25manna

Lokakuun eka tai toka viikonloppu vähän vuosista riippuen on ollu hartaasti odotettu mun elämässä jo monta vuotta. Kauden vika kisa, iso seuraviesti jossa kaikki on. Hyvä kirpakka syyssää, aurinko paistaa ja maastot on kivoja. Ja pääsee kuulemaan ruotsia ja haistelemaan isojen kisojen tunnelmaa. Ennen siinä oli vielä huipentumana laivamatka, mutta tällä kertaa tärkeintä oli nähdä kavereita pitkästä aikaa. (Kerroin aiemmin yhelle kaverille että oli kiva nähdä kavereita pitkästä aikaa ja jäin tosissani miettimään voiko noin sanoa. Pitkästä aikaa? Mistä se oikeesti tulee?)



Mun reissu alko tänä vuonna jopa aikasemmin kun silloin kun oon Suomesta lähteny. Täältä kun on tota ajomatkaa. Matkustin mestoille HOK:n kanssa pikkubusseilla. Kävelin siis ensin 2 kilsaa kokoontumispaikalle ja koko matkan mietin et mihin ihmeeseen mä luulen niitä kaikkia tavaroita tarvitsevani, mutten keksiny vastausta. Sitten ajettiin. Matkalla pysähdyttiin syömään ja jalottelemaan, mutta silti vikat 2 tuntia (!) oli niin tylsää että huhhuh. Kännykän akkuakin piti säästää tulevia seikkailuja varten ja autossa oli pimeetä niin ettei ees voinu maisemia kattella, niin älyttömän kiinnostavaa kun se ois ollukin.

Tässä mun "kävelyreitti" metroasemalle.
Kyseessä siis motarin rampit, hopsan

Lopulta sitten vihdoin päästiin Kungens kurvaan, joka oli täynnä suunnistajia. Minä en sinne kuitenkaan jääny kun mulle ei ollu sijaa majatalossa, vaan lähdin seikkailemaan kohti keskustaa ja Emiliaa. Olin tosi innoissani tästä setistä, koska a) luen aina muista blogeista (sellasista oikeista joilla on joku linjaus ja yhteistyökumppaneita ja paljon kommentteja joka tekstissä) kuinka ne tapaa toisia bloggaajia, niin nyt mäkin tapasin toisen bloggarin, kuin cool ja b) Emilia asuu todellakin Tukholmassa, how cool is that? Sekin oli siistiä, että Emilialta pääsi pendeltågilla suoraan kisapaikalle. Ja joo aivan, tää oli eka kerta kun Emilian kanssa ylipäätään tavattiin, tähän asti ollaan oltu vaan blogikamuja :D
Mun seikkailut suju hyvin, sain lipun ja löysin oikeet junat ja metrot enkä tuntenu itteeni ees niin maalaistytöks mitä etukäteen kuvittelin. Emilia oli mua vastassa ja ilta meni myöhään kun juteltiin kaikenlaista. Yritin saada Emilian vakuuttuneeks että huomisesta tulee hyvä päivä, mutta Emiliaan ei oikein uponnu mun perustelut.



Eipä tarvinnu ite tietää minne päin lähteä asemalta

Lauantaina se päivä sitten vihdoin koitti. Kahden kuukauden eron jälkeen oli niin kiva nähdä suomikavereita! Meitsin tytsyistä paikalla tosin oli vaan puolet eli Sanni, Salla ja Iida, mutta mun must see -kaverilistalla oli paljon muitakin. Olin saanu just sen osuuden mitä olin toivonukin ja se meni ihan jees. Tai lauantaina vielä ajattelin et se meni aika mitäänsanomattomasti mutta sunnuntain pohjanoteerauksen jälkeen muutin mieltäni. Kaverilistan pääsin melko hyvin läpi, ainoastaan yks ei ollu reissussa mukana ollenkaan ja yhtä en ehtiny näkemään. Tuli ihan epätoivo kun sovittiin että nähdään sitten ...ööö... ens kaudella? Eli sikapitkän ajan päästä! Mutta oli taas tosi kiva reissu ja pääsin haisteleen myös Pyrinnön mannatunnelmaa kun menin bussilla satamaan. Sieltä sitten kantakebulaan (Tytöt Suomessa nauro miten mulla voi olla kantakebula Tukholmassa, et mitä jos tekee mieli kebabia? Ei oo kuitenkaan tehny tähän asti mieli kun kerran vuodessa ja juuri sopivasti mannareissulla.) josta saa aivan parasta kebabia. Siinä kyllä meni mun lihaton lokakuu vähän tauolle, mutta oli se sen arvosta. Ja sitä paitsi tein kasvispäiviä varastoon jo ennen lokakuuta, puolustelen itteäni sillä :) Sitten mein oli aika taas lähteä eri suuntiin, tytöt lähti laivalle juhlimaan ja minä Emilialle latautuun seuraavan päivän kisaan.

Yks ainoa kuva koko kisoista, ja otin sen ennen lähtöä.

Sunnuntain kisa sitten meni ihan maailman paskiten. En löytäny varmaan yhtään rastia suoraan (niitä oli 19, eli 19 uutta mahdollisuutta epäonnistua), pummasin melkein puoli tuntia helpostikin ja siihen kun viel lisäs sen ettei tossu oikein noussu niin mikäs sen parempaa. Ainiin, ehkä se että mä olin kirkkaasti meidän matkaseurueen vika lähtijä ja sehän olin sitten minä ketä siellä pellolla odotettiin. Ystävällisiä kun ovat niin väittivät ettei haittaa ja että kuulemma pesullakin oisin ehtiny käydä, mutta vaihdoin vaan kamat niin nopeesti kun suinkin että päästiin lähtemään.

En mitenkään pystyis piirtämään reittiäni esim. rastille 12.
Ihan kiinnostavaa olis kyllä tietää missä oon pyöriny.

Paluumatkalla söin eväitä, opettelin anatomiaa siten että tunnustelin mikä lihas mulla on kipeenä ja sitten katoin prujusta sen nimen. Juttelin myös Sallan kanssa puhelimessa kunnes yhteydet meni huonoks ja siinä vaiheessa olin sitä mieltä että nyt sais matka loppua. Kaks tuntia jäljellä, jahas.
Mut onneks ajettiin kotiin asti, pääsin vihdoin suihkuun, sain riisipuuroa ja menin nukkumaan. Mietin siinä että vois tulla mannanjälkeinen masennus jos Ansku ja Heini ei olis tulossa mun luo ma-to. Tosin tämä luultavastikin vaan siirtää sitä, mutta aion taistella vastaan!


Iida lähetti kuvan, josta tunnistin heti Sannin mut mietin himo pitkään et kuka
sen kanssa on ja tunnistin itseni vasta kun zoomasin :D nolo

Maanantaina jätin ekan kerran luennon välistä. Oli paljon hyödyllisempää nukkua omassa sängyssä kun siellä luennolla. Kertaakaan en oo vielä siellä oikeestaan kuunnellu, joskus jotain uusia ruotsin sanoja kirjotellu ylös että osaan sitte tehtävänannot. Kohta lähden tyttöjä vastaan, taggaaad!!!! :)