Normaalisti siitä että lumet alkaa sulaa ja maa alkaa tuoksua. Mutta koska täällä ei ole lunta nähty tammikuun jälkeen, kevään tuloa ei voi päätellä siitä. Siltikin täällä tuntuu nyt ihan keväältä. Tuoksuu erilaiselta, en osaa sanoa miltä. Aurinkokin on alkanu paistaa sen syksyltä tuntuvan sadekauden jälkeen. Yks päivä kun käveltiin koulussa rakennuksesta toiseen, joku kysy että mennäänkö rannalle. Kerroin että ala-asteella parhaita päiviä oli just ne kun ope sano että voidaan ottaa kirjat messiin ja opiskella pihalla (tätä ei tapahtunu usein enkä ihmettele, meitä oli kuitenki 32 melko villiä tapausta).
Kevään tulon tietää myös siitä, että voi vaihtaa nastarenkaat pois. Jos tämä kuulostaa jotenkin hauskalta puuhalta niin ei todellakaan ole. Asfaltti on kuivaa ja hiekotushiekkaa aletaan lakasta pois. Verhon voi avata ekaa kertaa marraskuun jälkeen, kun lämpöä on jo sen verran että ikkunanraosta ei tuule sisään. (Tässä vaiheessa muistutan että mulla on kaks ikkunaa, toista verhoa oon kyllä availlu.) Ja kun verhon avaa ja aurinko valaisee koko huoneen, paljastuu myös nurkissa pyörivät villakoirat.
Alkaa tehdä mieli kaivaa kesävaatteita esille ja lähteä ulos. Valitettavasti kevätkelit on petollisia kuten isä aina sanoo, joten ei kannata. Sitä paitsi meillä on koulussa aika kylmä sisällä. Koska loskasta ei täällä tarvi kärsiä, tennareilla on voinu kipitellä jo vähän aikaa. Toppatakkia ei tarvi enää laittaa päälle ihan joka kerta.
Täällä on avattu jo suunnistuskausikin, mutta koska yks varma kevään merkki on mun loukkaantuminen, niin mä olen saanu tyytyä ihan vaan pyöräilyyn ja jumppailuun. Koska uhosin Emilialle että jaksan ainakin 2 leukaa ja se oli niin vaikuttunu asiasta, mun oli pakko kokeilla etten vaan puhu läpiä päähäni. Mutta totta se oli, jaksoin 2 ja ehkä olisin viel ainaki puolikkaan jaksanu, mutten viittiny kun tuli asia jo todistettua. Ja ehkä vähän vaikutti myös se että ympäristö oli täynnä kaapin kokosia äijiä, niin että kehtasin tehdä vaan puhtaita suorituksia.
Ja muutaman viikon harjottelun seurauksena jaksoin jo kolme! Harvassa lajissa pystyy näin nopeesti 50% tulosparannuksiin.
Yks varmimmista kevään merkeistä on myös opiskelumotivaation katoaminen. Nyt ekaa kertaa koko vuoden aikana asiat tuntuu vähän hankalilta, kun en oo jaksanu lukea yhtään niitä asioita, ja muutama luentokin on jääny välistä. Niinpä tehtävien tekeminen ei oikein suju. Tenttiviikko on jo puolentoista viikon päästä, enkä tiedä koska mä ne asiat opiskelisin kun nyt ei kiinnosta ja viime hetkellä ei oo aikaa.
Siitä motivaatiota on senkin takia vähän vaikea kaivella esiin, kun en oikein pysty selittämään itelleni miks mun pitäis opiskella. Nää kurssit täällä ei vaikuta mihinkään, ja tuun kuitenkin lukemaan mekaniikan ja todarin TTY:llä, niin miks panostaisin niihin nyt? Tietty läpi ois kiva päästä ja se tässä tavotteena onkin.
Hehe. Koska tän jutun julkasussa kesti niin kauan, tentit on jo ohi. Motivaatiota en missään vaiheessa saanu houkuteltua esiin, mutta niin vaan sain kahesta ekasta tentistä 5 ja vikastakin pääsin laskujeni mukaan kirkkaasti läpi niin että kyllä harmittais jos oisin lukenu enemmän.
Sen lisäks ihana kevätaurinko ehti mennä takas pilvien taakse ja ilma viilentyä. Myös mun urheilemattomuus oon edenny siihen pisteeseen että jopa kävely tuntuu kivalta. Kun vaan pääsee ulos ja voi liikutella raajoja.
Nyt on siis erittäin hyvä hetki lähteä kohti Amsterdamia ja Heiniä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti