Wappu 2015

Tänä vuonna mun wappu oli vielä lyhyempi kun viimeks, mutta se johtu mun mielestä ihan uskottavista syistä. Piti meinaan välillä käydä näyttämässä naamaansa myös koulussa. Ei sillä että siitä mitään hyötyä olisi ollu, mutta mun projektiryhmät olis varmasti hermostunu jos oisin ollu pidempään poissa.
Saavuin siis Tampereelle tiistai-iltapäivänä. Kävin kääntymässä kotona ja jatkoin siitä keskustaan. Siellä meillä oli suunnistajatyttöjen kanssa palaveri, josta mä livistin vähän aiemmin että pääsin Hervantaan. Vaikka en enää tiistaina mihinkään tapahtumaan (=ohjattuun ryyppäämiseen) ehtinykään, niin oli silti aika kivaa. Koska aikajärjestys saattaa olla mielessäni vähän sekottunu, tyydyn luettelemaan tapahtumat satunnaisessa järjestyksessä. Ensin oli etunurtsihengailua, välissä käytiin vähän säätämässä pyöränsatulaa (toivon yhä ettei ikkunoissa ollu montaa katsojaa), sit loppuilta kulu Autekilla, pihalla ja lopuks käytiin vielä kääntymässä jatkoilla. Koska Anskulla oli ollu mua niin ikävä, se otti mut yöksi kainaloonsa. Tai sitten oli liian kylmä polkea kotiin, tai kolmas joku syy.

Kuvituskuva, otin täältä

Jos on koululla ja haluaa halvan ja hyvän kännin, suosittelen Autek-shottia. Sopii erityisen hyvin humaltumistarkoitukseen. Toimii hyvin myös beerpongin alkulämmittelynä, suju meinaan aika hyvin. Mulle luvattu kirjakerhon beerpong-peli jäi vielä pitämättä puolen jäsenistössä ollessa muualla.

Toinen hyvä idea oli tilata pizzaa etunurtsille joskus yöllä. Maistu tosi hyvältä ja samalla kuulu Rakkauden wappuradiosta kerrankin hyvää settiä. Kotona kun sitä koitin kuunnella niin aina siel länkytettiin jotain turhaa, haukuttiin pupuja tai soitettiin animea. Mutta en ollukaan ennen kuunnellu yöllä.

Ansku oli myös valinnu mulle Wappuheilaprujusta kohteen kelle soittaa. Mun ruotsi meni norjasta, vaikka olin etukäteen koittanu opetella ihan norjaakin siinä onnistumatta. Puhelimeen vastas ihan kiva tyyppi, mutta ei siitä kyllä mun wappuheilaa tullu.

Keskiviikkona heräsin siis Anskulta. En jaksanu enää maata sängyssä, niin lähin siinä ysin aikaan kotiin. Matkalla kävin Viinikassa hakemassa ne aiemmin mainitsemani Halokeenit. Kotona söin aamupalaa ja koitin vältellä painimatsia pikkuveljen kanssa siinä kovin hyvin onnistumatta.
Jossain siinä lounasajan lähestyessä koitin varovasti kysellä ihmisiltä mitä tapahtuu, mutta vastaus oli joko "onks tänään pakko nousta" tai ei vastausta ollenkaan. Oli aika synkkä päivä mautekkilaisilla. Noora onneks oli hengissä, joten poljin sen luo. Se värjäs mun tukkaa vähän lisää, kun en ite ollu oikein onnistunu wapputukassa. Tosin nyt syytän kyllä sitä väriä, jonka pitäis kestää 15 pesua, koska sitä väriä hädin tuskin näkee enää enkä tosiaan oo noin montaa kertaa pessy.
Anskukin heräs ja lähti meidän kanssa syömään. Pikkuhiljaa iltaa kohden muitakin ilmesty hoodeille, ja meitä oli jo 6 wappuleffassa. Sehän on siis aivan huikeeta settiä, kun katotaan Blues Brothers ja yleisö elää mukana. Koska nyt tiedettiin jo mistä on kyse, mentiin tokaan riviin istumaan että päästiin kätevästi tanssimaan kun piti. Koska leffaa ennen sato lunta, ei otettu tällä kertaa kuvia. Harmi, koska oltiin niin hienosti pukeutuneita.

Illalla hengailtiin Anskun luona ja lopulta arvottiin lähetäänkö kotiin vai mennäänkö koululle. Ovella jakauduttiin ja mä lähdin tarkistaan millanen meno koululla oli. En tuntenu ketään, joten lähin himaan.

