Synttäriviikonloppu

Vaikka oon kokenu tähän mennessä jo 22 omaa synttäripäivää, oli tää viimesin ehdottomasti paras. Tai ei ehkä just se yks päivä, vaan koko viikonloppu.

Keskiviikkona kun mä istuin junassa ja lentokoneessa, mun kaverit täällä sai haalarit. Niiden haalarikaste oli ilmeisesti aika kovis juttu, ainakin ne stressas siitä aika paljon. Ne ohjeetkin oli kyl himopitkät, pukeutumiseen ja valmistautumiseen ja omiin alkoholijuomiin liittyen. Yks mun vegaanikaveri sano, että pahinta on jos sen päälle heitetään jotain ei-vegaanista ruokaa. Että mieluummin vaikka koirankakkaa kun kananmunia.
Lensin Helsinki-Vantaalle, ja sieltä pääsin bussilla ja taksilla Tampereelle kotikotiin.
Torstaina menin heti aamusta luistelemaan. Tai pelaamaan jääkiekkoa. Etukäteen vähän kyllä hirvitti koska kaveri jonka kanssa menin on entinen jääkiekkoilija ja mä en edes muista koska oon viimeks pitäny mailaa käsissä. Olin antanu ennakkovarotuksen että oon huono, niin se meni ihan hyvin :D Kaukalot oli suljettu, mikä sopi mulle oikein hyvin. Maali meillä kuitenkin oli ja mulla ainakin oli tosi kivaa.
Siitä kiirehdinkin sitten koululle kynä ja karkki -messuille eli yrityspäiville. Päivän paras anti oli Vincitin jäätelö, vaikka olihan siellä kaikkee muutakin. Käytiin Anskun ja Nooran kanssa syömässä, ja olin aatellu että pitäis mennä KeparDIn kerhikselle kysyyn latuvinkkejä mutta ei onneks tarvinnu, kun Miikakin oli syömässä. Siellä ruokalassa muuten mein viereisen pöydän proffat puhu Halmstadista! Yritin kovasti kuunnella mitä ne jutteli mut en ihan päässy selville.
Kerkesin pikasesti nähdä Sannin ja sit piti jo mennä ladulle. Miikan neuvosta lähin Lukonmäestä hiihtämään, ja ai vitsi miten hyvät ladut siellä oli! Ja sukset toimi myös, huolto onnistu ekan kerran tänä talvena.
Lenkin jälkeen oli taas kiire, ajoin kotiin jossa mulla oli aikaa 20 minuuttia. Kävin suihkussa ja nappasin mukaan aamulla pakatun kassin. Bussi vei mut jälleen Hervantaan. Siellä mentiin Anskun ja Heinin kanssa kattomaan Cinolaan elokuva nimeltä Viikossa aikuiseksi. Se oli ihan jees. Mun päivän kiireet oli onneks ohi ja me suunnattiin Anskulle.

Hienoin synttärikakku mitä mulla on ikinä ollu, kiitos paljon tytöt!

Ehdittiin hetki olla kaksin ja loikoilla sohvalla, kunnes Noora tuli ja tytöt alko koristella mulle kakkua. Mä ompelin haalarimerkkejä, ja sit alko tulla muitakin. Illalla oli haalaribileet Ilonassa, niin meillä oli mun synttärietkot. Sinne tulikin vaikka kuinka paljon väkeä, vitsit oli kiva nähdä kaikkia! Sain myös kivoja lahjoja, mut pääasia oli nähdä ihmisiä ja pitää hauskaa. Koska mun edelliset oikeet opiskelijabileet oli wappuna, niin nälkää oli hieman kasvatettu ja oli kyllä niin kivat etkot ja haalaribileet ettei ikinä. Vaikka väsymys iskikin tietenkin just silloin puoli kolme kun kaupungista ei todellakaan pääse pois, niin jaksoin olla ihan hyvällä mielellä vielä hetken että pääsin kotiin.

