Suomivieraita

-Miten sulla käy noin paljon kavereita kylässä Suomesta asti?
-Varmaan siks kun sanoin lähtiessäni tänne että irtisanon ystävyyden jos ne ei tuu.

No, oikeesti en tietenkään tarkottanu sitä, mutta hyvin on kaverit silti tullu. Iida oli helmikuussa ennen mun talvilomaseikkailuja ympäri Ruotsin, ja Sanni ja Laura tuli nyt maaliskuussa. Ja Salla! Oisitte nähny mun ilmeen kun eka Sanni ja Laura on tullu hetkeä aiemmin ja sit viel joku koputtaa mun ikkunaan (meilläpäin nuo ovikellot on aivan turhia keksintöjä). Salla tuli yllätysvierailulle! :)

Helmikuussa kun Iida oli täällä oli valitettavasti ihan huono sää. Sato vaan koko ajan ja oli aika viileetä. Mutta tämä oli Iidan tän kevään etelänleiri ja olosuhteet oli kyllä sikäli paremmat että jäätä tai loskaa ei ollu yhtään, kun eihän täällä oo ollu luntakaan kunnolla.
Iida tuli myöhään perjantai-iltana. Ekaks sain tuliaisia Suomesta ja synttärilahjan, vadelmapuuroa, Tampereen turistikartan ja Muumi-puurokupin. Sitte mentiin nukkumaan, että huomenna jaksettais.
Lauantaina katteltiin hiihtoa telkkarista, pidettiin sadetta ja käytiin lenkillä. Tai siis minä lähinnä pyöräilin ja Iida juoksi, mutta otin mäkin pari varovaista juoksuaskelta ja sattuhan se. Mutta näytin mein hienon lähibiitsin, joka oli kyl vähän ikävä näin sateella. Sitte lauantaina myös katteltiin pari leffaa, juteltiin ja loikoiltiin.

Iida biitsillä

Sunnuntaina oli vuorossa lyxfrukost, kun mentiin Scandiciin aamupalalle. Oli oikein hyvää ruokaa, ainoa mitä jäin kaipaamaan oli smoothiet (ja karjalanpiirakat, mutta niiden puuttuminen oli aika ymmärrettävää). Meidän pöydässä istu sellaset herra ja rouva, jotka oli tullu kaupunkiin poikansa synttäreitä varten. Ne näytti kuvia kotoaan, jossa lunta oli ainakin polveen asti. Olin aivan tosi kateellinen. Sit ne kerto et niiden poika on hieroja, ja mä rupesin miettiin että just sain jonkun hierojan yhteystiedot. Kaivoin ne esille ja kippaskappas, heidän pojanhan ne oli. Käskivät kertoa sitten terveisiä kun menen.

Vähän eri meiningit helmikuussa Östra Strandilla ku
maaliskuussa Tylösandilla

Aamupalan jälkeen vyöryttiin ulos ja lähin esittelemään kaupunkia. Joka paikka oli tietysti kiinni, mikä oli vähän harmi, mut oli niit kävelykatuja ihan kiva kävellä silti. Käytiin myös Galgbergetin näköalapaikalla ja sellasella ihanalla pikkukujalla, joka on ihan kaupungin ytimessä ja siel on tiilestä rakennettuja pieniä omakotitaloja ihan vierivieressä.
Illalla käytiin viel lenkillä, Iida juoksi ja minä poljin ja esittelin paikkoja.
Maanantaina mulla oli koulua, ja koska lintsasin koko loppuviikon niin rauhottelin omatuntoani menemällä luennolle. Iida kävi sillä välin lenkillä ja tuli sitten koululle kympiks kun mun luento loppu. Siitä jatkettiin T-taloon, jossa meidän luokka aina hengaa luentojen jälkeen ja opiskelee (loppuajasta kattoo lähinnä vauvavideoita tai jotain aivan pöhköjä ruotsalaisia tv-sarjoja netistä). Esittelin mestat ja sit lähettiin syömään. Iidan juna lähti 12 aikaan niin oli siinä vähän aikaa ihan hengaillakin.

tulkkupuuro

Saatoin Iidan junalle ja tarkoituksenani oli polkea siitä suoraan uimahallille. Puolessa matkassa tajusin että lukko puuttu, ja hain sen kotoa. Sitten just ennen sitä uimahallia mun pyörästä puhkes kumi. Kyllä otti hermoon se.

