapahtumatoimari, mutta myös lähteny sieltä niin että mä olin yhä varmaan ainoa joka sen tiesi. En osannu markkinoida itteäni.

Se, että mua ei valittu toimariksi, ei ole oikeesti kovin vakava asia. Mutta totta kai mä olen pettynyt ja mua vähän harmittaa, kun olin huolella miettiny asiaa ja tullu siihen tulokseen että se olis kivaa ja että mä jaksaisin hoitaa sitä hommaa hyvällä motivaatiolla koko vuoden. Haastattelussa kyseltiin kauheesti just sitä, että miten jaksaisin hoitaa hommaani ja otanko stressiä. Otan kyllä, mutta se ei vaikuta mun työntekoon. Ja useimmiten otan turhista asioista stressiä ja vielä ihan turhaan, mutta tietääkseni en ole silti huonosti suoriutunu. En vaan osannu muotoilla sitä siellä haastattelussa. Lisäks olin vähän pettyny kun multa ei oikein kysytty mitään tapahtumatoimarille spesifejä kysymyksiä, joihin mulla ois ollu vastaukset valmiina. Edes viittä turkulaista henkilöä en osannu luetella, mutta jälkeenpäin kun mietin niin viis turkulaista tapahtumaa ois kyllä tullu aika helposti, eikä ois tarvinnu turvautua edes suunnistuskisoihin.
Nyt lohdutan itseäni sillä, että se tapahtumatoimarin homma ei luultavasti ois ihan niin hohdokasta kun kuvittelin. Ne tapahtumat on samoja mitkä toistuu joka vuosi, eikä niissä saa käyttää mielikuvitusta niin paljon kun haluais. Mutta toisaalta, harvassa oikeessa hommassa saa.

 

Koska tykkään siitä että mun elämässä tapahtuu paljon asioita, hain yhteen kerhoon, TVIKille (Tekstiili- ja vaatetusalan insinöörikerho), toimariksi. Se killan toimarijuttu mua harmittaa siksikin, että ens vuoden hallituksessa on vaikka ketä kivoja tyyppejä ja suurin osa mun kavereista jotka ylipäätään osallistuu mihinkään killan toimintaan. Niillä on varmasti hauskaa sitten keskenään kaikissa hallituksen omissa jutuissa, mutta uskon (ja toivon) että ne ei kuitenkaan ala mitään sisäpiiriä muodostaa vaan kiltaan on mukava tulla edelleen.
Tuolla kerhon hallituksessa on melkein kaikki samat kaverit, ja siellä kuulemma saa järjestää vaikka mitä toimintaa. Sieltä ei ole tullu vielä mitään vastausta, mutta toivon tosi kovasti että pääsen! Ois vähän järkkäilyenergiaa varastossa. Vaikka sitä onkin aika varmana asiana pidetty että sinne voisin päästä, niin en usko vielä ennekun se oikeesti varmistetaan. Mun kello 3.53 tutoreiden pikkujouluista lähetetty hakemus oli kyllä aika hyvä (sain siihen apua, kiitän kyllä erittäin paljon jos hakemus meni läpi!).

Lisäksi sain ompelukoneen ja hain joululomalla kotikotoa vielä kankaita ja käsityölehtiä, joten alan taas ommella. Jos maa pysyy kohtuullisen sulana enkä pääse hiihtämään niin voin sitten polkea
(vaihdoin pyörään nastarenkaat!) Ideaparkiin hakemaan lisää kankaita kun edelliset loppuu. Sain myös joululahjaksi työkaluja, muun muassa akkuporakoneen, niin pitäis keksiä joku rakenteluprojekti. Oikein harmittaa että seiniin ei saa porata reikiä.

Tuosta otsikosta vielä, täältä löytyy lisää tietoa ja täältä.