Ehdoton synttärikuva yksisarvisen kanssa

Perjantaina ajattelin että mulla on aamupäivällä aikaa tehdä vaikka mitä. Mun piti nopeesti korjata yks paita, mutta siinähän menikin sitten aika kauan ja taas tuli kiire bussiin. Meillä oli sovittu tyttöjen kanssa lounastreffit koululla. Matkalla syömään näin vielä mein kevätfukseja (eli ne jotka tuli vuosi sitten, mulle ne on aina ja ikuisesti mein kevätfukseja). Pinaattikeitto ja karjalanpiirakka maistu, mutta sitten joillakin oli jotain ihme koulukiireitä. Iidan kanssa poikettiin vielä kerhiksellä ja sit mä jatkoin Anskulle. Siellä oli kakkua vielä vaikka kuinka paljon. Minä söin kakkua ja Ansku ompeli haalareitaan. Se ei menny ihan putkeen, mutta mäkin olin sen verran väsyny ja Anskulla oli menny ilta vielä pitempään niin en ihmettele.
Illalla mentiin Nooran kanssa Suolijärvelle hiihtään. Kerroin Vierumäen 24h-hiihdosta ja kuinka melkein osallistuin siihen. Noora sano heti että ens vuonna me sit lähetään. Päätettiin ottaa Ansku meille huoltajaks, ja kun se kuuli valinnastaan, se valitsi mein joukkueeseen lisäks Aleksin ja Juhiksen. Mä en oo aivan yhtä vakuuttunu siitä et pojat lähtis sinne meidän kanssa, veikkaan että ne haluis kyl sellasen voittavan joukkueen että viitsisivät ees lähteä. No, vuosi aikaa suostutella.
Sit vielä illemmalla toteutettiin vihdoin Nooran ja Anskun kanssa meidän kauan puhuttu suunnitelma. Laitettiin ykköset ylle ja suunnattiin Torni-hotelliin drinkeille. Siellä olikin ollu alakerrassa jotain konferensseja, niin keski-ikäset oli päässy kivasti vähän bilettään. Tilattiin alhaalta drinkit. Se mein baarimikko oli sellanen mitä mä en missään nimessä ois ottanu töihin. Se homma kesti aivan ylikauan ja Nooran viinilista koostu yhdestä viinistä kun toisen baarimikon lista oli aika paljon pidempi. Lisäks suomenkielessä oli ehkä vähän vielä oppimista.
Maisemat oli yhä hienot, mutta se mesta oli ihan täynnä ja terassin ikkunoista ei nähny mitään.

Kirpeää, makeaa ja punaviiniä

Hienostuneet seuralaiseni

Lauantaina käytiin isän kanssa hiihtämässä Kangasalla. Vedin pursuit-hiihdon, koska halusin hiihtää myös vapaata mutta aattelin että en jaksa sitä niin kauaa. Ei ole muuten meidän perheellä pulaa suksista, kun mä oon käyny tänä talvena seittemän kertaa hiihtämässä ja oon käyttäny viisiä eri suksia, joista yhdet vapaat ja neljät pertsat.

 

Ruoan jälkeen otin bussin Lahteen. Vera tuli sinne myös ja mentiin ekana lihamukille. Odotin sellasta ohutta kebablihaa mutta saatiin jotain suikaleita. Ei se pahaa ollu mutta ei myöskään mun uus lemppari.

Lihamuki Jonen grillistä

Käytiin vielä kaupan kautta ja sit mentiin Lahden kaupunginteatteriin. Muu katsojakunta oli meitä huomattavasti vanhempaa, mutta meillä olikin erityinen syy mennä just Lahteen asti kattomaan Chicago-musikaalia. Panulla oli nimittäin rooli siellä, ja koska olen tosifani, menin sinne taas. Musikaali oli hyvä, ja se meni top3:een kaikista mun näkemistä Panun musikaaleista. Ykkösenä on yhä ensimmäisenä näkemäni Grease ja kakkosena Stage-musikaali Silmistä pois. Seuraavana ois vuorossa kuulemma joku Venäjän politiikkaa käsittelevä vaikee musikaali, niin mietin vähän että meenkö sinne. Oon kuitenkin nähny tähän asti kaikki missä Panu on ollu mukana, mutta Panu kyllä lupas että oon aina sen fangirl number one vaikka jättäisinkin jonkun välistä.

