Koti

Oon törmänny sellaseen tosiasiaan että olin aivan tosi onnekas tässä asuntoasiassa. Vaikka olin eka aika epätoivoissani etten löytäis kattoa pään päälle, niin sitten ehkä 20 hakemuksen jälkeen vihdoin tärppäs hyvänhintanen ja hyvällä paikalla oleva huone. Vuokrasin tän näkemättä etukäteen, ja niin myös mun vuokraemäntä vuokras näkemättä mua. Hieman jännitti etukäteen että onko mulle täällä mitään, mutta ihan vastas odotuksia.

Mun huone on omakotitalossa, tavallaan puoli kerrosta ylöspäin. Kulmahuone, eli ikkunat kahteen suuntaan. Huonekalut täällä oli valmiina, sänky, työpöytä ja tuoli, ruokapöytä ja kaks tuolia, telkkari, yöpöytä, hyllykkö ja vaatekaappi. Keittiövälineet kuulu myös, mutta käytän omia kattiloita ja paistinpannuja. Omia astioita mulla ei ole mukana, ne pääsee sitten varmaan seuraavaan kotiin. Netti, sähkö ja lämmitys kuuluu hintaan, ja kellarista löytyy pesukone. Veikkaisin että se toinen on kuivausrumpu, mutta kun mulla ei ole sellasista kokemusta niin en ole käyttäny nytkään. Tässä on 20 neliötä ja oma keittiö. Tai en tiedä millaseks tota kutsutaan, kun yhessä nurkassa on hella, allas ja jääkaappi. Pidän kuitenki keittiötä huoneena noin ylipäätään.

Alkuun olin ajatellu että solu ois kiva, kun sitten ainakin näkee ihmisiä, ja ei tässä nyt pysyvää asuntoa oltu etsimässä. Nyt oon kuitenkin sitä mieltä, että ainoastaan vessan ja suihkun jakaminen on hyvä juttu, sellasia kauhutarinoita oon kuullu solujen yhteiskeittiöistä. Täällä on siis sellasia 8-10 hengen soluja, joissa yks uuni, kaks jääkaappia, yks pakastin, mutta suht iso yhteinen tila kuitenkin. Mutta astioita ei mahdu keittiössä säilyttämään, vaan kaikki pitää olla omassa huoneessa. Jos oot ajatellu laittaa ruokaa, niin sun tuurilla siellä keittiössä on just silloin joku, ja ehkä jonoakin jopa. Huisia. Vessat sentään on omissa huoneissa. Mutta tästä herkusta, kun huone on 20 neliöö, saa maksaa 3500kr kuussa! Huh, sanon minä.

Toinen mikä tässä asunnossa on sikahyvää, on sijainti. Tää on rautatieaseman ja koulun välissä ja rannalle ja kaupunkiinkaan ei oo pitkä matka. Portaisiin on sopiva 2-3 kilsaa ja pyörällä pääsee tietty minne vaan. Ja pihassa on omenapuu!

Naapureiden kanssa menee ihan ok. Eli me ei nähdä ikinä paitsi ehkä joskus sattumalta, mutta vältellään sitäkin. Kun muutettiin tänne, niin Malin ehdotti et ostetaan vessapaperia aina kuukausi kerrallaan ja sit on seuraavan vuoro. Se suju hyvin kaks ekaa kuukautta, mutta sitte Emma ei alkanukaan laittaa sitä paperia. Nyt siel on ollu vaihtelevasti.
Toinen juttu on että Malin polttaa sisällä tupakkaa, vaikka se on kiellettyä. Eihän siinä muuten mitään, mutta toi käytävä haisee usein ja joskus myös mun huone. Siitä en pidä.

Nyt on täs tän vuoden puolella tullu vähän naapuriasioita. Nimittäin yks päivä ku tulin lenkiltä kotiin niin mein käytävässä tsillaili kaks jotain aika epäilyttävän näköstä tyttöä. Arvelin et ne on varmaanki Malinin kavereita, mut ihmettelin tätä hengauspaikkaa. Ne kuitenki moikkas ystävällisesti. Hetken aikaa olin loukussa mun huoneessa, suihkuun ois pitäny päästä mut en uskaltanu lähteä puolialasti hippelöimään käytävään kun siel oli elämää. Osa porukasta (mitä siis tuli lisää Malinin luota) lähti meneen ja pääsin suihkuun, mut elämöinti ja sisällä tupakointi jatku. Onneks ne lähti sit pois ennenkö tukehduin siihen savuun.
Toinen tapaus oli sellanen ku mun netti ei toiminu, niin mun atk-tukihenkilö Suomesta sano et mee naapurilta kysyyn toimiiko sillä. Mä kävin kysymässä Emmalta mut ei silläkään toiminu. Kolmantena netittömänä päivänä kyllästyin, laitoin viestiä vuokraemännälle ja se kerto et modeemi löytyy kellarista. Kävin napsauttaan sen pois päältä ja päälle, ja kappas kun netti alko toimia.

Smått och gått:
Törmäsin taas vaihteeksi sanontaan, että kaikki muu on mahdollista paitsi pyöröovista hiihtäminen. Voi jösses, ainaki mun lähikaupan pyöröovi on sen verta iso että varmasti onnistuu. Ei pidä tollasia hölmöjä sanontoja uskoa, valitsee vaan tarpeeks ison oven!