Sitten kului muutama viikko ja Sannin ja Lauran oli määrä tulla. Niinkun jo kerroin, ne toi mukanaan myös yllärivieras Sallan. Tytöt huijas että niiden kone oli myöhässä niin että ne saatto hipsiä ite mun ikkunan taakse (tässä vaiheessa taputan itseäni päälaelle että olin siivonnu jo edellisenä päivänä enkä vasta aamulla niinku meinasin) ja yllättää. Ja superyllätys tuli vasta sitten kun Salla hetken päästä koputti.
Kun oltiin yllätyksestä selvitty, lähdettiin kaupungille. Koska Scandic on paras nähtävyys tässä kaupungissa (tai koska voitin syksyllä sinne lahjakortteja), vein nämäkin vieraat sinne. Nyt oli vuorossa lounas, ja kyllä maistu sekin hyvältä. Varsinkin jälkkäripöytä. Tytöt oli väsyneitä koska ne oli heränny jo kahelta yöllä, niin me tehtiin vaan pikku lenkki kaupungilla ja mentiin sit takas mun luo. Siellä alettiin kattoa telkkaria, mutta tytöt nukahti melkein heti ja niin mulle jäi aikaa tehdä koulujuttuja (hyi) mikä kyllä oli ihan hyödyllistä kun tenttiviikko oli aivan ovella.
Illalla tytöt ryhdistäyty ja käytiin juoksemassa pikku lenkki (ei sattunu polveen!!).

Tylösand!

Seuraavana aamuna kävin luennolla kun tytöt vielä nukku. Kun tulin kympiltä takas, kiskoin ne pystyyn ja laitoin syömään aamupalaa. Kun kaikki oli vihdoin valmiina, käveltiin bussipysäkille ja otettiin bussi kohti Tylösandia. Tylösand on oikeesti hieno nähtävyys täällä, lentokentällä kerran kattelin sellasta Ruotsin tärkeimpien nähtävyyksien/paikkojen kirjaa, ja meidän biitsi oli siellä mukana. Tietty se on varmasti kesällä vielä hienompi, mut paisto nytkin aurinko. Sallalla on selfietikku, niin tuli hyviä kuvia siellä. Käveltiin rannalla, syötiin karkkia ja melkein seikkailtiin. Todettiin kuitenkin ettei olla enää yhtä hulluja, tai sitten meidän itsesuojeluvaisto on kehittyny, ja jätettiin kiipeämättä irrallaan olevia lukittuja tikkaita pitkin kirkontorniin.

Ajeltiin bussilla takas keskustaan, jossa mentiin jätskille. Mäkkärissä oli vähän eritasoset myyjät, koska mä sain sitä jätskiä varmaan kaks kertaa enemmän kun muut. En valita, paitsi että minä se olin joka joutu mennä valittaan tyttöjen annoksista. Se myyjä ei kyl meinannu tajuta mikä siinä jätskissä oli vikana. No ei muutakun se että eihän sitä ite jätskiä meinannu ees nähdä kun sitä oli niin vähän!

Illalla meidän oli tarkotus kattoa joku leffa, mutta koska mun konetta oli kohdeltu huonosti niin nettipiuhan reikä oli jotenki hajonnu. Ratkaisin asian myöhemmin ostamalla uuden, erilaisen ja aivan saakelin kalliin piuhan. Niinpä juteltiin meidän noloista ja samalla ihanista teiniajoista. Ja jumpattiin koska Sanni pakotti. Käytiin myös kaupassa ja syötiin kakkua ja riisipuuroa ja hönöleipää (josta muuten saa mahansa aika helposti sekasin kun ei ole syöny leipää pariin kuukauteen).

Lauantaina oli kisapäivä. Saatiin Karinilta kyyti kisapaikalle, ja käytiin ilmottamassa tytöt kuntosarjoihin. On muuten kallista se lysti täällä. Tytöt vaihto kengät ja me lähdettiin lähtöpaikalle. Ite en mun polven takia vielä uskaltautunu mettään, mutta lähdin juoksemaan lenkkiä teitä pitkin. Lähdössä sain pukea kolme takkia omani päälle (no okei yhen vaan puin, muut kaks pidin kädessä) ja lupasin olla maalissa vastassa. Juoksin teitä pitkin ja polveen ei sattunu, niin oli aika kivaa. Ylämäessä hengästyessä tuntu kyl vähän kurkussa. Eipä siinä, olenkin tottunut että kun edellinen vastoinkäyminen on ohi niin seuraava alkaa.