Torstai olikin jo wappuaatto. Wappuriehan julistus oli Vanhan kirjastotalon edustalla vasta kahdeltatoista, niin kerittiin Sannin kanssa hyvin lenkille sitä ennen. Jätin ylimääräset tavarat Sannille ja logistiikka hoidettiin niin hyvin että hain ne ihan jo lauantai-iltana.
Wappuriehan julistuksen yhteydessä palkittiin superfuksit ja kerrottiin jäynäkisan tulokset = koskeenmenojärjestys. Eivät tuottaneet fuksit pettymystä tälläkään kertaa, koska MIK oli tokavika ja Autek vika. Just hyvä.
Seuraavaks käytiin laskemassa fuksien pisteet. Syötiin vielä jätskit ennenkö mentiin koteihimme valmistautumaan. Illalla vein pyörän keskustaan ja jatkoin bussilla Hervantaan etkoille. Se pyörä odotti mua sitten yöllä keskustassa niin että pääsin kätevästi kotiin.
Etkoiltiin Anskulla, siellä oli mm. jääshotteja (oisitte varottanu et jää on liukasta), smurffimuki jossa oli pillille reikä muttei pilliä sekä ihan vaan yleistä hengailua. Lisäksi valittiin uus wappuheila, mutta se oli livenä suuri pettymys.

Keskustassa hengailtiin Koskenrannassa teinien kanssa ja nähtiin yllättävän vähän tuttuja. Paitsi silloin kun oli just hirvee kiire niin monta kaveria tuli vastaan. Nähtiin myös muutama jantteri, jotka tuli kysyyn mitä meillä oikein on jalassa. Oltiin et aa siis nää haalarit? Kysyttiin minkä ikäsiä ne on, ku aateltiin et varmaan 15, mut sit se yks kaivo henkkarit esiin ja meistä tuli Anskun kanssa yhtäkkiä poliiseja. Oli se 18, ja kerto myös että on amiksessa, mutta että se ei tee hänestä yhtään tyhmempää. Juu, ei ehkä just se. Kerrottiin kuitenkin et sitten kun on korkeakouluopiskelija niin voi saada haalarit. En usko että ne sillä puheella vielä seuraavalle asteelle hakeutuu.

Lakituksessa saatiin taas laittaa teekkarilakit päähän ja sen jälkeen siirryttiin MIKin tapaamiseen. Siellä annoin palautetta jollekin viattomalle mikkiläiselle killan normaalikäytännöistä. Myöhemmin päädyttiin siihen et ehkä mun kannattaa ettiä joku muu kilta mikä tuntuis omemmalta.
Kun alko tulla kylmä, lähettiin nukkumaan.

Wappupäivänä sai nukkua mukavan pitkään. Mentiin kattoon fuksikulkuetta, jotenkin se ja kaste tuntu pikkusen isommilta jutuilta kun ite oli fuksi. Myytiin Ninnin loput Tampit, käytiin mäkkärissä ja törmättiin pariin ihan huikeeseen tyttöön. Ne oli tullu Espoosta Tampereelle viettään vappua, ja ne oli ollu nunna-asuissa baarissa. Niiltä oli kaikki kyselly et onks ne katolisia vai ortodokseja, ja kauheesti kannustettu et kiva kun nunnatkin voi tulla baariin. Ei hitto mitä dillejä ne kanssabaareilijat.

Iltapäivä hengailtiin Koskenrannassa, katottiin kasteita, käytiin skumpparekassa, saatiin vappupallot ja lopulta haettiin torilta ruoat saunalle. Ruoka oli tervetullutta ja tosi hyvää. Saunalla tutustuin (entisiin) fukseihin ja vaikka aluks tuntu että aikaa baariin menoon oli aivan liikaa, niin kyllä se jotenki saatiin kulutettua. Wapunkaato oli wapun vika tapahtuma, ja baari oli täynnä jo ysiltä. Porukka oli aika väsynyttä enkä ihmettele. Tutustuin taas uusiin ihmisiin ja ekaa kertaa kirjakerhon kaikki neljä vakijäsentä oli yhtä aikaa paikalla ihan livenä. Me oltiin Anskun kanssa laitettu vappupallot lakkiin kiinni, niin että löydettiin toisemme ja muut löysi meidät.
Siihen loppui wappu.

Lauantaina kävin koittamassa cyclocrossaria, tsillailin ja illaksi menin Sannille ja Lauralle. Hain vihdoin sen kassin että pääsin sitten pakkaamaan tavarani. Mulla oli kiva viikko, ja vitsit ootan jo innolla et pääsen tutustumaan uusiin ihmisiin syksyllä, tulee hauskaa.

Wapusta ei valitettavasti ole julkaisukelpoisia kuvia, joten laitoin pari viime vuodelta kuvituskuviksi.