Ykskään fanikuva ei oo vielä onnistunu, pitäis vähän tsempata

Esityksen jälkeen saatiin nopee juttutuokio ja fanikuvat Panun kanssa ennenkö meiät häädettiin ulos talosta. Onnibus vei meidät Viikkiin Veran luo ja neljäs yö putkeen meni aika myöhäseks kun oli vähän juteltavaa.
Heräsin synttäriaamuun Veran vierestä ja aamupuuron jälkeen laittauduin hienoksi ja menin bussilla Westendiin. Sieltä mut napattiin kyytiin päämääränä mummula ja koko Suomi-reissun itse tarkoitus, vaarin 80-synttärit. Kun serkutkin oli saapunu paikalle, vedettiin alkukuoharit ja sit pakattiin suku pikkubussiin ja lähettiin Helsinkiin ravintolaan. Eka vedettiin alkupala seisovasta pöydästä. Pääruoka valittiin listalta, mutta kellekään ei oikeestaan annettu vaihtoehtoja kun piti ottaa paikan erikoisuus (jolla oli tietty joku ranskankielinen nimi mitä en muista). Sikahyväähän se oli, ei valittamista. Jälkkäri vedettiin buffetista, vaikka tiedossa oli vielä kakkua.

Alkuruokabuffet

Serkkuselfie

Ajettiin taas pikkubussilla takas Espooseen ja syötiin sitä kakkua. Kahvittelun jälkeen perhe ja serkut lähti koteihinsa ja mä jäin mummulaan.
Illalla mulla oli vielä puhelinaika Panun kanssa, kun ei noiden esitysten jälkeen ikinä ehdi kunnolla jutella. Mutta puoltoista tuntia riitti siihen ja taas oli kuulumiset päivitetty.

Maanantaina menin aamupäivällä hiihtämään. Mulla on yleensä ollu sellanen periaate että kauden vika hiihto on hyvä olla vähän sellanen huono, ettei tee enää mieli hiihtää niin ei heti tuu ikävä hiihtoa. Se onnistu melkein, kun vedin mummun monot ja sukset jalkaan ja vaarin sauvat käteen. Etukäteen olin arvellu että monot tai sukset ois ollu ne heikoin lenkki, mutta sauvoilla pystyis sitten korjaamaan asiaa. Vetää vaikka tasuria koko matka. Mutta lopputulos oli se että latu oli kaikista huonoin, tosi kova ja aivan roskanen. Sauvat oli seuraavaks huonoin, koska nehän oli tietty sellaset lenkkusauvat joilla työntäminen ei ihan täyspainosesti suju. Mutta jäin silti ehkä positiivisen puolelle, kun oon päässy niin vähän hiihtämään tänä talvena niin ei vielä kyllästyttäny yhtään.
Iltapäivällä näin Anssin pitkästä aikaa. Oikein laskettiin että koska me on viimeks nähty, ja se oli heinäkuussa. Huhhuh. Anssi haki mut sieltä Espoon perukoilta ja me mentiin Tapiolaan. Olin unohtanu ottaa Tampereelta mukaan Suomen lipun Falunin kisareissua varten, niin meidän tarkotuksena oli löytää sellanen. Kierrettiin Tapiolan jokainen kauppa kunnes yhdestä todella erikoisesta giftshopista löyty. Tästä väsyneinä (ja Anssi ehkä vähän myös 24h-hiihdon takia valvotusta yöstä) mentiin Kaisan kahvilaan joka on tunnettu isoista korvapuusteistaan. Vaari oli aiemmin sanonu että ne on sellasia mämmituokkosen kokosia, mutta ihan kysymys vaan että kuka muka tietää mikä koko se on? Mun mitta-asteikoissa ne oli sellasia kämmenen kokosia. Oli tosi kiva nähdä Anssiakin pitkästä aikaa, ja seuraava kerta on toivottavasti jo Tiomilassa ettei ihan puolta vuotta mene.

Tapiolasta otin bussin (mikä hemmetin juttu se on että se bussi maksaa 5 euroa?!) Helsingin keskustaan. Meillä oli serkkuaikaa tiedossa Hannan kanssa. Mentiin istumaan hämäläisosakunnan taloon sohville. Se oli kyl aika kiva mesta. Sitte taas maksoin itteni kipeeks että pääsin sinne Espoon perille takas.

On kyl ihan kiva palata takas arkeen. Ehtii hengähtää ja saa olla omassa rauhassa. Lyhyessä Suomi-ajassa en vaan viittiny tehdä noita asioita, vaan täytin kaikki päivät ja joka hetken jollain kivalla ohjelmalla, että ehtisin tehdä mahdollisimman paljon.

Tässä on melkein kaikki parhaus mun viikonlopusta.
Löytyy myös instasta @suvistinen