Laura loppusuoralla iloisena :)

Näin paljon mun täkäläisiä seurakavereita, kun nuo kisat oli kakspäiväset ja HOK järjesti sunnuntain kisan ja naapuriseura lauantain. Ne kyseli multa missä oon ollu kun ei ole näkyny, vitsit tuli kiva olo et mua oli kaivattu! Juoksin tietä lähdön ja kisakeskuksen välillä (kisamaastossa) ja Sanni tuli vastaan. Se sano että nyt on kiire, jos meinaan ehtiä kannustaan sitä maaliin. Otin sitte kauhean spurtin siinä ja just ehdin hejaamaan maaliviivalle. Sanni vaihto vaatteet ja lähti juokseen kotiin. Mä odotin Lauran ja Sallan maaliin ja me saatiin kyyti kaupunkiin. Kohdattiin Sanni ja kipitettiin suihkuun ja syömään. Oli kiire, koska kaupat menee täällä lauantaisin kiinni jo neljältä (juu en todellakaan tienny sitä ite).
Mentiin kaupungille shoppailemaan, ja Salla löysikin vaikka mitä. Lopuksi mentiin fikalle, kaikilla oli hyvät pullat. Siinä vaiheessa väsyttikin ainakin mua jo ihan urakalla, niin että oli hyvä et kaupat meni kiinni ja päästiin takas kotiin.

Lauran porkkanakakkumuffinssi oli ehkä paras, mut ei mun
vanilja-sitruunajuustokakkumuffinssikaan huono ollu

Sunnuntaina tyttöjen oli aika lähteä kotiin. Saatoin ne junalle ja lähdin samalla ite polkemaan kisapaikalle. Siellä mulla oli tehtävänä sanoa maalissa godkänd tai sitte ohjata itkumuurille (röd utgång). Mistään ei tarvinnu edes painaa, ilonen vaan piti olla. Ja minä sitten olin, aurinko paisto kivasti siitä kopin ikkunasta sisään ja illalla mun hymyilylihakset oli kipeet.
Eve oli myös kisoissa ja tuli mun luo vielä yheks yöks. Aamulla mun huone jäi pikkusen sotkuun, niin toivoin vaan että kerkeisin kotiin ennen Eveä et voisin vähän siivota. Ehei, mä jäin vielä hommiin kun Eve otti mun avaimen ja meni sinne edeltä. Heh. No, ei se kai pahasti järkyttyny.

Mäkin pääsin hommista pois ja poljin kirjaston kautta kotiin. Eve oli just ollu Amsterdamissa ja mä oon kohta menossa, niin hain matkaoppaita et Eve vois sit niistä neuvoa minne kantsii mennä ja mitä nähdä. Loppupäivä menikin sitten löffätessä (ja vähän piti lukea myös seuraavan päivän tenttiin).

Tääl on hei kevät!

Mentiin aikasin nukkuun mistä syystä heräsin jo puol seiska. Oon muuten heränny joka aamu siitä lähtien niin aikasin. Mä menin sinne tenttiin ysiks ja parin tunnin päästä palasin kotiin. Eve oli käyny biitsillä sillä välin, ja sit me tehtiin yhessä Västerbottenostpaj:ta, joka on joku ruotsalainen erikoisherkku. Ihan jees juustopiirakkaa se oli.

Västerbottenostpaj (minen ikinä jaksa mitenkään asetella näit juttui mitä kuvaan, hups)

Sit lähettiin kaupunkiin. Eve oli ehtiny jo lauantaina kiertää sitä, niin mulla ei ollu kauheesti uutta näytettävää. Se kiva pieni kuja kuitenkin, ja yks tosi nätti sisäpiha ja siel oleva lounaskahvilakin löydettiin. Käytiin fikalla uudessa paikassa, ja syötiin hyvä mansikkamousse mutakakkupohjalla. Vikaks käytiin viel kirjastossa, kun tajusin että pitäähän mun lukea Anne Frankin päiväkirja että sen talon näkemisessä on jotain mieltä. Ja sitä paitsi oon huomannu, että vaikka elämässäni oon aika paljon kirjallisuutta lukenu, niin silti moni klassikko puuttuu. Onneks Autekin kirjakerho sivistää mua hiukan tässä asiassa.

Tällänen söpö sisäpiha löydettiin Halmstadista

Illalla Even piti jo lähteä kotiin, kun sillä oli ihme kyllä koulua seuraavana päivänä. Mulla oli taas mukava Suomikavereiden putki, eikä siihenkään enää kauaa ole että muutan takas Suomeen. Odotan sitä innolla, koska se tarkottaa kesää :)