Göteborg

Mun (itseotetun) talviloman viimeinen kohde oli Göteborg. Perjantaiaamuna otin junan Tukholmasta Göteborgiin. Matkalla söin aamupalaa, katoin maisemia ja varmasti myös tsättäilin netissä. Göteborgissa mua vastassa oli vanha koriskaverini Inka. Inka on vaihdossa siellä, ja oli luvannu toimia mun oppaana.
Ekaks mentiin syömään. Meidän valinta oli kasvisruokabuffet, ja se oli kyllä tosi hyvää. Siellä oli runsas valikoima, niin ei haitannu että monessa ruoassa (kuten kasvisruoissa yleensäkin) oli etikkaa tai oliiveja. Niin että löyty mullekin monta herkkuruokaa sieltä, ei pelkoa. Ollaan nähty Inkan kanssa viimeks vuosia sitten, niin oli paljon juteltavaa. Ilahduttavinta oli kuulla, että Inka on alottanu koripallon Göteborgissa. Mäkin kovasti haluaisin pelata, mutta täällä kun kävin koulun korisjoukkueen fb-sivuilla, niin sieltä löyty pelkkiä ei-ruotsalaisia miehennimiä. En liittyny joukkoon.
Ruoan jälkeen käveltiin keskustan hoodeilla ja Inka kerto mitä kaikkia hienoja rakennuksia siellä oli. Vaikka pienesti tihkuttelikin, se ei oikeastaan haitannu. Meidän kierros päätty aukiolle, josta Inka lähti kotiinsa ja minä otin suunnan vartionjohtajani Riikan luo. Riikka opiskelee koko tutkintoa Göteborgissa ja valmistuu aivan kohta. Riikalle oli valitettavasti vähän kuumetta, niin se oli harmikseen vähän vaisumpi host kun mitä oli ajatellu. Mutta ei hätää, Riikalla oli pyörä jota sain lainata ja niinpä lähdin huristelemaan ympäri kaupunkia. Näin ainakin hylkeen, pingviinin, puiston, Chalmersin, Lisebergin ja Ullevin.

Illalla Riikan ja kavereiden perustama yhdistys Göteborgin suomalaiset nuoret järjesti bileet Riikan opiskelijatalossa. Kuulun siihen ryhmään Facebookissa ja oon jo pitkään kattellu et niillä on kaikkea siistiä ja kivaa tekemistä siellä, mutta aiemmin en oo viittiny lähteä. Nyt kuitenkin oli hyvä tilaisuus, kun tiesin että tuun kuitenkin Tukholmasta Göteborgin kautta kotiin, niin miksen pysähtyis siellä kun kerran on ohjelmaakin tarjolla.
Siel oli tarjoilut kohdallaan ja ihan kivasti väkeä. Luulin kyllä että ois ollu vähän enemmän. Inkakin oli siellä, ja pari poikaa jotka oli tullu vaihtoon ja jotka oli alottanu opiskelin vuonna 2008. MITÄ? Itsehän kävin riparin vuonna 2008. En ajatellu  lähteä enää vaihtoon siinä vaiheessa kun mä opiskelen seitsemättä vuotta. Ajattelin valmistua noin kuudessa vuodessa ja käydä vaihdossa hyvissä ajoin ennen valmistumista. Mutta en tuomitse, vaihto on aina hyvä asia.
Riikka oli menny jo aiemmin nukkumaan, ja mä kömmin nukkumaan kun pippalot oli loppumassa. Kivaa oli, ja ehdottomasti kävisin useemmin jos oisin päätyny Göteborgiin opiskelemaan.

Seuraavana aamuna Riikan kuume ei ollu laskenu, eikä näin ollen päästy kiipeilemään. Mä kuitenkin otin pyörän alle ja Riikka ehdotti saaristoon lähtemistä. Se osottautu ihan mahtavaks ideaks, koska siellä oli ihan tosi nättiä! Aurinko paisto ja vitsit oli kivaa. Oon ajatellu että oon enemmän järvi-ihminen, mutta kyllä mä nyt alan nähdä merenkin hyvät puolet. Pitää siis koittaa nauttia merimaisemista vielä tää kevät kun meren rannalla asun. Harmi vaan kun meillä ei ole saaristoa.
Otin siis pyörän alle ja poljin ensin satamaan. Sieltä otin lautan (johon pääsi matkakortilla) ja aloin vasta siellä selvittää minne se on menossa, missä mun kannattaa jäädä ja kuinka pääsen pois. Koska oli lauantai, ne aikataulut oli vähän heikot ja puolentoistatunnin vaihtoajalla ei ihmeitä kerinny. Niinpä päädyin suunnitelmaan jossa nousin pois lautasta, kiersin saaren ja hyppäsin kyytiin samasta laiturista. Ja sieltä sitte takas taas ratikkakiskoja seuraten Riikalle.

Tuli niin mieleen Sannin ja mun pyöräretki Turun saaristoon vuonna 2011. Siellä oli melkein samannäköstä, paitsi sillein ruotsalaisen näköstä kuitenkin (en osaa selittää mistä se ero syntyy, mutta kyllä täälläkin ihan tavallisilla asuinalueilla näkee että Ruotsissa ollaan). Siellä saarella ei ollu autoja lainkaan, vaan sellasia kapeita mopoautoksi varmaan luokiteltavia kärryjä, sellasia golfauton näkösiä. Sellasia on meilläkin postiautoina. Niiden lisäks oli myös mopoja, joissa oli edessä sellanen lava mihin sai kivasti lastattua tavaraa. Se saari oli sen verran iso, että siellä oli myös koulu, kaks kauppaa ja Systembolaget. Kaikki tarvittava siis, vartin laivamatka mantereelle josta ratikalla toinen vartti Ruotsin toiseks suurimpaan kaupunkiin. Aika unelmalta kuulostaa siis.
Päätin että joskus vielä on päästävä saaristoon pyöräilemään. Selvitän ensin oisko tuolla Göteborgin saaristossa mahdollista tehdä joku pidempi lenkki, vaikka sellanen yhden päivän päiväretki. Mutta kyllä sellaselle telttailureissullekin on päästävä, nyt kohteena vois olla vaikka Ahvenanmaa. Joskus vielä.
Tiet oli tuolla kapeita mutta asfaltoituja eikä liikennettä ei pahemmin ollu niin oli mukava pyöräillä. En malttanu kauheesti pysähdellä, mistä syystä mulla on sieltä aika huonoja kuvia, tyvärr.

Mukavan pyörälenkin jälkeen palasin Riikalle, kävin suihkussa ja juteltiin vielä hetki ennenkun lähdin kohti kotia. Ratikalla keskustaan, sieltä kävellen vielä ostoskeskuksen läpi (tulee niin suuren maailman tuntu tollasista!) rautatieasemalle ja junalla himaan. Meillä ois ollu illalla gasque eli sitsit, mutta en ollu ilmottautunu eikä kyllä ois ollu ollu kiinnostusta mennäkään. Oon pari kertaa ollu, ja aina ne on ollu pieni pettymys. Oispa wappu.